Ja jos jotain inhoan

 Niin kaikkia, millä on kahdeksan jalkaa! 
Enää en rupea kirkumaan niitä nähdessäni, mutta jähmetyn "kauhusta". Tiedän, ne ovat minua pienempiä ja jos jotain ymmärtävät, takuulla pelkäävät mua enemmän kun minä niitä. Mutta. Ne ovat kamalia. 
Naurakaa vaan. Ihminen joka on elämänsä ensimmäiset melkein 12 vuotta asunut maalla ja senkin jälkeen viettänyt kaikki lomat ja mahdollisimman paljon viikonloppuja maalla, joskus aikuisiällä hankkinut kesämökin - kyllä, maaseudulta ne yleensä tavataan ostaa - reissannut ja retkeillyt mailla, pelloilla ja metsissä ja nyt taas viimeiset neljä vuotta ihan asumalla asunut maalla. 
Ihminen istuu kaikessa rauhassa tässä läppärillään ja havahtuu siihen, kun "kiltti ja ystävällinen" seinälukki pitkine jalkoineen tavoittelee sen kaksoisleukaa!!

Järki sanoi: "Ota sitä jalasta kiinni ja viskaa se hitoilleen, se sulle mitään tee, terveessä hirsitalossa niitä nyt vaan on, oothan noita nähnyt."

Näin tapahtui: Jähmetyin, jäädyin paikalleni, painauduin nojatuolin selkänojaan - ihan kuin se auttaisi pääsemään karkuun - ja saan just ja just sanottua Mursulle "Mun rinnalla kävelee seinälukki!" 
Mursu tietenkin ritarillisena saapuu kahdella askeleella pelastamaan pr..pöllönsä (nimenomaan pöllönsä...), yrittää saada lukkia jalasta kiinni ja mitä tapahtuukaan??? Lukki pääsee karkuun, kiipeää jossain mun kainalon/olkapään suunnalla johonkin mihin lie. 
Tapojeni mukaisesti päälläni on peitto ja sylissä vielä tyyny läppärin alla, eli ensin puretaan koko rakennelma ja sitten katsotaan missä lukki voisi olla; ei löydy. 
No ei voi mitään. Se on jossain tuolin alla, kirjahyllyn alla - missä lie. Mutta arvaatte varmaan, että on sitten kutittanut koko illan käsivarsia, poskia, korvalehtiä, niskaa... 

Tänään tuli talvi, muutamaksi päiväksi. Huomenna pitäisi sataa lisää lunta ja koska torstaina pitää taas lähteä kaupunkiin, meidän tuurilla lunta sataa seuraavan... 36 tunnin aikana niin paljon, että on tehtävä lumitöitä, että pääsee pihasta pois. 
Talven ensimmäinen lumiaurakin ajoi tänään ohi - onneksi ehtivät käydä naputtelemassa aurauskepit paikalleen. 

Tämän verran meille satoi lunta aamuyön ja aamupäivän aikana eikä se sulanut pois, koska lämpötila pysyi pakkasen puolella koko päivän. 
Onko se lämpötila, jos se on pakkasen puolella?

Tintit kävi pyrstöillään piirtämässä pupun korvat meidän porraskaiteelle 😊

Tuo kohta on ihan oven suussa, josta pääsee luonnollisesti lämmintä ilmaa silloin tällöin, kun Mursu käy oven raossa (sähkö)tupakilla eikä tuohon sadakaan lunta samalla tavalla kuin muualle portaisiin, tuossa kohtaa katon lape suojaa kaidetta. 

Tintit varmaan manasivat, kun siinä ei enää ollutkaan pyyhettä, johon pyyhkiä varpaitaan tai missä lämmitellä varpaitaan. Siinä oli pari päivää pyyhe kuivumassa (juu, kuivui hyvin kosteassa ilmassa 😄)

Alastalon salissa etenee taas vähän hitaammin - vielä olis 14 tuntia jäljellä... Mutta kyllä se. Oli oikeasti ihan mielenkiintoinen kohtakin tuossa n. 12,5 tunnin jälkeen (älkää kysykö sivua, Celiassa ei kerrota sivunumeroita). 

Krapulassakin on uusi tarina. 

Pöllö pölähti pihalle

 Ja Pöllö oli ihan pihalla. Istui ihan muina pöllöinä nojatuolissaan ja näki silmäkulmastaan, kun pihalla vilahti jokin isohko vaalea lintu. Mikä-mikä? Lokki? No ei nyt sentään ja joutseneksi liian pieni - ihan niin kuin meidän pihakin, jotain rotia sentään. 
Pyrstö ylös ja hiipimään ikkunaan, josko se jossain pihalla vielä liitelisi. Jo vain, teki kaarroksen - hei, se on varmaan pöllö! - ja juuri kun Mursu nousi katsomaan, istahti vähän kauemmas lepän oksalle - ja piiloutui sinne. Yritä siinä nyt sitten selittää, että kato, tuolla, tossa vasemman puoleisen puun alimmalla oksalla, ihan siinä rungon vieressä - et kyllä varmaan erota, kun se on ihan saman värinen kun se runko. "No joo, en.." Mutta samassa se taas lähti lentoon, teki taas kaarroksen niin, että näytti vaaleampaa vatsapuoltaan ja katosi omenapuun taakse, tiedä häntä mihin meni kytikseen. 
Äidin ja Tunturiruipelon avustuksella päädyimme siihen, että kyseessä olisi lehtopöllö, vaikka Mursu ensin ehdotti HelvetinPöllöä. Sanoin, ettei voi, koska se on sisällä. 

Käytiin tänään kaupungissa Mursun kanssa - Mursu vuosikontrollissaan ja minä tukanleikkuussa. Kotiin ei tultu ihan suorinta reittiä, vaan tehtiin pieni nostalgiakierros ja huppista keikkaa mitä nähtiinkään: siellä yhdellä omakotitaloalueella vastaan kipitteli pari kaurista! 
Tiedättekö mikä on paras keino saada keskellä tietä keekoilevat eläimet pois tieltä? Jep, kamera! Aikanaan Lapissa porot hävisivät tieltä hyvinkin nopeasti, kun kamerakotelon tarranauhan repäisi auki. Niin ne hävisi kauriit tieltä tänäänkin, kun otin kännykän käteeni ottaakseni niistä kuvan - ette siis saa todistusaineistoa. 

Viimeiset kaksi puoli ja tuntia olen istunut luurit korvilla ja osallistunut elämäni ensimmäinen kunnanvaltuuston kokoukseen! (Vanhenenko mä sittenkin 😲)
Syynä se, että listalla on meidän kylän koulun lopettaminen ensi vuonna. 

Pientä poikaani (siis kun hän oli pieni) lainaten, sanoisin, että kokous on pitkältikin "jaar-jaar-jaar" - asiasta on puhuttu ja sen verran on saatu aikaiseksi, että aikovat asiasta tänään vielä äänestää, mutta... no tässähän tää ilta menee rattoisasti..

Jaa että mikä "jaar-jaar-jaar"? Noh. Tiedättehän te, että hauvat sanoo hau-hau? Ja kissoja kutsutaan usein kis-kis-kis? Loogista, mmmmmm.... Poika oli pieni ja kysyttiin tietysti näitä perinteisiä, mitä koira sanoo, mitä kissa sanoo jne. No, entäs mitä norsu sanoo? "Nors-nors!"
Pojalla on toi biologia vieläkin vähän hakusessa.... Keväällä kyllä kahlasi isänsä kanssa Euroopan linnut -kirjan läpi sillä aikaa kun minä möin mökillisen/tontillisen roinaa. 

Että tämmöinen päivä tänään. Oli jotain muutakin mielen päällä, mutta unohdin jo. 

Ei kun joo. Olvin puolentoista litran mehukivennäisvesi -pullot, nimenomaan pullot, on surkeita! Juoma on ihan hyvää. 

Haasteen heittivät Repolainen ja Olifantti

Repolainen ja Olifantti ovat tähän haasteeseen jo vastanneet ja kuten olette jo tulleet tuntemaan, hullut mikä hullu, ainakin yllytyshullu. Katsotaan, löytyykö Pöllöstä mitään uutta 😂

1. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mihin ohjelmaan osallistuisit?

Luulen, että Farmi olisi mun juttu. Siellä voisin osata jotain tehdäkin, ehkä tietäisinkin jotain. Enkä pelkää kanankakkaakaan. Ainoa mitä en osaa on lypsäminen. En pelkää lehmiä, joten ehkä sen lypsämisenkin oppimisen. 
Mutta siis vain jos olisi pakko. Tosi-tv-ohjelmat - no way! 

2. Oudoin uni, jonka olet viime aikoina nähnyt?
Viime yönä näin unta, että olin lähdössä ystävien kanssa melomaan. Melontakaverini oli lähtenyt hakemaan kajakkikaksikkoa ja sanoi, että hän tulee hakemaan mut, käski odottamaan. Odottaessa päätin ottaa lääkkeeni; kourallisen pillereitä joista suurin osaa "sulaa" mössöksi ja maistuu pahalle. Toinen kaveri otti juomapullon ja rupesi ravistamaan siitä hiilihappoa pois. Hermostuin siitä ja nappasin sen pullon, että sain lääkkeet otettua. Sitten pitikin lähteä kahlaamaan kylmään veteen, että pääsin sinne kajakin luo - kaikilla muilla oli kuivapuvut, mulla vain tavalliset legginsit ja tennarit! 

Ja kun pääsin kajakin luo, oltiinkin jossain vanhassa talossa, hienossa salissa ja siellä oli juhlat! Ja niissä juhlissa oli taas mummuni, joka on viime aikoina ollut useissa unissani. Enempää en unesta muista.

Outo se oli

3. Kuka tuntee sinut parhaiten?
Mursu. Olen elänyt hänen kanssaan kaksi kolmasosaa elämästäni, joten eiköhän siinä ajassa ole oppinut toisen melkoisen hyvin. Lisäksi hän on eräänlainen muistikirja niiltä muutamalta vuodelta jotka muististani on kadonnut kokonaan - toimii lähimuistina vieläkin tarvittaessa.

4. Mikä on vahvin aistisi?

Se on varmaankin tunto. Perustelen sen mm. sillä, että esim. ruuan suutuntuma on tärkeä. Perunamuusin pitää olla tasaista, keitettyjen perunoiden pitää olla kypsiä - ei "al dente" 😜. Kesti pitkään, ennen kuin opin syömään sieniä, juurikin niiden suutuntuman vuoksi. 
(Kuulossa on iän mukanaan tuomaa kuulonalenemaa, olen likinäköinen, makuaistinkin kanssa on vähän niin ja näin..)

5. Jaa joltakin matkalta jäänyt kiva muisto.

Moneen tarinaan liittyy Riesa ja/tai Suomi Meloo, niin tähänkin. Oli vuosi 2013, jolloin Riesan takia jouduin jättämään Suomi Meloon välistä, mutta kun kotona sohvan nurkassa itkeä tillitin muiden perään, Mursu sanoi, että nyt pakkaat tavaras, huomenna lähdetään.  Tervolassa pysähdyttiin kysymään yöpaikkaa Tervolahovista, olisi nukuttu vaikka terassilla pöydän alla, mutta ei. Saatiin kuitenkin esittely upeasta paikasta ja kun kerroin, että tulen muutaman päivän päästä takaisin isomman porukan kanssa, omistaja toivotti tervetulleeksi. 
Jatkettiin matkaa, löydettiin melojatkin joiden joukkoon Mursu mut jätti lähtien itse takaisin etelään. Parin päivän päästä olin taas Tervolahovissa; tällä kertaa kävelin omistajaa vastaan Äitini ja ystävän kanssa, tervehdin sanoen "tässä mä nyt oon, niin kuin lupasin". Hän mietti, kuka ihme olen, muistuttelin, että olen se joka lupauduin paria päivää aikaisemmin nukkumaan terassin pöydän alla. Ilme kirkastui ja hän sanoi:

"Aa, katos, mä en tuntenut kun sulla oli vaatteet päällä!" 😜 Kiva kun tulit... Joo, tässä on mun äiti ja... 

No, ei siinä mitään, Äidillä on huumorintajua - ja toisen kerran sillä viikolla sain perusteellisen esittelyn paikasta ja tällä kertaa päästiin myös elokuviin, yksityisnäytökseen 🧡

6. Pelkäätkö vanhenemista?
En pelkää. Se miten vanhenet on pitkälti korvien välissä. Toki ikä ja vuodet tuo aikanaan rajoitteita, mutta niitä rajoitteita voi tulla missä iässä tahansa, ei ne ole sidottu ikään. Vanhenemisessa - siis jos vanhenisin 😉 - on myös hyviä puolia. 

7. Onko sinulla jokin bucket list eli lista asioista, jotka haluat tehdä tai saavuttaa
elämäsi aikana?

Ei ole. Teen asioita sitä mukaa kun niitä tulee eteen. Yksi ainoa asia on, minkä haluan tehdä, ettei se jää Pojan kiusaksi. 

8. Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut elämäsi aikana?

Kun menin kouluun ja Äiti auttoi läksyjen teossa, laskuja opetellessa Äiti sanoi:

"Sen verran pitää opetella laskemaan, että osaat tilinauhasi tarkistaa, ettei sua palkanmaksussa huijata"

Sitä taitoa on tarvittu, silloinkin kun jouduin palkanlaskentaan rautalangasta vääntämään, että ei se näin mene ja silloinkin, kun ne maksoivat mulle aiheetta palkkaa sairaslomalla ollessani eivätkä osanneet sanoa mitä ja miten mun pitää se palauttaa 🤦‍♀️🤦‍♀️

9. Mikä on eniten käyttämäsi emoji?

🧡🤗😂👍 = oot rakas/tykkään susta, halaisin jos oisit täällä, "et oo tosissas, repesin", ok/kiitti

10. Jos sinussa olisi varoituskyltti, mikä se olisi?

Mainoksen mukaan "Aina on pärjätty" eli älä tuu neuvomaan, jos en kysy apua 😉

11. Onko sinua koskaan kiusattu?

Koulussa kyllä. Jos näin voi sanoa, niin ala-asteella ihan oikeasti, mutta näin aikuisena olen ymmärtänyt, että ylä-asteella huutelu oli enemmän tyyliä "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Olin ujo maalaistyttö, enkä uskaltanut sanoa mitään vastaan

enkä ymmärtänyt, että poikien huutelut olikin tykkäämistä. 

12. Jos poliisi pidättäisi sinut, mitä läheisesi ajattelisivat ensimmäiseksi sinun tehneen?
Tähän mun piti kysyä vastaus Mursulta, koska mä olen oikeasti liian kiltti. Vastaus oli, että "olisit luultavasti saanut jonkun TOSI erikoislaatuisen epilepsiakohtauksen". 

Toisaalta yksi vaihtoehto voisi olla, että joku toinen olisi saanut sairaskohtauksen ja hoitoon pääsyn nopeuttamiseksi lähtisin ajamaan ambulanssia vastaan ja ajaisin ojaan tms. ja siihen tarvittaisiin paikalle poliisi. Vaikka varsinaisesti ajolupaani ei olekaan otettu pois, niin Riesa saattaisi olla syy, että poliisi tuossa tilanteessa veisi mut mukanaan 🤔 Ja sitten kyllä lähtis se ajolupa/-korttikin..

13. Mitä olet oppinut muutoksesta elämässä?

Muista kertoa läheisillesi, että rakastat heitä, että he ovat sinulle tärkeitä.

Koskaan ei voi tietää milloin se on myöhäistä.
Tärkeintä eivät ole sanat, rakkauden voi osoittaa myös teoilla. 

14. Kahvi vai tee?
Molempi parempi. Jos kahviin ei saa mitään valkeaa (siis maitoa, soijajuomaa, kaurajuomaa), niin otan mieluummin teetä. Aamulla mieluiten kahvia, talvi-iltoina teetä. Kiitos, taidankin mennä keittämään mukillisen teetä. 

15.Lempiaineesi koulussa? Entä inhokkisi?

Maantieto ja kielet, vaikkei sitä enää uskoisi. Matikastakin tykkäsin ja osasin kyllä laskea, vaikkei Mursu sitä uskokaan... Kuvaamataitoa ja liikuntaa inhosin, koska kummassakin olin huono. Joukkuelajeissa olin se joka valittiin joukkueeseen viimeisenä. Pituushypyssä olin hyvä. 
Vihattua nokkahuilua osasin soittaa ja kuudennen luokan kevätjuhlassa sain (jouduin?) kahden muun tytön kanssa soittaa sopraanonokkahuiluilla "Uralin pihlajan".

16. Arvokkainta, mitä omistat?

Poika, joka konkreettisesti pelasti mut ja jota ilman en olisi tässä, Mursu joka pitää musta huolta, muut läheiset ja rakkaat ihmiset.

Elämänkokemus, kaikki ne ikävätkin kokemukset joita elämä on tielle heittänyt ja jotka ovat opettaneet arvostamaan omaa itseä, pelastajia, huolehtijoita, vierellä kulkijoita.

Myös koti on arvokas - mutta kodin voin rakentaa aina uudestaan, kun rakkaat ihmiset on rinnalla. 

17. Jos deittailisit, mikä olisi sinulle deal braker (eli asia, jonka takia et voisi ryhtyä toisen kanssa parisuhteeseen)?

No huh huh. Teen taas tunnustuksen: en ole koskaan seurustellut kenenkään muun kuin Mursun kanssa, josta sitten tuli aviopuolisoni, jonka kanssa perustin perheen. Siitä on 39 vuotta enkä usko, että edes osaisin deittailla kenenkään kanssa. 
Luulen, että tää on nähty. En enää "jaksaisi kouluttaa" ketään uutta elämään kanssani. 
Mutta jos nyt niin kävisi, että joku tulisi kotiovelta kahville kyselemään, niin väkivalta, niin fyysinen kuin henkinenkin, ja liika alkoholinkäyttö, niissä menee ehdoton raja. Ei, ei, ei ja ei. 

18. Uskotko jumalaan?
Uskon, että jokaisella on oma jumalansa johon uskoa, ja olkoon niin. En kuulu kirkkoon, mutta en ole koskaan tuntenut oloani kiusalliseksi kirkossa. Osaan Isä meidän -rukouksen ja kirkossa ollessani yhdyn siihen - en näe syytä miksi en voisi sitä lausua.

Tarpeen tullen olen rukoillut, en tiedä onko sitä kuullut kukaan. 
Eri uskonnot jumalineen kiinnostavat meitä molempia ja Mursun kanssa kuuntelemme usein sunnuntaisin Jumalanpalveluksen tv:stä - usein siksi, että voimme keskustella siitä, mikä siinä on ollut aiheena.

19. Mikä tekee sinut iloiseksi?

Muiden ilo ja hyvä mieli. Kun voin ilahduttaa toisia ihmisiä, kun saan toisen nauramaan, kun voin/saan kuunnella ja lohduttaa ystävää.

Tänään lauantaina mut teki iloiseksi, kun sain siivottua meidän vessan 😄 - paljon turhaa tavaraa lajitellen roskiin ja eilen teki iloiseksi kun sain pestyä koneellisen pyykkiä. 

20. Miten pääset eroon hikasta?

Vetämällä syvään henkeä, juomalla ison lasin vettä hengittämättä ja hengittämällä hitaasti ulos. 

Toimii lähes aina. Vihaan hikkaa ja sitä kun se tulee yöllä 😡

Nälkäkuoleman partaalla

 Tiedättehän sen, kun ihminen pystyy hyvinkin olemaan syömättä koko päivän, aamupalan voimalla? Tulee nälkä aikaisintaan vasta nukkumaan mennessä, hyvä jos silloinkaan. 
Mutta entäs sitten, kun on määräys olla syömättä juomatta 12 tuntia? 
Syöt itsesi täyteen, lähes ähkyksi puoli tuntia ennen kuin paasto alkaa ja viisi minuuttia paaston alkamisen jälkeen olet nälkäkuoleman partaalla, janoisena, kuivuneena, suu kuin beduiinin sandaali?

Juuri nyt on sellainen olo. Söin vatsani niin täyteen, että maitolasillisen loppu alkoi jo tökkimään ja nyt tekis mieli teetä ja näkkäriä - on muka hiirrrrrveee nälkä. Mutt ei auta, aamuun asti pitää kärvistellä, kun pitää mennä antamaan verinäyte, jotta tohtoristäti näkee olenko edes melkein kunnossa. 

Tintit on monta päivää käyneet kurkkimassa olkkarin ikkunasta sisälle "kuulkaas talipallot, saisko niistä talipalloja tänne uloskin". Tänään hellyin, vaikka Mursu oli sitä mieltä, että sitten vasta kun porraskaiteelle kakkiminen loppuu. Ajattelin, että jos ne lopettais sen, kun saavat syötävää - kun siinä samalla siirtyvä talon toiselle puolelle. 
Menin vajasta hakemaan niitä talipalloja ja telineitä, kävelin ajatuksissani tuota saunapolkua ja meinasin saada slaagin: naapurin Kapu-kissa pinkaisi jaloistani vajan nurkalle tuijottaen kiukkuisin silmin! 

Yritin kyllä jutella sille nätisti, että ole ihan rauhassa vaan, täällä saunan nurkilla saat ihan mielellään olla, pidät huolen, ettei hiiret hirveästi juhli täällä. Käänsi selkänsä, vilkaisi vielä taakseen "pyh" ja lähti kotiin päin. Ilmestyi kyllä illemmalla takaisin pihalle, kun herra Kakka oli käynyt tyhjentämässä likakaivon. Kapu tykkää kieriä meidän pihalla aina herra Kakan käynnin jälkeen 😜 

Hei, viikonloppuna pitää taas käännellä kelloja! Siinä sitä on taas sunnuntaiaamulle hommaa kun pyörii ympäri huushollia ja tarkistaa, että kaikki kellot on ajassa. Eihän sillä muuten niin väliä olis, mutta kun ens viikolla pitää parinakin päivänä olla ajoissa paikalla.

Pitäkää huolta toisistanne - jätän teidät rauhaan tällä erää! 

Kaislikossa suhisee suhisee suhisee suhisee

 Kiitos sille joka on keksinyt musiikin ja kaiken sen millä sitä voi kuunnella - missä ja milloin vaan, kuten esimerkiksi nyt kun toinen haluaa katsella televisiota. 
Suhina kohina rahina pihinä - se saa hulluksi vaikkei sitä kuuntelekaan. Mutta kun se kuuluu, vaikkei kuuntelekaan. 
Sori, olen valittanut tästä ennenkin, mutta nyt desibelit suhinalla ja kohinalla tuntuu ylittävän hulluuden rajan. Spotifysta valikoitui kuunneltavaksi ensimmäinen artisti: tanssiyhtye Komiat 😂 Ei huono vaihtoehto, reipasta musiikkia, voisin vaikka lähteä lavatansseihin. 

Muuten tänään on ollut mukava päivä. Oikein mukava päivä. Ihan ensimmäisenä sain tänään kasvot Laiskiaiselle 😊 - kiitos Laiskiainen, oli mukava pikainen tapaaminen. Matkalla tapaamiseen nähtiin Mursun kanssa syksyn ensimmäiset kauriit.

Käytiin myös moikkaamassa Tunturiruipeloa, Äiti oli ehtinyt lähteä käymään kylillä. Vähän ennen pihalle kääntymistä katseltiin vastakkaiselle pellolle "ei nuo varmaan joutsenia ole, nuo on traktorinmunia." 
Sisällä katsoin kaukoputkella: kyllä, joku 40-50 joutsenta siellä oli, ei traktorinmunia. 
Piha oli täynnä pikkulintuja, kuusiaidassa ja pihan puissa kävi sellainen kuhina ja sirkutus, ettei tosikaan. 

Kotiin päin ajettiin maaseutureittiä ja matkalla nähtiin lisää kauriita. Tienvarrella koko kesän olleet lampaat oli menneet kotiin - en tiedä mihin oli lampaat viety, varmaan ainakin kerittäviksi, että me sukkien neulojat saadaan lankaa talveksi. 

Nyt kun puista on melkein kaikki lehdet jo varisseet, näkee maaseudulla paljon sellaista mikä oli kesän piilossa vihreiden lehtipuiden takana. Upeita vanhoja rakennuksia. Teimme pienen koukkauksen nähdäksemme tarkemmin erään talon mäen päällä. Huomasimme sen sattumalta kuukausi-pari sitten kun ajoimme samaa reittiä, mutta silloin puissa oli vielä lehtiä niin paljon, ettei sitä näkynyt kunnolla. Nyt se näkyi jo melkein kokonaan ja pudotimme melkein leukamme kun katsoimme sitä: itse mökkiä ja sen sijaintia. Vau! 
Ja pari kilometriä myöhemmin silmiin osui pieni, suloinen harmaa mökki, jonka epäilimme olevan mökki. 

Tuttuja teitä ajaessa kummankin pää pyöri kuin karuselli; "katso, katso, näitkö, ehditkö katsoa". 
Kun tulimme taas kylälle katselimme niitä samoja taloja, jotka olemme nähneet moneen kertaan: "Huomasitko, tuo talo oli varmaan maalattu äskettäin", "Tuohon taloon oli muuten ruvettu laittamaan uutta kattoa", "Voi, tuolta on kaadettu ne vanhat omenapuut, miten harmi"

Ja oletteko nähneet kukkineen auringonkukkapellon kauneuden? Katsokaapa uudestaan 😉 

Niin joo. Kaupassakin käytiin siellä Äitin ja Tunturiruipelon kotikulmilla. Täytyy sanoa, että kyllä tällainen keski-äkäinenkin täti-ihminen oli vähemmän äkäinen ulos tullessaan; oli niin ystävällinen ja kohtelias ja lumoavasilmäinen kassahenkilö 🧡 Kylän nuoret tytöt varmaan käyvät mielellään äitien avuksi kaupassa 😉😍

Että tällaista joutavanpäiväistä höpötystä Komioita kuunnellessa suhinan peittämiseksi.