Kelpaakohan tämä Repolaisen huhtikuun hurjastelu haasteeseen - hoksasin tämän vasta nyt kun mietin kehtaanko tätä teille kirjoittaakaan. Mutta kun tämän Mursullekin kerroin, niin miksen teille.
Kävin tänään Tokmannilla ja yksi tavaroista oli sen verran iso, etten nostanut sitä hihnalle.
Kassalla oli nuorehko mieshenkilö ja kun hän oli "piipannut" kaikki ostokseni, ojensin hänelle Klubi -korttini:
- Tässä on tämä mun puhelinnumeroni, voit sitten tässä viikonloppuna soitella.
*vastauksena virnistys*
- Sieltä voi kyllä vastata puolisokin, semmoinen iso mies, jolla on pitkä parta.
*toinen virnistys*
- Mutta se on kyllä ihan kiltti, poikakin on sanonut, että "se on ihan kiltti, se on mun iskä"
*naurua*
Auts. Oliko tämä hurjastelua vai häirintää?
Kertokaapa, jos sosiaalisessa mediassa alkaa melskaus, kuinka vanha kalkkuna yritti iskeä nuorta miestä 😉😉😄😄 En yrittänyt iskeä, yritin vain piristää työpäiväänsä. En vain muistanut sääntöjä.
Mutta se siitä.
Stanstalle lupasin kertoa mitä meidän kauppakassiin tipahti kauppareissulla.
Vast ikäänhän kerroin Pöllönkulman kahvinjuontitavoista.En muistanut kertoa, että kun meillä juodaan kahvi maidolla, niin joskus maidon sijasta herkutellaan tällä Vanilla soija -juomalla.
Siis kahvissa.
On hyvää, oikeasti.
En muuten pidä soijajuomista enkä kaurajuomista, mutta soijajuoma menee kahvissa (no menee kaurajuomakin, jos ei muuta ole) ja ruokakerman korvaa kauravalmisteet.
Mutta kahviin jos käyttää soijajuomaa, sen pitää olla vaniljaa. Piste.
Ja kun ollaan kahvissa, niin kahvin kera pitää viikonloppuna jotain mutusteltavaa.
Se on meidän "ikuisuusherkku". Voisi melkein sanoa, että mitään niin hyvää ei kaupan pulla-, keksi- eikä kakkuhyllyiltä saa kuin tämä. Riippuu tietysti valmistajasta kuinka hyvää tästä saa, mutta sitä vanhaa kunnon kaakkua en ole nähnyt aikoihin:

Suklaahippukakku. Näitä pitäisi oikeastaan olla kummallekin omansa. Ja ei, vaikka tässä lukee suklaa, tätä ei lasketa suklaan syömiseksi.
Ja viimeisenä tämä - tämä on varmaan Stanstan herkkua 😉😉😍. Emme vielä tiedä minkä makuista tämä on, mutta koska joulun aikaan syömämme Piparkakkuriisipuuro oli hyvää, ei tämä voi ainakaan kauhean pahaa olla:

Mutta onko parempaa lämpimänä vai kylmänä 🤔 Luulen, että sekä että. Että. Sekä.
Herkkuja herkun perään siis. Ensin juustosämpylä sienisalaatilla ja päälle puuroa.
Ai niin, tämän herkun meinasin unohtaa, tätä maistettiin muutama päivä sitten:

Kyllä, suolakurkkulientä ja limeä. Suolakurkkuliemi lukee tuolla ihan purkin alareunassa.
Palautusjuoma.
Rehellisesti sanottuna eipä maistunut juuri miltään. Ei suolakurkkuliemeltä eikä limeltä.
Ilmeisesti lime hävitti suolakurkkuliemen maun ja suolakurkkuliemi hävitti limen maun.
Ei se pahaakaan ollut, mutta eipä tarvitse enempää ostaa, kiitos vain, maistaminen riitti.
Suolakurkkujen kannat ja joskus lientäkin - meillä ostetaan irtokurkkuja - käytetään ruuanlaitossa, mutta ei sentään juoda. Tai en minä ole ihan varma Mursusta. 🙄🙄
(Poika tekee itse suolakurkut Mummin = A-nopin ohjeella ❤️)
Olisiko Pöllönkulman ruokaosio tässä?
Kerron teille pari muuta juttua tässä ensin ja sitten näytän ristipistotyön edistymisen.
Terhi kertoi tarinoissaan ompelukoneen korjauksesta ja tekoälystä.
Ompelukone:
Piti kääntää Mursun farkkuhaalareiden lahkeet ja oletin pääseväni helpolla käyttämällä paltenauhaa ja silitysrautaa. Silitysrauta ok, paltenauha ikivanhaa eli ei tarttunut mihinkään. Päätin, että nyt ne lahkeet käännetään ja kaivoin ompelukoneen esille. (Meillä hirsitalossa elää jotain lukkeja/hämiksiä ja sen takia meille ilmestyy seittejä sinne tänne.. Kukaan ei ollut pitkään aikaan katsonut tv:n alla olevan kaapin taakse, nurkkaan. Siellä olevista seiteistä olisi varmaan voinut kehrätä lankaa.... Tämä tässä näin välissä, koska ne oli otettava sieltä pois ennen mitään muuta)
Mikä on ompelukoneessa viheliäisintä? Langan pujottaminen neulan silmään! Ja viidestä langanpujottajasta KAIKKI olivat jossain muualla kuin siellä, mihin olin ne laittanut.
Kaikki oli lopulta paikallaan ja viimeiset 10 cm.... alalanka niin rutussa ja kurtussa kuin vaan olla ja voi! EN purkanut. Leikkasin sievästi ylimääräiset lenksut ja lenkit ja rutut ja kurtut langasta pois, kokeilin, että ommel kestää ja annoin olla. Oikea ompelijatar. 🧵🪡
Tekoäly:
Ärsyttää teleoperaattorin mainos, joka lupaa kaupan päälle 12 kk w-olt -palvelun. Yritin ChatBotilta kysyä, että mites, me joilla w-oltista ei ole mitään iloa. Ei ymmärtänyt kysymystä vaikka yritin monella tavalla. Sitten kertoi, että voin jutella ihmisasiakaspalvelijan kanssa, kirjautumalla ko. operaattorin sivuille.
Kysyin, että miten kirjaudun sinne, kun en ole asiakas. Botti antoi kahteen kertaan samat ohjeet, mutta ei, ei osannut vastata kysymykseen. Kirjoitin, että turhaa homma. Botti oli pahoillaan, kun ei voinut auttaa.
Siinä vaiheessa minun kävi jo sääliksi Botti-parkaa ja totesin "Parhaasi teit, kiitos" johon Botti vastasi minulle "Kiitos ystävällisistä sanoistasi" - siinä vaiheessa jo hymyilytti, vaikka aluksi kiukutti.
Puskissalle kiitos: kadoksissa olleista koruista 2/3 on löytynyt! Ja se rakkain eli äidiltä saamani koru oli siellä missä sanoitkin sen olevan: piilon vieressä 😊 On paikka, jota todella voi sanoa piiloksi, ja koru/korut; riipus ja korvakorut olivat siellä.
Toinen koru, Athene noctua eli Minervanpöllö - se vain oli. Puhuin korun antaneen ystävän kanssa puhelimessa ja oltiin lopettelemassa, kun katselin, krhm, lipaston päällä olevia puteleita ja "mikäs ketju tuo on" ja kas, siellähän se oli, kateissa ollut pöllö!
Vielä kun Puskissa löytäisit sen yhden pöllön, olisin iloinen. Se on hopeinen, lentävä pöllö 😉
Ja nyt, nyt viikon "työ". Ohjehan on siis neliosainen ja puolet sain valmiiksi viikko sitten. Kehystä jouduin siirtämään, että päästiin uudelle sivulle, mutta tässä kuva viikon etenemisestä:

Katselin eilen illalla netistä millä hinnalla ihmiset myyvät ristipistotöitä; kehystettyjä tai kehystämättömiä.
En tiedä olivatko ne myyjien itsensä tekemiä tai esim. kuolinpesien tms. tavaraa, mutta, kuten niin monien muidenkin käsitöiden kohdalla, ei töitä paljon - todellakaan - arvosteta 😢😢
Tiedän, että jos minä lähtisin tätä työtä myymään, en voisi laskea hintaa materiaalit + tuntipalkka sen mukaan kuinka kauan olen tätä tehnyt, mutta kyllä minä omaa työtäni vähän enemmän arvostan, kuin millä hinnalla töitä netissä oli myynnissä. Tulin surulliseksi.
Ilolla jatkan työtä kuitenkin; haluan teidän näkevän mitä tästä tulee.
Mihin tämä sitten lopulta päätyy, sen näkee sitten, kun tämä on valmis 😄

Meille toimitettiin tuossa joku viikko sitten iso määrä PAINAVIA kissanhiekka- ja lemmikkien ruokasäkkejä postin kautta. Sellainen pieni nainen, vai pitäisikö nykyään sanoa: naisoletettu? (vieläkin tämä tuntuu hassulta) oli jo siirtänyt paketit ulko-oven viereen, pyysi kuittauksen, katsoi minua (olin ainakin päätä pidempi, tuplasti leveämpi), ja meinas, että hän voi nostaa paketit tuosta vielä sisälle. Hups vain, ja hän otti laatikko kerrallaan kiinni, ja siirsi tuotteet sisälle (pois sateenuhasta siis). Ihan tuli suustani täysin ajattelematta sen enempää, kehuksi tarkoitettuna, että "Vau, miten vahva olet!" Käsitteli paketteja kuin ne olisivat olleet kevyitä (yksi kissanhiekkalaatikko painaa 40kg ja niitä oli laatikoissa kaksi). Hän virnisti, ja sanoi: "Kah, tuonhan voisi ottaa vaikka flirttailuksi!" - hämmennyin senverran, etten osannut kuin hymyillä takaisin. Heilutti lähtiessään ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Kun sitten meinasin yhden laatikon siirtää sisälle, en saanut edes sormia laatikon alle, mistä olisin saanut otteen. Oli niin painava! Oli avattava pakkaus, ja nostettava sieltä laatikko kerrallaan hiekat sisälle. Jälkeenpäin vain mietin, että toivottavasti tapahtuma ei jäänyt postiljoonin mieleen huonolla tavalla, tarkoitus oli päinvastainen. =P
VastaaPoistaMutta oletpa tosiaan ollut ahkera ristipistoilija! Hienoa työtä! Ja totta sekin, ettei käsitöitä oikein tahdota arvostaa. Jos jostain joskus saisi edes materiaalien hinnat, niin sekin alkaa olla hyvä. :( Omaksi iloksi tai lahjansaajan iloksi sitä voi tehdä, samoin kuin nyt rempataan omaa taloa omiin tarpeisiin, koska kiinteistön arvo laskee kuin lehmän häntä, vaikka mitä täällä tehtäis. :( Nykyaika.