Kilin kalin kilin kalin

Otsikossapa se oikeastaan onkin, Pöllönkulman kuulumiset. 

Bingokin näyttää jäävän lokakuulta minun osalta tekemättä, sillä aika loppuu. Huomenna tähän aikaan saan toivottavasti rutistaa mun Ötökkätutkijaa ja Futari-Prinsessaa ❤️❤️
Ja totta kai myös Siskorakasta ja hänen ystäväänsä.

Joku (monikin ehkä) saattaa ihmetellä, miksi olen antanut Siskon lapsille tuollaiset nimet. Ötökkätutkija lienee aika selvä, eikö vain? Ötökät, ne tietenkin. Oli ihan huippua kun muutettiin tänne maalle ja lähettelin kuvia erilaisista ötököistä. 
Futari-Prinsessa sen sijaan. Hän on sisaruksista vanhempi, täytti juuri 13. Hän ilmoitti pienenä tyttönä ensin, että hänestä tulee ballerina, sitten prinsessa ja sitten rakennusmestari. 
Sen jälkeen jalkapallo vei koko tytön mennessään ja hän on ilmoittanut, että hän tulee Suomen naisten maajoukkueeseen pelaamaan ja silloin viimeistään Suomi voittaa maailmanmestaruuden!

Toivon, uskon ja luotan, että reissaajilla on tänä iltana ja huomenna muutakin tekemistä, kuin luuhata täällä minun blogissani, joten nyt voin näyttää mitä niistä sukista lopultakin tuli. Välillä teki tiukkaa enkä kaikin kohdin ole ihan tyytyväinen, mutta kuten Mursu minun "olisihan nämä joku varmaan tehnyt paremmin" -mutinaani sanoi: joku ei olisi osannut tehdä ollenkaan.

Vasen yläkulma skorpioni Siskolle ja vieressä vesimies hänen Ystävättärelleen.
Vasen alakulma vaaka Futari-Prinsessalle ja vieressä skorpioni Ötökkätutkijalle. 
Ja värit on saajien lempivärejä. 

Näiden jälkeen olen kutonut unisukat Pojalle ja vielä pitäisi kutoa unisukat Miniälle. Miniäkin olisi skorpioni... unisukkiin ei tule kuviota, ihan vain perussukat, tämä ilta ja huominen on aikaa - se mikä ei mene 

- perunan ostoon (vaatimattomat 30 kg - kyllä ne varmaan minulle viikoksi riittää?)
- kaupassa käyntiin
- auton renkaiden vaihtoon
- ja itse ajomatka kotoa äidille noiden mutkien kautta  

Onhan tässä vielä aikaa.... Ai niin pakatakin kai pitäisi 🧳

Semmoista. 
Eilen käytiin kaupassa, kolmen tunnin Pöllö-päiväunien jälkeen. Kumpaakaan ei kiinnostanut ruuanlaitto. Ei edes puuron keitto. Siispä ostin itselleni valmispuuron. 

Oli tosi hyvää puuroa, nam nam. Niin kuin Kokkikartanon valmisruuat yleensäkin ovat. 

Riesasta. Saatte vähän iloa siitä. Olin saanut kirjeen jo aikaa sitten, soittoajan, että epilepsiahoitaja soittaa silloin ja silloin. Minä odotin koko maanantaipäivän, puoli neljään asti iltapäivällä eikä soittoa kuulu. 
Mursu meni keittiöön ja pyysin sitä tarkistamaan siitä viestistä, että niin olihan se 20. päivä, kun se hoitaja soittaa. Ei kun keskiviikkona 22. päivä! No kiva - minä olen kulkenut koko päivän joka paikkaan (ei meillä nyt kovin pitkiä matkoja sisällä kuljeta) puhelin kädessä. 
Keskiviikkona sitten piti lähteä kaupunkiin ja Mursu sanoi, että lähdetään vähän aikaisemmin, että ehditään hoitaa se ja se. Ja juuri kun olin MELKEIN valmis, puhelin soi. Epilepsiahoitaja soittaa: ai niin, olin unohtanut TYYSTIN, että se soittaa silloin keskiviikkona. Niin oli Mursukin. 
Puhelu oli ihan ok, venähti vain siksi, kun minulle tarjotaan uutta, yhden tai kahden lääkkeen korvaavaa lääkettä. Ei huono vaihtoehto. 

Kaupunkiin lähdettiin siksi, että Mursu oli jälleen kiltti ja vei minut tapaamiseen:

Tapasimme Laiskiaisen kanssa ja höpöttelimme melkein kaksi tuntia 🤗 Hyvin suunniteltu on hyvin tehty - varmaan vuosi siinä meni ennen kuin saatiin tapaaminen aikaiseksi.