Se on korallisormisammakko - maailman iloisin sammakko :D

Ai mikäkö? No tämä tietysti, joka putkahti tänään postiluukusta, vähän ennen kuin sade alkoi:

Tätä iloista, elämäänsä tyytyväistä ja myhäilevää sammakkoa ei voi katsella ilman, että tulisi itsekin hyvälle mielelle ☺ Tämän iloisen, hyvää mieltä levittävän sammakon lähetti kukapa mukaan kuin SALAINEN NEULEYSTÄVÄNI ☺
Kiitos!

Ja tässä on muuten mukana sitä Salaisten Neuleystävien ajatustenlukutaitoa, josta oli kirjoiteltu jossain blogissa. Tämä samainen sammakko nimittäin on ollut  meidän työhuoneessa printattuna jo monta vuotta, on vaellellut sinne tänne aina sen mukaan, missä sitä hyvää mieltä kulloinkin tarvitaan ☺

Jos voisin, teippaisin tuon kortin tähän näyttöön kiinni, mutta se haittaisi vähän tämän koneen käyttöä, näyttö kun on niin pieni. Duracell-pupu, pöllöt ja sammakko - kaikki ei mahtuisi samalle näytölle. Ihan arvuuttelemalla sitten kirjoittelisin teille. Vielä enemmän tulis kirjoitusvirheitä kuin nyt ☺

Possu Munkin Olympiakilpailun voitto ja muita kuvia ja muistoja

Tämän Possu Munkin Olympiakisan voiton lupasin esitellä jo eilen vai peräti toissa päivänä. Possu Munkki siis järjesti meille lukijoilleen kisan. Ensin ihan vaan arvauskilpailun: oli kolme valokuvaa, joista piti arvata, missä hän oli käynyt. Mutta eihän me arvattu, oli ihan liian vaikea, vaikka antoi vihjeitäkin.
Sitten muutti kisan vanhaksi tutuksi HIRSIPUUKSI. Hih, se oli hauskaa. AM:n ja Googlen avustuksella (niiden kummankaan käyttöä ei ollut kielletty) keksi oikean ratkaisun ja voitin siis kisan ja palkinnon. Kuvat oli muuten napsittu hienosta Säkylän Katismaan Saaresta. En ole koskaan siellä käynyt, mutta sekä Possun että Googlen kuvien perusteella paikka ON hieno, kannattaa käydä.

Ja niin se palkinto. Se kopsahti postiluukusta tiistaina ja oli tämmöinen:

Kukkasin koristellussa paketissa oli kirja "Arto Paasilinnan taivaallinen herkkukirja" - pikaisella selaamisella varsinainen herkkukirja onkin. Kengännauhat, kullankimalteista koristenauhaa - tätä voi käyttää vaikka mihin, tietenkin se PÖLLÖ - jääkaappimagneettina muiden pöllöjen joukkoon: tämmöistä mulla ei ollutkaan ja tästä alkaa uuden pöllösarjan kerääminen, näitä nimittäin olen katsellut, mutten ole vielä itse ostanut :) Ja toki mukana oli myös kaunis kortti; kortin runo vain on niin pitkä, etten nyt kopioi sitä tähän kohtaan. Kiitos suuresti paketista Possu, olet loistava!

Sitten vähän muistoja ☺
Kävimme AM:n kanssa viime viikolla ajelemassa ja kävimme mm. lapsuuden kotini pihalla. Sisään emme tietenkään päässeet, koska ovi oli lukossa, emmekä olleet ilmoittaneet isälleni, että menemme sinne - se oli ihan hetken päähänpisto, "kun nyt tässä nurkilla ollaan".

Tämä kivi, nyt jo sammaloitunut, oli silloin yksi
leikkipaikkojani. Eihän siinä silloin tietenkään sammalta

ollut ☺. Eikä ollut tuota vaahteraa tuossa kiven takana. Mulla

on kuva, jossa istun kahden serkkuni kanssa - silloin me

mahduttiin kaikki kolme siihen rinnakkain. Nyt ei varmaan

mahduttais enää edes kahdestaan ☺

Tämän kuvan otin ikkunan läpi eteisen ikkunalaudalta.
Muistatteko tämän? Täystuho 100? Muistan lapsuudesta
ihanan ison juhannusruusupensaan - siksi varmaan juhannus-
ruusu on edelleenkin lempikukkani ☺, sen lisäksi , että olen 
juhannuslapsi. Tällä Täystuho 100:lla Äitirakas aina
hävitti ruusupensaasta kirvoja tai mitä lie elukoita,
jotain pieniä elukoita.

Pari päivitystä sitten kirjoittelin niistä työpaikoista. Siinä samalla katselin vanhoja koulutodistuksia. Sieltä löytyi vanha peruskoulun todistus. Tai itse asiassa tuossahan lukee  "arvostelukirja". Siitä löytyy arvosanat toisesta luokasta lähtien. Ensimmäisen luokan todistukset on jossain, varmaan jossain Äitirakkaan arkistoissa, kun ei niitä multa löytynyt. Kaikki muut löytyi kyllä. (Eipä niissä hirveästi kehumista oo...) 

Siivousta liikkeellä?

Ja mä luulen, että se on selvästikin Osakaisen ansiota - kiitos hälle!
Osakaisella on oikein hyvä syy siivousmaratonilleen, mutta samalla on innostanut meitä muitakin siivoilemaan ja järjestelemään kaappeja ja sen semmoista.

Susanna Maalta oli kommentoinut Osakaisen blogiin, että oli järjestänyt liinavaatekaappiaan ja kas, muakin puraisu tänään jonkinlainen järjestelykärpänen. Sen seurauksena otin työhuoneessa mun "retkeilykaapin". Juu juu, mulla on retkeilykaappi - eikö teillä muka ole?  Niin, siis otin retkeilykaappini ja sieltä ensin alimmaisen muovilaatikon joka oli täynnä papereita n. 10 vuoden ajalta.... Niistä suurin osa päätyi roskikseen. Sieltä löytyi kyllä ihan mielenkiintoistakin tavaraa.

Kuten esim. eräältä vuodelta meidän Suomi Meloo organisaation lapsuuden kuvista järjestetyn kilpailun jäljiltä olevien kuvien valokopiot. Niitäpä olikin muuten hauska katsella. Jopa omaa kuvaa - sieltä vuodelta kissa ja koira ☺

Melkein kaikki melontatarvikkeet mahtui yhdelle hyllylle; yhdet käyttämättömät tossut lupasin Äitirakkaalle - kahdet vai kolmet varsinaiset melontatossut ja kolmet muut siihen sopivat tossut riittänevät jos vielä pääsen melomaan? Samoin kolme aukkopeittoa, joten yhden aukkopeiton voin antaa pois, käytettäväksi vaikka oman kajakkini kanssa, kun sekin tekee työtä johon kajakit on tarkoitettu.

Muut retkeilytarvikkeet mahtui kahdelle hyllylle - niitä tarvitaan silloin tällöin, milloin mitäkin. Yksi hylly jäi tyhjäksi ja siihen sain sopivasti mahtumaan ne muutamat Pojan tavarat jotka hänellä meillä on; verkkarit ja sen sellaiset ☺

Ja kas; näin sain reilusti parille hyllylle tilaa ristipistolehdille. Tai voin vielä järjestellä niitäkin ja saan kaikki käsityölehdet niille hyllyille ja järjestettyä muita käsityöjuttuja uudestaan.... Ja niin järjestyy työhuone taas uudestaan ☺

Niin ja imuroinhan mä mun läppärin näppisenkin! Eli tänään on ollut TOSI siivouspäivä!

Yks juttu muuten, mitä en oo teille kertonut. Nyt mä voin sen teille kertoa, kun Siskorakas on sen FB:ssä kertonut:

Duracell-pupu ja Siskorakas tulee reilun kuukauden päästä Suomeen! Aamukammassa on kai 36 päivää enää!!!! 

PS. Possu Munkin paketti tuli tänään. Kiitos Possu Munkki - se oli mahtava! Kirjoitan siitä huomenna!

Ostin. Ei kun löysin. Siis ostin. Tai siis löysin.

Niin. Ottakaa te tosta nyt sitten selvää kuinka oikein kävi ☺

Hyvä on. Voinhan mä kyllä tunnustaakin, kun ei AM siihen mitään sanonut, hymähti vain. Hmph. Ja ensin kävi ihan suosiolla mun kanssa lankaostoksilla. Sen jälkeen menin ihan itsekseni ja ostin itselleni uudet Cubicsit; neliskanttiset sukkapuikot. Nehän on aika kalliit. Mutta kun tykkään niistä. Ne sopii mun käsille (ei tule sormet kipeiksi) ja käsialalle; ei tule liian kireetä eikä liian löysää.

Äsken pistin taas sohvatyynyn paikalleen.
(Tykkään istua tässä sohvan nurkassa niin, että nojaan vasemmalla kädellä kevyesti käsinojaan ja istun jalkojeni päällä. Harvoin istun niin kuin oikeasti istutaan. Ja jalat suorana jollain jakkaralla tekee häntäluun kipeäksi ☹ - se on muisto mun mäkihyppyuraltani...) Tästä syystä sohvan istuintyyny pitää laittaa paikalleen monta kertaa päivässä. Äsken löysin sieltä kaksi "kadonnutta" nenäliinapakettia - olinkin ihmetellyt mihin ne on kadonneet, kun ei ole edes nuha.. Ja kas, sieltähän löytyi myös nätisti niputetut sukkapuikot; oikein sievästi spiraalilla yhteen niputettu:

Kannattais varmaan useammin ottaa oikein kunnolla toi selkänojatyynykin pois tieltä, kun laittaa tän istuintyynyn paikalleen, ties mitä tuolta löytyy. Tai kutsua yövieraita, että sais tän sängyn auki, silloin sieltä vasta yllätyksiä löytyykin. Niin kuin kerran ne mun yhdet haikarasakset, joita olin kaivannut jo pitkään ☺Mutta ei se mitään, sukkapuikkoja tarvitaan aina, ihan niin kuin lankoja ja virkkuukoukkuja ja kaikenlaisia muita neulomiseen/kutomiseen liittyviä härpäkkeitä.

Mä olen saanut kauheesti postia ja olen tosi iloinen siitä. Viime viikolla sain mm. tällaisen kortin:
Yllätys yllätys, siinähän oli pöllöjä ☺Ja samettipinta! Tuon kortin lähetti serkkuni vaimoineen ja lapsineen ja sen mukana oli tämmöiset:



Huonosti näkyy, mutta voitte arvata mitä siinä on ☺ 
Mutta olen saanut muutakin postia. Osakainen lähetti jo aikaa sitten postia, samaan aikaan kun oli lähtettänyt Possu Munkkille ja Sinisen Sohvan Emännälle ja Isännälle. Punaisen kortin sain, niin kuin taisi saada Sinisen Sohvan väkikin? Rauman pitsiviikoilta, mustan pitsin yöstä:

"Tota kirjalisuuttakkin kerty, sanos Asula ko almnaka ost" 

Toisen postikortin lähetti Susanna Maalta:

Siis ei sitku, vaan NYTKU. Ja nyt meen hakemaan kahvia, luen hetken sen kahvin kanssa ja koetan tänään saada vihdoin ne Susannan mansikat kypsiksi - että pääsisin aloittamaan jotain muuta uutta ☺ 
Ja kertomaan teille jotain muuta. Se Suomi Melookin on vielä kesken...
Ja sitä SNY:tä odotan jännityksellä :D - hui, tuleekohan se tänään ☺

Viisi päivää, viisi asiaa - tai ehkä enemmänkin, kuka niitä laskee....

Edellisestä päivityksestä on viisi päivää. Viidessä päivässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, niin kuin teilläkin. Lomat on loppuneet ja vanhat tutut on palanneet päivittämään blogejaan. Iloja, harmeja ja suruja on ollut, "roska" silmässä olen blogejanne lukenut. On teistä niin tärkeitä Ystäviä jo tullut, vaikka ei tavattu ollakaan kuin vasta - huom. vasta! - muutaman kanssa. Kierrokseni on vielä kesken ☺

Itsellekin on tapahtunut kaiken laista ja olisi ollut helpompi kirjoittaa jo aikaisemmin, ei tulisi niin pitkää päivitystä eikä jäisi asioita kertomatta.

Viimeisten viiden päivän aikana olen minäkin käynyt metsästämässä pokemoneja. Jossain oli joku gerbiili, siihen oli ihan kirjoitettukin GER-BII-LI. Helpompi olisi kyllä ollut ehkä metsästää meiltä kellarista ne vanhat pokemonkortit....niitä on melkoinen nippu, muuten!
Jotain matojakin se vempain söi.

Pöllöt on taas lisääntyneet meillä ☺. Ihanaa kun Ystävät tuolla maailmalla kulkiessaan yhtäkkiä vaan näkevät jonkun esineen/tavaran missä on pöllö ja hihkaisevat "hei ostetaan toi HPöllölle!". Niin kuin nyt tämäkin:

Ystävät oli Tallinnassa päiväkäynnillä ja olivat siellä nähneet tuon kassin ja keksineet ostaa tuon ihan tuosta vaan mulle tuliaisiksi! Otin tietenkin heti käyttöön ☺

Lisää pöllöjä lensi taas Japanista: Poika tuli reissultansa ja toi äidille ihania pieniä tarroja joita on jo liimailtu sinne tänne sekä ihanan kukkaron! Sanoin, että käytän sitä sen aikaa, kunnes se rupeaa kulumaan, sen jälkeen siirrän sen vitriiniin muiden pöllölompakoiden ja -kukkaroiden joukkoon ☺

Ja nämäkin pöllöt tulivat ulkomailta - Ruotsista. Niillä on kaverinaan leppäkerttuja ja tuhatjalkaisia. Sain ne Ystävältä, jonka kanssa tavataan aina ristipistojen merkeissä ja... näihin liittyy pieni kommellus.. Näitä on enemmänkin ja ovat sellaisessa..hmm.. No täytyy ottaa kuva ja laittaa sekin tänne.
Ystävä kaivoi ensin esiin paketin ja sanoi, että hän toi mulle tuliaisia, oli pakko ostaa, kun kävi Ruotsissa. Ensimmäinen reaktioni oli "Hä, ostitko mulle terveyssiteitä??" ☺☺☺

Tässä oli lähellä nenähuuhtelu kuumalla teellä...  Avasin kuitenkin paketin siinä kahvilan pöydässä ja totesin, että no ei, ei ne nyt varsinaisesti terveyssiteitä ole, ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan laastareita! Tuo neliskulmainen, jossa on ne pöllöt, on nyt ylösalaisin, mutta kyllä ne pöllöjä on! Nyt vaan pitäisi ruveta telomaan itseään, että saisi käyttää noita laastareita - niitä nimittäin on ja paljon! Tosin Ystävä sanoi, että voinhan leikkiä käyttäväni niitä nikotiinilaastareina ☺

Ikäviäkin uutisia näihin päiviin mahtuu: hyvä melojaystävämme laittoi viestin, että oli saanut kaksi viikkoa sitten aivoverenvuodon. Hyvää asiassa on se, että lääkäreiden mukaan toipunee 100 %:sti, hänellä on hyvä peruskunto ja lujaa tahto parantua!

Tänään oli ilmottautuminen kansalaisopistoon, ensimmäisille kursseille. Ilmoittauduin kalligrafiakurssille ☺ Yritin sinne jo talvella, alkuvuodesta, mutta osallistujia oli niin vähän, että kurssi peruttiin. Pitäkää peukkuja, että nyt olisi osallistujia tarpeeksi ja kurssi järjestettäisiin. Olen haaveillut siitä jo varmaan ainakin 15 vuotta ja nyt rohkenen lähteä...

Ja tänään alkaa taas kirjaston käsityökerho ☺ Kiva nähdä vanhoja tuttuja ja toivottavasti myös uusia kasvoja. Olisi kiva kun saisimme uutta verta joukkoomme, sellaisia jotka uskaltaisivat jäädäkin, eivätkä pelästyisi meidän hurttia huumoria ensimmäisen kerran jälkeen ☺
Kerhossa saa toki tehdä mitä tahansa käsitöitä, vaikka pääasiassa kaikki neulovat tai virkkaavat, minä oon joskus se poikkeus joka pistelee ristipistoja.
Nyt kuitenkin ihan tarkoituksella aloitin keväisen SNY-kierroksen Ystäväni Sannin lähettämistä ohjeista Niina Laitisen Kiss Me Little -sukat, joita aion tuolla käsityökerhossa tehdä. Ohje näytti ensin mallipiirustuksineen hurjalta, mutta onkin ainakin tähän asti (varren 20 ensimmäistä kerrosta) oikeastaan aika helppo - kun vaan lukee mitä tekee ☺ Tai niin mä luulen. Voihan se olla, että siitä tuleekin varioitu malli alkuperäisestä....

Niin ja Sannille tiedoksi - jos täällä poikkeaa - olen kyllä neulonut yhdet sukat ja yhdet lapaset lähettämistäsi langoista, en vain ole saanut kuvatuksi niitä, kun olen odottanut sopivaa paikkaa, säätä ja hetkeä, kun olisin halunnut kuvata ne jossain muualla kuin täällä kotona. Mutta joudun kai antamaan periksi ☺

PS. Jaksaako näin pitkiä sepustuksia lukea kukaan?

PS2. Syksyn SNY-kierros alkaa kohta. Olen ilmoittautunut mukaan ☺

Työtä, työtä, työtä tehdään...

Marjaana kertoi blogissaan omista ensimmäisistä työpaikoistaan - sosiaalisessa mediassa on kuulemma kiertänyt haaste, jossa on muisteltu seitsemää ensimmäistä työpaikkaa.
Marjaana kyseli lukijoidensa työpaikoista, mutta mun vastauksesta tuli niin pitkä, että päätin kirjoittaa sitä ihan oman päivityksen.

Samalla kun kirjoitin tätä, niin hihittelin ja muistelin näitä paikkoja ääneen AM:lle; oli nimittäin pakko kaivaa työtodistukset esille, että muistaisin kaikki ne paikat missä olen ollut - tai melkein kaikki.

Mun ihan ensimmäinen työpaikka oli hernepellolla - kesti tasan yhden päivän!
Herneitä sai syödä päivän aikana niin paljon kuin jaksoi ja tulihan niitä syötyä. Se lienee syy siihen, että seuraavana päivänä ei enää meikäläistä sillä työpaikalla nähty :)

Sitten pitääkin jo lukea vanhoja työtodistuksia, muuten en kyllä muista mitä kaikkea olen tehnyt vuosien varrella - kaiken näköistä näköjään:

- neulomon aputöitä, apuna tehtaan muuttohommissa (jokin aika sen jälkeen yritys meni konkurssiin....), kesätyö

- rullaajana kehräämön KONKURSSIpesässä, kesätyö

- toimistotyöntekijänä vaahtomuoviyrityksessä (tämäkin yritys meni konkurssiin vähän myöhemmin...) kesätyö

- toimistovirkailijana ja asiakaspalvelutehtävissä kaupungin liikuntatoimistossa (tää on kai vielä toiminnassa :D )

- toimistotyöntekijänä maatalousoppilaitoksessa (tää on lopetettu...)

- kolmessa eri yrityksessä toimistotyöntekijänä ns. henkilöstövuokrausfirman kautta. Kaikki yritykset taitaa olla lopettaneet...;) Tai yksi niistä on kai vaihtanut alaa "hevibändiksi"... "Työtehtäviin kuului mm. puhelinvaihteen hoito sekä konekirjoitus"

Lisäksi mä olen ollut varastotyöntekijänä (yritys meni myöhemmin konkurssiin).

Kaupungin puistotoimistossa olin tuntikirjurina ja käyttänyt mikrotietokonetta :)

Koulutustani vastaavaa työtäkin olen tehnyt...nooh...jos voi sanoa, että "avustavat kirjanpitotyöt" ja palkanlaskenta on sitä, niin sitten olen. Olen siis laskentatoimen merkonomi, vuodelta kivi ja kirves.
Toiminut myös johdon sihteerinä (minkä johdon? Puhelinjohdon vai sähköjohdon?)  ja atk-tallentajana :)

Oi mitä titteleitä!

Nykyisessä työpaikassani; josta siis olen ollut jo neljä vuotta sairaslomalla, olen ollut nyt...hmm... 22 vuotta. Olen mennyt sinne asiakasneuvojaksi laskutukseen (puhelinpalveluun) ja tämän hetkinen tittelini on laskutussuunnittelija.

Puhelinpalvelussa sattui itselle kaikenlaista, kun piti tehdä iltavuorojakin, klo 22 asti ja lapsen kanssa oli kuitenkin pitänyt herätä aikaisin. Koomisin ja legendaarisin on ehkä se, kun vastasin asiakkaalle reippaasti "..laskuttelu!" Piti tietenkin vastata ...laskutus!  Mutta ei, mehän vaan laskutellaan, ei me oikeasti laskuteta mitään :D

Mutta huomasitteko miten huono vaikutus mulla on ollut? Lähes kaikki ne yritykset joissa olen ollut töissä, on menneet konkurssiin? Tämä nykyinen on VIELÄ pystyssä. Mutta kuinka kauan....

Niin, se henkilöstövuokrausfirma...sekin on jo lopettanut, aikaa sitten... Tai niitä oli muuten kaksikin, molemmat on lopettaneet, syystä tai toisesta...

Löytyi vielä yksi - se oli oikeastaan painajainen työpaikka: yleiskonttoristin toimistotöitä, johon sisältyi myös siivousta ym. tehtäviä sen mukaan, kun esimies tarkemmin määrää. Putkityöfirma teoriassa keskellä ei mitään. Luontaisetuna kahvit 2 krt/pv ja työterveyspalvelut koeajan jälkeen. Se paikka oli pelottava.  Muistan kerrankin kun olin pessyt lattiat ja lähdössä kotiin juuri kun tää omistaja/esimies tuli paikalle. Ei kelvannut lattioiden pesu, jossain kohtaa oli likaa ja piti pestä lattiat uudestaan - niillä pee-askoilla vehkeillä! Ja kun olisi ollut kiire hakemaan lasta päiväkodista!
Siinä samassa talossa oli seinän takana asunto, jossa asui pariskunta, jotka riiteli jatkuvasti! Siellä oli todella pelottavaa. Onneksi varastossa oli yksi mukava kaveri, mutta kun sekään ei ollut aina paikalla.

Tämmöinen on mun työhistoriani, tätä viimeistä episodia lukuunottamatta aika koominen :D

Elokuun pimeät illat ovat saapuneet

Ja siinä samalla yllättävät sadekuurot :D

Ai miten ne liittyvät toisiinsa? No ei oikeastaan mitenkään muuten, kuin että nyt on elokuu ja sitä on kulunut jo viikon verran. Ehdin aloittaa tämän päivityksen sunnuntain puolella, mutta taitaa mennä maanantaille, ennen kuin saan valmiiksi.
(Oli niin "nätti" poika tuo Italian judoka, että meni jo viis minuuttia siinäkin, kun piti sitä katsoa, vaikken ymmärrä judosta mitään..)

Mutta tuo sadekuuro. Se tosiaan ihan oikeasti pääsi yllättämään meidät totaalisesti lauantaina. Jouduin tulemaan kotiin pyjamassa, onneksi naapurit ei nähneet.. :)
Lauantaina järjestettiin perinteinen Teuronjokimelonta, tänä vuonna jo 16. kerran. Kaikki meni hienosti: osanottajia oli 64 ja turvahenkilöitä kymmenkunta eli kaikenkaikkiaan joella oli väkeä lähes 75 henkeä.

Kahvitauolla, osa kanooteista sillan alla josta kohta jatketaan matkaa

Tämä pieni nivakin, jota Hyväneulan koskeksi sanotaan, meni kaikilta hienosti, kukaan ei kaatunut. Turvahenkilöt antoivat hyvät ohjeet mistä kohtaa niva pitää laskea. Olin vähän aikaa nivan alapuolella katselemassa ja oli mahtava kuunnella niitä "jihaa" ja "ihanaa" -huutoja ja katsella niitä "mä tein sen" -ilmeitä - mukana oli nimittäin aika paljon eka kertalaisia. Niva ei suuri ei paha laskea, mutta kyllähän se aina eka kertalaista jännittää :D

Hyväneulan koski

Perille päästiin kuivana. Tässä oli matkan päätepiste, ennen tätä piti päästä maihin ja se onnistui kaikilta kuivin jaloin. Muutama kymmenen metriä joen rantaa ja siellä odotti vielä herkullinen lihakeitto ja jälkiruuaksi marjarahka.

Myllykylän pato, ruohikossa yksi kajakki vielä piilossa :)

Ja sitten:
KAATOSAADE! Ruokapaikalla oli kyllä laavu ja suurin osa osanottajista ehti ja pääsi laavun alle suojaan, mutta meille muille kävikin vähän huonommin... Mulla kyllä oli esim. sadetakki ja pipo - ja saappaat - mutta sadetakista valui vesi niin, että housut oli aivan litimärät! Niin märät, että ne valui koko ajan alaspäin. Yritin kyllä selittää, että olen päivän aikana laihtunut niin paljon, että housut ei pysy enää ylhäällä vaan valuvat alas, mutta ilmeistä päätellen, kukaan ei tuntunut sitä uskovan.... Kumma juttu....
Eikä lihakeitto tuntunut loppuvan lainkaan, lisääntyi vain ;)

Possu Munkille jo kerroin, että liityin "ampparikerhoon" Osakaisen ja muiden tuttujensa kanssa: auringon vielä paistaessa ja melojia odottaessa sain piston ampparilta minäkin. Jäi oikein piikki peukaloon. Eikä ollut heti minkäänlaista ensiapua saatavilla, muuta kuin vain ihmetellä ja odotella kuinka käy. Punainen jälki pistosta, sen ympärille valkoinen rengas ja sen ympärille punainen rengas. Sitten ihan normaalin näköinen peukalo turvotusta lukuunottamatta. Mutta sittenpä myöhemmin ilmestyi peukalon ympärille tämmöinen punainen rengas:

Ampparin pisto :(

Ja tämän kuvakavalkadin päätteeksi teille vielä yksi pelottelukuva: astuin pakettiauton etupenkiltä vähän harhaan, siis luulin astuvani rapulle mutta ei siinä ollutkaan enää rappua vaan hups...maahan asti....eli jalat meni vähän solmuun ja silleen....tuloksena sunnuntai-aamuna tämä muhkea mustelma

Tämmöinen lauantai :D Näistä parista kommelluksesta ja vesisateesta huolimatta päivä oli oikein mukava. Ihana Suomi Meloo -kaveri E, 5 vuotta ilmoitti, että on lähdössä myös ensi vuonna, kun lähdetään Lappiin, reitille Kuusamo - Ii :D  Reipas kaveri!
Reipas kaveri muutenkin, auttoi pappaa buffettin pitämisessä sekä taukopaikalla että päätöspaikalla.


PS. Ilmottauduin syksyn SNY-kierrokselle :D