Hiljainen ja sanaton - kerrankin :)

Olen viime aikoina vahtinut sähköpostiani kymmeniä kertoja päivässä, odottaen yhtä tiettyä, tärkeätä viestiä. Siinä ohessa olen saanut paljon roskapostia (viheliäistä), paljon postia jota olen tilannut, mutta jolla en toistaiseksi tee mitään ja inhottavan paljon viestejä pankilta:
"Sinulle on saapunut uusi e-lasku..." No kiva, kun tiedätte noita viestejä lähettää, niin olisitte voinut vaikka maksaakin ne samalla. Olisin ilahtunut tosi paljon, jos viestin lopussa olisi lukenut vaikka "PS. Tilisi saldon tarkistettuamme, maksoimme laskun puolestasi. Hyvää viikonloppua". 
Olisin voinut lähettää vaikka kukkakortin kiitokseksi. 

No joo. Oli siellä viestien joukossa mystinen "Tarkkaile postiasi, sinulle on tulossa ylläripostia" -viestikin. Hä? Olin jo saanut yhen ylläripaketin, mitä nyt vielä. Tikkuja kynsien alla monta päivää. 
Mutta...kröhöm...meillä on pari asiaa jotka olen itse ulkoistanut itselleni ja yksi niistä on postinhaku enkä vieläkään ole oppinut, ettei se tule ovelle, vaan se pitää hakea tuosta vajaan 200 metrin päästä (pitkä on matka ja kivinen on tie..) 
Eilen tuli viesti "Joko?"   No ei kun töppöset jalkaan ja postilaatikolle. Melkein turha reissu, sanoisin. Mainoksia ja lasku, jota ei tarvinnut edes maksaa. Huom. siis MELKEIN turha reissu. Siellä oli myös paketti. Lähettäjän nimi oli aivan vieras. Mitä ihmettä, onko tämä varmasti mulle? Avasin paketin ja henki lähes salpautui. Haukoin henkeäni, pyörittelin lahjaa silmät suurena AM:n kysellessä mistä on kyse, mikä se, keneltä se on. Paketista löytyi KIRJA, joka todella sai tämän Pöllön aivan sanattomaksi, kerrankin.

Mukana oli kortti "Yllätysterveiset Sujelta". Kiitos Sus' - tämä oli todella mieluinen yllätys. Ja kiitos sinulle, kuka olit tässä mukana ja lähetit kirjan. 

Ja se odottamani sähköposti, se tuli eilen aamulla. Se oli ja ei ollut mieleinen, mutta eräs luku elämässäni on saanut sen myötä pisteen. Kiitos ja hyvästi. 
Nyt voin odottaa kevättä hyvillä mielin.

Jotain neuleitakin on tullut tehtyä, vaikka laiskuus on ollut viime aikoina päällimmäisenä. Ystävälle tekemäni Aallokko -sukat aiheutti sen, että hän halusi antaa ystävälleen lahjaksi samanlaiset:

Itselle tein Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat - viimeinkin isoin koko oli riittävän iso mun paksuihin puujalkoihin ja sain pitkävartiset sukat. Jes! 

Olisin laittanut lisää kuvia, mutta se ei nyt vaan onnistunut, meillä ei bloggerin kanssa synkannyt pätkääkään.

Mutta huomasin, että tossa muutama päivitys sitten kerroin, miten jää veti Pöllöltä jalat alta.
Pöllö on pöllö ja yrittää väkisin opetella lentämään. 
Ystävänpäivän aattona kerroin, miten halailin sohvapöytää. Muutama päivä sen jälkeen heittäydyin keittiön lattialle pötkölleni. Ai että häntäluu tykkäsi.
Onneksi löytyi A-nopin kävelykeppi, jonka otin käyttööni, mutta tuohon kaatumiseen loppui kyllä huimauskin. Soitin varoilta terveydenhoitajalle, jonka kanssa tultiin siihen tulokseen, että kyse oli siitä uudesta lääkkeestä ja koska aloitusannostus auttoi vaivaan johon ne määrättiin, ei annostusta tarvitse nostaa - eikä huimaus todennäköisesti palaa. Toivottavasti.

Vaan ei ole Pöllön lentoharjoitukset ohi, ehei. 
Teilläkin on varmaan satanut lunta. Ollut suojakelejä. Ollut pakkasta. Ja satanut lunta. Kaikkea vuorotellen. Meillä on. Suojakelillä auton vieressä, MUN puolella, oli jalanjälkiä. Ihan mun omia. Aattelin että kyllä ne siitä sulaa. No ei kun ne jäätyi. Sitten satoi lunta. Piti kolata pihatie - ja puhdistaa auto, että päästään kauppaan. Tehtävät jaettiin. 
Ja niinhän siinä sitten kävi, että en enää muistanut niitä jäätyneitä jalanjälkiä kun kävelin takaperin ja yllätys yllätys, yhtä nopeasti kun tajusin kompastuneeni, olin selälläni auton vieressä. 
Ei, ei sattunut, kun onneksi oli sitä lunta alla :) 

Meidän mattotelineelle tehtiin viime kesänä matonpesualusta. Siitä oli hyvä seurata kuinka paljon lunta oikein satoikaan. Piti ottaa kuvia siitä, mutta jäi ottamatta. Mutta kyllä sitä oli, lunta, uskokaa pois. Mutta sitten kun tuli suojakelit, mietittiin ketä tässä rivitalossa mahtaakaan asua.  

I