Varrrrrpaat lämpimiksi - ja avunpyyntö rakkaat neulojaystävät!

Nyt oon saanut keskeneräisiä valmiiksi - huraa! Nuo yhdet sormikkaat vaan tuossa kummittelee, tai oikeammin kynsikkäät. Itse kynsikkäät on valmiit, mutta kun niihin pitäisi se kuva silmukoida ja se on aiheuttanut mulle päänvaivaa niin, että olen aivan varmasti harmaantunut entisestään. Ja se aiheuttaa harmia edelleenkin. Mutta periksi en anna; ne valmistuu vielä tällä viikolla, ja piste.

Mutta kolmet sukat olen saanut valmiiksi. Ensin saatte katsella ihan vaan Nallesta tehtyjä perussukkia, oisko noin kokoa 36. Etsivät hyvää kotia 😊

Seuraavat sukat sitten. Niiden valmistuminen ottikin sitten "vähän" kauemmin. Nolottaa ihan. Mutta toisaalta, enpä näitä käsitöitä urakalla teekään, omaksi ilokseni ja jos joku pyytää tarpeeseen. Eli nämä ovat Niina Laitisen vuoden..tuota..2016.. joulukalenterisukat. Sain ne nyt vihdoin siis valmiiksi. Mutta huomatkaa siis, että en purkanut, vaan ne odottivat, että tartun sisukkaasti taas toimeen 😊 Vähän "oikaisin" kuten ehkä tarkemmat samat sukat tehneet huomaavat: tein kantapäät ihan yksivärisinä ja vasta sitten kun olin kaventanut ylimääräiset silmukat pois, jatkoin kirjoneuletta. Nämäkään ei kovin isojalkaiselle mahdu, mutta etsivät kylmiä varpaita. Leveän pohkeen ohjeella on tehty, eli kovin siropohkeiselle ei välttämättä mene - tosin sitä varten laitoin tuonne resorin tuon satiininauhan, että voi sillä koettaa kiristää sukan pysymään paremmin jalassa/ylhäällä. 

Näiden Niina Laitisen Metsäretkien valmistuminen ei kestänyt IHAN niin kauan, viime keväästä asti vain 😊 Näissä tein samoin kuin joulukalnterisukissa: kantapään ohjeen kanssa ei ajatus juossut + nostettuja silmukoita oli 1-2 liikaa (niin mulla käy aina kun yritän tehdä ohjeen mukaan...).  Nämä sukat just ja just menis itsellekin, mutta kun juuri sain Repulta ne ihanat pöllösukat muiden pöllösukkien ja muiden sukkien lisäksi, niin näillekin sukille kelpaa kyllä uusi koti, jos semmoinen jostain löytyy 😊

Eli ehkä jalalle n. 38-39, ei kovin kapeapohkeiselle vaikka näissäkin on satiininauha, jolla voi resorista tarvittaessa kiristää. 

Semmoisia on puikoilta pudonnut. Olen tyytyväinen. Ostin tuossa joulun alla ison korin, johon sain pakattua noita keskeneräisiä neuleita ja hups: nyt siellä ei ole enää kuin yhdet keskeneräiset sukat, jotka on oikeastaan varattu Novellikoukkua ja Neulekerhoa varten. Ne on ihan perussukat eli etenee nopeasti - huomennakin jo vaikka kuinka pitkälle kun on Novellikoukun vuoron. Reilussa 1,5 tunnissa ehtii neuloa paljon 😊

Sormikkaiden jälkeen otan kyllä työn alle sen ystävän kastemekon kirjailun - se on ollut odottamassa niin kauan, että se on nyt pakko tehdä pois. Sen jälkeen voi tehdä jotkut sukat Reppanaisen lähettämistä sukkaohjeista - Niina Laitisen - ja sitten virkata sen yhden huivin valmiiksi, mikä on odottanut tuolla keskeneräisenä vaikka kuinka kauan. Ja siinä välillä pistellä ristipistoja 😊

Ja sitten se avunpyyntö:

Löytyisikö teiltä neulojilta keneltäkään jemmasta vähän reilun "peukalon" verran

 NOVITAN VALKOISTA HILE-lankaa? 

Oma jämä ehkä just ja just riittäisi toiseen peukaloon, mutta toinen peukalo jää tekemättä 😢

Toki jos jollain on enemmänkin, vaikka kokonainen kerä, niin voisin ostaa senkin, jos raaskit siitä luopua. 

Su'en iloksi ja pyynnöstä ja toiveesta koetan ensi kerralla kirjoitella Pöllön pöllöistä 😊😊

Karhukirjeitä, käsityölehtiä ja melkein tulipalo

Oletteko koskaan lukeneet tai kuunnelleet Jukka Parkkisen Karhukirjeitä?

Ovat aivan loistavia tarinoita, myös aikuisille - ehkä jopa enemmänkin aikuisille kuin lapsille, sillä jotkut sanankäänteet ovat sellaisia, etteivät lapset niitä ymmärrä. Tai ymmärtävät ne juuri niin kuin ne on kirjoitettu, eivät niiden vivahteita.

No, miten sattuikaan, tässä lauantai-illan ratoksi kaivoin keskeneräisten neuleiden korista esille eräät vuoden verran valmistumista odottaneet sukat ja ajattelin tehdä ne nyt valmiiksi, kuunnellen samalla Karhukirjeitä Kaukomailta.
Heti kirjan alussa yksi tarinan päähenkilöistä, räväkkä Amalia-täti, tilaa KESKENJÄÄNEET KÄSITYÖT -LEHDEN, sillä hän haluaa voittaa maailmanympärysmatkan.
Ja voittaa myös. Hän lähtee matkalle sisarenpoikansa Otson ja konstaapeli Karhusen kanssa. He kokevat matkallaan melkoisia seikkailuja - kannattaa lukea, tai kuunnella.

(Ainoa oikea Karhukirjeiden lukija on Juho Milonoff, mutta valitettavasti Celiasta ei ainakaan tuota kirjaa hänen lukemanaan löytynyt. Yle Areenasta löytyy Karhukirjeitä Kuntolomalta, siitä voi vaikka aloittaa 😃😃😃

Mutta miten sattuikaan juuri tähän iltaan: keskenjääneet käsityöt...

Onko teille koskaan tullut tarjousta tuollaisesta Keskenjääneet käsityöt -lehdestä?



*********************

Lauantai-illan tunnelmaa pilaa vähän palaneen käry... Ja ei, nyt se ei tule keittiöstä, eikä se ole varsinaisesti kenenkään syy. Tai on se vähän. Yhden pöllön. Siis pöllön. Harmittaa.
Vahinkoja:
- AM:n palaneet sormen päät
- lattiasta pieneltä alalta, ehkä n. 5x5 cm lakka pois ja pari naarmua - ei haittaa, koska lattia muutenkin huonossa kunnossa
Sain kesällä kavereilta synttärilahjaksi ripustettavan pöllön, jonne voi laittaa lämpökynttilän palamaan. Olen polttanut siellä kynttilöitä ennenkin, mutta jostain syystä nyt tänä iltana kynttilä päätti viime metreillä roihahtaa palamaan oikein isolla liekillä. AM tietysti meni yrittämään sen sammuttamista, mutta eihän se onnistunut vaan se piti saada sieltä pois. Eli "ruuvata" se pidike sieltä pohjasta irti - ja se on tiukka! Siinä sitten paloi sormet, ennen kuin keksin sopivan patalapun, siis jonkun tarpeeksi ohuen mutta jonkun mikä kuitenkin suojaisi sormia irrottaessa.
Puhaltamalla kynttilä ei enää sammunut vaan se olisi pitänyt saada äkkiä keittiöön tms. ja siinä se sitten tipahti lattialle 😢😢 Onneksi ei tapahtunut sen pahempaa; patalapulla saatiin tuli tukahdutettua ja sitten vietyä kuumat kappaleet lavuaariin ja kylmää vettä sormille jne.
Mutta onhan ne sormet nyt kipeät ja huushollissa kamala katku 😨

**************

Mutta nyt jatkan sukkien tekemistä, että saan teille näytettävää ja keskeneräisiä käsitöitä pois - ja jatkan Amalia-tädin, Otson ja konstaapeli Karhusen maailmanympärysmatkan kuuntelemista.

Millä tuulella teillä ollaan ;)

Painostaako teillä? Vai onko perjantain kunniaksi paineet kohillaan?

Tämä kuva on tällä kertaa oikeastaan ihan Vilukissiä varten, häntä ja hänen suurlähettiläsunelmiaan. Vaikkei tällä ole mitään tekemistä suurlähettilään kanssa.
AM tämän taas netistä bongasi myynnistä ja kävi saman tien hakemassa pois, tuossa melkein naapurissa kun oli.

Aivan ihana kapine - ja toimiikin vielä!

HYVÄNTUULISTA VIIKONLOPPUA TEILLE KAIKILLE ❤❤

Viikonlopun reissu

Viikonloppuna olin reissussa. Oli taas vuoden ns. pitkä kokous. Kuski tuli hakemaan puolen päivän maissa ja ihan ensimmäisenä kävimme syömässä. Samassa kiinalaisessa ravintolassa kuin viimeksi tavatessa syksyllä. Kassa kysyi taas molemmilta "tavallinen vai eläkeläinen". Nyt saatoin vastata ihan hyvällä omalla tunnolla "eläkeläinen", vaikken ihan kokonainen eläkeläinen olekaan 😜

Matkaan oli varattu aikaa riittävästi - olin vain unohtanut sanoa, että pitää varata myös "eksymisvara", tai ehkä oikeammin "oikaisuvara"..  Jostain syystä nimittäin meillä kuskini kanssa on tapana tehdä yksi ylimääräinen lenkki, yrittäessämme oikaista. Joku voisi siis sanoa, että me eksymme.
Me löysimme perille. Tai ainakin melkein...Ajoimme vain ensin väärän mökin pihan. Mutta eihän sitä eksymikseksi lasketa, eihän? Katseltiin vaan vähän paikkoja. Tosin olisi nähnyt paremmin, jos olis ollut vielä valoisaa 😜  Mutta jo toisella yrityksellä löydettiin perille.

Mökissä oli pöytä katettu ja ruoka odottamassa eli odotimme vain muita saapuviksi. Sillä aikaa jaoimme nukkumapaikat. Olin ajatellut, että saisin nukkua alakerrassa, mutta kun olin ainoa nainen porukassa niin mut häädettiin yläkertaan. No ei se sinänsä haitannut - sain TOSI ison tilan ja kuusi sänkyä itselleni. Olisin voinut vaihtaa vaikka keskellä yötä petiä, jos olisin halunnut. En vain tykkää mökkien rappusista, ne on yleensä liukkaita ja kapeita - siis pieniä jalalle. Niin nekin, mutta selvisin niistä silti.

Ruokailun jälkeen ruvettiin kokoustamaan; osa asioista hoitui nopeasti, osaan jumituttiin kiinni pitkäksi aikaa. Jossain vaiheessa miehet lähtivät saunaan, minä kaivoin sukankutimen esiin ja viihdytin itseäni sillä 😜😜

Mukana oli myös yksi koottava frisbeegolfkori. Miesten tultua saunasta alkoi pohdinta: "Tuo varmaan pitäisi kasata", "Pitäisköhän toi kasata", "Kyllä toi varmaan tarttis kasatakin.." Nih. Tarttis varmaan. Kasata. Kuuntelin sitä jonkun aikaa ja totesin, että niin se varmaan pitäis kasata. Menin laatikolle ja rupesin avaamaan sitä. Siihen sain vähän apua, sitten komensin viemään sakset pois ja purin osat laatikosta pois. VIISI miestä istui kuka missäkin ja katseli ja ihmetteli - yritti antaa välillä neuvoja - kun kasasin sitä koria. JA KASASIN SEN 😜😜 Totesin vain, että "Krhm, olenhan mä sentään autonasentajan tytär, nyt hiljaa" ja jatkoin kasaamista.


Noiden ketjujen ripustamisessa sain ja otin vastaan apua - ne nimittäin ovat aika painavat ja tuon punaisen lipun "tikkuineen" asensi joku lopuksi paikalleen.

Että semmoisen pikku ilta-askareen suoritin aikani kuluksi
😜😜


Kokousta ei enää sinä iltana jatkettu, höpöteltiin kaikenlaista muuta. Ja vaikka ollaan "opeteltu" tuntemaan toisiamme jo yli kymmenen vuotta, opimme toisistamme lisää hauskalla tavalla:

Finlandia -hymni
Ville Tuomi: Nocturne:
Jorma Kääriäinen: Länteen Itään
Lordi: Hard Rock Hallelujah
Uriah Heep: Come Away Melinda
Jenni Vartiainen: Muruseni
Johanna: Ei sovi mun selkääni enkelin siivet
Metallica: Nothing else matters
Simon & Garfunkel: Sound of silence
Markku Aro: Jos luoja suo
Uriah Heep: Rain

Jokainen vuorollaan valitsi kappaleen ja kun kaikkien biisit (kierros kerrallaan) oli soitettu, kerrottiin, miksi oli valittu juuri se biisi.
"Tiskijukkamme" soitti illan päätteeksi Päivänsäteen ja Mennikäisen ja ihan viimeiseksi tv:n lastenohjelmasta tutun Nukkumatin 😜

Aamulla kun kömmin yläkerrasta alakertaan, oli alhaalla "turvamies", etten vaan putoa ja satuta itseäni: huolehtivia Ystäviä siis on, mitä siitä yhdestä.. Ja aamupala puuroineen oli valmiina ja katettuna, vaikka vasta oli alakerrassakin herätty!

Aamupalan jälkeen hoidettiin kokous loppuun ja valmistauduttiin kotiin lähtöön; muutama frisbeegolfheitto pihalla ja sitten kukin suuntaansa.
Minä jouduin jäämään paikkakunnalle odottamaan junaa, onneksi sain kaverin seurakseni niiksi pariksi tunniksi. Paikkakunnan rautatieasema nimittäin oli TOSI ankea!
Kahden ja puolen tunnin junamatka meni nopeasti, vaikka en mitään ihmeellistä tehnytkään; istuin vaan ja kuuntelin musiikkia 😜
Kun pääsin kotiin, otin torkut lämpöpeiton alla ja AM herätti taas lääkkeiden oton lisäksi nukkumaan 😜😜

Semmoinen reissu. Tuli taas pitkä tarina, mutta tulipa kerrottua koko reissu kerralla. Olen siis osannut olla kiltistikin, vaikka käsityöskerhossa olinkin ilkeä lapsille....

Käsityökerhon ilkeät tädit

Niin meistä kai voisi tänään ajatella. Saa nähdä päädytäänkö paikallislehden tekstiviestipalstalle.

Meillä siis oli tänään käsityökerho kirjastossa. Sen alkamisajaksi on merkitty klo 18, mutta kun meitä tulee vähän sieltä ja täältä, niin osa on jo hyvissä ajoin paikalla. Lyhin matka taitaa olla mulla. Nyt me oltiin siellä hyvissä ajoin, mutta paikalla oli jo muutama ennen meitä.

Pari poikaa norkoili ko. tilan oven suussa ja kysyin ensin, että ovatko tulossa meidän kanssa tekemään käsitöitä.
- Ei kun tultais pelaamaan...
Muilta sen kummemmin kysymättä lupasin, että jos ovat nätisti, voivat tulla vähäksi aikaa pelaamaan - arvasin, että lähtevät kyllä, kun väkeä tulee lisää ja meidän melutaso nousee 😃
Pojat pelasivat ihan nätisti, ei mitään sanomista. Vaan kuinkas sitten kävikään. Yhtäkkiä pelilaatikko sekä pelikortit ryminällä lattialle!
Toinen pojista rupeaa vetämään takkia päälleen, toinen istuu paikallaan. Siinä vaiheessa sanoin napakasti, että peli ja kortit on siivottava paikalleen, ennen kuin lähdette.
- En minä niitä kerää, toi ne heitti.
- Ei sillä ole väliä, yhdessä pelasitte, yhdessä keräätte.
Siitäpä sitten vähän porukalla väiteltiin, toinen istuu hiljaa paikallaan, toinen tekee lähtöä ja ämpyilee vastaan.
Sitten tulee kirjastonhoitaja kärryn kanssa tuomaan meille teevettä ja ihmettelee mitä oikein on tapahtunut ja komentaa myös siivoamaan paikat. Vaan eipä tapahdu mitään. Toinen pojista pääsee lopulta luikahtamaan karkuun ja toinen jää yksin.
Hänet saimme sitten siivoamaan sotkun, mutta tiukille se otti.  Ja äkkiä jalat alle, kun tavarat oli paikallaan.

Kirjastohan on totta kai kaikkien käytössä, mutta eihän tuollainen käytös sovi - ei siitäkään huolimatta, että meistä vanhoista tädeistä lähtee paljon ääntä 😄