Menneet (ja tulevat?) pakkaset saivat meidät hyvinkin laiskoiksi, vaikka kaiken järjen mukaan olisi ollut viisaampaa olla reipas ja puuhastella kaiken laista, olisi ollut lämmin ilman kaksia villasukkia ja villatakkia ja peiton alla kököttämistä 😂
Ja kun sitten viimein kaivoin lämpö(sähkö)peittoni esiin, totesin sen lopettavan toimintansa. Kai niilläkin joku "elinikä" on - se oli jo ainakin 15 vuotta, ellei enemmänkin, vanha.
Sopivasti pakkanen alkoi lauhtumaan, kun tilasin itselleni uuden ja posti toi sen ovelle tiistaina.
Posti, rakas ystävämme. Mielenkiintoinen ystävämme. Tavallisesti lähes 60 km:n matka kestää 2-3 päivää. Siis kun katson Postin seurantapalvelusta, että milloin pakettini olisi tulossa, niin arvioidusta saapumisajasta menee vielä tuon verran.
Nyt katsoin peiton seurantakoodilla, että se on n. 132 km:n päässä ja tulossa seuraavana päivänä. Hups, postipoika hurautti pihaan n. 1,5 tunnin kuluttua paketin kanssa.
"Posti, ihmisen paras ystävä" 😂
Tämän päivän reippautta piti kehua.
Aamupäivällä käytiin tekemässä lumityöt. Sujui kuin tanssi ja minäkin pysyin pystyssä 👍
Sisälle tultuamme Mursu otti ja teki ruuan valmiiksi ja sitten toiveikkaana lähti kokeilemaan käynnistyykö auto - kyllä.
Kävimme siis kaupassa. Kyllä tulee kuulkaa hieno kauppa meidän keskustaajaamaan, vau!
Pysyin pystyssä, mutta oli lähellä, etten tyrmännyt yhtä nuorempaa miestä siinä ohimennen.
Mutta tästä sitten päästään muihin asioihin, niihin mitkä pimentää menneiden pakkaspäivien auringonpaistetta.
Kirjoittaminenkaan ei ole sujunut kun mielessä pyörii kaiken laisia kurjia ja typeriä asioita.
Ensimmäinen on kyllä tämän päivän kauppareissulta: MIKSI IHMEESSÄ auto pitää pysäköidä lähes toisen auton kylkeen kiinni, kun parkkipaikalla on tyhjää tilaa vaikka kuinka ja paljon? Mennessä sain auton oven avattua ihan auki asti, mutta kun palattiin autolle, oli taas oltava tosi varovainen, ettei se kolahda naapurin kylkeen. Läheisyys lämmittää?
Söin muuten tänään pitkästä aikaa suklaata! Eikä ole edes huono omatunto, sillä ei tee mieli lisää.
Tunturiruipelo pistäytyi viikonloppuna sairaalassa. Ei hyvä enkä pidä siitä. On paha ja surullinen mieli, vaikka hän nyt onkin taas kotona.
Ja sitten sama vanha juttu, josta olen kitissyt ennenkin. Ilmeisesti en osaa kirjoittaa selkeästi ja tehdä asiaani ymmärrettäväksi. (Huonoa suomea)
Halusin jakaa kirjoittamani Halaus -runon ystävälleni ja saatesanoiksi kirjoitin, että se liittyi aiheeseen "halaaminen, miten, missä, ketä, koska jne.."
EN odottanut mitään ylistyslaulua runostani, mutta sen hän ohitti kokonaan ja sen sijaan aloitti analysoinnin aiheesta halaaminen 🫣 Analyysi oli vieläpä ristiriidassa hänen oman käyttäytymisensä kanssa, mutta se on taas toinen juttu. Huokaus.
Odotin kuitenkin jonkinlaista reaktiota myös siihen runoon.
Mutta yritän unohtaa sen.kin. Olen viime aikoina saanut neuvoja yhdestä jos toisesta asiasta. Tiedättehän: kun soitatte tai laitatte viestin jostain asiasta, että nyt kävi näin ja näin, tai se ei toimi tai vaikkapa että selkää kaikki on muuten hienosti, mutta selkää on juilinut pari päivää.
Riittäisi, kun saisi vastaukseksi jotain tyyliin "no voi vitsi, kyllä se siitä taas tokenee" tai jotain. Ei, kun tulee suunnilleen joku fyssarin ohjeistus ja että kyllä sun pitäis saada sitä painoa pois ja liikkua vähän enemmän ja Mursunkin vähän sitä ja tätä ja...
Olen ehkä vähän omituinen, kun en arvosta tuollaista apua ja neuvoja - varsinkin jos en ole pyytänyt.
Anteeksi tämä avautuminen. Te olette ihania, kun te jaksatte olla myötätuntoisia silloinkin, kun kyse on pikkujutusta ja annatte kun pyydetään ❤️
Mursu rupesi ehdottelemaan. Ensin imurointia huomiselle. Kauheeta.
Ja nyt tälle illalle S.W.A.T:in katsomista. Ensimmäinen kausi on katsottu. Olen koukussa. Älkää kertoko: en niinkään sarjaan kuin Shemar Mooree 😉
PS. Sängyssäkin olen pysynyt, en ole putoillut enää sänkyjen väliin.
En mahda itselleni mitään ,mutta nyt on ihan pakko kirjoittaa tämä muistelu siitä miten lähelle parkkeeraa toisen autoa. Olin silloin nuori tytönheitukka :-) ehkä kolmekymppinen ja alla tuliterä bemari ja tapani oli parkeerata se vahingoilta välttyäksi aika kauas. (Kun se peruutustaitokin oli niin surkea:-). Olin Tampereen cittarissa ja kun palasin kaupasta autolleni niin näin jo kaukaa miten toinen auto oli ajatettu ihan kiinni kuskin puolelle. Niin ettei mitään mahdollisuutta päästä autoon. Muu parkkipaikka lähes tyhjä keskellä päivää.Ja kuinkas ollakaan viereisessä autossa mies tyydytti itseään autuas ilme kasvoillaan. Minä olin sen verran häkeltynyt ja arka ja ujokin että palasin takaisin kauppaan odottamaan , että mies "saa hommansa hoidettua" :-))). Enää ei tuota vaaraa ole kun on vanha auto ja vanha mamma!
VastaaPoistaMutta tosi asia on , että ärsyynnyn kyllä nykyäänkin tosi paljon jos joutuu pujottelemaan autoon ja varomaan ettei aiheuta vahinkoa varsinkin jos tilaa olisi. Sorry tämä vähän härski juttu :-).
Tuo miten kukin vastaa ja reagoi viesteihin on aika mutkikas juttu kun niin paljon riippuu mikä se fiilis on silloin kun viestiä/tekstiä lukee. Ja välillä lukee sitä mitä ja miten haluaa. Rivien välissä on niin paljon asiaa :-).
Turhien ohjeiden antaminen vain ärsyttää kun ne kuitenkin tietää jo ennestään eikä pelkkä ohjeiden lateleminen edistä yleensä mitään asiaa.
Reipasta viikonloppua (edelleen :-) !
Voi hyvänen aika sentään - kaikkia se maailma elättää! Hänelle sinun uusi kiiltävä bemari oli varmaan.. no oli se..
PoistaMursu yleensä ajaa parkkipaikalla "peränurkkaan", jalat kun vielä kummallakin toimii, vaikka välillä kipeetä tekeekin ja minulla tasapaino heittää, mutta juuri tuon takia, että olisi tilaa - kumpikaan kun ei olla sieltä pienimmästä päästä. Mutta ei, aina joku haluaa pysäköidä viereen 😄 Onneksi nykyisessä autossa Mursu pystyy siirtymään ratin taakse apukuskin puoleltakin, niin ei ole vielä - siis vielä - pulaan jäänyt.
Tuo rivien välistä lukeminen. Minä olin nuorempana äärettömän hyvä siinä ja se aiheutti meillä usein sanaharkkaa. Mursu sitten opetti - niin kuin monta muutakin asiaa - miehistä sen, että jos mies jotain sanoo, hän sitä tarkoittaa, eikä lauseessa ole piilomerkityksiä eikä rivien väleihin ole piilotettu mitään ☺️ Sen kun opin ja ymmärsin ja lopetin ylipäätään rivien välistä lukemisen, asioista tuli kaiken kaikkiaan helpompia. Paitsi heidän kanssaan jotka eivät uskalla sanoa/saa sanottua asioita suoraan vaan heidän sanomisensa pitäisi lukea sieltä rivien välistä.
Kyllä elämä on välillä vaikeata 🙂↔️
Aurinkoista viikonloppua ja HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ - älkää palelluttako neniänne ❤️🫂
IItselläni on painopeitto, 9 kiloa, sen alla on kiva köllötellä. Mistään sähkö(lämpö)peitosta en ole kuullutkaan, varmaan mukava on myös se. Ja ajatella, että jos olisi vielä sähkötyyny, niin varmasti näkisi värikkäämpiä unia! Ja aamulla kun nousisi sängystä ylös, voisi istahtaa sähkö(noja)tuoliin ja odottaa että kahvinkeitin alkaa keittää kahvia. – Voi voi miten helppoa elämä nykyisin onkaan!
VastaaPoistaPainopeitostakin olen haaveillut, mutta en ole vielä tullut sellaista ostaneeksi. Lapsena minulla oli sellainen vanha kunnon täkki, joka oli painava ja lämmin, ja tuntui turvalliselta.
PoistaLämpöpeittoja näyttää löytyvän ihan tavarataloista, kodinelektroniikkaliikkeistä (onpa hieno sana - lunttasin netistä, muuten olisin kirjoittanut kodinkonekaupoista 😜). Melkein mistä vaan, paitsi ei lihakaupasta.
Mutta joo, sähköpeiton alta sähkötuoliin. Jalat sellaiseen sähköllä lämpiävään jalkojen lämmittimeen ja eikös illalla ladattu kahvinkeitin aloita kahvin keittämisen kun vaan antaa käskyn?
Terhille juuri kirjoitin, että elämä on välillä vaikeata, mutta on se kyllä toisaalta helppoakin 😄
HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ SINULLEKIN MIKIS 🫂
Miten paljon tulikaan asioita mieleen kirjoituksestasi - taas! <3 En taida nyt mennä muuhun, kuin toivottaa Oikein Upeaa Ystävänpäivää tällä kertaa! Ihanaa, että olet olemassa, ja että olen saanut tutustua Sinuun! <3
VastaaPoistaKiitos Minz 💕 - vaihdetaan näitä ajatuksia joskus myöhemmin ☺️
PoistaIHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ SINULLEKIN!
Minä myös olen iloinen, että olen saanut tutustua sinuun ja että olet siellä 💕🫂
Liiallinen neuvominen on kyllä rasittavaa. Siinä saa laskea ainakin kymmeneen, että osaa vaan olla hiljaa. Tulee tunne, että noin en ainakaan tee.
VastaaPoistaHauskaa ystispäivää! Neuvoisin sinua viettämään sen rennosti 😁
Otin tällä kertaa neuvosta vaarin 😄😄 - melkein ainakin, oli niin hyvä neuvo.
PoistaJatkan ystävänpäivän viettoa tänään, toivottavasti sinäkin, onhan ystävänpäivä joka päivä 🫂
Ystävänpäivätoivotukset sinulle Pöllö ja kiitos blogiystävyydestä🌹
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle - olen iloinen kun olen saanut sinut blogiystäväkseni 🌺☘️
Poista💕
VastaaPoistaPalaan huomenna, koska Voice alkaa ihan kohta...
Pidetään huomenna ystävänpäivä, joka alkaa jo nyt. Siis oikein hyvää ystävänpäivää sinulle!
VastaaPoistaTietenkin on huomaavaista kommentoida toiselle jotain siitä, mistä hän on kertonut/kirjoittanut, mutta jos on oikein flow meneillään, saattaa itse lausua tai kirjoittaa ummet ja lammet asian viereen, mutta ei just siihen, mihin oliis pitänyt.
Kun en aja autoa, yritän huomata kuiotenkin, etten tökkäse ovea pysäköidessä suin päin. Joskus tuntuu, että joku tekee tahallaan ahtaan pysäköinnin. Ehkä haluaa itselleen korvausta, jos naapuri parkkeeraaja naarmuttaa auton ovea.
Minua mies opettijoskus, kun poika nuorikkonsa kanssa oli kylään tulossa, etten järjestäisi liikaa ohjelmaa, Nyt hän muistuttaa, kun pojanpoika tulee visiitille luoksemme, etten järjestä ohjelmaa. Mutta hauskinta on, että meidän käydessämme juuri lapsenlapsen perhessä, hän oli innolla järkkäämässä menoa sinne ja menoa tänne ja tuonne. Minusta se tuntui ihanalle.
Oli hyvä ystävänpäivä - ollaanhan jatkettu sitä vielä eilinenkin ja jatketaan koko loppukuu ☺️
PoistaTuo ystävä josta avauduin.. tuntuu että hän usein lukee viestistäni vain osan, sen osan jota haluaa kommentoida ja eritoten jos on asia johon haluaa antaa neuvoja 😉 Mutta me olemme erilaisia - nyt kun aikaa on taas kulunut ja olen lukenut sinun ja teidän muiden kommentteja, olen taas itsekin ajatellut asioita useammalta kantilta. Kiitos aimarii 🫂
Minä ehdin ajaa autoa 27 vuotta, kolme kertaa tulin sitä kolhineeksi, mutta vain yhden kerran niistä osuin toiseen autoon. Onneksi ketään ei sattunut, vauhtia oli niin vähän.
Meidän Eniili on nyt katsastettu ja toivottavasti myös nyt toimii, että saadaan Poika kirjapinon kanssa käymään ☺️, meille asti kun ei julkisilla pääse.