Paikallislehtemme nettiversiossa oli tänään juttu heijastimista ja sieltä oli linkki tarinaan, kuinka heijastimet aikanaan ovat saaneet alkunsa. Koskettava tarina.
http://www.xn--nypimess-0zafc.fi/nay_pimeassa/tietoa_heijastimista/heijastintarina
Miten sattuikaan, että postipoika toi mulle tänään tällaista postia:
Sudenkorentoheijastimia! Kolme niistä on rintaneulamallisia ja kaksi rapulukolla laukkuun tms. laitettavia. Ne ovat ihania! Niille on jo paikkansa, vaikka kaikki eivät niistä vielä tiedäkään :)
Heijastimet on tehnyt Sallius, Sekametelisoppaa -blogista.
Hän toki teki ne pyynnöstäni, nähdessäni niitä hänen blogissaan. Mun kuvani ei ehkä anna parasta mahdollista kuvaa sudenkorennoista, joten kannattaa ilman muuta käydä katsomassa niitä Salliuksen omilla sivuilla. Ja samalla tutustua hänen muihinkin kätten töihin.
Kortissa lukee: "Eilistä ei saa takaisin... Huominen tulee ajallaan. Vietä siis tämä päivä parhaalla mahdollisella tavalla."
Tuolta kortin takana muuten pilkistää mun omissa vaunuissa olleet koristeet.
Tänään käytiin etsimässä lamppua tuohon mun työpöydän valaisimeen. Sain sen eilen viimeinkin siivottua - tosin jouduin viime metreillä lainamaan AM:ltä siihen valaisinta kun oman valaisimeni lamppu sanoi poks. Se ihan oikeasti sanoi poks. Olin laittamassa siihen valoa päälle, kun se vaan sanoi poks eikä enää syttynyt. Sädekehäni oli sammunut. Etsittiin netistä, mistä täältä meidän kylältä siihen löytyisi uusi lamppu ja löytyihän täältä yksi kauppa, mistä sellainen piti löytyä. Käytiin ostamassa. Mutta enpä valaistunut. Eli koko lamppu on rikki. Onneksi myyjä sanoi, että sen saa palauttaa jos ei se käy, ei se nimittäin käynytkään - vaikka lamppu olisi ollut ehjäkin.
Ostamma siis uuden lampun, kun löydämme sopivan.
Kurkku on karhea, en oikein pidä siitä. Tosin se voi johtua kuorsaamisestakin, vaikka en kyllä myönnä, että kuorsaisin, vaikka AM väittää, että kuorsaan....
Pöllönkulma on pieni punainen tupa maalla, jossa minä, Pöllö, asun yhdessä Mursuni ja ei-toivotun ystäväni Riesan eli epilepsian kanssa. Elän syksystä kevääseen kuunnellen ja katsellen luontoa, lukien ja käsitöitä tehden. Kesän sinnittelen, syksyä odottaen. Unelmia on aina - ja se näkee, ken uskoo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Mursu kysyi eilen illalla, että koska meinaan lähteä. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin soittaa ja anoa yöpaikkaa. Lopputulema oli, ett...
-
Mobiililaajakaista - tai puhelin - joku hilavitkutin kuitenkin, meni nurin. Puhelimen pitäisi olla 4G-verkossa, mutta jostain syystä se o...

Ihania! Mä heti aattelin, että voitais kuopuksen kanssa askarrella tuollaisia joululahjaksi!
VastaaPoistaEikö olekin ihania! Mun oli pakko saada heti tuollainen. Mulla on musta "villakangastakki" ja arvaatte varmaan, että yksi päätyy siihen :)
Poista