Vuh vuh - kova on kuri mullakin ☺

Meille taloyhtiöön ollaan vaihtamassa oviin uusia lukkoja ja tänään ja huomenna on uusien avaimien jakopäivä. Mulla oli tänään aika hiustenleikkuuseen ja kun sekä kampaaja että huoltoyhtiö ovat tuossa ostoskeskuksessa - jo näivettyvällä sellaisella - ajattelin, että haen ne avaimet siinä samalla reissulla.

Kävelin toimistoon, siellä näytti tyhjältä, mutta huoltomiesten huoneesta kurkkasi nuori mies (oikea silmänilo ☺) ja huikkasi, että avaimiako tulit hakemaan, tule tänne vaan. Kello oli vähän vaille kaksitoista ja huoltoyhtiön porukka oli siellä pitämässä lounastaukoa. Tervehdin kaikkia yhteisesti ja jäin seisomaan ja odottamaan uusia avaimia, ajattelin, ettei siinä varmaan kauaa kestä kun ne saan. 

Kaveri kysyi asunnon numeron ja rupesi etsimään oikeita avaimia, sillä aikaa mua lähinnä ollut nainen sanoi napakalla äänellä "Istut nyt siinä paikallas". Mä vähän hämmentyneenä ja varovasti istuin vieressäni olevalle konttorituolille, sillä ihan oikeasti luulin hänen puhuvan mulle. Siinä samalla huomasin, että hänellä on jalkojensa juuressa kassin lisäksi pieni KOIRA, jolle hän puhui. 

Sanoin tietysti, että "ai sä puhuitkin sille koiralle etkä mulle, en nähnyt sitä sun koira lainkaan" - ja koko porukka siinä huoneessa räjähti nauramaan ☺☺ 

Ihan oikeasti nimittäin hetken luulin, että hän puhui mulle!

Totesin vielä, että seuraavaksi varmaan pyydät multa tassua ja heittämään voltin ☺ ☺
Naurettiin niin, että meinas tulla kaikilta pissat housuun!

Kova on siis kuri meidän huoltoyhtiössä - mutta sain avaimetkin lopulta ☺ 

Kaksikielisyys

Sisko perheineen asuu siis Englannissa ja Prinsesssasta on tarkoitus kasvattaa kaksikielinen. Daddy perheineen puhuu Prinsessalle englantia ja siskoni puhuu hänelle koko ajan suomea ja on onneksi löytänyt kotikaupungista suomenkielisiä ystäviä, joilla on saman ikäisiä lapsia.

Onneksi on myös keksitty skypet ja kaikki muut mahdolliset yhteydenpitovälineet, joilla he pitävät yhteyttä mummon kanssa - Prinsessa ei tietenkään kovin kauaa malta kameran edessä olla, mutta osaa kuitenkin jo näyttää äidille konetta ja sanoa "mummo, mummo" - eli että mummolle pitää soittaa ☺

Mummo lähetti Prinsessalle syntymäpäivälahjaksi kirjan, jossa oli ihan yksinkertaisia kuvia ja suomenkielisiä sanoja. Mummo pyysi etsimään kirjasta koiran, mutta sitä ei tuntunut löytyvän (ei tainnut olla lainkaan). Tyttöpä näppäränä rupesi selaamaan kirjaa ja "huutelemaan" koiraa: dog, dog, dog, dog, dog ☺☺

Nyt oli jo sukatkin muuten kelvanneet jalkaan .ja oli ne ihan sopivat, piikit vaan ei kuulemma oikein ihan olleet pitäneet - eli pitää seuraavalla kerralla muistaa painaa se aine  tasaiseksi. Mutta kyllä ne kuulemma kelpaa.

Eilen kävin tapamaamassa käsityöystävää naapurikaupungissa - on tässä netissä hyvätkin puolensa. Monet hienot ihmissuhteet olisi jääneet syntymättä ilman nettiä ☺☺  Meilläkin oli ystävän kanssa tarkoitus tavata ihan vaan kahden, mutta saimme vielä yhden vieraan, johon olin tutustunut "antaa hyvän kiertää" - jutun merkeisssä. Henkilö, jonka työkaverille viime keväänä lähetin sen pienen lankakerän sukan loppuunneulomista varten, halusi tavata mut ☺

Piikkareiden uuskäyttö

Olen tässä nyt jo muutaman viikon peräänkuuluttanut sitä, että kunpa voisi ja osaisi säilyttää vielä aikuisenakin edes osan siitä lapsenmielisyydestä ja siitä pohjattomasta uteliaisuudesta mitä lapsilla on. Ja siitä, ettei olisi niin tiukkapipoinen asioiden suhteen, vaan osaisi suhtautua asioihin samanlaisella "kyllä minä osaan" ja "kyllä minä pärjään" ja "kyllä minä voin jos haluan" -asenteella kuin lapset.
Osan siitä olen jo saanutkin takaisin, mutta paljon on vielä opeteltavaa. Meillä on vain tämä yksi elämä - sen olen jo oppinut - miksi heittää se hukkaan tekemällä asioita joita ei tosiaankaan halua tehdä, kun on näitä asioita joita on tehtävä ja joiden kanssa on elettävä.

Prinsessa täytti tänään huikeat kaksi vuotta ja äiti, daddy ja kaksi auntieta (meniköhän taivutus oikein...) olivat järjestäneet hänelle huiman syntymäpäiväaamun. Ihan ehdoton ykkönen lahjoista oli parkkitalo. Sen voittanutta ei kertakaikkiaan ollut  ☺☺. Serkkupoika, eli mun Lapsirakas on vähän kade siitä ☺. Koko päivä oli yhtä juhlaa ja hulinaa. lltapäivällä olivat avanneet mummon ja mun paketin. Mummo oli lähettänyt muun muassa ihan selvät lapaset ja niitä oli kokeiltu käteen, mutta mun tekemät piikkarit.... niitäkin oli kokeiltu käteen ja vaikka äiti oli selittänyt, että ne ovat sukat ja ne laitetaan jalkaan, kokeillaanpa niitä, niin neiti oli itsepäisesti väittänyt, että ne kuuluvat käteen, eikä suostunut niitä jalkaansa laittamaan.

 
Ja siinä ne nyt ovat, käsissä. Ehkä niitä huomenna voidaan sovittaa, onko sopivan kokoiset jalkaan vai laitetaanko kiertoon ja täti tekee uudet ☺

Aamulla puhelin herätti taas 5.06. Tekstiviesti ilmoitti, että sähköpostiin, jota en käytä, on tullut K-Plussan asiakaskysely. No kiva. Edellinen tuli kuukausi sitten yöllä kolmen aikaan. Yritin jo kerran aikaisemmin Soneran omien sivujen kautta vaihtaa ko. sähköpostin salasanaa, mutta palvelu ilmoitti, ettei salasanaa voi vaihtaa koska palveluun ei ole ilmoitettu matkapuhelinnumeroa, johon uuden salasanan voisi lähettää. Anteeksi mitä? Miten se sähköposti sitten tiesi ilmoittaa siihen matkapuhelinnumeroon sen ilmoituksen saapuneesta sähköpostista?  Silloin kuukausi sitten asia jäi hoitamatta, kun en jaksanut asiaan paneutua, mutta nyt meni hermo siihen aamuöiseen herätykseen - en varmaan muuten ole ainoa jolla on puhelimessa äänet päällä myös öisin, en varmaan ole ainoa jolla on iäkkäät vanhemmat joille voi sattua jotain myös yöaikaan, vai olenko?
Soitin siis heti lääkkeenoton jälkeen Soneralle hiukan närkästyneenä, ilmoitin melkein ensimmäisessä lauseessa, etten muuten aio maksaa salasanan vaihdosta 10,00 euroa!!!, mutta sopii korjata tämä tilanne, kun en itse pysty sille mitään täällä Omilla sivuilla tekemään vaikka haluaisin. Pari nuorta miestä siihen tarvittiin, että sain uuden salasanan ko. sähköpostiin ja kas, nyt toimii sekä sähköposti, että K-Plussalle on ilmoitettu, että pitäkää kyselynne, mulle niitä ei tartte enää aamuöisin lähetellä, en aio niihin siihen aikaan vastailla, on parempaakin tekemistä. Etsikää vaikka joitakin unettomuudesta kärsiviä...
No ei nyt sentään - se on ikävä vaiva tiedän kyllä, itsekin siitä aika ajoin kärsin, mutta onneksi se on toistaiseksi ohi menevää.

Että semmoista tänne Pöllönpesään tänään.

Ai niin, lääkäri soitti mun yhdestä viheliäisestä rasvapatista, joka aika ajoin vihoittelee. Se tutkittiiin ultraäänellä, ei ole kuulemma iso (alle 5 cm ei ole iso), joten turha laittaa sitä mihinkään eteenpäin, tulee sairaalasta bumerangina takaisin. Ja työterveydessä ei ole tarvittavia vermeitä sen poistamiseen kun on niin syvällä. Ootellaan, josko se kasvaa tai rupeaa taas kiukuttelemaan ja kokeillaan sitten sitä, että jos ne sairaalassa leikkais sen pois. Noh. Onpahan tutkittu sekin vihulainen.

Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Rakennekynsistä yhdeksän on vielä jäljellä. Yksi otti ja lähti tänään irti kun avasin keksipakettia.

Hyviä uutisia ☺

Eilen perjantaina oli hyvien uutisten päivä ☺ Joku varmaan sanoisi, ettei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta mä iloitsen silti ja haluan jakaa iloni myös teidän kanssa!

AM:llä oli eilen jälleen sairaalakeikka, syöpäkontrolli. PUHDAS. Seuraava kontrolli vasta puolen vuoden kuluttua, aiempien kolmen kuukauden sijasta. Eli sitten on jo kevät pitkällä ☺☺ Kaiken lisäksi lääkäri kysyi, että "olet tainnut lopettaa tupakan polton" - sekin siis näkyi tarkastuksessa, verisuonet olivat kuulemma vahvemmat.

Olen niin iloinen ☺☺☺☺

Eilen illalla katseltiin AM:n kanssa Vain Elämää ja Elastisen päivää. Ei ole turhaan miestä valittu viime vuonna Vuoden positiivisimmaksi mieheksi. Sitä energiaa ja sitä lapsenomaista uteliaisuutta elämää kohtaan mikä miehellä on, huh! Eilinen ohjelma kyllä muutti käsitystäni (-mme) miehestä täysin.


Sain vihdoin sen paketin sieltä Ameriikan maalta. Postipojat oli sitten kuitenkin aika hitaita, loppujen lopuksi, mutta onneksi mulla ei ollut kiire. Tällainen paketti sieltä tuli:

Itse puolestani lähetin Englantiin Pikku Prinsessalle tällaiset piikkarit. Prinsessa täyttää tiistaina huikeat ➁ vuotta ♥♥

Äidin toivomuksesta sukat ovat lyhytvartiset ja tehty vähän ohuemmasta langasta, sillä ovat tarkoitettu nimenomaan sisäkäyttöön. Ja nuo piikit ovat liukuesteainetta, mutta näyttävät näin "käyttämättöminä" AM:n mielestä ihan piikkareilta ☺

Mukaan lähti myös silikoninen muffinsivuoka, sillä Prinsessa on kova leipomaan ☺

Ja tämmöiset junasukan tekeleet, sanon tekeleet, kun eivät ole ihan ohjeen mukaiset, lähti työkaverin kummipojalle. Mullahan on paha tapa aloittaa aina uusi työ kun löytyy jotain mielenkiintoisempaa tai kun tulen luvanneeksi tehdä jollekin jotain ja sitten niitä UFOja löytyy hirvittävä kasa jostain. Tein taas inventaarion yhdelle UFO -kasalle ja sieltä löytyi pariton junasukan tekele, päättelin sen ja tein sille parin ja kun työkaveri sai juuri sopivasti kummipojan, niin annoin ne hänelle

Ja lopuksi vielä tällainen "tunnelmakuva" - josta ei kyllä oikein saa mitään selvää. Kuva on otettu Hausjärven Mommilanjärvellä, Saidanlahdella pari viikkoa sitten.

Kyseessä on koko perheen tapahtuma, Saidan tulet, jonka yhtenä järjestäjänä on meidän latuyhdistys (Teuronjoen latu). Ohjelmassa oli mm. luontopolku, taskulamppuretki lapsille ja lapsenmielisille, haitarinsoittoa, makkaranpaistoa laavulla, keittoa, muurinpohjalettuja, makkaraa, alueella paloi jätkänkynttilät ja rakovalkeat. 

Nuo järvellä näkyvät "valot" = tuikut ovat yhdessä Vanajavesikeskuksen kanssa askarreltuja lyhtyjä; päreen päälle askarreltiin lyhty, jonka sisään laitettiin tuikkuun ja päreeseen kirjoitettiin terveiset/miten itse kukin osallistuu vesistön suojeluun. Vesillä oli myös kajakkeja, joiden kannella oli osa noista lyhdyistä - oli aika hienoja, kun ne kiisivät pimeässä pitkin vettä.
Tiesitkö, muuten että Vanajaveden vesistö jatkuu Itämereen asti?

Illan päätti upea tulitanssi- ja parkour -esitys!

Ystävistä - uusista ja vanhoista

On ollut tarkoitus kirjoittaa ystävistä jo moneen otteesen, mutta se on aina jäänyt, ajatus on vain jotenkin kadonnut ja karannut. Jos nyt yrittäisi uudestaan, kun taas on ystävät ja kaverit erottuneet kuin jyvät ja akanat. Ja oikeastaan vähän siitäkin se ajatus lähti, kun kävin taas työterveyslääkärillä päivittämässä kuulumisia ja siellä kerroin, että olen saanut uusia ystäviä, niin lääkäri kysyi, että nettiystäviä vaiko oikeita ystäviä. Jonkun toisen kysymänä olisin ottanut siitä vähän "itseeni", mutta tt-lääkärini on ihan huippu ja tiesin hänen tarkoittavan kysymyksellään mun parasta. Onneksi saatoin vastata, että netin kautta oikeita ystäviä sekä "omalta kylältä" että vähän kauempaakin ☺

Nauruterapia -kirjoituksen yhteydessähän asiaa jo vähän liipattiinkin, mutta otetaan nyt uusiksi.

Mun tai oikeammin meidän, ystäväpiiri on mennyt aika lailla uusiksi tän sairauden johdosta ja olen siitä pahoillani. En tiedä, johtuuko se siitä, että ihmiset pelkää tätä, tai siis näitä kohtauksia, jotka lääkityksen ansiosta on nykyään aika laimeita, ymmärtääkseni. On paljon niitä, joita pidettiin ystävinä, ja jotka on nyt kadonneet kokonaan, eivät ole ottaneet yhteyttä lainkaan sen jälkeen kun sairastuin. Vai odottavatko he, että me otamme yhteyttä? Jos on epävarma siitä, minkälainen sairaus epilepsia on, siitä löytyy kyllä netistä tietoa.

Sitten on ne ystävät jotka ovat työssä, mähän olen nyt kolmatta vuotta sairaslomalla. Mä aikani yritin pitää yhteyttä ja sopia tapaamisia jne., mutta kun tuntui, että heillä oli aina kiire ja muuta menoa, niin olen lopettanut sen ja ajattelen nyt asian niin, että koska he tietävät, että mulla pääsääntöisesti on aikaa, niin he voivat ottaa yhteyttä sitten kun heille sopii tapaaminen - työn, perheen ja muiden menojen lomassa. Vähän vaan kummastuttaa, että muille ystäville ja kavereille tuntuu löytyvän aikaa, mutta... Kyllä, myönnän, se vähän katkeroittaa, mutta miksi mun pitäisi olla se joka "ruikuttaa" heidän peräänsä, että hei ehtisitkö joskus olla munkin kanssa, kun mulla on vähän tylsää täällä kotona....

Mutta hei, ON mulla vielä ystäviäkin ☺☺ joiden kanssa pidän yhteyttä, niitä vanhoja ja tosiaan niitä uusiakin ☺ Ja ehkä voisi sanoa, että on "puolituntemattomiakin" ystäviä ☺:
Meillä oli muutama viikko sitten Suomi Meloo kokous täällä kotikaupungissa ja olin jo pedannut itselleni kyydin täältä Isolle Kirkolle tädin luo, tätikin kun on ollut pitkään saikulla, niin meinasin että parannetaan vähän maailmaa yhdessä, piristetään toinen toisiamme.
Ennen kokouksen alkua mulle kerrottiin, että mulle on autossa yllätystuliainen, P on sen mulle tehnyt. Tätä P:aa en ole koskaan tavannut. Kokouksen päätyttyä siirsin autosta toiseen ja autossa mua odotti Kultsu eli Kullervo (nimen tämä sai myöhemmin):

Kultsu on KERTAKAIKKIAAN IHANA!

No, matkalla sitten tapahtui taas se, mitä en olisi halunnut tapahtuvan: kohtaus, mutta yhteistyöllä ja puhelimella selvisimme siitä ja vaikka olin jo puolen tunnin päästä ihan tolkuissani, niin mut toimitettiin sananmukaisesti perille asti - tädin odottavaan käsipuoleen asti, vaikka olisin kyllä jo selvinnyt kadun yli turvallisesti itsekseni ☺ Siinä musta punnittiin ystävyys ja huolenpito!
Tämä tapahtui torstaina ja lauantaina sitten täti lähti ja saattoi mut junalla kotiin asti ☺ Ei päästänyt tulemaan yksin junalla kotiin - olihan se toki kivempi tullakin kun oli kaveri mukana.

Viime lauantaina puolestaan soi puhelin ja entinen työkaveri kysyi, olenko kotona, jos hän poikkeaa 10 minuutin päästä matkalla äidilleen. Hämmentyneenä sanoin olevani, ja annoin ajo-ohjeet. Hän ilmestyi ovellemme ja ojensi tällaisen:

Silmäni olivat varmaan teelautasen kokoiset - emme tosiaankaan ole mitenkään läheisiä ystäviä, kunhan fb:ssä soitamme suutamme ☺ Ajatusmaailmamme on hyvin samanlainen.

En tässä näillä kuvilla ja lahjoilla tarkoita sitä, että ystävyys on kiinni lahjoista ja tavaroista, vaan sitä, että vieras tai vieraampikin ihminen voi olla ajatuksissa. Kultsun tehnyt P tietää mitä mulle tapahtui kaksi vuotta sitten ja kuinka läheisiä ystäviä olemme Kultsun perille toimittaneen ystäväni kanssa. Emme ole koskaan, ainakaan muistaakseni, P:n kanssa edes nähneet.

Pöllöt tuossa kukkarossa taas olivat muistuttaneet entistä työkaveria musta ☺

En saa ajatuksia ulos sellaisina kuin haluaisin, joten ehkä on parempi lopettaa, ja mennä täyttämään tuo lääkedosetti, että on taas viikoksi aamu- ja iltapalat valmiina ☺

Yritetään kuitenkin pitää niistä ystävistä kiinni, ne on kultaakin kalliimpia ennen kuin huomaatkaan.

Ripeätä toimintaa tuolla ulkomailla

Enkä mä ole edes ihan täysin varma mistä maasta oli kysymys, tarvii oikein tarkistaa...Silti uskalsin Visakortillani maksaa nettiostokseni. Eilen illalla tein tilauksen ja äsken sain sähköpostiin ilmoituksen, että ovat laittaneet tavarat tulemaan. Eivät ole turhia tupeksineet.
Amerikkalaisia näyttävät olevan.
Suomalaiselta yritykseltä tilasin 1,5 viikkoa sitten eikä ole kuulunut mitään. En ole kyllä maksanutkaan, ettei sen puoleen. Johtuisko siitä?
Käsityötarvikkeita tilasin molemmista. No, kai ne kotimaisetkin joskus tulee, mielellään hyvissä ajoin ennen joulua.

Meillä opetellaan taas uutta elämää. Uutta siinä mielessä, että AM:llä loppui työt syyskuun viimeinen päivä, "taloudellisista ja tuotannollisista syistä". Vähän vaille 24 vuotta, kiitos tämä riittää, saimme sulta olkapäät paskaksi, nyt voit sitten yrittää etsiä uutta työtä.

Mulla jatkuu sairasloma vuodella - ellen kuulemma koe pakottavaa tarvetta mennä töihin. Noh, viimeisen viikon ajan olo on taas ollut sellainen, että en todellakaan tunne ja jos tässä kerran ruvetaan vaihtamaan lääkkeitä, niin tuskin ihan heti tuleekaan, ei ole ihan helppo homma tuo lääkkeiden vaihto.

Mutta meillä siis opetellaan uudenlaista yhteiselämää. Meidän entinen elämähän - siis ihan entinen elämä☺ - oli sitä, että ehdittiin kotiin siksi, että toinen otti auton käyttöönsä lennossa. Tai sitten se tehtiin päivällä mun työpäivän aikana (työnantajalle kiitos liukuvasta työajasta).
Viimeiset kaksi vuotta on AM ollut töissä ja minä pääasiassa kotona - johtuen monistakin syistä, niistä joskus toisen kerran.... Nyt tullaan jatkossa viettämään aika paljon aikaa yhdessä, ainakin enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja se kyllä tulee olemaan meille haaste ☺☺ Kaikesta selvitään.