Nyt on Pöllön siivet taas suittu järjestykseen. Ja ensimmäisen kerran 14 vuoteen laitettu minkäänlaista väriä päähän. Kullankeltaisia - tai jotain sinne päin - raitoja, ja kyllä tulikin pirteän ja "iloisen" värinen.
Olen katsellut vanhoja kuvia joissa tukkani oli aina punainen ja se on kyllä omaan silmään nyt ei-niin-kiva. Tosin Tiia-kampaajani sanoi, että kasvojeni väri on sellainen, että minulle sopii punainen väri 🤔
Hih. Muistojen arkusta putkahti mieleen muisto värianalyysista: en ole koskaan erityisemmin pitänyt vaaleansinisestä väristä, siis ihan vaalean vaaleansinisestä. Analyysin tekijä pisti kasvojeni alle vaaleansinisen kankaan ja ihan vaistomaisesti sanoin jotain tyyliin "tuo ei kyllä minusta sovi minulle ollenkaan, en pidä tuosta väristä". Hän loukkaantui ja minun kohdalla värianalyysin tekeminen loppui siihen - selvästikään asiakas ei saa(nut) sanoa omia mielipiteitään lainkaan. Hänen mielestään ko. väri oli juuri se minun värini.
No, en pahastunut vaikka hän lopettikin...
Kerroinko jo, että olen ollut raihnainen kuin... Jopa 90 vuotta lähenevä Tunturiruipelo on periaatteessa paremmassa kunnossa kuin minä ja sekö minua nävertää.
Tampereen reissun jäljiltä polvet, molemmat, on kipeät. Sehän johtuu tietenkin siitä, kun kengät hankasi ja painoi ja sen vuoksi käveli varovasti ja jalat varmaan vähän väärässä asennossa. Ja siitä taas on ollut seurauksena selän kiukuttelu.
Seli seli seli.
Eikä tietenkään tämä istuminenkaan hyvää tee, mutta pistelyssä tyhjä tila vähenee. Periksi en anna.
Suomi Meloo -viesti alkaa huomenna (varsinaisesti lauantaina) ja toisaalta surettaa, kun jouduin perumaan Melajuhlaan osallistumisen.
Enemmän kuitenkin suututtaa. TAAS minulle tehtiin oharit. Pitäisi jo oppia. Nyt en enää sanoa ko. henkilöä ystäväksi, olen poistanut hänet elämästäni, tämä oli jo niin mones kerta kun sain pettyä. Hän lupasi lähteä ko. paikalle kanssani, yhdeksi yöksi hotelliin. Olisin tietenkin maksanut polttoaineet sekä ruuat. Hänestä ei kuulunut halaistua sanaa sen jälkeen kun viimeksi soitin hänelle: "Soitan nyt, ettei yhteydenpito jää siihen, että nähdään kerran ja sitten kahden vuoden jälkeen".
PASKAT. Moni ihminen pettyi - kuulin äänestä - kun ilmoitin, etten tulekaan.
En voi pistää Mursua istumaan autossa ja ajamaan n. 3,5-4 tunnin matkaa selkänsä kanssa, kun hän oli jo selkeästi sanonut ettei lähde.
Miksikö en lähde yksin? Melajuhla on paikassa, jonne ei pääse julkisilla perille asti, eikä kukaan ehdi hakea lähimmästä kaupungista jonne pääsisin junalla.
Tässä kohtaa pyydän julkisesti ANTEEKSI STANSTAlta: meidän on ollut tarkoitus tavata jo talvella, mutta minä peruin tapaamisen. Mutta huom. peruin. Sovittiin silloin yhdessä, että tapaamme myöhemmin.
Anteeksi avautuminen, mutta kiukuttaa ja olen vatvonut asiaa mielessäni monta päivää. Ehkä tämä helpottaa - kiitos teille.
Tunturiruipelo saa tänään kuulokojeet (-kojeen?). Jes!
Mutta nyt tiistain kysymysten vastauksiin ja uudet kysymykset pohdittaviksi 😊😊
Saukkis oli kirjoittanut vastauksista tarinan - tässä kuitenkin vielä kysymykset ja vastaukset:
Perunasta
2. Minkä niminen oli Sini-tuotteen valmistama mattoa pitkin työnnettävä varrellinen laite, jonka sisällä pyörivä harjallinen tela keräsi roskia?
Mattomikko
3. Minkä tuotteen mainoslause alkoi: "On kaksi asiaa, joita en vaihda..."?
Turun sinappi
4. Minkä nimisiä kappaleiden sanoituksia sisältäviä vihkoja Musiikki-Fazer julkaisi vuosina 1949-1983?
Toivelauluja
5. Mitä kookasta ja syötäväksi soveltumatonta sekä Fazer että Hellas valmistivat?
Pianoja (Fazer Pianotehdas ja Hellas-Piano Oy)
Enoni, joka sairastumisen myötä on herkistynyt äänille, pitää hänelle ostetusta Mattomikosta hurjasti!
"Raikasta raitaa kesäksi!", sanoi aikanaan oma Raumanmummuni, joka piti tarkkaan ulkonäöstään huolta. Ylipainoinen oli, kuten melkein kaikki meidän suvusta, mutta tukka oli aina hyvin, meikit naamalla ja vaatetus viimeisen päälle. Oltiin sitten vain kotosalla omalla väellä tai käppäiltiin pitkin Rauman katuja. <3 Siihen aikaan raidat oli kyllä vähän erilaiset, mitä nykypäivänä (siis ollessani n. 10v itse), ja ne tultiin tekemään hänelle kotiin - joskus samalla meni permanenttikin - ja asunto haisi aivan hirveälle. =P
VastaaPoistaTuo "raihnaisuus" välillä kirvottaa puhumaan itseäkin, kun tuntuu, ettei nykyään pysty enää "mihinkään". :( Siskoni (vuoden nuorempi minua) yrittää muistuttaa aina, että ihan parhaassa iässä ollaan, vielä vähän alle 60 kuitenkin. ;) Juu, mutta kun... Rajoitteita on, ja vaikuttaa kummasti elämänlaatuun, kun mieli halajaisi vaikka ja mihin.
Todella harmillista, kun ei sopimuksista pidetä kiinni! Ainakin pitää sitten YHDESSÄ sopia, että miksi ei pysty. Todella ärsyttävää, jos hieno tapahtuma jää kokonaan välistä sillä, ettei toinen osallistukaan. Kyllähän niitä asiallisiakin syitä voi olla ja elämässä eteen tulla, mutta ne eivät olekaan sitten "ohareita". <3
Mullehan ei oikein jää tällaiset asiat menneisyydestä (noh, ei nykyisyydestäkään oikein) mieleen, ja mies muistaa kaikki lapsuuden tv-mainoksetkin. :O Mutta silti kysymykset ovat hauskoja. Joskus vastauksista saan itsekin ahaa-elämyksen, että "totta, nyt muistan". Mutta osa menee ohi silti.
1. Eipä aavistustakaan.
2. Hah! Tämä taas hyvä esimerkki siitä, ETTEN kuuntele sanoja, mutta tuli rytmi heti jostain mielenpohjalta esiin, että tuon pätkän voin kyllä laulaa, M.A. Nummisen (ärsyttävällä!) äänellä. Mutta en yhtään kykene jatkamaan laulua, että siis: EN tiedä tätäkään.
3. Ingen aning.
4. Taas nimiä, mitkä eivät sano itselleni yhtään mitään. -nolo-
5. Ruska-astioita joskus tädilleni aina lahjoiksi kerättiin, mutta liekö nuo kaikki jotain eri sarjoja sitten? En taas osaa sanoa...
Olipa siis mulle erityisen vaikeita kysymyksiä tällä kertaa. Jään jännityksellä odottelemaan vastauksia. =)
Aurinkoista päivää!
1. En tiedä nimeä, mutta purkin tiedän :D
VastaaPoista2. Herra Huu?
3. kaamea ruoka, muistaakseni jotain kinkkua valkokastikkeessa. Onnistuin köksäntunnilla laittamaan siihen 4 teelusikallista paprikaa, maistui edes joltain :D
4. Knalli ja sateenvarjo?
5. Arabian astiasarjoja.