Tämän muiston olen kertonut teille monena Itsenäisyyspäivänä - nyt kerron sen jo vähän aikaisemmin, kun lotat ja veteraanit olivat presidentin juhlissa jo eilen.
Tämä muisto nostaa vedet silmiin aina ja aina vaan, saa oikaisemaan ryhdin ja muistuttaa elämän tärkeistä asioista. Ja siitä, että periksi ei pidä antaa.
(Tarinan "tänään" on 5.12.2016, kun olin työkokeilussa.)
Olen monena aamuna töihin mennessäni tavannut herrasmiehen, nyt jo 91-vuotiaan. Olemme usein jutelleet bussissa, hän on kertonut mm. lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Ja muutama vuosi sitten saamastaan aivoinfarktista, josta on toipunut sisulla ja sitkeydellä.
*Tähän lisään jälkikäteen, kuinka hän puhui kauniisti edesmenneestä vaimostaan*
Eilen hän sattui samaan bussiin myös kotimatkalla ja jäimme pois samalla pysäkillä. Kävelytie oli liukas, hänellä oli kädessään kävelysauvat, talouspaperipaketti ja ostoskassi. Tarjouduin useampaan kertaan kantamaan tuota painavalta näyttävää ostoskassia, mutta hän kieltäytyi. Hän halusi itse kantaa ostoksensa, selitys oli:"Onhan tässä selvitty sodastakin."
******
Tämä herrasmies tuli mieleeni tässä eräänä päivänä ja mietin, mitä hänelle mahtaa kuulua.
Muistelin, miten hän eräänä aamuna onnellisena kertoi saaneensa kirjeen, jossa oli villasukat tuntemattomalta.
Se vaatimattomuus ja onnellisuus koskettaa vieläkin 💗💗
Enempää ei ole sanottavana kuin KIITOS!
*******
(Tämä muisto tuli mieleen, kun muistin, että kohta on maalle muuttomme "virallinen" vuosipäivä.)
Kotirintamalta lähetetyt villasukat lämmittivät sotapoikienkin varpaita ja ehkä tämän herrasmiehen mieleen muistui sieltä villasukat. Olikohan se silloin kun Suomi täytti 100v oli suurempi villasukkakeräys vateraaneille/hoivakoteihin/vanhuksille koteihin niin tuli kudottua muutamatkin villasukat ja samalla kudoin joka silmukkaan kiitollisuuteni heille..
VastaaPoistaNe olivat juuri niitä sukkia mitä sinäkin Sini kudoit ❤️- ja minä sain omin silmin todistaa sen kiitollisuuden ja onnen, kun tuo ystävällinen herrasmies kertoi saaneensa sukat.
PoistaSydämeni on vieläkin pakahtua, kun muistan sen vaatimattomuuden; "minulle, vieraalle vanhalle miehelle"
Netistä löytyi et-lehden artikkeli tuosta facebook -ryhmästä, joka perustettiin kesäkuussa 2016 "Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta"
https://www.etlehti.fi/artikkeli/vapaa-aika/kasityot/suomi-100-juhlavuoden-villasukat-jokaiselle-veteraanille-kampanja
Oikein sitten muistin että juhlittiin 100v. Suomea. Tämä muistosi lämmittää minuakin ja ihan salaa toivon että hän sai juuri minun kutomat sukat! En ollut tuolloin vielä FB.ssä vaan jostain muualta tiesin keräyksestä. Kiitos tästä muistosta ja tiedosta! <3
VastaaPoistaEhkä hän saikin juuri sinun kutomasi sukat; löysin vielä toisen päivityksen, minkä olin kirjoittanut varmaan heti samana tai seuraavana päivänä kun hän oli kertonut saamistaan sukista. Tässä sanat jotka hän minulle sanoi:
Poista"Voi kun tietäisin, kuka ne on lähettänyt, lähettäisin hänelle kiitoksen!"
Tässä siis sinulle kiitokset Sini ❤️
Meidän naapurissa asuu 90-vuotias leskimies ja käyn hänen kanssaan välillä kaupassa/asioilla. Hän on ihan mahdottoman kohtelias ja kiitollinen eikä anna koskaan minun kantaa kauppakassiaan. Ja aina avaa ovet ensin minulle jne jne. Herkistyn kun ajattelen, että tuollaisia vanhoja veteraaneja vielä on. Hyvää Itsenäisyyspäivää !
VastaaPoistaJoku ehkä ajattelee, että onpa tuo hölmö, mutta kun meillä on Mursun kanssa omat sisäänkäynnit makuuhuoneeseen ja kummankin ovenpäällä on tärkeät valokuvat:
PoistaMinun oveni päällä vaarini asepuvussaan ja Mursun oven päällä mumminsa ja ukkinsa - ukki asepuvussaan.
Ajattelen, että sieltä he vartioivat untamme, ihan kuin lapsina ollessamme. Yritämme olla heidän arvoisiaan.
Olemme paljosta velkaa veteraaneillemme ja kotijoukoille, jotka pitivät kotona pyörät pyörimässä. Liekö nykysukupolvilta (itseltänikään) luonnistuisi, toisaalta vastuuseenkin varmasti kasvaa.
VastaaPoistaEmme varmaan koskaan voi täysin ymmärtää millaista elämä oli tuolloin, niin erilainen maailma oli silloin.
PoistaEmme voi kuin kiittää, sitä velkaa minkä olemme isovanhemmille jääneet, emme pysty koskaan maksamaan.
Parhaamme teemme, mutta jotain aina jäämme velkaa.
Olipas muksa tarina, kiitos kun jaoit, en muista lukeneeni, saatan olla väärässä.. Ai niin, joululahja on matkalla ja koska sain kiristettyä ;D lupauksen että et avaa niin annankin luvan avata! Ei voi odottaa että Pö-Lö pysyisi täysjärkisenä kaksi viikkoa arvaillen Sujeksen lahjaa, en voi ottaa vastuuta ja riskiä moisesta ;DDDD Hyvää joulua, oi ihan nettiystäväni, aouuuuuuuu!!!
VastaaPoistaKiitos - ja kiitos Sus' 😊
PoistaIhana! ♥ Kiitos jakamisesta!
VastaaPoistaEräs ystäväni kutoi veteraaneille Suomi-villasukkia SATA paria!
Wau!! Teen kunniaa!
PoistaKiitos Stansta 💕
Poista