Hei, sain jotain valmista

Pitkästä aikaa mulla on esitellä teille jotain valmista käsityösaralla! 

Tosin ihan vain kahdet perussukat, kaverille tehdyt, mutta jotain valmista kuitenkin, pitkästä aikaa. Kovasti olen tehnyt ja tuhertanut, näpertänyt ja nyhrännyt, mutta mitään ei tunnu valmistuvan.

Näiden kanssa meinasi tulla pieni kömmähdys - kaveri oli siinä uskossa, luulossa ja muistissa, että oli pyytänyt vain yksiä sukkia, minä taas siinä, että puhe oli yksistä vähän ohuemmista ja toisista vähän paksummista ☺ 

Niinpä tein yhdet sukat Nallen Marjaretki Lakasta ja toiset tavallisesta Seiska Veikasta.  

Yhdet Nalle Marjaretki Lakka -sukat olin tehnyt jo aikaisemmin, itselleni. Niitä kumisaappaita varten. Mutta kun ei sada - meillä siis. Muualla päin maata on vissiin välillä satanutkin, mutta meillä ei sada. Ei saada sieniäkään. Harmi. 

Mutta niistä sukista mun piti. Niistä ei ole kuvaa. Tuolla ne olis, mutta en nyt enää niistä käy kuvaa ottamaan, muutaman kerran niitä kuitenkin pääsin käyttämään. 

 Mutta tässä siis nämä - ne omat Lakkani on samanlaiset:

Ja niin, ne pöllöt on siellä ☺☺ Tätirakas oli ostanut sohvatyynyn päälliset, piristämään mustaa sohvaa. Olihan ne siihen laitettava. Pitää varmaan vaan käydä ostamassa vieläkin isommat sisustyynyt, vaikka ohjeen mukaiset ostinkin. Huijasivat koossa, pahalaiset. 

Kyllä pöllö pöllön löytää - niitä on joka paikassa

Viikonloppuna oltiin viettämässä Suomi Meloon jälkimaininkeja, tällä kertaa lähes kuivalla maalla. Orilammella, Valkealassa. 

Perjantaina Valio-myrsky mylläsi niilläkin nurkilla ja katkaisi sähköt illalla, kun pidimme kokousta. Mutta kokoustaa voi kynttilänvalossakin ☺

Huoneessamme jääkaappi valutti vedet lattialle, mutta onneksi siellä ei ollut mitään pilaantuvaa, sellaista vain,mikä oltaisiin haluttu pitää kylmänä...

Aamupala ei ollut ihan niin runsas kuin oltiin odotettu, mutta ihan riittävä, kyllä siitä vatsansa täyteen sai; kaasuliesi oli taannut sen, että tarjolla oli puuroa ja keitettyjä kananmunia, perinteiset prinssinakit ja munakokkeli (jotka ei oo mun makuun aamupalalla, ei vaan maistu heti aamusta *puistatus* ☺)
Eli kyllä niillä eväillä sekä melojat että patikoijat jaksoivat lähteä matkaan.

Tuohon maisemaan ja keliin lähtivät melojat - mä jäin rannalle ruikuttamaan ☺ Ja kutomaan sukkaa. Rannalla oli useampia paikkoja mihin istahtaa odottamaan melojia takaisin sukantekeleen kanssa. Aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti.

No, ihan koko viittä tuntia en sentään tuolla rannalla istunut heitä odottamassa, vaikka niin väitinkin, kävin välillä syömässä. Ruoka oli aika haaleaa, mutta en valittanut, sillä meillä ei ollut sähköjä vieläkään! 

Ruokaperästen jälkeen päätin taas mennä ulos kutomaan sukkaa, löysin ihanan paikan ja siinä oli vielä kesän jäljiltä pehmustetut tuolitkin. Istuin vähän aikaa ja rupesin ihmettelemään, että mikä ihme mun nilkkaa kutittaa. Vähän rapsutin, mutta ei, edelleen kutittaa. Katsoin. Kirvoja! Ja tarkempi tarkastelu osoitti, että niitä on joka puolella! Vieressä oli omenapuu, joka mitä ilmeisemmin oli syypää niihin. Ei kun kamppeet kasaan, vaatteiden ravistelu (ei, ei en stripannut siinä pihalla, sillä ravintolan ikkunoista oli suora näköyhteys sinne ja vaikka väkeä ei paljon ollutkaan, niin ihan tarpeeksi kuitenkin ☺) 

Päätin siirtyä sisätiloihin, ravintolaan itsekin. Matkalla sisälle löysin nämä söpöt puput:
  

Ne oli varmaan syömässä noita omenoita ja mä menin puhelimeni kanssa häiritsemään niitä... Ne oli tosi pieniä, juuri ja juuri näkyivät tuolta pitkän nurmen seasta.

Siiderin siivittämänä sukat saivat lisää pituutta, minä huutelin naapuripöytään (ei kuulu tapoihin ☺) ja katselin samalla järvelle, josko ne melojat kohta tulis... Mutta sitten tapahtui ihme: tuli sähköt, 20 tunnin sähköttömyyden jälkeen! Puhelin, josta oli jo virta loppunut, sai sen verran virtaa, että melojat soittivat ja pyysivät varmistamaan savusaunan varauksen. Minä en oo koskaan käynyt savusaunassa ja jätin sen nytkin väliin. Tuo Riesa kun ei oikein tykkää saunomisesta ylipäätään, niin en uskaltanut sinne lähteä, vaikka tukijoukkoja mukana oliskin ollut. 

Siinä ravintolassa istuessa ja ikkunasta ulos katsellessa, bongasin tietysti.... PÖLLÖN. Niinpä tietysti. Kyllähän pöllö aina pöllön löytää. En kyllä muista, että olisin sitä kaksi vuotta sitten siellä nähnyt, kun siellä käytiin. Vai näinkö? No, mun muistiin ei tosiaankaan voi luottaa, joten jos joku muu sen muistaa, niin pahoittelut toistosta ☺

Kun kaikki oli käyneet saunassa; naiset ja miehet vuorollaan, mentiin syömään ja sen jälkeen pihalle tutustumaan ensi vuoden Suomen Meloo -reittiin (Keuruu-Padasjoki - tervetuloa reitin varrelle katsomaan meitä! Tarkempi reitti tulee aikanaan meidän nettisivuille osoitteseen www.suomimeloo.fi - ja tästä tulette takuulla vielä kuulemaan ennen tapahtuman alkua ☺☺) 

Tähtitaivas oli muuten upea, kun ei ollut mitään ylimääräistä valosaastetta! 

Illalla oli vielä tanssit, sunnuntaina osa porukasta kävi vielä melomassa, osa patikomassa ja osa meistä vaan oleskeli (kutoi sukkaa ja paransi maailmaa ☺).

Kotiinlähdön hetki oli haikea, sillä tapaamme vasta ensi kesänä...

Pitkästä aikaa jotain käsitöitäkin ☺

No niin, pitkästä aikaa on jotain valmiiksi asti tehtyä käsityötäkin ☺ Älkää ihan kuoliaaksi asti itseänne naurako, vaikka varmasti vähän hymyilyttääkin. Tai oikeastaan varmaan oikein ääneen naurattaakin.

Mutta tämä syntyi tarpeeseen. Kun ensinhän piti saada se teekannu, semmoinen mistä ei teetä mukiin kaadettaessa tule teenlehtiä ja muita hitusia. Semmoisen löysin lopulta Ikeasta. Mutta kun olen hidas juoja - johtuu siitä kun teen aina samalla kaikkea muuta, niin piti keksiä jotain, millä saa teen pysymääm lämpöisenä kannussa. Mukissa se ehtii jäähtyä joka tapauksessa.

Pannumyssy ei oikein ollut sopiva, joten.... AM:n mukaan siitä tuli liivi ja kaverin mukaan se on sitten slipoveri ☺☺ Eli tämmöinen se sitten on:

Kyllä se toimii, testattu on. Pitää teen lämpöisenä just sen aikaa kun tarviikin, eli kahden ison mukillisen verran. Enempää tuohon kannuun ei mahdu, eikä tarvikaan.
Onhan se ehkä vähän koominen, mutta tarkoitus onkin olla enemmän käytännöllinen ☺

Kahden sukatkin on valmistuneet, mutta ne on vielä päättelemättä (toiset valmistui tänä aamuna), joten eivät vielä päässeet kuvaan. Esittelen ne, perussukat, vasta kun olen päätellyt ne.

Pari sukkia

Olin Äitirakkaan kanssa tänään Valon ja musiikin illassa, upeassa vanhassa puistossa. Kymmenittäin, ellei sadoittain kynttilöitä oli sytytetty ympäri vanhaa, osittain entisöityä puistoa. Näky oli upea hämärtyvässä ja lopulta pimeässä illassa.
Ilta alkoi upeasti trumpettisoololla, en vain nyt muista kappaleen nimeä. Nuotiolauluja, pelimannimusiikkia, tulitanssiesitys - mitähän kaikkea siellä olikaan. Ja heijastimetkin saatiin. Minä sain hienon autoheijastimen ja Äitirakas lintuheijastimen :D

Sillä aikaa kun me olimme siellä, oli AM ajelemassa ja käynyt ostoksilla. Oli taas muistanut vaimoakin, ja ostanut vaimolle parin sukkia.

 Niissähän on tietysti pöllöjä. Näyttää, että ne on eri pari paria, vai mitä?

 Siis se osti parin sukkia. Edelleen näyttää, että on eri paria?  Eihän sukkien ostaminen kai voi olla kovin vaikeaa, eihän?

 No nyt osui kohdalleen. Sukan suu on punainen, kantapää vihreä, varvasosa punainen. Mutta pöllöt on vieläkin erilaisia?? Eih....

Mutta mitä kummaa? Paketissa oli KOLME sukkaa. Ja kaikki erilaisia.  Yhteistä oli vain pöllö :D

Tavaramerkki ODDSOCKS. Sopii hyvin Pöllölle. Ja tulee varmasti käyttöön. Helpotti AM:n sukan ostoa huomattavasti, kun oli jo valmiiksi ihan sekaisin.. ;)

Taas bussimatkailua :)

Välillä näitä mukaviakin bussimatkoja osuu mun kohdalle.

Olin viime sunnuntaina menossa kaupungille tapaamaan kahta entistä työkaveriani (siitä vaikka tässä myöhemmin) ja nousin bussiin tuosta "meidän" pysäkiltä, siis lähimmältä pysäkiltä. Pysäkille muuten tuli samaan aikaan toinenkin bussiin pyrkijä, vilkaisi kelloaan ja pinkaisi juoksuun - kipaisi seuraavalle pysäkille odottamaan bussia. Jos aikaa olisi ollut parisen minuuttia enemmän, olisin mäkin voinut tehdä saman - kävellen tietenkin - mutta en uskonut ehtiväni sinne ajoissa, vaikkei matka pitkä ollutkaan.

Mutta siis itse matkaan. Menin istumaan, edessäni istui nainen, joka katseli ympärilleen bussissa katsellen ihmisiä ja rupesi sitten juttelemaan, kuinka paljon siellä oli tuttuja kasvoja. Hän oli joskus aikaisemmin asunut samalla asuinalueella, jossa me asumme ja oli nyt käynyt siellä kylässä vai oliko niin, että oli käynyt täällä kirkossa. Joka tapauksessa asuu nykyään usean kymmenen kilometrin päässä täältä. Juttelimme koko matkan hänen pysäkilleen asti ja hän jäädessään pois, hän kiitti matkaseurasta ja sanoi, että oli kiva jutella :)
Ihanan auringonpaisteen lisäksi siitä tuli taas hyvä mieli. Ei me "meidän kyläläiset" ollakaan niin..niin..sisäänpäin kääntyneitä ja tuppisuita tai miksikä meitä nyt sanottaisi, kuin meitä monesti luullaan ja sanotaan :D

Tapaaminen entisten työkavereiden kanssa oli taas hauska, meitä oli kolme ja muisteltiin kaiken laisia hauskoja sattumuksia mitä työpaikalla oli sattunut. Sitkeästi istuttiin ulkona, kun oli niin ihana ilma, välillä vaihdettiin paikkaa, sen mukaan miten aurinko mihinkin pöytään osui, kun ei siellä ketään muita ollut. Toinen kavereistani joutui lähtemään, jäätiin toisen kanssa kahdestaan kun hän jäi odottamaan toisia kavereitaan joiden kanssa oli tehnyt treffit sinne. Tapasin sitten heidätkin ja uteliaana ihmisenä jäin vielä istumaan ja tutustumaan heihinkin :D

Toinen bussikommellus - tai ei oikeastaan bussikommellus, vaikka siihen osittain bussi liittyykin, sattui kun olin tulossa Ystävän luota kotiin. Olin unohtanut ottaa lääkkeet mukaan ja oli ehdittävä ajoissa illalla kotiin, eli kun kahdella bussilla piti matkustaa, niin oli tärkeää, että ehdin siihen oikeaan jatkoyhteyteen. Ja ehdinhän mä, kun olen reipas eikä ole turhia esteitä.

Ekasta bussissta samaan aikaan jäi nuori, iltalomilta kasarmille palaava poika mun kanssa samalle pysäkille. Matkakeskusta oli taas saatu rakennettua lisää, eikä meillä kummallakaan oikein ollut hajua mihin pitää mennä.

Kummallakin oli siis vähän  kiire; hänellä junalle ja mulla siihen seuraavaan bussiin. Lähdettiin samaan suuntaan: KESKUSTA. Puolivälissä portaita tihrustetaan "keskustetaan kuljetaan vasemman puoleisia portaita" tms. Niin mitä portaita? Voi pyhä jysäys, mistä täältä pääsee tuon tien toiselle puolelle ja mistä pääsee oikealle raiteelle. Poika kysyy multa "Mihin junaan Te olette menossa?" (Että mä tunsin itseni vanhaksi kun hän teititteli!!!) 
Kerroin olevani menossa tien toiselle puolelle bussipysäkille, ja palaavani takaisin päin kiitos vain, menen vanhaa reittiä. Toivotimme hyvää matkaa ja erosimme. Puolijuoksua menin vanhaa reittiä - ja kun pääsin lopulta melkein suojatielle jonka ylitettyä olisin oikealla pysäkillä, tämä nuori poika tulee mua vastaan, nostaa käden "lippaan", hymyilee ja tervehtii :D :D 

Tämmöisiä matkakokemuksia taas tällä kertaa. Matkustaminen on mukavaa, kaikesta huolimatta.