Valitan, että valitan

kun ei se tavallisesti tapoihini kuulu, mutta nyt valituttaa. Ainakin vähän. Tai ainakin harmittaa ja suututtaa ja keljuttaa. 

Aloitan Riesasta. Nyt valitan. Riesa itsessään on ollut siivosti (koputan puuta), mutta lääkityksen sivuvaikutuksena varsinaiset huimausoireet on vaihtuneet näköhäiriöihin 😵😵 Aamupäivät lääkkeiden oton jälkeen menee siihen, että vuorotellen en näe lähelle tai kauas, vähän sen mukaan mihin pitäisi nähdä. Illalla sitä ei niinkään huomaa muuten kuin sillä, että blogin päivitys on jäänyt; kovin pitkään tietokoneella ei pysty olemaan kun silmissä vilistää. Katsotaan kuinka nyt käy. 
Sitä "pahinta" lääkettä on nyt vähennetty, eikä Riesa ole siitä ainakaan vielä pahastunut, kohtaukset on siis pysyneet kurissa. 

Jatkan nuorisosta. Ja itsestäni. Yleensä puolustan nuorisoa, eivät he ole niin pahoja ja huonotapaisia kuin mitä heistä puhutaan. Mutta nyt meinasi mennä palkokasvi nenään kitarisoihin asti. 
Oltiin kaupassa ja normikäytäntö; Mursu pakkaa ostoksia ja minä nostelen niitä hihnalle. Taakseni tuli kaksi poikaa jotka laittoivat hihnalle sen kapulan. No niinhän se tietysti pitääkin, mutta ensin pitää kai odottaa, että edellä oleva asiakas on saanut KAIKKI ostoksensa hihnalle. Nostin kapulan hihnan päähän odottamaan. Toinen pojista laittoi sen takaisin hihnalle. Nostin pois. Poika nosti takaisin hihnalle. Nostin pois. Ja vielä kerran sama juttu! Ja ihan varmasti näki, että ostokärryssäni oli ostoksia. Suututti kuin pientä oravaa, jolla on käpy jäässä. Niitä nimittäin ihan varmasti suututtaa sellainen. 
MUTTA. Kaupasta autoon päästyäni ja lopetettuani puhinan ja puhkumisen, katsoin peiliin: olisin voinut avata suuni ja sanoa aikuismaisesti opettavaisen nätisti, että odotatteko hetkisen, laitan kyllä kapulan hihnalle, kun olen saanut kaikki ostokseni kärrystä siihen. 
Että pojat olisi voineet ajatella tekemistä ja Pöllö olisi voinut avata nokkansa eikä valittaa. Nih. 

Valitan televisiosta ja YLE-VEROSTA! En tietenkään ole ainoa joka joutuu maksamaan yle-veroa enkä varmasti ainoa joka valittaa siitä. Mutta kohta menee teemuki nurin. Juuri sen yle-veron vuoksi on Pöllönkulmalle hankittu vain yksi maksullinen palvelu. Maksuttomilta kanavilta tulee uusintoja uusintojen perään ja kun löydät jonain iltana katsottavaa, kas, kaikki sen viikon katsottavat ohjelmat tulee samaan aikaan eikä mikään niistä tule uusintana. Mutta Simpsonit, Family Guyt, Australian rajalla ym. - ne lähetetään viikon-kahden sisällä pariin kolmeen kertaan uusintana. 
Tästä päästää sopivalla aasinsillalla (kyllä Pöllö on välillä melkoinen aasikin) syrjintään. Urheilua tulee tuntikausia ja saa toki tullakin, katselen ja kuuntelen sitä itsekin. Mutta a) missä on paraurheilu? Niinpä, tässä juurikin oli para-alppihiihdon mm-kisat, mutta niistä näki pätkiä ainoastaan Areenasta, jos tiesit mitä ja milloin katsoa. 

Plääh. Ei tästä valittamisestakaan oikeastaan mitään tule. Valitan, kun en voi kunnolla valittaa. Ei voi valittaa pelkästä valittamisen ilosta, kun kaikissa asioissa on joku hyväkin puoli, kun asiaa katsoo siltä toiselta puolelta. 

Viime viikolla piti tiistaiaamuna nousta ajoissa ylös ja lähteä kahdeksaksi verikokeisiin. Normaalisti meillä hädin tuskin on valojakaan vielä siihen aikaan. No, Mursu ehkä on hereillä ja tekemässä aamupalaleipiä. 
Nyt siis ajettiin terveyskeskukseen, otin vuoronumeron ja istuin odottamaan. Henkilökuntaa kulki edestakaisin ja kaikki huikkasivat hyväntuulisesti hyvät huomenet - kuka siinä olisi voinut olla huonotuulinen? Hyvää tuulta lisäsi se, kun näin sinne tulevan vanhan sedän, joka on meiltä Mursun kanssa ollut pitkään "hukassa": olemme nähneet hänen tekevän reippaita kävelylenkkejä, matkaa tulee yhteensä n. 12 km, ja hänen selkänsä on jo taipunut lähes 90 asteen kulmaan. Siitä huolimatta vauhti on sellainen, että minä en hänen vauhdissaan pysyisi. 
Hyvää mieltäni lisäsi myös se, että sain auttaa ilmoittautumaan tullutta asiakasta, jonka kanssa automaatti oli eri mieltä. 
Auttamisesta tulee hyvä mieli. En siis valita, vaikka verikokeen ottamisesta tuli kyynärtaipeeseen mustelma, joka on siinä vieläkin. Yleensä ei tule. 

Keskiviikkona käytiin kaupungissa. Kävin Riesahoitajalla ja Mursu meni auton kanssa autohoitajalle. Auto oli tarkoitus viedä katsastukseen. 
Riesahoitajan kanssa meni rattoisasti tunti, katsotaan mitä näköhäiriöiden kanssa tehdään. Saisinko sitä kautta, siis lääkäriltä, lähetteen silmälääkärille. Olisi kai korkea aika käydä silmälääkärillä, edellisestä käynnistä on 40 vuotta.... 
Autohoitajat sen sijaan sanoivat, että ei voi katsastaa, auto on rikki, se pitää korjata. Auts. Eihän siinä sitten mitään. Mursu menee huomenna, maanantaina, sinne uudestaan ja autolääkäri korjaa sen ja hoitajat vie sen katsastukseen.

Mutta nyt päästän teidät taas piinasta. Parasta alkavassa viikossa on se, että Poika tulee kotiin! 
Lauantaiaamuna varhain lähdemme Isolle Kirkolle lentoa vastaan ja sitten viedään se omaan kotiin oman kullan kainaloon, mutta ehditäänpä edes nähdä 💗