Höpötystä lauantai-iltana kotona

Kylällä oli tänään päivällä melkoiset pirskeet. Olisi kyllä sopinut meillekin, noin niin kuin "osallistujien" puolesta, sillä pääosassa pirskeissä oli vanhat traktorit. Niitä ajeli aamupäivällä tuosta meidänkin ohi varmaan parisenkymmentä, ellei enemmänkin, vesisateesta huolimatta. Ja sosiaalisesta mediasta löysin ainakin yhden videon niistä - tosin suurimman huomion ja ilon tuotti pieni poika, joka oli lähes lentoon lähdössä traktoreita katsellessaan 😍

Kesä on ollut taas melkoinen. Suomen kesä, ihmisen eloa. Ei kai sitten kuitenkaan loppujen lopuksi sen kummempaa, kun tarkemmin ajattelee. 

Kesä alkoi surullisissa merkeissä; Eno nukkui pois yllättäen - niin kuin rakkaat ihmiset monesti. Enon muistotilaisuus oli viime viikolla, hänen näköisensä, pieni, lähimpien ja rakkaimpien läsnäollessa. Päivä oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin ja paikka jossa muistotilaisuus pidettiin oli yhtä kaunis. 

Futari-Prinsessa on toipunut, mutta toinen rakas ihminen sairastui ja hänestä olemme kaikki läheiset olleet koko kesän suuresti huolissamme. Toivomme hänenkin toipuvan pian. 

Mursun kanssa valittiin helteiset päivät ulkotöihin, kuten tapamme on. Siis ne päivät, kun taivaalla ei ole pilvenhattaraakaan. Nurmikon trimmeröinti on yksi niistä. Onneksi teemme sitä vain harvoin ja vain niiltä paikoilta kun on ihan pakko - meidän piha on aika lailla luonnontilassa ötököiden ja pörriäisten temmellyskenttänä. Vain kotilot ja murkut saa kyytiä. 

Seuraava projekti oli portaiden uusi kaide. Se rakennettiin hääpäivän aattona, sunnuntaina. Se oli vähän niin kuin testi, että kannattaako uutta vuotta aloittaa 😉 Nyt on 36 vuotta takana ja 37. vuosi siis ihan alkumetreillä. Kaiteen rakennus meni siis hyvin, ilman yhtään tiuskaisua tai muuta, päin vastoin. Ja siitä tuli hyvä, helteestä huolimatta. 

Ja kun kaide oli valmis ja sitä oli muutama päivä ihailtu, käsiteltiin sekä portaat että kaide...tuota...PUUNSUOJALLA, se se oli. Meinasin taas unohtaa sanan. Ja tietenkin oli helle. Hirvittävä helle. 

Onneksi on tuo Ruby (ilmalämpöpumppu) ja vangitsimme itsemme sisään viileään huoneeseen - "voi voi, emme voi lähteä mihinkään, kun portaat on juuri käsitelty, pitää odottaa, että ne kuivuu".

No, aurinkoisen, lämpöisen ilman ansiosta kuivuminen ei kestänyt juurikaan sen kauempaa kuin sen verran, että ehdimme vähän huokaista; hiki kuivui ja saattoi keittää kahvia voileipien kaveriksi. Lähdimme siis kylille ja kauppaan. 

Riesa on kiusannut koko kesän lyhyillä poissaolokohtauksilla. Välillä ne kestää ihan vain muutaman kymmenen sekuntia, siis alle minuutin ja joskus jonkun 2-4 minuuttia. Kuulen kyllä, mutten välttämättä saa selvää puheesta. Yritän puhua, joskus jopa onnistun mutta usein en saa sanottua kuin sanan parin. Yleensä myös näen koko ajan, pidempien kohtausten aikana mene hetkeksi näkökin - olen siis kokonaan poissa hetken. 

No, hoitaja-Minna soittaa noin kuukauden päästä, juttelen sitten hänen kanssaan, mitä oikein tehdään. Tai jos tämä tästä pahenee, niin soittelen hänelle aikaisemmin. 

Nuohooja tulee...no, ensi viikolla. Piti  tulla jo viime viikolla, mutta hän soitti, että oli satuttanut jalkansa, nilkasta nivelsiteet niks-naks-poikki eikä pääse tulemaan. Oli saanut vävypoikansa tuuraamaan sairasloman ajaksi, mutta kun vävy oli kertausharjoituksissa, niin piti siirtää aikoja eteenpäin. Harmittaa nuohoojan puolesta onnettomuus, kun hänellä on varauskirja täynnä - minäkin soitin varausta jo ennen juhannusta ja sain ajan silloin vasta viiden viikon päähän. 

Metsurinkin pitäisi tulla, toivottavasti ehtii ennen myrskyjä. Olen odottanut sitä jo monta viikkoa, ei vain ole kuulunut. Meidän kunnassa tuntuu olevan vähän sellainen tapa, että jos ei ole sovittu tarkkaa päivää ja aikaa, vain "no tule sitten kun ehdit", niin sitä saakin sitten odottaa. Teoriassa ei ole kiire, mutta... Olishan se kiva jos hommat saisi hoidettua 😄

Nyt on taas höpötelty kaikenlaista. Ei kun joo niin.

Repolaisten kapua -reissu alkoi tänään. Sain vielä ennen heidän lähtöään ison kirjeen, joka sisälsi mm. mulle tehdyn kortin. Ihanan - melkein kastui taas silmät.

Ja yks toinenkin juttu vielä.

Perustin Riesalle oman blogin ja jos joku haluaa lukea, niin annan kyllä sen osoitteen. Se ei ole salasanan takana, mutta tein siitä ihan omansa enkä laittanut sitä tänne erilliseksi sivuksi. 

Ja kirjoittelen kyllä tännekin Riesasta edelleen, mutta se on siis ihan vain pelkästään Riesasta, meidän alkutapaamisesta alkaen.