Lämmin kiitos teille kaikille, jotka olette ottaneet osaa suruumme - olen tuntenut jokaisen teidän lämpöiset ajatukset mielessäni ja rinnassani ❤️❤️
Kauniit, ystävälliset sanat ja ajatukset kertovat sen, ettemme ole siskon ja sisarpuolten kanssa yksin.
Meillä monella taitaa kutominen (neulominen) olla se, joka auttaa ja johon purkaa niin ilon kuin surunkin ajatuksia. Niin minäkin luulin.
Kun jäin valvomaan Äidin vierelle sairaalaan vietyämme siskon Satumaan naapuriin omiin ajatuksiinsa, pyysin Täti Tomeraa tuomaa minulle puikot ja lankaa - aikaa kutomiselle varmaan olisi.. Vaan ei siitä tullut mitään. Sukan vartta valmistui kolmisen senttiä ja sen jälkeen olen kuljettanut keskeneräistä työtä mukanani Pöllönkulmalta Puumalassa asti.
Eilen nämä valmistuivat
Langan nimi on Ruusuinen uni ❤️
Lanka on ihan perus seiskaveikkaa, mutta langan nimi sai aikaan sen, että jätin sukat itselleni.
Stansta, Hanni ja Minz ainakin olivat vaihtaneet ajatuksia näiden raita-/liukuvärjättyjen lankojen värien kohdistamisista ☺️ Kuten näkyy, minulla ei kärsivällisyys riitä Stanstan lailla kohdistamaan värejä. Nostan hattua.
Uuden vastakohdaksi esittelen teille jotain, joka kuuluu sinne
"Voi Äiti, tämänkin olet säästänyt.." -sarjaan
(vanhoja kuvia saatte/joudutte tulevaisuudessa katselemaan enemmänkin 🥰
Näiden olemassa olosta en edes tiennyt, ennen kuin Velipuoli nosti nämä varaston ylähyllyltä alas.
Minun lastenvaununi! ❤️ Voi Äiti, kaikki nämä vuosikymmenet, etkä koskaan kertonut 🫂
Näillä vaunuilla on ikää ainakin 70 vuotta; Äidin äiti osti nämä käytettynä naapuriltaan ja näitä oli tätien ja enojen muistin mukaan käyttänyt heidän kolme tytärtään, joista vanhin on jo ainakin sen 70 - kukaan ei ihan tarkkaa ikää muistanut.
Hävitettiinkö nämä? Ei tietenkään 😄! Nämä vietiin Mummulaan, johon Täti Tomera ja toinen enoni aikovat tehdä vanhaan, käytöstä poistettuun saunaan pienen, meidän suvusta kertovan museon.
Niin ja se keinu. Olen varmaan siitä joskus kertonut. Ainakin viimeksi mainitsin. Sen koti olisi ollut minulla tai siskolla, mutta kun ei se kummallekaan mahdu, se palautettiin Mummulaan.
Tarkistelin sitä viikolla Mummulassa pistäytyessä: se on käsin tehty (sen tiesin) ja se on yli 100 vuotta vanha!
Tällaisia muistoja tällä kertaa ❤️
Kiitos, että olette!


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Tulen mielelläni vastavierailulle, jos jätät polun, jota pitkin pääsen luoksesi.