21 marraskuuta, 2025

Kerrankin minäkin olen aamusta hereillä!

Huomenta kaikille! 

En tiedä olenko reippaasti hereillä, mutta olen hereillä, olen ehtinyt jo kiukustua ja sen ansiosta olen ehtinyt myös selvittää asioita ja jos toinen puolisko ei nukkuisi, olisin varmaan huhuillut ilosta! Hu-huu, hu-huu! 

Kaikillahan on ne omat aamurutiinit ja kun niihin tulee pienikin muutos, niin ei osaisi tehdä mitään. Joka tapauksessa oma aamuni alkaa ylösnousun jälkeen sillä, että kurkkaan puhelimesta sähköpostin.
Se, että siellä oli ilmoitus pankkiin saapuneesta e-laskusta, ei ollut mitään, laskuja tulee ja ne pitää maksaa. Mutta se, kuka laskun oli lähtenyt, verenpaineeni kohoamaan! (Olisikin muuten ihan mielenkiintoista joskus - sellaisia varmaan on - sellaisella pienellä verenpainemittarilla mitata päivän aikana verenpainetta ja kirjata ylös, miten päivä meni. Minullahan on ihan normaali ns. oppikirjamainen verenpaine, tavallisesti) 
Lasku oli vanhan mökkikunnan jäteyhtiöltä! Eikö ne koskaan lopeta?! Verenpaine laski lähes normaaliksi, kun tutkin laskua, joku pahuksen perusmaksu vuodelta 2025. Hyvä on. Minä maksan. Ja NYT, nyt en halua kuulla heistä enää mitään. Toiveajattelua, yksi hukkanouto on varmaan heillä laskuttamatta..

Tuo puolestaan sai ottamaan tämän koneen käsiin ja kirjautumaan maanmittauslaitoksen sivuille, katsomaan mikä sen "rojukasan" tilanne on. Tiistaina! oli viimein käsitelty asia loppuun ja NYT se rojukasa ei enää ole meidän nimissämme. Eli lainhuuto on saatettu päätökseen. Wu-huu!

Hih... tuli mieleen, että olen siinä samassa tilanteessa kun 39 vuotta sitten kun Mursun kanssa yhteen muutettiin. Te jotka, ette siedä rumia sanoja, hypätkää yli. Kun muutettiin yhteen, meillä ei ollut kuin Mursulla "rautakanki ja kaivonrengas" ja minulla "v** ja virkkuukoukku". Virkkuukoukut on lisääntyneet ja kaveriksi tullut sukkapuikkoja ja lankaa, mutta käytännössä mitään minä en omista. Enkä enää haluakaan, paitsi jos saan ison lottovoiton, mikä on aika epätodennäköistä. Toivoa voi aina. 


*Tämän olin kirjoittanut jo keskiviikkona, mutta jäi kesken*

TV:n ohjelmatarjontaa tutkiessa tuli mieleen, että Stansta kysyi yhtenä päivänä, että katsellaanko jouluelokuvia. Vastaus on kyllä. Siis minä katson. TV:stä ei juuri tule juuri mitään katseltavaa nykyään; Miehen puolikkaat, Rillit huurussa, Moderni perhe... moneskohan kierros niillä on jo menossa? Simpsonit ja Family Guy - ei vaan jaksa JOKA PÄIVÄ ja viikonloppuna uusintana. 
Onneksi on Areena josta näkee jotain ja mun suklaarahoilla maksetaan Netflix (siis niillä kun en syö suklaata). Ja ainahan on käsityöt ja kirjat. 

Stanstan marraskuun bingo -kuvat on muuten ihania, käypä katsomassa. Tulet varmasti hyvälle mielelle 🥰

Musiikistakin oli ollut puhetta, enkä ollut kommentoinut. Kaikki kappaleet saavat silmät kosteiksi. Kuuntelin tässä yksi ilta Spotifytä (kuulokkeilla, kun korvissa taas kohisi, vinkui, raakkui - kaikkea mahdollista). 
Spotify itsekseen valitsi minulle musiikin ja sieltä tuli Suvi Teräsniskan esittämänä Suojelusenkeli. Niiskutin kuin olisi ollut nuha: mielessä oli kaikki läheiset. Mutta laulusta tulee aina mieleen tämä joulunalusaika, kun olin Mursun kanssa kuuntelemassa Jarkko Aholan joulukonserttia Lahden Ristinkirkossa. Katsoin kelloa: Pojan ja tyttöystävän kone nousi Tokion kentältä kohti kotia kun Jarkko alkoi laulamaan Suojelusenkeliä. Olin kuin vesiputous - toivoin, että Suojelusenkeli tuo nuoret turvallisesti kotiin❤️

Eniten viime aikoina olen vetistellyt vanhan Paula Koivuniemen laulamaa "Kapteeni Aika" - iskelmää kuunnellessa. En edes tiedä, mistä se tuli mieleeni, mutta etsin sen ja jostain syystä se on jäänyt korva- ja youtube- ja Spotify -madoksi. Ja sitä kuunnellessa tulee mieleen Futari-Prinsessa. Lapsi vielä, mutta ennemmin kuin huomaammekaan, lähdössä maailmalla. "Enää tarttua ei voikaan lettinauhaan.."  niiiiiiiisk.

Nyt riittää itseskely, annan teille jotain naurun aihetta.  

Pakkasin eilen kahdet aikuisten ja yhdet lapsen sukat lähetettäväksi tänään matkaan kohti saajiaan. Menevät mutkan kautta, mutta se ei ole oleellista. Postitoimipaikaksi piti kirjoittaa maamme pääkaupunki, jonka kaikki varmasti tietävät? Mutta tiesittekö, että sen nimi tai ainakin kirjoitusasu on muuttunut tässä ihan lähiaikoina? Kirjoitin osoitteeksi HELSINKSI. 
Onnea vaan kaikki Helsinksiläiset 😜😄

Viikko on kulunut eessun taassun ajellen: Mursun kävi maanantaina verikokeissa. No siinä ei kauaa mennyt eli en saanut mitään aikaiseksi. Tiistaina oli Mursun fyssari, jossa olin mukana, kun ei ollut ketään vahtimassa mua ☺️ Se oli ihan mukava käynti, fyssari oli mukava ja kuunteli Mursua niin kuin pitikin. 
Keskiviikkona Mursulla oli lääkäri. Teoriassa se on terve kuin... Mursu. Siis verikokeiden mukaan. Kun lääkkeet laskee verenpainetta ja pitää diabeteksen kurissa. Mutta muuten. Olkapäät, kyynärpäät, polvet, nilkat on "menetetty", samoin selkä. Lannerangan kuvaukseen tuli lähete.. Mutta muutenhan se on melkein kuin terve. Siis suomeksi: verikokeiden tulokset oli paremmat kuin hyvät. 

Ja eilen oli sitten minun vuoro. Minun takia piti ajaa kaupunkiin, oli aika mammografiaan. En kerro siitä sen tarkemmin vaikka kun minusta on kyse, niin voitte arvata, että eihän se nyt ihan tuosta noin vaan sormia napsauttamalla mennyt 😜 Mutta noin yleisesti ottaen asia meni hyvin, "kuvaaja" oli mukava, en jäänyt auton alle enkä kaatunut tai semmoista. 
Mutta noin 10 minuutin odottelu torin laidalla oli just sen verran liikaa - ei, ei ole kaupunki minua varten. 

Siivoustakin, siis järjestelyä olen saanut aikaiseksi. Ja sitä tehdessä löysin yhden kiiltokuvan. En muista mistä olen tämän saanut - tunnustaako kukaan? Vai olisinko peräti ostanut tämän joskus itse joltain Lelu- tms. messuilta 🤔 Kiiltokuvan aihe yllättää varmaan aika monen?


Nyt menen tekemään aamupalaa - keittämään ainakin kahvia ja ottamaan jogurttia. (Onko se muuten jogurtti vai jugurtti?)

MUKAVAA PERJANTAITA TEILLE! PYSYKÄÄ PYSTYSSÄ ❤️

17 kommenttia:

  1. Tuostahan ei voi päivä kuin parantua :)

    Aikoinaan vanhin veljeni meni naimisiin hiukan 'pakkoraossa' eli oli vauva tuloillaan enkä ole koskaan ennen sitä enkä sen jälkeen nähnyt isääni niin vihaisena, kun hän huusi pojalleen, että "kummallakaan ei ole kuin tuulen puýyhkimä per*e". Noh, veli ja vaimonsa ovat nyt olleet jo 55 vuotta aviossa, että ihan hyvin valitsivat :)

    Mammografia :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori kirjoitusvirheistä...

      Poista
    2. Hyvin valitsivat - sanonta "Laps tuo leivän tullessaan" on pitänyt paikkansa, niin meilläkin.
      Meidän ei pitänyt mennä naimisiin lainkaan, tulkoon laps jos on tullakseen. Mutta kai joku järjen herne jossain kypsyi odottaessa ja lasta ajateltiin, josko sillä olis helpompaa kun vanhemmat on naimisissa.

      Kirjoitusvirheistä viis, niitä on varmaan postauksessakin.

      Poista
  2. Helsinksiläinen kiittää maininnoista ja etenkin bingokehusta! ♥
    Tänään katsomani joululeffa Christmas Bedtime Stories oli ehdottomasti paras tähän mennessä!
    Taustalla TAAS nyyhkymusaa YouTubesta... Christina Aquilera ja Hurt ♫♪. Miten olin melkein tuonkin kappaleen unohtanut? Seuraava, joka nyt soi, on November Rain (Guns N' Roses) osuu just nyt, kun taivaalta sataa jalkarättejä...
    Koitan siirtyä S.Landiaan ja kertoa eilisestä, josta jäi tosi hyvä mieli! ♥
    Viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin saman leffan ☺️ Aloitin edeltävällä, mutta torkahdin tuoliin, heräsin onneksi sopivasti elokuvien vaihtuessa.
      Tänään on ollut laiska päivä - plääh-päivä.
      Viikonloppua!

      Poista
  3. Täällä on kyllä toinen niiskuttaja kun omista suosikkibiiseistä on kyse. Nyt kun latasin ison määrän musaa uimakuulokkeisiin niin herkistyin mennen tullen. Musiikissa on niin äärettömän suuri voima ! Tosin täytyy tunnustaa että kun katsottiin eilen Antti Tuiskun hiihtodokumentti Areenasta niin kyllä siinäkin linssit huurtui :-). Ei siis mitään rajaa....
    Minulle on fyssareista on paljon apua ja heiltä saa enemmän sitä käytännön läheistä tietoa ja konkreettisia neuvoja kuin lääkärikäynneiltä. Siis silloin kun on jotain liikunnallista vaivaa. Oma reisikipukin on hellittänyt uintikiellon myötä vaikken siihen en itse oikein osannut uskoa.

    Mukavaa viikonloppua Pöllönkulmalle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fyssarista oli vuosia sitten mulle apua selkäkipuun, mutta "parhaimman" avun ja helpotuksen sain siitä, kun vähän surkeana huokaisten pyysin häneltä, että "tekisitkö mulle jonkun kevyehkön saliohjelman". Hän (mies) katsoi mua vähän ihmeissään ja kysyi, että miksi. "Kai sitä tarttee jotain ruveta tekemään, että saa tätä kroppaa taas kuntoon..." Hän katsoo tiukasti silmiin ja kysyy: tykkäätkö käydä salilla? "No en..." Sitten en tee - oli vastaus. Ei siellä ole pakko käydä jos ei tykkää, tee jotain muuta.
      Ah mikä helpotus!
      Olin vuosien mittaan käynyt kokeilemassa eri saleja varmaan kymmeniä ja kaikki tökki ja sitten saan vihdoin vapautuksen moisesta riesasta 😄🥰 Hän itse kävi säännöllisesti salilla ja olisi sen ohjelman mulle pystynyt kyllä tekemään.

      Poista
  4. Voishan se olla jukurtti, asia kuitenkin ymmärretty, kuten varmaan Helsinksikin :)
    Se on totta, että asioita unohtuu, kun poikkeaa rutiineista. Hetken päästä ei aina edes muista, mitä oikein oli tekemässä.
    Surullisista kappaleista minulle tulee mieleen Taivas sylissäin, Täällä pohjantähden alla, Jesse Kaikurannan Vielä täällä ja moni muukin kappale. Mietin monesti, että tuon viimeisen voisi soittaa hautajaisissani, mutta sitten olen myös miettinyt, että miksi minä muita itkettäisin. Valitsen kappaleeksi vaikka jonkun Eppujen raikulibiisin ;D

    VastaaPoista
  5. Jesse Kaikurannalla on kauniita kappaleita, mutta jotenkin olen myös "uponnut" tällä erää Klamydiaan 😄
    Siis minähän en ymmärrä musiikista mitään, minä vain kuuntelen sitä. En osaa selittää sitä sen paremmin, mutta te jotka osaatte soittaa tai laulaa, tunnette nuotit, stemmat ja kaikki muut - minä en ymmärrä niistä mitään, olen vain kuullut ko. sanat: Mursu lauloi joskus kuorossa.
    Mutta kuuntelen sujuvasti monenlaista musiikkia.

    Eppujen raikulibiisi, ei huono vaihtoehto 🤔😊 - voisin valita Popedan Ukkometson ja jos minua saattamassa ei ole kuin Poika, Mursu ja Miniä, voivat mennä Ukkometsoon ottamaan yhdet 😉 Riippuu Äidistä.
    Tai Hakuna Matata.

    VastaaPoista
  6. "rautakanki ja kaivonrengas" ja minulla "v** ja virkkuukoukku". 🤣🤣🤣🤣

    VastaaPoista
  7. Aamusta on päivä parhain. Jo syö on mennyt osin valvoen, pitää ottaa päiväunet ip:llä ja sittenkin väsähdän jo iltauutisten aikaan tai ennen.
    Minullakin on itku herkässä kuuntele musiikkia, katson elokuvaa tai luen tunteisiin käyvää. Joskus kesken kaiken on mentävä pesemään kasvot ja silmät, että näkee taas.
    Minulla on mennyt usko koko terveydenhuoltoon. Jo kahdesti olen käynyt turhan reissun labrassa. Lääkärikäynnillä lääkäri sanoi laittavansa lähetteen labraan, minä tilasin ajan, kuten sovittiin, mutta kummallakaan kerralla ei ollut lähetettä. Ei taas olisi käytävä pyytämässä lähete!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii, olet oikeassa: aamut ovat parhaita - vaikka olenkin myös iltaihminen. Nytkin kello on pian puoli yhdeksän illalla ja kohta huomaan sen lähentelevän puolta yötä! Ja vielä pitäisi ehtiä lukea... 😉
      Tuo on ikävä kuulla (lukea), miten julkinen terveydenhuolto on toisin paikoin niin huonolla tolalla.
      Onnistuisitko saamaan sen lähetteen labraan soittamalla lääkärille/hoitajalle?
      Meidän hyvinvointialue on laaja, käsittää monta kuntaa joista on jo useampi vuosi sitten lopetettu mm. terveyskeskusten vuodeosastot, esim. meillä. En tiedä onko kyse vuoden loppumisesta; ihmiset tahtovat käyttää vuosimaksun viimeistä senttiä myöten ja siksi lääkäriaikoja ei saa enää niin nopeasti kuin sai alkuvuodesta vai mistä johtuu. Meidän "oma lääkäri" on kuitenkin edelleen saatavilla - varsinaista omalääkärisysteemiä ei ole, mutta meidän terveyskeskuksessa kylät on jaettu lääkäreille - tai toisin päin 😄

      Poista
  8. Hih - aamunvirkku täällä - huomenta!! Kaffetta jo toinen mukillinen, "jukurttia" olis jääkaapissa, mutta en osaa syödä...
    Minä olen parhaimmillani nukutuilla aivoilla, iltaisin ei jaksa mitään...
    Jäin pohtimaan, että miten ihmeessä olen joskus ollut ravintolassakin töissä - kotiutunut vasta aamuyöstä - kävihän se silloinkin työstä, mut nyt en pystyis.... olis varmasti sanat ja kontitkin solmussa. Tuo Helsinksi on hyvä, melkein kuin finksi.... ja hatunnosto siivouksillesi, minä olen vain tehnyt joulusotkua.... eikä loppua näy!!
    Iloisuuksia oloisuuksiisi toivottelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jukurttipurkki auki, lusikka käteen, lusikalla jukurttia purkista, suu auki ja sur-rur-rur: lentokone lentää näääiiiin - sinne meni lusikallinen jukurttia suuhun. Ja sitten nielaistaan" 😜😜🤗❤️❤️
      Onnistuiko?
      Mursukin on ollut ravintolassa töissä; siihen aikaan kun ravintoloissa oli vielä vahtimestarit, hän oli useammassakin ravintolassa vahtimestarina/ovimiehenä. Uskotkos, että ei kovin moni pullikoinut vastaan, kun Mursu sanoi, että "herra on jo ottanut sen verran, että katsotaan huomenna uudestaan" 😜
      Hih, siivosin eilen lisää.. kröhöm. Minulla se ei siivouskaan mene kovin sujuvasti..
      Ihanaa uutta viikkoa!

      Poista
  9. Voi mua, kun en osaa käydä täällä lukemassa näitä sun juttuja ajoissa.
    Mutta jugurttia oon syönyt joka ikinen aamu jo 25 vuotta ainakin, no ehkä 5 on jäänyt väliin. Nyt tuntuu että voisi jo vähän vaihtaa aamupalaa, mut en oo keksinyt mihin vaihtas.
    Jenni Vartiaisen Väärään suuntaan-kappale jos äkkiä tulee niin tippa on linssissä. Siksi en yleensä kuuntele musiikkia ollenkaan.
    Amerikkalaisia Jouluelokuvia on tarkoitus katsella, mutta vähän ärsyttää kun ovat niin samanlaisia. Katon kun muuta "uutta" (eikä uusintoja aina) ei tule.
    Ei se auta vaikka avioliittoon mennessä oliskin varoja (eikä vain tuulen huuhtoma takapuoli) toisella, niin kyllä se mies osaa huilutella ne varat menemään, voi olla joskus toisinkin päin.
    Hei vaan ja Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on jugurttikausia ja viilikausia ja välillä en syö kumpaakaan. Ja välillä kysyn kaupassa Mursulta "syötkö jugurttia?" Vastaus on kieltävä, joten ostan itselleni, yleensä sitruuna- ja kahvijugurttia. Ja kuinka ollakaan, ne katoaa yllättävän nopeasti, jos soisin niitä yksin, kestäisivät pidempään 😄
      Kävin kuuntelemassa tuon Jenni Vartiaisen kappaleen, tykkäsin siitä.
      Jouluelokuvia on tullut katsottua, tosin osan niistä olen torkkunut ja osan niistä olen katsonut viime vuonna ja sitä edellisenä ja... Kuinkahan monena vuonna nekin on näytetty?

      Ja tuo on totta; ei se raha auta avioliitossa, jos ei se ole onnistuakseen niin ei se onnistu. Näkeehän sen noissa julkimoissakin ja on noita ns. paremmista perheistä olevia omassakin tuttavapiirissä ollut, jotka ovat pistäneet kantapäät vastakkain.
      Kiva kun kävit - täällä nämä tekstit säilyy ☺️

      Poista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Tulen mielelläni vastavierailulle, jos jätät polun, jota pitkin pääsen luoksesi.