Pakattu on, moneen kertaan, kaikkea en ole vielä purkanutkaan

Juu-u, pakattu on, monta kertaa. Pakattu ja purettu, pakattu ja purettu ja ihan kaikkea en ole ehtinyt vielä purkaa ja laittaa paikalleenkaan. Yksi mun pahoista vioista on se, että kun mä tulen reissusta, mun reissukamat saattaa hyvin olla useammankin viikon purkamatta kassissa. Eilen laitoin viimeiset Suomi Meloo -reissun tavarat paikoilleen, mutta kun sen jälkeen olen ehtinyt olla jo toisessakin reissussa, niin... noh... mutta asia kerrallaan... :D

Kuten viimeksi kerroin, oli silloin suunnitelma ähvä se, että olin lähdössä äidille yöksi ja sieltä aamulla isolle kirkolle ja sieltä edelleen Lohjalle pakkaamaan pakettiautoa. Meidän onneksi kaikki tavarat oli jo toimitettu etukäteen Lohjalle eikä niitä tarvinnutkaan kerätä mistään - ainoa koukkaus oli Pasilasta Olympiastadionille ja sitten kohti Lohjaa. Mutta kummasti sitä taas saatiin koko päivä kulumaan vaikka asiat periaatteessa hoituu jo vanhalla rutiinilla - kello oli lähempänä kahdeksaa illalla ennen kuin olin kotona.  

Kun käänsin avainta ovessa, ensimmäinen ajatus oli, että nyt menen suihkuun ja sen jälkeen heittäydyn sohvalle ja ainoa liike siitä on siirtyminen sänkyyn - korkeintaan ruokaa suuhun. Mutta mitä olikaan postipoika tiputtanut postiluukusta! Paksun kirjekuoren, jonka lähettäjäksi paljastui Osakainen! Ja kuoresta paljastui nämä ihanuudet: 

Ihanat punaiset pöllösukat! Nämä sukat sujahtivat samantien reissukassiin tavallisten villasukkien tilalle - ja saivat matkalla ansaitsemaansa huomiota :D

Nämä sukat itse asiassa liittyvät käsityöhaasteeseen jonka olen ottanut vastaan Osakaiselta ja haastehan kuuluu näin:

Käsityöhaasteen sisältö on, että kolme ensimmäistä, jotka ilmoittautuvat haasteeseen mukaan saavat seuraavan 12 kk aikana jotakin itse tekemääni. Sääntönä on, että jokainen näistä kolmesta ilmoittautuneesta jatkaa haastetta myös omassa blogissaan.

Ketkä kolme rohkeata tarttuvat haasteeseen?

Tavarat saatiin siis pakattua pakettiautoon ja omatkin tavarat pöllösukkien kera sain pakattua jättimäiseen kassiin - uskomatonta muuten miten paljon sitä viikoksi luulee tarvitsevansa tavaraa, vaikka työvaatteet tulee ns. viran puolesta. Perjantaiaamuna ystäväni -ja kuski- tuli pakettiautolla tuohon talon eteen ja soitti, tarviinko apua tavaroiden kantamisessa. Sanoin, etten tarvi, AM tulee avuksi, kun tarvin omasta autosta vielä makuupussin ja -alustan. Saman tien kun lopetettiin puhelu tuli parkkipirkko ja rupesi kyselemään, että mitäs hittoa tämä paku tässä tekee, tässä kun ei saa pysäköidä! No ei saa joo, tiedetään, tossa toisella puolella sais.... No, ystävä selvisi pulasta kertomalla mistä oikein on kyse ja mainostamalla meidän loistavaa Suomi Meloo tapahtumaa :D Parkkipirkko oli oikein kiinnostunut - hyvä ettei vissiin jo mukaan saatu :)

Niin alkoi matka kohti Joensuuta, vähän reilu neljä tuntia meillä matkaan meni. Keli oli mitä loistavin, niin kuin meillä aina..

Joensuun Heinävaarasta käytiin hakemassa porukkaan vielä kolmas kaveri ja niin oltiin valmiit suuntaamaan paku kohti Ilosaarta ja tämän vuotista lähtöpaikkaa. Siellä sitten ensimmäinen purku eli kauppa pystyyn. Ensimmäiset asiakkaat oli kaupassa jo ennen kuin ensimmäiset myyntitavarat oli saatu esille, mutta onneksi meidän asiakkaat on kärsivällisiä ja suosituin "myyntiartikkeli" meidän kaupassa onkin ilmainen - halaus :D Ja niitä meiltä haetaan ja saa viikon mittaan varmaan satoja.  

Lauantai-aamuna Ilosaaressa sitten näytti tältä

Ja hetki jälkimmäisen kuvan jälkeen koko paikka oli sen näköinen kuin siellä ei olisi koskaan ketään ollutkaan - vain me ja meidän pakettiauto pakattavana....