Kun Pöllönkulmalla ei ole muuten oikein mitään sattunut ja tapahtunut, niin keksittiin sitten itse. Keskiviikkona lähdettiin käymään apteekissa ja tuossa kyläkaupan pihassa ensin tarkistin, mistä tarvittavan lääkkeen saa. Sen nyt olisi saanut vaikka Sodankylästä, mutta ihan sinne asti ei sentään lähdetty.
Lähdettiin ensin yhteen suuntaan, mutta sitten Mursu muisti, että olikos sulla jotain vietävää Äidilles. No joo, ne kirjat... Ja niin sitten käännyttiin ympäri, pistäydyttiin kotona hakemassa pino kirjoja - unohtaen se pinon vieressä oleva kirja 🫣 - ja lähdettiin ihan eri suuntaan ja vähän kauemmas apteekkiin. Samahan se, missä apteekissa sitä käy.
Matkalla oli tietyömaa ja jouduimme kiertotielle. Siellä oli tämä Portti Satumaahan.
Tästä samasta portista ajoimme takaisin omaan Satumaahamme, kun tulimme kotiin.
Äidin ja Tunturiruipelon pihalla kasvoi valtava pioni..pensas? ja oransseja liljoja. Takapihan nurmi oli valkoisenaan päivänkakkaroita.
(Olen sanonut viime päivinä sanan "päivänkakkara" niin monta kertaa, että se alkaa kuulostamaan jo hassulta 😄)
Apteekissakin käytiin ja ruokakaupassa.
Siellä oli pakko ottaa kuva näistä:
Molli ja Viiru ovat kaupassa pieniä asiakkaita varten, vanhempien kaupassa asiointien ajaksi, ettei kaupassa käynti olisi niin tylsää.
Jos olisin huomannut nämä sisään mennessä, olisin ehkä ottanut toisen näistä mukaani... Kaupassa käynti ei nimittäin tosiaankaan ole minun juttuni...
Linnut ovat saaneet poikasensa kasvatettua, toivon niin. Laulu on vähän hiljentynyt, näätääkään ei ole enää näkynyt. Onneksi.
Pieni pupun poikanen istuskeli yhtenä iltana keskellä meidän pihaa ja katseli ympärilleen ❤️
Seuraavana iltana vähän kauempana pihan poikki oikaisi hirviemo vasan kanssa! En ehtinyt nähdä niitä, kun ei ollut laseja päässä ja syli täynnä käsityötarvikkeita. Ehtivät livahtaa tuolta haapojen ja leppien takaa.
Keskiviikkona katselin kukkapenkkiä: myyräntöitä vai muurahaispesä 🤔 Joka tapauksessa oli syytä käydä taistoon muurahaisia vastaan, niitä on taas siellä ja täällä ja vähän tuollakin. Ja kun Mursun kanssa taistoon kävimme, näimme vastikään kaipaamamme Sisi Liskon 🥰
Sisi kipitteli talon kivi (betoni) jalkaa pitkin ja Mursu huomasi, että sehän odottaa sisiliskovauvoja. Näin sen uudestaan, kun laittelin leppäkertut (jotka oli unohtuneet!) rappusille, ja toden totta, Sisillä oli massu söpösti "pömpöllään" - selvästi odotti vauvoja.
Onkohan sisiliskoilla omaa neuvolaa? Meitä rupesi huolettamaan, ettei Sisi vaan nyt mene syömään niitä meidän just myrkyttämiä muurahaisia 😢 Luotamme siihen, että sen vaisto toimii ja sanoo, ettei niitä voi syödä.
Nyt menen tiskaamaan. Mursu lähti hakemaan Pojan junalta, aikaa on ehkä reilut 2,5 tuntia. Luulen, että saan nuo pari kattilaa tiskattua siinä ajassa 🤔😄
Mukavaa perjantaita ja viikonloppua! Palaan viimeistään alkuviikosta


Kiitos - vaikka mistään mukavasta ei niin tietoa olekaan!? Ihan itse pitäisi keksiä ja tehdä...
VastaaPoistaTiedätkö, tuli noista keppareista mieleen, että olisin aina halunnut olla tuo tumma, siron simpsakka ja menevä. Olin pliisun tasavärinen (väritön?) ja tylsä massiivisen laukin kera. Ystävätär oli Tiku ja minä Taku. Aina näin.
Vissiin vähän masista liikkeellä? Minulla siis.
Porttikuva on upea!
Heitä tiskausenergia tänne ja nauti parhaasta viikonloppuseurasta! ♥
Kiitos Stansta kommentista 🤗
PoistaOlet lomalla, etkä taida vastaustani lukea, mutta vastaan kuitenkin.
Minäkin olin lapsena muiden seurassa aina se näkymätön, väritön, se joka valittiin viimeiseksi.
Vasta kun muutettiin maalta kaupunkiin ja sain ensimmäisen "oikean" ystävän, minustakin tuli näkyvämpi.
Vaihdetaan ajatuksia enemmän, kun palaat lomalta.
Toivottavasti voit hyvin ja masis/alakulo helpottaa pian ❤️
Mukavaa viikonloppua kivassa seurassa🌞 lapsena meillä laudat tai harvat hevosina,mitään noin hienoja ollut,tai no oli se Plaston keppihevonen. Yhdyn stanstaan ja ihastelen porttikuvaa. Kuulumisiin odotellen mitä Pöllönkulmalle taas kuuluu.🩷👍🏻
VastaaPoistaKiitos Päivi näin jälkikäteen 🤗 Pojan visiitti oli pikavisiitti, niin kuin ne nykyään aina 😄 Tärkeintä meille kaikille, että nähdään.
PoistaMinulla ei ollut koskaan keppihevosta, en ollut hevostyttö pienenä lainkaan. Aikuisena vasta: ystäväni osti yhteishevosen ja kävin hänen kanssaan usein tallilla.
Laudat tai harvat 😂🤣 kiitos ennakoiva txtsyöttö. Piti olla LUUDAT TAI HARAVAT..
VastaaPoistaSamalla reissulla hoitaa monta asiaa. Ja tuollaiset portit saavat mielikuvituksen liikkeelle.
VastaaPoistaAinoalla lapsella - olin 19 kun pikkusisko syntyi ja muutin pois kotoa, ennen kuin sisko kotiutui sairaalasta 😄- oli hyvä mielikuvitus ja on edelleenkin. Kun maalla ei ollut kavereita muuta kuin koulussa, niin oli mielikuvituskavereita ja kokonainen mielikuvitusmaailma.
PoistaKivasti ajateltu kauppiaalta kun on tuonut hepat pikkuasiakkaille ....tai miksei isommillekin :-).
VastaaPoistaLuonnon ja eläimien seuraaminen on kesällä niin mahtavaa puuhaa. Ihan pelkästään muurahaisten ahertamista on kiva katsella.
Hienoa, että on Satumaa johon voi poiketa !
Mukavaa viikonloppua ilmeisesti Pojan seurassa :).
Ehkä on kauppiaan ja ennen kaikkea Äidin onni, ettei asuta samalla paikkakunnalla 😉😉 Äiti varmaan ottaisi käyttöön piponi jossa lukee "aina saa kärsiä ja hävetä" - olen ostanut sen joskus Mursun ja Pojan takia...
PoistaPojan vierailu oli pikavisiitti ja sitä jo kerroinkin, on vaan nämä mun vastaukset kommentteihin viivästyneet; päivityksen tekokin oli vähän "työn ja tuskan takana" ja eilen se sitten kostautui...