Samalla kun katselin ja kuuntelin Aamu-TV:n uutisia, luin Terhin tämän aamuista päivitystä. Jos en olisi tullut siitä kiukkuiseksi, olisi varmaan itkettänyt.
Terhi kertoi, miten oli ollut aamu-uinnilla säikähtänyt, kun laiturilla oli ollut koppa ja pyyheliina, mutta uimaria ei näkynyt missään. Ja kun uimari lopulta ilmestyi ja Terhi oli kertonut olleensa ollut jo vähän huolissaan, hän oli vain naurahtanut huolelle. 😠
Juuri hetkeä aikaisemmin Aamu-TV:n uutisissa haastateltiin herra 🤔🤔 viime aikaisista hukkumistapauksista ja esiin nousi erityisesti perjantain 25.7. monet hukkumiset. Jos aihe ei olisi ollut niin ikävä ja surullinen, olisi ollut ollut joku muu, niin olisi voinut naurattaakin.
Tuo päivä 25.7. nimittäin oli MAAILMAN HUKKUMISTEN EHKÄISYPÄIVÄ.
Tarkoituksena on nostaa esille tapaturmaisten hukkumisten ennaltaehkäisytyön tärkeyttä, nostaa esiin keinoja hukkumisten ehkäisemiseksi sekä viestiä siitä, että me voimme kaikki toimia, jotta yksikään ei huku. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) haastaa kaikki yhteiseen Maailman hukkumisten ehkäisyn päivän viestintään (World Drowning Prevention Day).
❤️🌻❤️🌻❤️🌻❤️🌻❤️🌻❤️🌻❤️🌻❤️🌻❤️🌻❤️🌻❤️🌻❤️🌻❤️🌻❤️🌻❤️🌻
Mä en haluuuuu! Mä en haluu kirjoittaa ikävistä asioista, haluan palata entiseksi pöllöksi Pöllöksi, mutta... huh... maailma muuttuu Eskoseni (enoni nimi oli Esko ja hänkin piti huolen siitä, että elämä oli iloista)
Nyt menen keittämään kahvia - tekemään kahvia, pikakahvia. Mursu kuuli, että "tulen kohta juomaan seitsemän kahvia" kun sanoin, että tulen kohta tekemään kahvia. Pitäiskö se viedä korvalääkäriin?
Ai niin, muuttuiko kenelläkkään muulla (käyttääkö kukaan muu) eilen Google yllättäen ruotsin kieliseksi? Suit sait tuosta vain? Minulla muuttui ja pölvästinä en saanut sitä heti korjattua. SeKIN ärsytti..
Nauttikaa päivästä!
Olet oikeassa, kyseessä on ongelma jota kaikki eivät ota vakavasti. Kävin Suomen uimaopetus - ja Hengenpelastusliiton sivustolla (https://suh.fi/viestinta/hukkumistilastot/ajankohtaiset-hukkumistilastot-2025/) ja luku on vuoden alusta kesäkuun 30.:een päivään mennessä 40. Siis neljäkymmentä! Jo pelkästään jäihin meni kevät talvella 8:san ihmistä enemmän kuin viime vuonna ja pelkäänpä pahoin että syystalvesta menee lisää koska "kyllä mä nämä vedet tunnen ja tiedän koska jää kantaa". Fanaattisten pilkki - ja moottorikelkkaihmisten kuuluisia viimeisiä sanoja. Surullista.
VastaaPoistaNeljäkymmentä! Ja kuinka monta onkaan hukkunut tässä heinäkuussa, luku taitaa olla jo yli 50, en ole pysynyt laskuissa mukana. Järkyttävä määrä. Mä olen käynyt jäällä viimeksi vuonna... 2019 laskiaisena. Ja uimassa saman vuoden kesänä.
PoistaVettä molempiin on muutaman sadan metrin päässä, mutta: kiitos mutta ei kiitos.
Juu en ihmettelisi vaikka kokonaisluku olisi vuoden viimeisenä päivänä lähempänä sataa kuin viittäkymmentä, ihan ilman pirujen maalaamista seinille mutta jos tämä kaunis kesä jatkuu = helteet + ihmisten lomat x nautitun alkoholin määrä, niin ei siitä välttämättä hyvä seuraa ja alkutalvi....no, sehän jo käsiteltiin.
VastaaPoistaSurullisia uutisia, vaikka kuinka yritän pitää itselleni matalaa profiilia ikävien uutisten suhteen (sekin tuo itselleni huonon omatunnon kun "sulkeudun maailmalta" uutisten osalta) mutta tietoa tulee kuitenkin.
VastaaPoistaSini, älä tunne huonoa omaatuntoa, kun "sulkeudut maailmalta". Niin teen minäkin ja takuulla moni moni muukin.
PoistaKaikilta uutisilta ei voi välttyä, mutta minulle riittää ne uutiset jotka seulani läpi pääsevät; tiedän tarpeeksi maailman tapahtumista.
En voi ratkaista kaikkia ongelmia, en auttaa kaikkia - keskityn siis perheeseeni, läheisiini ja ystäviini. Olen heidän tukenaan ja apunaan, kun he sitä tarvitsevat.
Itsekkäästi ajattelen myös itseäni; etsin synkiltä pilviltä hopeareunoja niin itselleni kuin minulle tärkeille ihmisille.
On ollut niin surullisia uutisia, etten ole halunnut kovin tarkkaan lukea niitä. Etenkään jonkun silminnäkijän kertomusta jne. Terhille kommentoinkin pitkästi, en jaksa tänne toistaa ( = kukaan tuskin jaksaa ainakaan kahta kertaa mun höpinää lukea ) Mutta ollaan varovaisia, jookos! (huomenna lapsenlapsen kanssa rannalle, en päästä häntä silmistäni, vaikka hän osaa uida ja sukeltaa paremmin kuin mummu).
VastaaPoistaKävinkin jo lukemassa mitä Terhin postaukseen kommentoit - harmi, että tänäkin kesänä on moni joutunut oppimaan asioita kantapään kautta.
PoistaEn ole ihan varma eikä kukaan sitä muista, mutta itselläni on muistikuva, että olisin kevättalvella pudonnut laiturilta kohmeisen jään läpi laiturin viereen. Vesi on matalaa; ehkä lapsellakin vähän yli nilkan, mutta kun kasvoilleen putoaa ja jos kukaan ei huomaa, niin..... Onneksi huomasivat - jos siis näin todella tapahtui. Voi olla, että olen luonut "oman" muiston, kun joku Äidin sisaruksista putosi pienenä järveen ja toinen nosti tukasta ylös - asuivat kahden järven välissä.
Ollaan myös Mursun myös mietitty, että minkä ikäinen Poika oli, kun päästetty hänet kavereiden kanssa keskenään uimarannalle. Kumpikaan ei muista.
Sen sijaan vastaan tuli äsken kuva, missä hän viettää 20-vuotissyntymäpäiväänsä parhaan kaverinsa kanssa meillä leikkien pikkuautoilla eteisen lattialla 😂😂 Kiltit pojat... 😎
Ollaan varovaisia, ja katsotaan vähän toistenkin perään - sitähän lähimmäisyys on, eikö vain?
On se vaan ikävää miten tuo uimataidon opettelu on jäänyt turhan monelta. Tosin eihän nuo onnettomuudet ole aina kiinni siitä osaako uida vai ei.
VastaaPoistaUimahallissa käydessä tulee välillä seurattua koululuokkien ja päiväkotiryhmien toimintaa. Ei ole opettajalla tai vaikka olisi useampikin opettaja aikaa ketään yksityisesti opastaa. Kyllä se uimataito pitää jossain muualla oppia. Osa lapsista käy jo vauvauinnissa ja siitä se sitten etenee jos etenee.Vanhempien vastuulla.Mutta jos vanhemmat ei osaa uida niin....uimakouluja järjestettiin ennen monellakin uimarannalla kesälomalla ; en tiedä onko sellaisia enää missään ?
Mutta todella masentavaa ja ikävää kun iloinen uintipäivä voi kääntyä.....
Kyllä minusta uimataidon opettaminen on ensisijaisesti vanhempien tehtävä. Vauvauinnit yms. on hieno juttu ja on hienoa, jos ja kun vanhemmilla on aikaa ja voimia sellaiseen lähteä. Me emme käyneet, mutta kun Poika oli vähän isompi, kävimme vuorotellen hänen kanssaan uimahallissa, LASTENaltaassa.
PoistaMinun uimaanoppimiseni oli vähän samanlaista kuin lukeminenkin. Oli ekaluokan jälkeinen kesä ja tuolla Vääksyssä oli uimakoulu. Meitä kerättiin koulutaksillinen viikon vai kahden ajan - se kaikkein kylmin jakso kesässä 😄
Minä olin viimeinen joka taksista jäin pois ja oliko ensimmäinen vai toinen päivä kun kävikin niin, että olin pukukopissa vaihtamassa vaatteita ja kun tulin ulos, ei rannalla ollut enää ketään! Ei edes uimaopettajaa. Siellä sitten taisin itkua tuhrata jonkun aikaa kunnes taksikuski kaarsi hädissään paikalle ja vei mummolaan. Toiseksi viimeisenä kyydistä pois jäävä Sari oli huomannut, että en ollutkaan kyydissä ja oli sanonut kuskille, että Pöllö taisi jäädä rannalle. Kuski oli säikähtänyt ihan kauheasti - onneksi hänelle ja minulle oli päässyt "oikotietä" rannalle, kun ei ollut enää ketään kyydissä. Loppu hyvin kaikki hyvin - lopun uimakoulun ajan hän laski kuinka monta lasta hän vei rannalle ja että otti yhtä monta kyytiin kotimatkalle.
Alakoulussa me käytiin maalta kerran vuodessa kaupungissa uimahallissa uimassa, koko koulu kerralla, n. 55 oppilasta ja 3 opettajaa. Ainoa mitä koskaan muistan tapahtuneen, oli yksien sisaruksien kömmähdys 🫣 Ensin tuli isoveli ilman uimahousuja altaalle ja kun hänet saatiin sieltä pois, tuli pikkusisko ilman uimapukua altaalle. Sen vakavampia ei koskaan sattunut.