HelvetinPöllön toinen BB-viikko

Kun Suomi Meloo -viikko oli ohi, ehdin olla kotona viisi päivää - siinä ajassa ehdin melkein purkaa laukun ja pakata toisen (kuten ehkä muistatte, olin ehkä Euroopan surkein matkakassin/-laukun purkaja...).

Otin mukaan myös läppärin ja nettitikun, jotta olisin voinut kirjoittaa vielä tuoreessa muistissa olleen matkakertomuksen Suomi Meloosta, mutta sepä sitten jäi - se kirjoittaminen siis. Otin mukaan myös lukemista ja käsitöitä; sukankutimen ja tällä kertaa myös ristipistotyön.

Matkaan kohti Kuopiota lähdettiin aikaisin juhannusaattoaamuna, jolloin ruuhkaa ei vielä juurikaan ollut. Perillä oltiin sopivasti lounasaikaan ja AM:n saattaessa mut huoneeseen hoitaja kyseli samalla allergiat sun muut. AM vastasi mun puolesta "ei sillä mitään allergioita ole, älkääkä uskoko vaikka se väittäisi, että sillä on kasvisintoleranssi". Hoitaja katsoi hetken kummissaan ja purskahti sitten nauruun ☺
Mä kun en oikein noista kasviksista ja juureksista, varsinkaan kypsennetyistä, välitä - en vaan pidä niistä, niin olen kehittänyt tämän ihan oman "sairauden", kasvisintoleranssin, välttääkseni niitä ☺  Ja tottahan lounaalla oli salaatissa just mun inhokki-inhokki: paprika! Mutta urheasti söin sen!

Huonekaverini oli tosi mukavia: parikymppinen S Jyväskylästä ja mun ikäinen M Kuopiosta. S oli tulossa mun kanssa "BB-huoneeseen" eli siis maanantaista alkaen sinne videotelemetriaan - piuhat päähän ja tutkimukseen. Tarkoituksena siis aikaansaada lääkkeitä vähentämällä kunnon epilepsiakohtaus, joka saataisiin rekisteröityä ja lisäksi videokameralle. Samassa tutkimuksessahan olin jo helmikuussa, tuloksetta. Huoneita on kaksi, kummallekin tutkimukseen osallistuvalle omansa.

Meille S:n kanssa laitettiin käteen kanyylit, kohtausten varalta, jos kohtaus on niin raju, että joudutaan "keskeyttämään" lääkkeellä. Kanyyli huuhdellaan suolaliuoksella 1-2 kertaa päivässä, että se pysyy auki - me kyllä epäiltiin, että meille yritettiin antaa jotain rauhoittavaa sen kautta ☺. Meillä kolmella oli nimittäin aikas levottomat jutut viikonlopun aikana ☺☺☺

Mun lääkitystä ruvettiin vähentämään jo heti perjantai-iltana ja niinhän siinä sitten kävi, että lauantaina kun tulin vessasta, tuntui olo vähän huteralta, ja kun kaikki "olot" piti ilmoittaa hoitajille, soitin kelloa ja omasta mielestäni sanoin huonekavereille, että "soitin tota kelloa, kun on vähän sellainen tunne, että tulee kohtaus" - olinkin kuulemma ehtinyt sanoa vain, että "soitin tota" ja sitten oli äly poissa! Mutta oli kuulemma hoitajakin tullut nopeasti ☺

Viikonloppu meni tosi nopeasti, kun ei kuitenkaan ollut sidottu siihen sänkyyn ja huonekaverit oli tosiaan älyttömän hauskoja - sairaalassa voi siis olla hauskaakin!

Mulla oli sairaalassa myös sokkotreffit! Ihan totta ☺ Kuulun FB:ssä yhteen käsityöryhmään ja siellä kerroin meneväni ko. sairaalaan viikoksi. Siellä sitten yksi paikkakuntalainen kysyi, että saako hän tulla katsomaan mua!?! Olin kyllä melkoisen hämmentynyt kysymyksestä, mutta vastasin, että totta kai - mulla kun ei ole siellä kun yksi sukulainen perheineen ja hän ei ehdi tulemaan kuin vasta viikolla. Niin me sitten tehtiin treffit sunnuntai-iltapäiväksi. Vähän kyllä jännitti, vaikka FB:n perusteella tuntui tosi mukavalta ihmiseltä (kuten Kuopiolaiset yleensä ☺)
Ja sieltä hän sitten pölähti ja me oltiin heti kuin vanhat tutut, juttua riitti lähes kolmeksi tunniksi ja olisi riittänyt pidempäänkin, mutta hänen piti lähteä kotiin laskemaan lapset. Lupasi tulla vielä viikolla uudestaan, jos vaan mulle sopii = olen siinä kunnossa, että jaksan ottaa vieraita vastaan.

Olin tosi yllättynyt; periaatteessa ventovieras ihminen haluaa tulla katsomaan vierasta ihmistä sairaalaan! Tunnustan, että ei olisi kyllä itselle tullut moinen asia mieleen, ja sen verran ujo ja arka kuitenkin olen (vaikka musta ehkä toisen laisen käsityksen saakin), ettei musta siihen kuitenkaan olis. Jonkun muun pitää tehdä se aloite.

Jos kirjoitan koko viikon tarinan kerralla, tästä tulee niin pitkä päivitys, ettei kukaan jaksa tätä lukea, niin pätkäisen tämän tähän ja teen itse tutkimusviikosta erillisen päivityksen ☺

En ole nukkunut näin pitkään ;)

Vaikka lupasinkin jatkaa uudella kirjoituksella heti, kun saan silmät auki, niin en sentään ihan koko päivää ole nukkunut. Olen yrittänyt saada taas jotain tolkkua tähän kotona olevaan kaaokseen, mutta ei se vaan tunnu onnistuvan, ei sitten millään. Onko teistä jollakulla jokin taikasana tai jokin muu konsti, miten se onnistuisi? Pelkällä ajatuksen voimalla se ei ainakaan onnistu. Ja siivoojaan tai mihinkään personal organizeriin ei ole varaa. 

Vielä muutaman sanan kerron Suomi Meloosta sitten jätän teidät rauhaan - viikko on kuitenkin pitkä aika ja siihen mahtuu kaiken laista ☺ Yhtenä yönä organisaatio - lähinnä me naiset, joita pääsääntöisesti oli myyntiryhmän kolme henkeä, mutta johon välillä liittyi turvaryhmästä neljäs tyttö. Aina silloin kun häntä vähiten odotimme, mutta ei koskaan silloin kun odotimme. Jännitystä pitää elämässä oleman. Niin, siis yhtenä yönä yövyimme paikassa, jonka omistivat venäläiset, en vaan enää muista mikä on paikan nimi. Kieli aiheutti meille hiukan ongelmia, sillä kukaan meistä ei puhunut venäjää ja he puhuivat vain auttavasti englantia. Selvisimme kuitenkin - saimme huoneemme ja ja saimme ruokaa ja saimme selvitettyä, että aamupäivällä alkaa paikalle saapua väkeä enemmänkin ja heille pitää saada syötävää! Englantia, viittomakieltä, lopulta jopa venäjääkin ja piirustustakin ja asia selvä ☺  Kaikki hoitui hienosti.

Ja niin rankkaa oli alkuviikon työ, että organisaatio ryhtyi pyykille, kun ilma oli mitä loistavin pyykin kuivatukseen:

Yhdessä yöpaikassa kävimme porukalla iltakahvilla ja minä ihailin noita Taikamukeja ja totesin, että tuo punainen muki multa vielä puuttuu, eikä sitä saa tällä erää mistään. Se on sesonkituote ja sitä on MAHDOLLISESTI  saatavilla taas joulun aikaan. Siitä syystä ilmeisesti mulle tuotiin tee tuossa vihreässä kupissa, etten vain vahingossa ota mukia mukaani kun se on tyhjä....

Kaksi viimeistä kokonaista päivää vietettiin Orilammella, siellä ei enää kelit olleet ihan näin aurinkoiset, kuin näissä kuvissa, mutta ihmiset jaksoivat silti olla edelleen iloisia ja ystävällisiä toisilleen, vaikka turnausväsymys varmasti alkoi jo painaa yhtä jos toista. Sieltä bongasi Pöllö lajitoverinsa: 

Orilammelta suuntasimme lauantaiaamuna Vuolenkoskelle, jossa kylä oli nähnyt paljon vaivaa meidän vuoksemme - keli oli kyllä kyllä kylmä, mutta sillehän he eivät voineet mitään. Melojien jatkaessa matkaa, me myyntiryhmässä otettiin ja tehtiin inventaario ja sen jälkeen kurvasimme Heinolaan odottamaan melojia. Uimarannalla oli suoraan sanottuna pirun kylmä - pipo ja käsineet ja kunnon takki ei olleet yhtään liikaa - eikä Osakaisen Pöllösukat! 

Pöllösukat jalassa nukuin koko viikon, niiden kanssa tuli hyvin uni, vaikka jossain vaiheessa yötä ne pitikin potkia pois jaloista, mutta ei puhettakaan, että ilman niitä olisin nukkumaan mennyt!

Alkumatkasta, olisiko ollut maanantai tai tiistai sain soiton Kuopiosta, KYS:sta, kysyivät olisinko valmis tulemaan sinne juhannusaattona neurologian osastolle aloittamaan lääkepurun ja sitten maanantaina siirtymään Videotelemetrian osastolle viikoksi tutkimuksiin. Joku oli peruuttanut saamansa ajan. Mietin hetken ja pyysin, että voisinko soittaa kohta takaisin, josko soittaisin kotiin ja kysyisin AM:n mielipidettä, mitä hän on suunnitellut juhannukseksi. No, juhannukseksi oli luvattu kylmää ja sadetta, joten tulimme siihen tulokseen, että näihin 27 vuoteen on jo juhannuksia vietetty, yksi sinne tai tänne, kun kerran aika järjestyy näin nopeasti niin menköön. Niin sitten soitin takaisin ja ilmoitin, että kyllä se käy. 

Siitä reissusta sitten seuraavasta päivityksessä - melkoinen reissu oli sekin ☺☺ 

Kaikki kunnossa :D

Hei vaan - terveiset Enklannista!

Ja kiitos kun olette täällä käyneet kurkkailemassa tyhjää blogia ja olleet huolissannekin - tuntuu mukavalta, kun joku kaipaa.

Pyydän anteeksi, kun päivitystahti on näin onneton, tarkoitukseni oli toki kirjoittaa ja kertoa melontareissusta ja sen jälkeisistä tapahtumista enemmänkin, mutta hups vaan, niin se aika taas meni. Helle teki tepposet, eli Pöllöriepu oli iltaisin kuin tapettu mato. Päivät meni autoillessa - kiitos Fordille ilmastoinnista, joka kyllä sekin meidät pelästytti ja sanoi yhtenä lauantai-iltana sopimuksen irti. Kiva.

Tietenkin juuri sinä lauantaina, kun oli sovittu, että sunnuntaina lähdetään viemään mikroaaltouuni Lapselle Espooseen. Toiveikkaasti käynnistettiin auto sunnuntaiaamuna - jee, ilmastointi toimii. Ajettiiin huoltoasemalle tankkaamaan, auto sammuksiin. Ja kun auto käynnistettiin uudestaan; ei toivoakaan ilmastoinnin toimimisesta. Byääääh. Ajammeko sata kilometriä moottoritietä ikkunat kiinni lähes 30 asteen helteessä? Juu ei. Onneksi oli vaihtoehto, jota voimme ajaa vähän hiljempaa ja ikkunat auki, ei ollut ihan niin kuuma. Siitäkin reissusta siis selvittiin hengissä ja maanantaina käytiin näyttämässä autoa huollon pojille, jotta mikä sitä ilmastointia vaivaa. Pojat otti esiin julmetun pitkän ruuvimeissselin ja vähän tökkivät sillä konepellin alle ja sanoi, että nyt se toimii tämän päivän, tuokaa auto huomenna tänne niin korjataan se oikeasti. Kyse oli jostain magneetista ja lämpölaajenemisesta ja...noh, kaikesta semmoisesta, mistä mun ei tarvi tietää ☺ Hyväks ne sen sitten seuraavana päivänä korjasivat.

Niin. Suomi Meloo sujui oikein mallikkaasti. Joensuussa paistoi aurinko ja oli todella hellekelit - samanlaista kuin oli koko heinäkuun. Muuten saatiin kyllä kokea viikon aikana jos jonkinlaista keliä :) Heinolaan päästyä oli jo pakko laittaa pipo päähän ja käsineet käteen. Kaikki osuudet kuitenkin melottiin, yhtään ei tarvinnut perua.

Savonlinnassa, siis itse linnassa meillä oli perinteinen Melajuhla, jossa juhlittiin viestissä 30, 20, 15 ja 10 kertaa mukana olleita. Meille oli varattu linnasta kolme salia - aika hulppeat puitteet juhlille, mutta olihan meillä sentään juhlavuosi, 30. kerta. Aamulla matkaa jatkaa upeassa auringonpaisteessa. 

Arvinsalmen lossilla ajeltiin Lohilahdelle. 

Lohilahdellakin meitä pidettiin oikein hyvänä. Tuossa Toriputiikissa avattiin myöhemmin kirpputori, vastapäätä oli kyläyhdistyksen tms. kahvio ja meidän myyntipiste siinä vieressä. Joki meni ihan meidän takaa ja sen toisella puolella oli melkoisen hulppea asuintalo. Onnellinen hän, joka siellä saa asua!

Tässä muuten kajakki, joka AM voitti mulle viime vuoden arvonnassa, vähän niinkuin "vahingosssa". Se oli mukana oman latuyhdistyksen mukana siltä varalta, että sitä tarvitaan ja samalla siihen liimattiin asiaan kuuluvat tarrat: 

Matkaväsymys painaa vielä, joten lopetan tällä kertaa tähän - lupaan jatkaa kertomusta huomenna kun silmäni mä auki saan ☺

Pakattu on, moneen kertaan, kaikkea en ole vielä purkanutkaan

Juu-u, pakattu on, monta kertaa. Pakattu ja purettu, pakattu ja purettu ja ihan kaikkea en ole ehtinyt vielä purkaa ja laittaa paikalleenkaan. Yksi mun pahoista vioista on se, että kun mä tulen reissusta, mun reissukamat saattaa hyvin olla useammankin viikon purkamatta kassissa. Eilen laitoin viimeiset Suomi Meloo -reissun tavarat paikoilleen, mutta kun sen jälkeen olen ehtinyt olla jo toisessakin reissussa, niin... noh... mutta asia kerrallaan... :D

Kuten viimeksi kerroin, oli silloin suunnitelma ähvä se, että olin lähdössä äidille yöksi ja sieltä aamulla isolle kirkolle ja sieltä edelleen Lohjalle pakkaamaan pakettiautoa. Meidän onneksi kaikki tavarat oli jo toimitettu etukäteen Lohjalle eikä niitä tarvinnutkaan kerätä mistään - ainoa koukkaus oli Pasilasta Olympiastadionille ja sitten kohti Lohjaa. Mutta kummasti sitä taas saatiin koko päivä kulumaan vaikka asiat periaatteessa hoituu jo vanhalla rutiinilla - kello oli lähempänä kahdeksaa illalla ennen kuin olin kotona.  

Kun käänsin avainta ovessa, ensimmäinen ajatus oli, että nyt menen suihkuun ja sen jälkeen heittäydyn sohvalle ja ainoa liike siitä on siirtyminen sänkyyn - korkeintaan ruokaa suuhun. Mutta mitä olikaan postipoika tiputtanut postiluukusta! Paksun kirjekuoren, jonka lähettäjäksi paljastui Osakainen! Ja kuoresta paljastui nämä ihanuudet: 

Ihanat punaiset pöllösukat! Nämä sukat sujahtivat samantien reissukassiin tavallisten villasukkien tilalle - ja saivat matkalla ansaitsemaansa huomiota :D

Nämä sukat itse asiassa liittyvät käsityöhaasteeseen jonka olen ottanut vastaan Osakaiselta ja haastehan kuuluu näin:

Käsityöhaasteen sisältö on, että kolme ensimmäistä, jotka ilmoittautuvat haasteeseen mukaan saavat seuraavan 12 kk aikana jotakin itse tekemääni. Sääntönä on, että jokainen näistä kolmesta ilmoittautuneesta jatkaa haastetta myös omassa blogissaan.

Ketkä kolme rohkeata tarttuvat haasteeseen?

Tavarat saatiin siis pakattua pakettiautoon ja omatkin tavarat pöllösukkien kera sain pakattua jättimäiseen kassiin - uskomatonta muuten miten paljon sitä viikoksi luulee tarvitsevansa tavaraa, vaikka työvaatteet tulee ns. viran puolesta. Perjantaiaamuna ystäväni -ja kuski- tuli pakettiautolla tuohon talon eteen ja soitti, tarviinko apua tavaroiden kantamisessa. Sanoin, etten tarvi, AM tulee avuksi, kun tarvin omasta autosta vielä makuupussin ja -alustan. Saman tien kun lopetettiin puhelu tuli parkkipirkko ja rupesi kyselemään, että mitäs hittoa tämä paku tässä tekee, tässä kun ei saa pysäköidä! No ei saa joo, tiedetään, tossa toisella puolella sais.... No, ystävä selvisi pulasta kertomalla mistä oikein on kyse ja mainostamalla meidän loistavaa Suomi Meloo tapahtumaa :D Parkkipirkko oli oikein kiinnostunut - hyvä ettei vissiin jo mukaan saatu :)

Niin alkoi matka kohti Joensuuta, vähän reilu neljä tuntia meillä matkaan meni. Keli oli mitä loistavin, niin kuin meillä aina..

Joensuun Heinävaarasta käytiin hakemassa porukkaan vielä kolmas kaveri ja niin oltiin valmiit suuntaamaan paku kohti Ilosaarta ja tämän vuotista lähtöpaikkaa. Siellä sitten ensimmäinen purku eli kauppa pystyyn. Ensimmäiset asiakkaat oli kaupassa jo ennen kuin ensimmäiset myyntitavarat oli saatu esille, mutta onneksi meidän asiakkaat on kärsivällisiä ja suosituin "myyntiartikkeli" meidän kaupassa onkin ilmainen - halaus :D Ja niitä meiltä haetaan ja saa viikon mittaan varmaan satoja.  

Lauantai-aamuna Ilosaaressa sitten näytti tältä

Ja hetki jälkimmäisen kuvan jälkeen koko paikka oli sen näköinen kuin siellä ei olisi koskaan ketään ollutkaan - vain me ja meidän pakettiauto pakattavana.... 

Pitäisi pakata

Huomasin just, että pitäis ruveta pakkaamaan tavaroita ens viikkoa varten.  Tällä ei varmaan ihan koko viikkoa pärjää, varsinkaan kun ei tosta kelistä oikein tiedä ja tarkoitus ois kai tehdä vähän "töitäkin" :

Pirskatti, kun aika taas juoksee, enkä mä jaksa juosta sen perässä.

Mun siis pitäisi huomenillalla mennä Äitille yöksi ja sitten sieltä torstaiaamuna lähteä junalla isolle kirkolle kaverin kanssa. Ja sieltä edelleen pakulla keräilemään tavaraa ties mistä - toivottavasti vain Klaukkalasta Welhonpesästä. Sen jälkeen pakun nokka (onko pakussa nokka?) suunnataan kohti Lohjaa ja sitten alkaa se rankin osuus - kaiken tilatun tavaran läpikäyminen ja pakkaaminen myyntilaatikoihin/myyntikuntoon ensi viikkoa varten.
Ja illaksi kotiin. Illalla tuskin enää jaksan/ehdin omia tavaroita pakkamaan joten siksi ne pitäisi olla pakattuna huomiseksi, ettei tarvitsisi muuta kuin heitellä ne kyytiin joko torstai-iltana tai perjantaiaamuna.

Perjantaina pakun nokka suunnataan kohti Joensuuta ja lauantaiaamuna Joensuun Ilosaaresta starttaa 30. Suomi Meloo kanoottiviesti, joka päättyy seuraavana lauantaina, 14.6. Heinolaan. Matkaan mahtuu monenlaista vettä ja monenlaista vaihtopaikkaa. Sivulta www.suomi.meloo.fi löytyy lisätietoa, vaihtopaikat ja aikataulut, jos osuu kohdalle niin tulkaahan pistäytymään :D

Mutta tässä mitään ole voinut pakata, kun on pitänyt korvat pitkällään pitänyt kuunnella radiota, Ylen radio Hämettä. Oman (sanon oman siksi, kun olen sitä ollut perustamassa *röyhistää rintojaan*) latuyhdistyksen puheenjohtajaa on eilisen ja tämän päivän aikana haastateltu radiossa useampaankin otteeseen. Yle Häme on tehnyt ohjelmaa vesiltä, matkanneet Lammin Pääjärveltä Teuronjokea pitkin Hausjärven Mommilanjärvelle.

Suunnitellut olen kyllä ja eikös hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty vai miten se meni? Ja onneksi osa vaatteista tulee "viran puolesta", niin siltä osin ongelma on ratkaistu.

Ette muuten arvaa, mikä kuva tohon on tulossa.