sinulle Äiti, Mummo, Anoppi, Vaimo, Sisko.. 🎂
Mikä nimitys on avomiehen Mummolla 🤔Mummo on varmaan ihan hyvä, Mummoja ei ole kenelläkään koskaan liikaa, eihän?
Olimme siis eilen juhlimassa Äitirakkaan syntymäpäiviä, pienellä porukalla. Luulen kyllä, että jos joku kävi ulkoeteisessä ajatellen tulevansa kahville, niin kääntyi vaivihkaa kannoillaan ja päätti tulla toisen kerran.
Paikalla oli siis Tunturiruipelo, Poika ja Miniä, Täti Tomera ja Mursu ja Minä.
Äiti on jo aikaa sitten vaihtanut kaikkiin näihin meidän pieniin perhejuhliin täytekakun riisivelliin/-puuroon. Niin nytkin.
Iso kattilallinen riisivelliä keskelle pöytää ja pohjaa myöten se taisi mennä 🤗 Kun vatsat on täynnä riisivelliä, Äiti keittää kahvit ja kattaa kahvipöydän; voileipäkakun kera. Kaikki ottavat voileipäkakusta pienen siivun ja loput kakusta siirretään Pojan eteen. Ole hyvä. Siinä on mies joka todella rakastaa voileipäkakkua ❤️❤️ Ehkä teemme hänelle kahden vuoden päästä syntymäpäivälahjaksi ison voileipäkakun...🤔
Saimme myös omat kappaleemme Voita -kirjasta; yksi meille, yksi Mummolle ja yksi odottamaan Pojan tätiä, joka tulee Suomeen näillä tiedoin kesäkuussa. Siis Siskorakas.
Täti Tomera näytti kuvia omalta terassiltaan:
Serkkupoika oli kuvat nähdessään kylläkin jämäkästi komentanut "Nyt äiti alas sieltä puusta!
Olisi varmaan syytä käydä vähän useammin käydä äitiään katsomassa, jos ei erota Täti Tomeraa noidasta... Onhan Täti melkoisen vauhdikas, myönnetään, mutta kyllä se vielä puita väistelee (toisin kuin eräät nimeltä mainitsemattomat)
Mistä tuli mieleen, jostain syystä eilen jouduin selittämään, erityisesti Pojalle, miten ihminen onnistuu putoamaan sängystä sänkyjen väliin ja vuodevaatelaatikkoon.
Eli en minä nyt niin kauhean iso ole, kun sänkyjen välissä on rako n. 5 cm 😲😉
Viikko sitten käytiin shoppailemassa. Juu-u. Uudessa Puuilossa ostamassa..tuota..odottakaas... niin, joku semmoisen härveli millä on helppo sitten kelien salliessa käsitellä noi meidän portaat ilman selkäkipuja. Siis selkä melkein suorassa.
Sitten kävin vieressä Tokmannilla ostamassa YHDET TIETYT sukat, joka ovat osoittautuneet hutiostokseksi. Paketissa pitäisi lukea, että osta normaalikokoasi pienemmät.
Siinä vaiheessa jo jalkaterä vähän kiukutteli, mutta minkäs teet, ruokakauppa kutsui.
Mentiin sittariin ja porttien sisäpuolella Mursu huomaa ja huomauttaa, että katsos housunlahkeitas. Kuraset kun mitkä. Hän sanoi menevänsä kaupan toiseen päähän kemikalio-osastolle, minulla jalka kiukuttelee jo sen verran, että huikkaan vaan perään, että "jos löydät, niin tuo mullekin". Onnellisesti jäin just wc-paperi osaston kohdalle ja nappasin siitä kosteuspyyhkeitä, menin itsepalvelukassan kautta ulkopuolelle ja yritin putsata niitä housuja.
Juu, puhdistuihan ne, mutta ihan pikku vinkki vitonen: olikohan joku Lotus tai joku, sillä hinkatessa lähtee väritkin! Nyt on sitten farkkujen toinen polvi ja toinen lahkeen suu vaaleampia kuin farkut muuten.
Muuten kauppareissu meni kutakuinkin ihan hyvin, mitä nyt askel askeleelta onnuin enemmän ja enemmän! Oikea jalkateränihän ON kuin ankanjalka, läpsyy ja läpsyy, mitä väsyneempi se on sitä enemmän se läpsyy. Siitä Mursu minut aina kaupassa tunnistaa ja tietää missä liikun.
Tiistaihin asti lepuuttelin jalkaa, sitten ehdotin, että jos leikeltäis tuota rhodoa. Rhodoa vaihtui lennosta Terijoen salavaksi. Ei siinä mitään, ei siinä askelia sen enempää tullut ja olin laittanut turvakengät jalkaan, ajatuksena, että jalkapohja pysyy suorassa eikä taivu sinne tänne. Tuntui ihan hyvältä.
Samaan syssyyn sitten vietiin oksat sitten jäteasemalle ja käytiin kaupassa. Läps läps läps.
Kaiken luppoajan olen pistellyt ristipistoja ja ky-yllä, on se työ edennyt. Lupasin teille ja eritoten Sartsalle (ainakin mielessäni, jos en muuten 😉😍) kuvia edistymisestä. Tämän verran sain pistoja aikaan viikossa. Eli alakuva edellisestä päivityksestä 27.3. ja ylempi kuva eilisaamulta, 3.4. - muutaman piston pistelin ennen kun lähdin kampaamaan tukkaani ihmismäiseen kuntoon.
Ja vielä, ennen kuin päästän teidät tästäkin piinasta, kaikkein hienoimmat kuvat. Nämä ovat REPOLAISEN käden jälkiä - niin kuin varmasti tunnistattekin ❤️❤️ (Nyt vain toivon, ettei Siskorakas eksy tänne juuri tänään..)
En tilannut korttia kissanristiäisiin, vaan KOIRANristiäisiin - wuh! Siskon perheeseen tuli pari viikkoa sitten tuollainen ihana suloisuus, joka sai nimekseen Pluto. Ilman Siskon lupaa laitan tuon pienen kuvan tänne ja kerron, että Pluton lempitv-sarja on Hercule Poirot - selvää etsiväkoira ainesta siis.
Toinen kortti, on kaikkineen ja avattuna tällainen:
Tämän kortin sisälle kirjoitin Ötökkätutkijaa mukaillen "Kiva kun oot Papan ja Mummon kaveri"
Siskon kanssa halusimme muistaa Papan (Tunturiruipelo) ja Mummon ystävää, joka käy heitä auttamassa milloin missäkin asiassa, milloin ilmestyy mustikka-, karpalo- tai sieniämpärin kanssa, käy linturetkillä Tunturiruipelon kanssa, korjaa tietokonetta - kaikenlaista.
"Hädässä ystävä tunnetaan"
Siskon kanssa asumme kumpikin kaukana, että hädän tullen se on jo housussa ja vaikka hän kiitoksia varmasti on saanutkin, niin olemme sitä mieltä, että hän on ansainnut kiitoksen myös meiltä.
Kiitos Repolainen - vähilläkin tiedoilla sinä teet juuri sellaisia kortteja, että ne ovat saajansa näköisiä ❤️❤️
Kihelmöivää, että vieläkään ei oikein näe, millainen kuva on tulossa 🤔 Puu ja talo ainakin.. sinä sait homman etenemään. Onneksi olen kompannut sinua tarpeeksi, että sinulla on syy jatkaa pistelyä 😜 Tuon työn jälkeen tietenkin sinun kuuluu aloittaa uusi pistely, että voidaan taas seurata sen etenemistä.
VastaaPoistaKortit on taas niin runsain mitoin koristeltu, että yhdellä katsannolla ei sisäistä näkemäänsä. Pitää katsoa aina uudelleen.
Riisivelli onkin oiva juhlatarjontaan! Tarjontahan on hyvä olla tarjoajansa näköistä ja sellaista, mistä kaikki tykkää.
Loit juuri uuden hajatelman Kristiinan haasteeseen: Hädän tullen se on jo housuissa.
Kiitos Sartsa kannustamisesta - sinun ansiostasi olen pistellyt ja pistellyt ja pist... On ollut aikomus vastata kommenttiin, pahoittelut kun olen jättänyt näin pitkään tämänkin homman.
PoistaRehellisesti sanottuna; elämä on tuntunut tylsältä ja kaiken sen ajan kun ei ole ollut kotihommia ja sen sellaista, niin olen siis pistellyt pistelemästä päästyäni. Saadakseni ohjeesta toisen neljänneksen valmiiksi.
Hyvä ajoitus, koska nyt minä vasta tämän luin 😺🤭
PoistaTuo on varsin mukava tapa, että talon emäntä tarjoaa juuri sitä omaa bravuuriaan oli sitten joulu tai juhannus ja kaikki tetää jo kylään mennessään , että nyt sitten saadaan.....turhaa pään vaivaa on miettiä mitä milloinkin tarjoilee vaikka juuri niin itse teenkin :-). Siskoni esim. tekee tosi hyvää lihapiirakkaa ja ollaan todettu että se kelpaa aina kaikille joten se voisi olla hänen spesiaalinsa. Mikähän olisi minun ?
VastaaPoistaOnneksi ei istuttu samassa pöydässä Poikasi kanssa muuten olisi voinut tulla kilpailua voileipäkakusta :-).
Noita upeita Repolaisen kortteja jo ihastelinkin hänen blogissaan.Pääsivät hyviin koteihin:-).
Mutta tuo ristipistotyö kyllä ihmetyttää , että jaksat ja osaat. Hattua nostan!
Kiitos Terhi 🤗 - ristipistotyö on, noh, välillä helppoa ja välillä tuntuu, että miksi ihmeessä tätä teen 😄 En enää edes muista, miksi moiseen aikanaan ryhdyin, mutta ensimmäisestä työstä jäin koukkuun.
PoistaMeillä oli alun perin vuosia perinteenä käydä jouluaaton aattona Äidin luona riisipuurolla/-vellillä, kun Poika tuli kotiin joulunviettoon; suoraan junalta ajettiin Äidin ja Tunturiruipelon luo.
Siitä sitten lähti tuo riisivelli: Äiti keittää sitä meille aina kun menemme sinne Mursun kanssa kahden ja varsinkin kun Poika ja Miniä tulevat samaan aikaan.
Ja Pojalle voileipäkakkua 😄
Lupasin Äidin seuraaville pyöreille synttäreille meidän tekemät voileipäkakut.
Saukkis täällä toivottaa mukavaa pääsiäisen loppua, oli jälleen kiva lukea kuulumisiasi.
VastaaPoistaKiva kun pistäydyit pitkästä aikaa 🤗
PoistaPääsiäinen meni jo, joten mukavaa kevättä - meillä kukkii jo leskenlehdet ja sinivuokot, kotipihassa ensimmäiset krookukset.
Hieno perinne synttäreille! <3
VastaaPoistaJa hienostihan se ristipistotyösikin etenee! Ei ole mikään ihan pikkuinen työ. Saa pistellä kunnolla menemään. Itse kyllästyin niihin lankojen jakoihin aikanaan, ja pistin jonkun työn langat jämäpeittoon "solmutellen". En ole sitä varsinaista työtä pois laittanut, muttei ole mitään mielenkiintoa jatkaakaan. Hmmm. Välillä jotain etsiessä tai siivotessa se tulee esiin, ja joka kerta mietin, että pitäisikö se vain laittaa pois, mutteihän se paljon tilaakaan vie, niin. Hah!
Ihanat nuo Repolaisen kortit kyllä! Ei taatusti tule missään samanlaisia vastaan! <3
Tuolla Terhille kerroinkin, mistä riisivelli/riisipuuro -perinne on saanut alkunsa 😊
PoistaRistipistotyö etenee teidän kannustuksen ansiosta, kiitos siitä!
Älä ihmeessä heitä pois ristipistotyötäsi - jos et jaksa/halua/viitsi tehdä sitä loppuun, pistä pakettiin ja lähetä tänne, minä pistelen sen loppuun ja lähetän sitten valmiina sinulle takaisin.
Repolaisen kortit ovat ihania, ei varmasti ole toista samanlaista kenelläkään.
Sen lisäksi, että Repolaisten kautta voi korttien avulla tehdä hyvää, saa saaja takuulla näköisensä kortin.
Hellouta!
VastaaPoistaKaikki vaihteeksi luettu. Mieluummin minäkin söisin riisivelliä kuin täytekakkua, josta en niin välitä. Noita on upea, kuten kortitkin, jotka näin jo Repolaisen luona. Hienolla Ajatuksella tuo kiitos-kortti! ♥ Ja hienosti ristipistotyösi etenee. Hyvää huhtikuuta!
Hellou - jälkijunassa taas!
PoistaVaikka makean perään olenkin, niin en ole erityisesti täytekakun perään minäkään. Riisivelli on hyvää.
Huhtikuu on kohta puolivälissä - kesäkausi tekee tuloaan!
Noin sitä pitää syntymäpäiviään juhlia - pistää pöytään, mistä itse tykkää. Aivan mainio ajatus.
VastaaPoistaMinulle maistuisi myös riisivelli! Tietenkin tykkään myös täytekakusta, makean perso, kun olen. Ja arvaapa mitä? Meikäläinenkin oli syntymäpäivävierailulla. Ajelimme pojan vieraaksi ja hän sai synttärilahjoiksi ison tuubin Voltarengeeliä, tekniikkaleegoja, sekä kaksi paria villasukkia. Mutta ei yhtään noin kaunista onnittelukorttia, mitä Repolainen on tehnyt.
Mukavaa menoa Pöllönkulmalle!
Voltarengeeliä ja tekniikkalegoja 🤔🤔- poika ei siis varmaankaan ollut ihan pieni poika?
PoistaMeidän muutettuamme tänne, veimme Pojan legot hänelle: "Ei mahdu meille, nyt on sinun säilytettävä nämä itse" ja sanoin, että kaikki on purettu ja pussitettu "oikein". Yhtenä iltana tuli puhelu, jossa sain palautetta, että legot oli sekaisin, ei ollut oikein pussitettu. Siellä olivat pienessä asunnossaan Miniän kanssa istuneet lattialla ja rakentaneet legoilla 😄😄 Nyt on kuulemma oikeat ohjeet ja oikeat palikat samassa pussissa.
Teidän synttärit oli kyllä varmasti hienot synttärit, niin minä uskon!
🤣 talvella lumiukko, nyt noita🤣 - kyllä tuo TätiTomera on tosiaan tomera ja tuo iloa elämään, levittää sitä ympäristöönsä! Ihanat Te kaikki!!
VastaaPoistaJa komppaan, ei ole koskaan mummoja liikaa...
Ja ❤️🙏 että sain tehdä nämä kortit - jotenkin silti aina hätkähdyttävää nähdä tekeleitään kun avaa sivun... Kylpyammeita on juuri hankittu Ugandassa lisää ja niihin runsaat ensimmäisen vuoden tarvikkeet vauvalle... toiveikkaammasta tulevaisuudesta kiitän - ihanaa tehdä ja luoda sitä sinun ja sinunkaltaisten avulla maailman köyhimpiin maihin. Kaikkialle tarvitaan toivoa!!
Voi Repolainen - sinä ja Täti Tomera tulisitte loistavasti toimeen ja saisitte varmasti sellaista menoa aikaan, ettei tosikaan! Liikkuvia nuoria naisia molemmat 😉, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittäisi.
PoistaKortti todellakin sai ihastuneen vastaanoton, hämmentyneen ja ihastuneen. Kiitos jälleen kerran ❤️
Pluto ei ole vielä saanut omaansa.. Posti...
Hih, voit olla oikeassa - noitalentoja ja lumiukot joogaisi.... hih...
PoistaVoi postia... nyt jo Afrikassakin oltiin nopeampia, sillä sinun tuellasi kaksi babyboxia on päätynyt turvaamaan toiveikkaampaa ensimmäistä vuotta pienille Ugandan toivoille - kiitos!!
Luin äskettäin tuon Voita-kirjan, kiinnostava kirja ja sujuvasti käännetty :) Mieleen jäi yksi ilmaisu, "ripsien latvat", en ollut koskaan kuullut ja makustelen sanoja vieläkin.
VastaaPoistaKiitos Tintti - välitän terveisesi kääntäjälle 🤗, joka parhaillaan kääntää uutta kirjaa.
PoistaJuttelin juuri eilen hänen kanssaan, monestakin asiasta, mutta yksi aihe oli nuoret naiset yms. Johon en voinut sanoa muuta kuin, että se on aihe, jossa minusta ei ole apua - nuoruudesta on jo niin pitkä aika 😉😄
Japanin kieli on jännä, erikoinen ja mielenkiintoinen kieli, sen jos minkä olen oppinut näiden vuosien aikana kun kääntäjän opiskelua olen vierestä seurannut.