Hyvää äitienpäivää

Facebook on pullollaan toinen toistaan hullumpia testejä, joihin EN tosiaankaan usko, mutta joita on hauska silloin tällöin tehdä, ihan vain omaksi ja muiden iloksi.

Tänään tein testin, mikä kertoi, mitä lapseni nimi tarkoittaa. Vastaukseksi sain:

"Lapsesi nimi tarkoittaa itsevarmuutta ja luotettavuutta!
Lapsesi on täynnä itsevarmuutta. Hän tietää tarkalleen kuka hän on, eikä hän edes vaikeina aikoina petä muiden ihmisten luottamusta. Voit olla varma, että lapsesi itsevarma luonne vie hänet pitkälle elämässä" 

Pojan nimi löytyy kyllä kalenterista, mutta eipä ole samannimisiä vastaantullut. Vaikka ihan tavallinen suomalainen nimi hänellä on. Olen joskus kysynyt, onko hän "hävennyt"nimeään, tai onko nolostuttanut kun hän ei ole ikäistensä mukaan Joni, Jani tms. Ei ole, hän on ollut ylpeä nimestään ja siitä, että se on ollut erilainen :)

Tuo kuvaus, vaikka varmasti osuu myös Jonille ja Janille ja monelle muulle - satunnaisgeneraattorilla - kuvastaa kyllä Poikaa. Hän on itsevarma ja ennenkaikkea luotettava. Ainakin sen perusteella, mitä olen lukenut hänen facebook-sivulleen kirjoitettuja päivityksiä.

Vaikeana aikana hän ei väistynyt isänsä viereltä, vaan piti huolta myös isästään; pakotti syömään ym.; ihan yhtä suuri huoli oli sekä isästä että äidistä. Ja me selvittiin :)

Hyvää äitienpäivää kaikille - minä ainakin saan olla tänään YLPEÄ ÄITI.

Kaikenlaisia käsitöitä :D

Kaikenlaisia käsitöitä kevään korvalla :D

Aloitetaan vaikka siivouksesta. Siivosin tänään tämän tietokoneeni ja kas kummaa, sehän helpotti tätä näppäin- ja varsinkin n-näppäinongelmaa huomattavasti. Nyt varmaan joku tietokone-expertti sanoo, ettei näin saa tehdä, mutta... olin jo ottanut koneen pois kaikista virtalähteistä ja varovasti näppäinten välistä nuppineulalla rapsutelin. Tämmöisiä kammotuksia siellä asusteli:

Ne jopa murisi mulle, uskokaa tai älkää! Lopuksi otin vielä imurin, tuollaisen pöytäimurin ja imuroin näppäimistön sillä. Ja koska tekevälle sattuu niin...klik...o-kirjain kopsahti imurin säiliöön! Noh, tulipahan tyhjennettyä ja puhdistettua sekin samalla :D

Päivällä olin saanut pisteltyä tai oikeammin ommeltua pistelemäni biscornun valmiiksi. Tämmöinen siitä tuli:

Siitä tuli nyt alkujaan vaikka neulatyyny. Saatan viedä sen äitienpäivänä äidille - eli tämmöisen saat lahjaksi, jos nyt satut täällä piipahtamaan ennen sunnuntaita.






Käsitöitä on tehty yhdessä ja erikseen. Muutamaan otteeseen on yritetty pistellä ristipistoja täällä meillä, mutta eihän siitä mitään ole tullut - aika on on mennyt pääasiassa höpöttämiseen ja nauramiseen. Poski- ja vatsalihakset on olleet kipeinä kun vieraat on lähteneet.
Ja kirjaston käsityötapaamisissa on ollut sama meininki. Toivottavasti saamme pitää kirjastomme ja jatkaa syksyllä, sillä tarkoituksemme on tehdä samassa talossa asuville muistisairaille vanhuksille hypistelymuhveja.

Ystävätkin on tehneet käsitöitä. Ihana ystäväni Mia teki Kultsulle kaverin, Lohiksen ja toisen ystäväni tytär teki pistelykärpäsen, ettei pistelyinto pääse loppumaan:

Kaikenlaista on käsillä tehty. Englantiin muuttaneelta ystävältä sain ihanat valkoiset pöllöpolvisukat - sillä ehdolla, että teen pöllöille silmät. Toisen sukan pöllöillä on jo silmät, mutta toisesta sukasta silmät vielä puuttuu. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa homma. Niin kuin monessa muussakin asiassa. *huokaus*

Kuukauden päästä ollaan Virojoella Suomi Meloon merkeissä - tervetuloa moikkaamaan jos joku siellä päin liikuskelee :D  Ja sieltä sitten kohti Helsinkiä.
Ja kun viesti lopulta pääsee perjantaina Helsinkiin, on Siskorakas ja Prinsessakin jo Suomessa <3

Elokuvissa

Kävin eilen elokuvissa. Kyseessä oli lyhytelokuva Yksin. Elokuva oli ystäväni miehen unelmien toteutuma: hän on vuosia unelmoinut elokuvan tekemisestä ja nyt kun hän viime kesänä joutui jäämään pitkälle sairaslomalle, hän sai unelmansa toteutettua. Ystäväni esittää elokuvassa pääosaa.

Lyhyesti elokuva kertoo siitä, miten yksin ihminen jää kun menettää kaiken: terveyden, työn, puolison, ystävät, kodin, itsetunnon. Ja lopulta siitä, miten tärkeää on kun löytyy se lähimmäinen joka välittää. Kukaan meistä ei selviä yksin, vaan tarvitsee lähimmäistä, ja lähimmäinen tarvitsee sinua.

Elokuva oli koskettava ja uskon, ettei salissa ollut montaakaan kuivaa silmäkulmaa, kun elokuva loppui.

Ennen elokuvia olin shoppailemassa (kyllä, minä, shoppailemasssa, uskokaa tai älkää :D ) äitini ja tätini kanssa. Peräti kahdessa kaupassa. Ensin urheiluliikkeessä, jossa oli alennusmyynti (ollut varmaan jo vuoden ajan...). Tätini löysi sieltä kahdet ulkoiluhousut ja äitini yhdet. Äidin housut oli kyllä tosi kalliit, huikeat 7,60 euroa! Mä löysin itselleni uuden takin ja kerrankin jotain muuta väriä kuin punaista. Mun kaikki ulkoilutakit on punaisia; osin siitä syystä että se on mun lempiväri ja osin siitä syystä, ne on sponsoroituja ja silloin ei paljon narista. Nyt ostin lilan! Tykästyin siihen ihan hirveästi.

Sen jälkeen mentiin Kärkkäiselle, mentiin sinne syömään ja sitten jäätiin sinne maleksimaan ja kuluttamaan aikaa. Sieltä ei oikein mitään erityistä ostettavaa löytynyt, mutta kahvilassa piti toki käydä. Juustokakku oli herrrrkullista.

Tätini tuli aamulla Helsingistä ja käytiin AM:n kanssa hakemassa hänet junalta. Ennen shoppailemaan lähtöä kävin äkkiä suihkussa ja vaihdoin vaatteet ja kun päädyttiin tädin ja äidin kanssa siihen tulokseen, ettei varmaan enää tulla käymään meillä ennen elokuvia niin lopputulos lähdön jälkeen oli tämä - AM oli näkyä vähän ihmetellyt:

Siis jos vaimolla on jalassa kaksi kenkää ja tässä on viisi kenkää, niin...hetkinen...se tekee seitsemän kenkää...siis...tuota...äh....ei maksa vaivaa.... :D

Illalla vähän väsytti, kun jäänyt päivänokoset välistä ja sanoin jo hyvissä ajoin meneväni nukkumaan. Tai oikeastaan lukemaan kirjaa. Siinä sitten AM kysyi, että niin, et tainnut eilen huomata, kun otin sulta kirjan pois. Väitin hetken aikaa kiven kovaa, että et muuten ottanut, itse laitoin kirjan pois ja sammutin valot. Asiasta väiteltiin jonkin aikaa, mutta valitettavasti jouduin antamaan periksi. tässä toditusaineistoa:

En koskaan laita kirjaa yöpöydälleni noin päin. Suljen kyllä kirjan, mutta laitan sen aina "pystypäin", en koskaan tuolla tavalla poikittain. Joten kyllä, näin pääsi käymään, nukahdin ja nukuin niin sikeästi, etten todellakaan huomannut kun AM on käynyt ottamassa kirjan pois käsistäni ja sammuttanut valot. Yleensä sentään herään siihen, kun kirja viedään käsistä kesken lukemisen :D

Uuteen kotiin

Ei, me ei olla muuttamassa uuteen kotiin. Ei tämän tavaramäärän kanssa. Eihän mun pöllöt mahtuisi pienempään asuntoon. Eikä AM:n ompelukone. Vaikka kyllähän se mulla kävi kerran mielessä, että jos me muutettais vähän pienempään asuntoon, kun ollaan ihan vaan kahdestaan, mutta mihin me tosiaan laitettais kaikki noi meidän työhuoneen tavarat. Ja työhuoneessahan meillä on siis kaikki meidän "harrastusvälineet ja -tarvikkeet". Ne, jotka ei ole tässä mun pesässä.

Uuteen kotiin se sijaan pääsi tämä mustekala, jonka neuloin AM:n ottaman valokuvan perusteella:

Itse asiassa sitä oli ihan hauska tehdä, vaikka en oo kovin hyvä tekemään tuosta noin vaan pelkän kuvan perusteella, yleensä tarvin ohjeen, ja vielä selkeän sellaisen. 

Uuteen kotiin pääsi myös tämä 

Tämä on Kultakeramiikan Kotimo Designin  Metsässä -sarjan  Pöllö. Muki on termomuki, eli sen sisus on ontto ja se pitää juoman pidempään kuumana ja samalla ulkopuolen viileämpänä (tai vastaavasti juoman kylmänä) Sarjaan kuuluu myös Kettu ja Karhu. Tämä EI ollut maksettu mainos ja miinuspuoli tässä on se, että tuotteet tehdään Virossa - siis ei siinä sinänsä mitään, mutta kun yritän suosia kotimaista aina kun mahdollista. Tämä valmistusmaa selvisi mulle vasta kotona :(
Mutta muki on hyvä, siitä ei pääse mihinkään.

Ja se n-näppäin on edelleen vialla.

Onko nyt kolkytvuotinen avioliitto koetuksella?

No ei sentään, vaikka jotain tuoreempaa suhdetta tapahtuma saattaisi ehkä koetella. Meillä sille on vain naureskeltu, ja AM antoi viihdytti sillä naamakirjan kautta muitakin omia ja yhteisiä ystäviämme ja tuttaviamme.

Olin koko päivän ystäväni kanssa kaupungilla. Hän on muutaman viikon päästä muuttamassa ulkomaille ja olin hänen seuraneitinään, kun hän hoiteli asioitaan mm. Kelan ja terveyskeskuksen kanssa, ja kaikkea sellaista. Sitten käytiin syömässä, ihan rauhassa kiinalaisessa - oli muuten hyvää ruokaa, nam! Ystävä tarjosi vielä jälkiruuaksi jäätelöt. Ja vähän katseltiin vaatteita, mutta ei ollut meille rehevän kokoisille oikein sopivia.

Kun lopulta tulin kotiin, olin aika puhki ja bussista pois jäädessä sattui jalkakin, sekin vielä. Heitin tähän omalle sohvalle pitkälleni ja kuuntelin mitä AM:lle oli päivän parin tunnin aikana tapahtunut ja.... AM:n sanojen mukaan KOPS, nukahdin kesken hänen lauseensa :D

Otin semmoiset tunnin torkut eikä tuo edes herätessäni sanonut mitään, myhäili vain ja laittoi kiltisti tv:n kolmoselle, että saan katsoa Emmerdalen. Tiesi, että siinä samalla avaan läppärin ja naamakirjan ja tarkistan, mitä mm. Ristipistoilijoille kuuluu. Ja sieltä naamakirjasta mä sitten luin mitä olin tehnyt. Kyllä nolotti....

Mutta sain anteeksi ja kyllä meidän avioliittomme lipuu vakaasti kohti kolmeakymmentä vuottaan :)