Kun ei osaa lukea niin ei ymmärrys riitä

Niin. Oli ajatuksena jo eilen kertoa, että mitä tapahtuu, kun ei ajatus kulje ja tekee asioita ajattelematta loppuun asti, mutta kirjoituksesta olisi tullut liian pitkä.

Ystävän kanssa vietettyyn kahvilapäivään lisään kuitenkin vielä sen, että kun oltiin tekemässä lähtöä, hän kertoi mulle juttua työpaikaltaan. Viereisessä pöydässä istui meitä jonkun verran vanhempi pariskunta, joka väkisinkin kuuli tarinan ja rouva nauroi katketakseen - yritti piilotella nauruaan ja että oli kuullutkaan meidän puhetta, mutta nauroi selvästi niin, että...hyvä ettei varmaan pissat tullut housuun ☺  

Mutta keskiviikko sitten. Olin jo aikaa sitten sopinut, että uusi työparini tulevan kesän melontatapahtumaan  tulee käymään. Käymme yhdessä läpi, mitä tuotteita otamme sinne myytäväksi.
Tiistaiaamuna ensimmäiseksi soitin työterveyteen ja varasin itselleni ajan lääkärille - ei mitään vakavaa, ihottumaa vain, ei hätää. Sain ajan keskiviikkoaamulle klo 9.10.
En muistanut, että L on tulossa, ennen kuin vasta paaaljon myöhemmin. Mutta tarkistettuani L:n saapumisajan, jonka piti olla joskus 10.xx, ajattelin, että ei hätää, voin mennä lääkäriin bussilla, jolla pääsen oikeastaan ovelta ovelle, ja kävellä sitten matkakeskukseen L:aa vastaan. Mulla on hyvää aikaa, eikä tarvitse AM:n lähtea liikkeelle sen takia.

Mutta illalla tulee viesti, että L tuleekin junalla, joka lähtee 9.35 ja on perillä 9.40. Minusta kellonajoissa ei ollut mitään erikoista - paitsi se, että en ehdi kävellä kaupungin toiselta puolelta lääkärin vastaanotolta junalle. AM ystävällisesti lupasi sittenkin lähteä kuskiksi.

Aamulla AM jätti mut ajoissa työterveysaseman pihaan, sovittiin, että soitan kun olen valmis. Menin sisään, ilmottauduin, jäin odottamaan vuoroani ja ajattelin siinä odottaessa laittaa puhelimen äänettömälle. MINKÄ PUHELIMEN?? Puhelinta ei löydy. No ei kai, kun se on kotona! Millä soitan AM:lle, että tule hakemaan? Millä soitan L:lle, jos en löydä häntä?
No kai ne vastaanotosta antaa soittaa AM:lle ja kyllä mä sen L:n löydän, kun käskin pysyä paikallaan.
Lääkäri on myöhässä n. 15 min...ja kun pääsen sisälle päätän sitten hoitaa kaksi asiaa samalla kertaa, kun nyt kerran siellä olen. Sain hoidettua, lääkärillä, nuori poika (kaikki lääkärit on nykyään mua nuorempia, mistähän se johtuu???...) vaan ei tuntunut olevan minkäänlaista kiirettä - ei ihme, että oli jo heti aamusta myöhässä! Sain haluamani lähetteen, johon tarvin liitteeksi maksusitoumuksen vastaanotosta - jossa tietenkin oli joku jonkun täytettävän paperin kanssa ☺ - ja minä vaihdan jalkaa... Ei siinä onneksi kauaa mennyt, sain esitettyä sekä sen varsinaisen asian ja pyydettyä sitä puhelinta lainaksi: sekin onnistui! Miten hyvää palvelua. AM olikin jo odottamassa, huh. Sain maksusitoumukseni, ohjeet ja kipin kapin ulos, autoon ja kohti rautatieasemaa - eikä me oltu lopulta kuin 15 min. myöhässä...
Mä hyppäsin autosta ulos, tehtiin treffit ja mä lähden etsimään L.aa. Etsin. Etsin. Etsin. Etsin. Etsin. Luulin jo löytäneeni, ja kyseinen naishenkilö luuli löytäneensä ystävänsä mutta ei me oltukaan oikeita ihmisiä ☺ Pakko luovuttaa. Ei se ole täällä, ei vaan ole. Missä ihmeessä se on, mitä on tapahtunut, mihin ihmeeseen se on joutunut!
Ei kun etsimään AM, lainaamaan häneltä puhelinta ja soittamaan numeropalveluun, toivoen ettei L:lla ole salaista nroa, vaan nro löytyy sieltä. Nro löytyi, mutta hän ei vastannut. Voi ei. Puhelu palasi nropalveluun, jossa tyttö kysyi, voiko hän lähettää numeroon viestin?!? Enpä tiennyt moisesta palvelusta. Loistavaa: sieltä lähetettiin viesti, jossa pyysin soittamaan AM:n numeroon mahdollisimman pian -ja niin hän soittikin. Kysyin missä hän on: "No junassa, mähän laitoin sulle aamulla viestin, että laitoin sulle illalla saapumisajan väärin ja oikea saapumisaika on 10.40"
No niinpä, mutta kun se puhelin on siellä kotona ja jos ihmisellä olisi jonkinlainen järjenhiven päässään, niin olisi jo illalla varmistanut sen saapumisajan: Jos juna lähtee klo 9.35 ei sen saapumisaika voi olla 9.40 - paitsi ehkä jossain Hgin sisäisessä liikenteessä....Mutta ei meille pääse viidessä minuuttissa....
Että sillain ☺☺
No, junan tuloon oli enää siinä vaiheessa niin vähän aikaa, että tehtiin pieni kierros kaupungin ympäri ja palattiin asemalle ja tehtiin sama homma: sovittiin treffit, minä jäin autosta - ja saman tien L jo tulikin, juna oli tullut etuajassa. Meillä meni varmaan viisi minuuttia, ennen kuin pystyttiin liikkumaan mihinkään, kun vaan naurettiin ja naurettiin - ja meidän pitäisi kesällä olla työparina viikon ajan.....
Mutta tarina ei pääty ihan vielä ☺
Mulla on puhelimessa herätys/hälytys, joka herättää ja muistuttaa samalla aina aamulla klo 9 lääkkeiden ottamisesta. Jos siis olen reissussa tai jossain, niin muistan varmasti ottaa aamulääkkeet. Sama on illalla. Se soittaa Muse:n Uprising -biisiä. Kun tultiin kotiin siinä noin yhdentoista aikaan, puhelin soittaa sitä täällä edelleenkin...Se oli uskollisesti kaksi tuntia täällä "muistuttanut" mua lääkkeiden ottamisesta. Kiltti puhelin. Lääkkeet olin ottanut jo ennen yhdeksää .

Tuli pitkä kirjoitus, varmaan jo väsyittekin lukemaan - onnittelut teille jotka jaksoitte lukea loppuun asti. Tässä taas todiste siitä, että toisille sattuu ja tapahtuu. Mä kuulun niihin.
Niin, ja tämä tarina, joka on tosi, kuuluu niihin, joista ei kerrota IHAN kaikille... muuten voi olla, että meille sanotaan piankin, että "paikkaanne on kyselty"

Ai niin... Mähän taas unohdin, että Johanna kuuluu mun blogin lukijoihin.... hys hys sitten, jooko? Tylsää ei ainakaan tule kesällä olemaan, sen lupaan ☺☺