Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2019 - osa 6

Melojilta voi joskus hukkua vesi melopelien alta, mutta yhteispelillä kajakit ja kanootit saadaan maata pitkin taas seuraavaan vesistöön. Myyntisirkkusilta ei nimittäin vettä löydy, vaikka meiltä melkein mitä muuta tahansa löytyykin ja parhaamme teemme, että puuttuvia tuotteita yritämme vielä matkan varrella hankkia. Meillä on loistavat yhteistyökumppanit ja Matkahuoltokin toimii (ei maksettu mainos 😏 - toteamus vain) hyvin.

Pikaisen Metsämuseolla pistäytymisen jälkeen me Myyntisirkkuset suuntasimme auton keulan kohti Käenkosken lavaa. Sinne oli - tai ainakin piti olla - ihan lyhyt matka; tuosta tuonne ja siitä sitten sinne. Selvä.
Laitetaan kuitenkaan Google Mapsiin osoite ja suunnistetaan sen mukaan.
- Tästä oikealle.
- Niin mutta P sanoi vasemmalle.
- No niin kyllä sanoi.... Mutta tää sanoo oikealle 😯
- Mennään sitten sinne.  Ei mutta hei, eikö me täältä tultu?
- No tää näyttää kyllä tutulta... Tuolla on kyllä vettä, kai ne tuolla sitten meloo ja lava on tuolla edessä? Hei, nyt pitää kääntyä vasemmalle, seuraavasta risteyksestä. Ja sitten heti oikealle.
- Tästäkö? Selvä. Mihis sitten? Oikealle? Eihän tuo ole mikään tie..? Mennään tonne vasemmalle, se on kunnon tie. Ai vitsi! Tää tie loppui - mitäs nyt tehdään??
- Nyt peruutetaan 😊 Peruutat sinne edelliseen risteykseen, ei täällä ketään kulje.
- En minä...
- Kyllä, ihan hyvin selviät, hyvin sä peruutat. Hitaasti ja rauhallisesti. Mä autan, katon tästä peilistä... No niin, nyt käännät perän sinne mistä käännyit tänne tielle ja käännyt tonne oikealle, niin kuin tää neuvoo.
- Mutta kun eihän se ole tie 😟
- On se kun, Google Maps niin sanoo... Jos ei voi ajaa, sitten peruutat taas, hyvin peruutit äskenkin.

Myyntiauto kulki ruohottunuttta tietä muutaman sata metriä loistavasti, Kuljettaja-Sirkkunen on hyvä kuski 👍

- Hei, nyt pitää kääntyä oikealle. Ja sitten oikealle. Siis mitäh ?!?!? Tää kartta opasti meidät ajamaan tällaisen pienen metsälenkin ja nyt meidän pitää ajaa tätä maantietä takaisin sinne mistä me lähdettiin ja sen risteyksen ohi, mistä olisi pitänyt kääntyä vasemmalle...
KETKÄ MUUT KUIN MYYNTISIRKKUSET 😂😂

Lopulta pääsimme kuitenkin perille, Käenkosken lavalle. Tansseja ei lavalla ollut, mutta aurinko paistoi, hiekka pöllysi parkkipaikalla ja vesi kimmelsi järvellä. Täydellinen kesäpäivä.

Tätä varsinaista lavaa vastapäätä oli toinen rakennus, johon mekin lopulta terassille tavaramme purimme. Sulassa sovussa olimme makkaran- ja letunpaistajien kanssa. Sisältä sai keittoa - olisiko ollut lohikeittoa.
Viikon aikana tuli syötyä niin monta kertaa lohi- ja jauhelihakeittoa, ettei enää muista missä oli mitäkin. 

Rannassa keinahteli tällainen ravintolalaiva, joka yllättäen täyttyi ilmeisesti syntymäpäiväjuhlijoista ja lähti risteilylle. 

Eipä yhtään huonompi keli juhlia syntympäpäiviä vesillä.

Ennen ruuhkaa testailtiin uutuuksia; ohuen ohuita kuivapusseja. Käsilaukkuja kaikkiin tarpeisiin, melontaretkillä myös miehet tarvitsevat käsi- tai olkalaukun: 

Tämmöisessäkin paikassa piipahdettiin, mutta tässä kohtaa Apu-Kuskin muistissa on aukko... kello on kuitenkin ollut jo niin paljon, että Myyntisirkkusten päivä on ollut jo täysi ja seuraavana aamuna on oltu jo ihan muissa maisemissa. 

Todistus kuitenkin kertoo missä oltiin: Alaskylän Lapionlahdessa. 

Aurinkoa, sadetta ja ukkosta

Vihdoin viimein se tuli ja tulikin sitten oikein kunnon ryminällä ja rytinällä. AM nukkui pois univelkojaan, joita oli kertynyt useamman päivän hammassäryn takia ja minä puhuin puhelimessa, kerrankin ihan asiaa. Yhtäkkiä rämähti, oikein kunnolla.
En ole, hetkinen, ainakaan kuuteen vuoteen osunut kunnon ukonilman alle. Eipäs - viime kesänä Myyntisirkkusten reissulla oli kunnon ukonilma, kallioiden välillä.
Näin tummalta näytti keittiön toisesta ikkunasta.

Tuota tietä pitkin käveli nainen sateenvarjon kanssa - sateenvarjon, jossa oli metallinen piikki 😲
Vähän hirvitti puolestaan, salama jos olisi iskenyt varjoon, olisi voinut käydä huonosti.

Jossain vaiheessa ukonilmaa satoi vettä aivan kaatamalla (meillä ei ole ullakkoa, vain huopakatto), paistoi aurinko ja jyrisi. Tämän kuvan otin otin REPUa varten - toki tämä miellytti omaakin silmää ja teki mieli vetää saappaat jalkaan ja sadetakki päälle 😋

Tämä kuva ei jostain syystä suostu siirtymään keskelle, vaan haluaa olla joko vasemmalla tai oikealla. Olkoon sitten. 

Tänään käytiin taas kaatopaikalla. Kuinkahan monta kertaa me ollaankaan siellä jo käyty, huh huh. Viimeksi kun tultiin sieltä takaisin, auto oli yhtä täynnä tavaraa kuin lähtiessäkin. Ei toki kaatopaikalta otettua tavaraa, vaan ihan kaupasta, mm. vanhan tavaran liikkeestä. 

Tänään tarttui kaatopaikan kierrätyskaupasta mukaan poppana tms. seinälle. Siinä on kaksi pientä taskua ja se sopii juuri tiskikaapin ja ikkunan väliin, joka kaipasi jotain, peittämään elämisen jälkien. Taskuihin sopii vaikkapa sakset. Nyt ei ole siitä kuvaa, mutta esittelen sen teille jonain päivänä. 

Kaatopaikkakeikka köyhdytti meitä kaiken kaikkiaan 21 euroa; jätteet 19 euroa ja seinävaate 3 euroa. 

Meillä on myös iso kassillinen kankaita, joista ajattelimme käydä kysymässä, huolisiko tuo koulu tuossa vähän matkan päässä niitä. Eikös varsinkin pienten kyläkoulujen määrärahoja kaikissa käsityö- yms. asioissa leikata jatkuvasti? Ajattelimme, että kaatopaikan sijasta menisivät hyvään tarkoitukseen. 

Verannan tavarat alkaa olla kohta käyty läpi. Nyt pitää tehdä suunnitelma, miten sinne jätettävät tavarat sijoitetaan ja pihalla olevaan vajaankin pitäisi saada järjestettyä järkevää tilaa sinne vietäville tavaroille - niin että ne löytäisikin. Miten sijoittaa kolmen hamsterin tavaroita niin, että ne löytääkin sitten, kun niitä tarvitsee *ankaraa pohtimista* Verannalla on jo isohko kaappipakastin josta EI luovuta.

Isän asioita pohtiessani olen värittänyt Katsan lähettämästä ihanasta kirjasesta ensimmäisen kuvan:

Tekstinä tälle kuvalle oli:

"Ota kohteliaisuudet aina vastaan -

                     ansaitset ne!"


En nyt ihan tiedä ansaitsinko, mutta otan kohteliaisuutena teidän toivomuskaivoon kirjoittamanne toivomukset; kiitos 💗💗

Eilisen ukkosmyräkän jälkeen taivas kirkastui illalla ja oli tähtiä täynnä. Seisoimme AM:n kanssa portailla ja varsinainen asiamme oli ihmetellä pihavaloja, jotka toimii liiketunnistimella. Kun valo sammui, olin hetken aivan hiljaa ja katselin taivaalle. Siinä mieleen tuli niin monen ystävän lausahdus "mitä te sinne, eihän siellä ole mitään". Vastaus oli siinä: Täällä on kaikki!
Jo tässä on niin paljon: hiljaisuus, pimeys ja tähtitaivas.

Yli kolmeenkymmeneen vuoteen en ole kuin satunnaisesti Lapin matkalla kokenut samaa, muuten on aina ollut kaupungin melua, katu- tai pihavaloja eikä tähtiä näy kun on niin paljon valoja. 

Vielä lopuksi: pitkästä aikaa olen saanut jotain valmista käsillänikin. Keväällä tein Rakennusmestari-Ballerinalle ne sateenkaarisukat ja lankaa jäi aika reilusti. Aloitin siitä loppulangasta tekemään ihan aikuisten sukkia, mutta jotenkin niiden tekeminen oli kovin takkuista. Vaan nyt ne on valmiit:

Jokaisen sateenkaaren päässä on aarre, onhan? 

Toivomuskaivo

Tämä ei ole ihan oikea kaivo, mutta käyttäkääpä mielikuvitustanne ja kuvitelkaa, että tämä on kaivo, TOIVOMUSKAIVO:

Se on aika iso ja sinne mahtuu melko paljon toivomuksia. Se on Pöllön oma toivomuskaivo ja toistaiseksi tyhjä, koska Pöllön omat toiveet on säilötty muualle.

Teillä on nyt mahdollisuus aloittaa Pöllön toivomuskaivon täyttäminen.

Eli mistä te haluatte Pöllön kirjoittavan? Mitään kovin tiedepohjaisia kirjoituksia en osaa kirjoittaa, mutta nyt saa toivoa minkälainen tämä blogi voisi olla - onko tämä jo aikansa elänyt, olisiko Pöllön aika nousta siivilleen ja lentää muille maille?

Kerro mistä haluaisit lukea?

Herra Helismaan lempilaulu

Vuonna 1935 vietettiin Kalevalan 100-vuotisjuhlaa ja ihmiset suomensivat joukoittain ruotsalaisia sukunimiään. Nimen suomentamista mietti myös August Kanervan kirjapainossa Lahdessa konelatojana työskennellyt Reino Helenius.
Reinolla oli ehdolla kaksi runollista suomennosta: Harvikari ja Helismaa.

Nimenvalinnassa tuli apuun eräs lahtelainen tyttö, Lempi Turunen, jonka Reino tapasi eräänä iltana tansseissa. Lempiltä hän sitten kysyi nimivalintaansa:

-Minulla ja Niilolla (Reinon veli) on tarkoitus suomenta Helenius -nimi. Kummasta te pitäisitte enemmän, Harvikarista vai Helismaasta?

Lempi ei lämmennyt.

- Se on herttaisen yhdentekevää.

Johon Reino:

- Minä kun ajattelin, että se on teidänkin nimenne.

Lempi ymmärsi mitä Reino tarkoitti, mutta hänellä ei ollut kiirettä naimisiin.

- Jos meidän lapsistamme tulee r-vikaisia niin silloin ne eivät osaa lausua edes nimeään. Helismaa on varmempi ja itse asiassa kauniimpikin.

Reino ja Lempi Helismaa vihittiin sunnuntaina syyskuun 13. päivänä 1936 Lahden vanhassa puukirkossa. Reino oli taikauskoinen: hän oli sitä mieltä, että 13. päivä on hänen onnenpäivänsä ja häät on pidettävä silloin.

*****
Kävin siis tänään katsomassa toisen osan kolmiosaisesta Ainopuiston teatterin näytelmäsarjasta  Herra Helismaan lempilaulu, jota esitetään kolmessa eri paikassa kaupungissamme. Viimeiset neljä näytöstä esitetään ensi viikonloppuna, paikalla josta Reinon äiti aikanaan Helsingistä Lahteen muuttaessaan osti itselleen ja lapsilleen kodin.

Näytelmän loputtua Repe lauloi pätkän laulusta Kulkuri ja joutsen:
"Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen,
ja paljain jaloin kierrän maailmaa.
Näin kerran unta: joutsen taivahainen,
mun antoi hetken kanssaan taivaltaa.

Siks paljain jaloin onneani etsin,
ja huolet laulullani haihdutan.
Elämä on ihanaa, 
kun sen oikein oivaltaa
ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen."

Encorena lauloimme vielä kaikki yhdessä  Helismaan laulun "Päivänsäde ja Menninkäinen" - vähän taisi tuulla, kun meni jostain roskia silmiin...

Pyynnöstä sain luvan ottaa ja julkaista  kuvan Reino "Repe" ja Lempi Helismaasta eli 

Konsta Hietasesta ja Jane Uusikylästä.

Parisuhdeterapiaa parhaimmillaan

Me oltiin AM:n kanssa viikko sitten maanantaina parisuhdeterapiassa. Ja se oli kyllä parisuhdeterapiaa parhaimmillaan. Eikä maksanutkaan ihan kamalan paljoa.

Istunto, jos sitä nyt istunnoksi voi sanoa, kesti noin pari tuntia, ja siinä ajassa tuli kauhea nälkäkin.
Puhuttiin asioista laidasta laitaan ja välillä oltiin hiiren hiljaa, kumpikin omia asioita ajatellen. Ja joskus sitten niitä asioita ilmi tuoden.
Istunto jatkui vielä keskiviikkona ja vähän kotitöitäkin tuli, mutta sen kaksituntisen jälkeen, kaiken muun jälkeen tuloksena on vitamiineja ensi talveksi. Poikakin toivoi saavansa osansa 💗

Tästä 10 litran ämpärillisestä keitettiin mehua pakkaseen ja mehun valmistuessa kerätään loput marjat, ehkä puoli ämpärillistä vielä jäi. Jos karviaiset olisi kypsiä, niin olisin laittanut ne tänne mukaan.
Mukava oli AM:n kanssa yhdessä kerätä marjoja; välillä kumpikin mietti omia asioitaan ja välillä pohdittiin tulevaa elämää. Lähipäiviä ja kauemmaskin.

Mustaherukat kerättiin jo aikaisemmin, ne laitettiin pakkaseen. Aika pieniä oli ne meidän mustaherukat:

Niitä kerätessä mietittiin, että josko siitä pensaasta juurrutettaisiin uusi pensas tai ehkä kaksikin, eikä ostettaisikaan valmiita pensaita.

Yhtenä aurinkoisena aamuna tuli riitaa mustarastaan kanssa.
Ja niin paha oli riita, että ennen aamupalaa piti ottaa pari pakastusrasiaa ja käydä poimimassa kypsät pensasmustikat pakkaseen, ennen kuin ne pahuksen rastaat ehtivät napsia ne kaikki nokkiinsa.

Maalaiseksi muuttuminen tuntuu loputtomalta urakalta 😂😂 Juuri kun luulet selvinneesi kohdasta A niin, että nyt voidaan siirtyä seuraavaan tehtävään, ilmestyy asia, joka liittyykin vielä kohtaan A ja pitää hoitaa, että päästään jatkamaan. Mutta Riesasta huolimatta jatkan, jotta unelmasta tulee totta mahdollisimman pian.

Tänään tultiin taas käymään kaupungissa. Huomenna on edessä teatteria, toivottavasti se odotettu sade ei tule huomenillalla. Menemme Äitirakkaan kanssa katsomaan Ainopuiston teatterin - saman joka joulun alla esittää Jepulis Penjamin tarinoita - kertomusta Reino Helismaan Lempilaulu. Pääosassa Reino Helismaana on Konsta Hietanen, muistattekos hänet?
Näytelmää esitetään kolmessa eri paikassa kaupungissamme - Reino Helismaalle tärkeissä paikoissa.

Ainopuiston teatteri on tänä kesänä esittänyt näytelmän Siiri "Äitee" Rantasesta sekä kaupunkimme vanhasta puukirkosta joka purettiin ja tilalle rakennettiin uusi kirkko.
Reippaita ja upeita näyttelijöitä nämä Ainopuiston teatterin nuoret näyttelijät: kolme näytelmää kesässä!  Ja varmaan on työn alla jo uusi näytelmä joulukuuksi, eiköhän Jepulis Penjamin taas jotain keksi - toivon ainakin niin 😍

Postista ei muuten ole tullut vastausta palautteeseeni, mutta postit on sentään tiputettu sisälle asti 👍

Siniseltä Sohvalta tuli postia tässä taannoin - kiitokset kortista. Ensin mietin tovin, että mitä ihmettä, mutta olen ihastunut korttiin aivan valtavasti:









Pakettikin oli tullut postiin - se piti tänään käydä ihan ensimmäisenä hakemassa pois. Ja RH, nyt sain vihdoin viimein laitettua sen kirjan lähtemään sinulle. Eihän siinä kauaa mennytkään... Pahoittelut tämmöisestä viivästyksestä - "Postin vika, kun ei enää ole tuossa nurkalla"....

Tällaisen ihanan paketin kortin kera sain - tuo kirja on värityskirja, jonka jokaisella sivulla on joku ajatelma tai elämänohje. Vaikkapa:
"Elämää ei pidä säästellä, se tulee käyttää" D.H. Lawrence.
Niin totta!
Kiitos Katsa 💕- toivottavasti me joskus vielä tapaamme!

Vielä 17 päivää ja sitten Siskorakkaan luo Pojan ja Äitirakkaan kanssa!