AM täytti eilen pyöreitä. Ja tämän päivän kuolematon lause on ollut "kun seuraavan kerran täytän pyöreitä, voinkin sitten jo sanoa, että olevani seitsemännellä kymmenennellä" (montakohan kirjoitusvirhettä tuohon tuli..) . Tuosta voitte siis laskea, paljonko se täytti, harmajainen mies :D
No ei vaan, ei se kuulemma tunne itseään yhtään sen vanhemmaksi kuin eilen aamullakaan.
Joulu tuli, ja meni. Ilman sen kummempaa stressiä. Edes kaupassa ei jaksettu stressata, eikä tarvinnutkaan. Ainoa vähän ahdistava paikka oli marketin lihatiskin edessä, mutta kun siitä päästiin läpi, niin loppu kaupassa käynti oli kuin leikkiä.
Poika tuli aatonaattona ja kun meillä oli käynyt viimeinen tonttu, lähdimme mummolaan perinteisesti riisipuurolle. Siellä ollessamme soittivat Siskorakas ja Prinsessa ja - tarkistettuani asian - nähtyään Pojan oli Prinsessa hihkaissut "K...-serkku!!" On niillä pienillä hyvä muisti; ovat kuitenkin nähneet viimeksi juhannuksena :D
Mutta sitten vasta silmät suurenivatkin, kun kuvaan ilmestyi Joulupukki! Mutta reippaasti jutteli Joulupukin kanssa, pukilla vaan tahtoi olla ongelmia kielen kanssa - onneksi oli Mummy tulkkina.
Ja pukin jo kadottua, tapaili vielä suomeksi "Joulupukki, joulupukki" -laulua.
Jouluaatto kului perinteisesti: jouluntuoja toi joulutähden, iltapäivä ja ilta kului anopilla. Joulupäivä vaan oltiin ja tapaninpäivänä vietiin Poika kotiin.
Ja eilen tosiaan oltiin "matkoilla". AM ei tahtonut viettää syntymäpäiväänsä ja lähti siksi pois kotoa koko päiväksi. Tai siis lähdimme.
Nyt elellään hissukseen loppiaiseen asti - melkoisen ärhäkkänä olinkin tuossa ennen joulua, vaikka olisi pitänyt olla kiltisti.
Mutta ei se Joulupukki ihan lahjoitta jättänyt kuitenkaan... Pöllönpesä sai lisää asukkaita, mm. nämä:
Tämän ihanan pehmeän fleece -viltin alla on mitä makeinta ottaa päiväunia... Siis ei noin pehmeää voi ollakaan..!
Ja kuusenkoristepalloja voi ripustella muuallekin kuin kuuseen :) Jos olisi oikea kuusi, niin arvaatte varmaan, että se olisi ensi vuonna täynnä näitä :D
Pöllönkulma on pieni punainen tupa, jossa minä, Pöllö, asun yhdessä Mursuni ja ei-toivotun ystäväni Riesan eli epilepsian kanssa. Elän syksystä kevääseen kuunnellen ja katsellen luontoa, lukien ja käsitöitä tehden. Kesän sinnittelen syksyä odottaen. Haaveillen - se näkee, ken uskoo. Runoja kirjoitan nimellä athenenoctua (minervanpöllö) Olen otettu, jos haluat käyttää runojani sopivissa tilanteissa, mutta mainitsethan, kuka runon kirjoitti. Ja kiva, jos kerrot, että haluat sitä käyttää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Nyt tällä "punaisella" minuutilla se taas toimii, mutta hetken päästä se voi taas olla jossain omilla teillään. Siispä yritän kirj...
-
Pöllönkulma hiljenee toistaiseksi - en unohda teitä ystävät ❤️ Älä odota Jätä sitku -elämä, nyt. Aloita nytku -elämä, nyt. Älä keksi tekos...


Ei pöllömpiä lahjoja.
VastaaPoista:) Ensi jouluna voin myös olla tonttuna....
VastaaPoista