Uusi rivi bingoon!

 Siitä humpsahti toinenkin pystyrivi bingoon, ihan vähän niin kuin vahingossa. Otin siitä keskeltä. 

Sieltä alhaalta sen TUTKIA hutkin jo eilen; se tuli siitä kun selvittelin miten käsittelen tällä koneella kuvia. Tai ainakin sitä bingolomaketta. 

Seuraavaksi ruksasin siitä ODOTTAA. Olen odottanut jo pidemmän aikaan, mutta erityisesti odotin eilen ja tänäänkin olen odottanut päivän kulumista. Luultavasti odotan myös yön. Odotan unta, odotan aamua. 
Riesalääkärin, hienommin sanottuna neurologin, soittoa odotin eilen. Mistä johtuukaan, että kun on saanut soittoajan "klo 14-16 välillä", niin soitto tulee yleensä siellä lähempänä klo 16. (Paitsi jos vatsa menee sekaisin ja menet vessaan. Puhelin soi välittömästi.. 🫣) Mutta siis odotat ja odotat ja odotat. 
Mutta lääkäri oli kiltti, niin kuin aina. Kysyi kuulumiset, oltiin samaa mieltä asioista ja kirjoitti pyytämäni reseptin. Toivotti hyvää talvea ja sanoi, että soitellaan syksyllä. Jep. 

Mutta odotus on jatkunut. Huomenna on aika sinne kuulokeskukseen kuulokojeen sovitukseen. Se vähän jännittää, miten niiden kanssa sujuu. Miten niiden kanssa oppii elämään ja miten ne vaikuttaa tähän pahuksen tinnitukseen. Odotus siis jatkuu vieläkin? 

Vaan tulipa odotuksesta mieleeni tammikuu 37 vuotta sitten. Päivien kulku oli kutakuinkin tällainen: aamulla vaapuin ostoskeskukseen kauppaan, ostin kilon, kaksi appelsiineja, vaapuin kotiin, istuin sohvalle. Mursu tuli kotiin neljän maissa ja näki minut sohvalla vieressäni valtava kasa appelsiinin kuoria. Ehkä kaksi syömätöntä appelsiinia säästettynä hänelle. 
Tuossa tilassa äitini muistaakseni söi laastia. 
Jos Poika olisi syntynyt laskettuna päivänä ja Joulupoika sinä päivänä kun syntyi, olisivat täsmälleen samanikäiset. Nyt ikäeroa on pari viikkoa. Kyllä - 37 vuotta ODOTIN, viimeisilläni, mutta vielä lähes kuukauden jouduin vaappumaan mihin sitten meninkin 👶👶

Palataan bingoon (ja todetaan, että joku on taas ollut olevinaan äärettömän kätevä puhelimensa kanssa. *syvä huokaus*)

Keskimmäisen rivin ylimmäinen ruutu on KUTOA. 

Kutomisen (ei kutemisen, niin kuin meinasin kirjoittaa..). Siis:

Kutomisen ja neulomisen raja menee ilmeisesti jossain näillä meidän paikkeilla. Kielikello -lehdessä Neuloa – kutoa – ommella. Käsityöalan sanojen työnjako - Kielikello on kartta, miten "kutoa" ja "neuloa" -sanat jakautuvat Suomen kartalla. 

Minut on opetettu kutomaan. Mummuni kutoi sukkia ja lapasia ja villatakkeja ja koulussa opeteltiin kutomaan. 
Toinen mummoni kutoi myös mattoja. Jostain syystä olen kuitenkin ruvennut puhumaan neulomisesta täällä blogimaailmassa - varmaankin siksi, kun melko lailla kaikki muutkin neulovat. Ehkä tämän jälkeen alan taas kutomaan. Kiitos Repolaisen, kun muistutit, minkä taidon olen lapsena oppinut 💕

Ai kuvako? Mursu pyysi KUTOMAAN itselleen kynsikkäät ja kun löytyi oikean värinen lanka niin tokihan vaimo kutoo. 
Kun kudoin ensimmäistä, kirjoitin itselleni sitä mukaa "ohjetta" ylös, niin pääsisin parin kanssa helpommalla, eikä Mursun tarvitsisi koko ajan olla sovittamassa. Ja ohje olisi myös tallessa tulevaisuutta ajatellen. 
Kuvassa on myös kerroslaskurini 😊 Ihan vaan Clas Ohlsonilta ostettu henkilölaskuri. Siihen on saanut helposti kiinni kerrosmerkit - ovat siis aina mukana, kun käyttää kerroslaskuria. 
Toisessa kuvassa näkyy kerrosmerkkejä siellä ja täällä. On ollut helpompi laskea ja tarkistaa niitä kerroksia kun teki muistiinpanoja. 
Ja kun työn tipautti lepäämään, ei tarvinnut pelätä silmukoiden karkaamista, kun pujotin ne kuminauhan päissä oleviin puikkosuojuksiin, tai mitä ne nyt onkaan nimeltään. 

Ja sain minä ne kynsikkäät valmiiksikin, vaikka ei tuosta kasasta oikein mitään selvää saa. Niissä on intialainen peukalo, johon olen tykästynyt. Se on helppo tehdä ja minusta se "istuu" hyvin käteen. 

Näin tuli bingon keskimmäinen rivi täyteen. Viimeinen onkin sitten... Ehkä keksin jotain 😉