Mutten taida viitsiäkään, se on tylsää.
Ulkona paistaa viikko ja minä päätin kieriskellä itsesäälissä. En sano, että oikein urakalla, koska voihan se olla, että en jaksakaan sitä kovin kauaa.
Heräsin viime yönä kolmen aikaan kun puhelin soi. Tuntematon numero, kotimainen matkapuhelinnumero. Juu ei, tuntemattomiin numeroihin ei pidä vastata sanotaan, mutta kappas, kun sattuu olemaan tilanne, että esim. Tunturiruipelolla on kolme lasta ja useita aikuisia lapsenlapsia ja minulla on vain heistä yhden puhelinnumero. Eikä ole yhdenkään Äidin ja Tunturiruipelon naapurin numeroa - joka asia muuten pitäisikin korjata. Ja niin edelleen.
On siis montakin henkilöä joka voisi soittaa, myös kello kolme yöllä, koska vahinko ei tule aina päiväsaikaan.
Siispä vastasin.
- Haloo?
- Minä olen tästä nyt lähdössä sinne Silmäasemalle -sanoo vanhemman miehen ääni..
- Anteeksi kuka siellä on?
- Onko S... siellä?
- Ei ole ketään S..aa täällä, mutta nyt on yö, ette te nyt voi mihinkään Silmäasemalle mennä.
- Kyllä minulla on sinne aika kello kymmenen. Ja kyllä minä tiedän että nyt on yö.
- Mutta ei teidän vielä tarvitse lähteä..
- Minä on J.... L.... Anteeksi kauheasti, että häiritsin. Valitsin numeron väärin.
- Ei se mitään...
Kyllä se sen verran, että minä vastattuani ja miehen äänen kuultuani säikähdin, että onko se Tunturiruipelo, mitä on sattunut, missä he oikein ovat, mutta onneksi kyse ei ollutkaan heistä.
Toivottavasti setä pääsi Silmäasemalle, tai mihin sitten olikaan menossa.
Tällä kertaa vähän pidemmän mutkan, niin kuin näette. Olivat hankkineet uuden, isomman lipun, että osaa paremmin perille.
Me ajettiin ohi, tälläkin kertaa, me kun ei tota norjaa oikein kunnolla osata. Ei edes ruotsia. Kääntäjää tarvitsin tuon kuvankin tekstittämiseen.
Ei voitu myöskään sen takia lähteä ulkomaille, vaikka ei olisi ollut pitkä matkakaan, kun kauppakassissa oli pakasteita. Tai pakaste. Ja kyydissä näppärääkin näppärämpi Pöllö. Mochi-palloja olen syönyt vaikka kuinka monta kertaa, mutta enpä tullut ajatelleeksi, että....
Näitä Lime & Yuzy -sorbetti Mocheja EI olisi kannattanut sulattaa ihan kokonaan sulaksi. Että jos vaikka olisi jättänyt kohmeisiksi.
Kun muistin, että niin joo, ne on varmaan jo sulaneet, niin nehän olivat tuossa muovirasiassa juuri sellaisia kuin miltä näyttävätkin: kuin raakoja kananmunakeltuaisia. "Helppoja syötäviä" ajattelin, otan lusikan. Tahmeita kuin mitkä eli tarttuivat lusikkaan, hajosivat ja sisällä ollut sorbetti oli sulanut nestemäiseksi ja valui kukin omaan kuppiinsa. Josta sitten ensin lusikoin enimmät ja hörpin loput kun mummot aikanaan kahvinsa kahvitassilta.
KUKA MUU MUKA?
Mutta ei se mitään. Taputin silti itseäni olkapäälle: Olen ollut 105 päivää ilman suklaata!
Tähän taputteluun on hyvä päättää. Vielä on huominen päivä aikaa kuunnella yksi keskeneräinen kirja loppuun, niin saan sen syyskuun luettuihin kirjoihin. Jatkan kuuntelua ja sukan kutomista.
Laktolilapasista tuli tänään muistutus ja kysely muutamasta parista isoja ja pieniä sukkia.
Tulin ilmoittautumaan, tässä on ollut vähän haipakkaa ja pulmiakin omassa elämässä, oma ja teidän muiden blogit vähän jääneet. Nyt ehkä rauhoittuu elämä ja Hanni vähitellen.
VastaaPoistaHyvä että itsesääliviikko peruuntui, kuten ystäväni, edesmennyt Aarno sanoi: sääli on oikeasti sairautta, myötätunto suotavaa. Miten olisi myötätuntoviikko itselle?
Minä muuten en ole koskaan maistanut mochia. Nenä kiinni Cittarin pakastekaapin ovessa kuolannut niitä, mutta jättänyt sinne, kun ne on mun mielestä kalliita. Pitäisikö joku kerta törsätä?
Mukavaa ja myötätuntoista viikkoa sulle, ihana Pöllöseni!
Kiva kun pistäydyit Hanni 🤗 - toivottavasti pulmasi ovat ratkenneet ja elämä rauhoittuu.
PoistaTotesin, että itsesääli on turhaa, varsinkin kun harmittaa Mursun kivut joihin ei ole löytynyt apua. Olen siis ennemminkin myötätuntoinen.
Mochit on - yllätys yllätys - ensimmäisen kerran Poika tuonut minulle maistettavaksi ja makean perään kun olen, niin arvaat varmaan kuinka kävi?
Etnisistä kaupoista (ja monista ihan "tavallisistakin" kaupoista) löytyy mochi-leivoksia, samanlaisia siis kuin nuo mochi-jäätelötkin, mutta eivät jäätelöitä. En osaa selittää - osaisikohan Repolainen?
Minullakin ole eka kerta kun ostin noita pakasteena, olen ostanut aikaisemmin ihan vain ns. perus-mocheja.
Mukavaa, myötätuntoista ja aurinkoista viikkoa sinullekin Hanni-ystäväni 🥰
Minustakin myötätuntoviikko kuulostaa paremmalta kuin itsesääliviikko… Minä vietän joskus itsesäälipäivän tai puolikkaan. Aina välillä sitä tuntuu kaipaavan!
VastaaPoistaMyötätunto kuulostaa paremmalta 👍 Itsesääli menee yleensä ohi jo sillä, kun aikoo ruveta valittamaan - niin nytkin. Oli muka kurjaa, mutta ei sitten ollutkaan.
PoistaTuollaiset öiset soitot oli ennen yleisempiä kun väännettiin "kammesta" puhelinnumeroita tai ihan jopa puhelinkioskista soiteltiin ja helposti sormi lipesi näppäimiltä. Nykyään huteja tulee vähemmän kun numerot on tallennettuja. Toivottavasti setä pääsi silmäasemalle jotta jatkossa näkee soitella oikeisiin numeroihin ja toivottavasti sait unen päästä hyvin kiinni. Jos yöllä jotain säikähtää niin uni saattaa kadota kilometrien päähän.
VastaaPoistaHieno suklaaton suoritus ! Minä en ole mocheja koskaan ostanut vaikka niistä oli joskus aiemmin jo puhetta. Ne ei näytä jotenkaan niin houkuttelevilta :-).
Hallo Norja !
Ystävän kanssa mietittiin, että jospa sedälle oli vaikka annettu vaikka puhelinnumero tuolle S:lle, jonka oli tarkoitus lähteä mukaan ja S oli vaikka kotipalvelusta tms. Ja todettiin, että numero olisi pitänyt tallettaa sedän puhelimeen.
PoistaOnneksi sedän asia ei jäänyt mieleen pyörimään, oli helpotus, kun kellään läheisellä ei ollut mitään hätää.
Kiitos - suklaata ei enää tee mielikään, hedelmä- tai salmiakkikarkkeja silloin tällöin. Nyt ei, kun sunnuntaina annoin periksi herkkumieliteoille. 🫣
Mochit on ulkonäöstään huolimatta hyviä - tietysti jos ei ole makean ystävä, niin sitten niitä ei kannata ostaa. Tuolla jo Hannille yritin niitä selvittääkin, eli kaikki eivät ole jäätelö-mocheja. Ja Pojan syytä tietenkin, että olen niihinkin tykästynyt 😄
Norjaan on aina kiva mennä :)
VastaaPoistaJotenkin en itse ole päässyt mocchien makuun, mutta enpä olekaan tuollaisiin lemon-versioihin vielä törmännytkään. Ne voisivat jopa mennä.
Itse olen ollut jotakuinkin salmiakitta viime marraskuusta, joten ymmärrän tuskasi. Suklaa ei ole koskaan ollutkaan ongelma, mutta voi hirvitys miten olen jäänyt koukkuun Hedelmäaakkosiin!! Pussillinen saattaa hujahtaa ihan hetkessä eikä sekään tietysti mikään hyvä asia ole.
Oikeassa Norjassa en ole koskaan käynyt - raja taidettiin yhdellä Lapin reissulla ylittää ja kääntyä muutaman kilometrin päässä takaisin, en enää muista.
PoistaNuo oli minulle ensimmäisen jäätelö, tai no sorbetti, mochit, olen syönyt ennen ihan vain tavallisia mocheja. Monen makuisia.
Kohta vuosi ilman salmiakkia; vau! Tää kolme kuukautta on tietynlainen rajapyykki tuon suklaattomuuden kanssa, tiesin että kun tähän pääsin, niin sitten ollaan jo paremmalla puolella.
Sunnuntaina ostin noiden mochien lisäksi minipussin hedelmäkarkkeja, katsoin tarkkaan ettei siellä ole suklaakarkkeja mukana 😄
Lopetin siis salmiakinsyönnin saadessani verenpainelääkkeet. Se etu siitä on ollut (verenpaineiden laskun lisäksi), että karkinhimo on melkein kokonaan lakannut. Nyt on jäänyt kesän jäljiltä tällainen lepsuus vain päälle, että aakkosia ostan silloin tällöin.
PoistaIhan fiksu valinta. Meillä syödään salmiakkia ja lakritsia silloin tällöin, Mursulla on verenpainelääkitys.
PoistaMonta muutakin asiaa voisi tietysti lopettaa tai vaihtaa ainakin terveellisempään 🫣
Mä nautin kesällä suurella hartaudella yhden salmiakkijäätelön, sellaisen Fasun vinoneliön, ne on kaikkein parhaat. Vieläkin muistan sen maun <3
PoistaJäätelö.. Kauppareissulla just katseltiin olisiko jätskialtaasta löytynyt Mursun lehdessä näkemää SIPSIJÄÄTELÖÄ - ei löytynyt.
PoistaSe on juustonaksujäätelö. Närpiön jäätelötehtaan tekemää.
PoistaHyvä kun et vaipunut ihan kokonaan itsesääliin :)
VastaaPoistaHui, mulla on joka yö kännykkä lentotilassa, en saa sellaista vahinkopuhelua, enkä muutenkaan voi yöllä mitään jos jollakin on hätä vaikka.
Kerran olen noita mocheja, varmaan juuri samanlaisia ostanut, luulin että ne oli jotain muuta, ei sitten yhtään ollut minun mieleen, kun on makean-, lisäaineiden yms kammo minulla. Ei mene salmiakit eikä irtokarkitkaan. Joskus niitä syönyt ihan Överit, niin ei enää tee mieli. Suklaatakaan en uskalla maistella, ettei jää himo päälle :D
En minä sitten jaksanut, vähän aikaa säälin itseäni "kun on niin kurjaa kun Mursuun sattuu", mutta kun ei itsellä ollutkaan mitään kunnon syytä - kun te kaikki olette siellä ruudun takana 🥰
PoistaMinulla on puhelimessa äänet päällä yöllä hätätapauksia varten - siinä olet kyllä oikeassa, ettei yöllä voi juuri mitään. On kuitenkin läheisiä ihmisiä, joiden haluan saavan minut tarvittaessa kiinni milloin tahansa, mm. Äitini.
Mochit ovat tosiaan makeita, olivat ne sitten sorbettia, jäätelöä tai niitä "leivostyyppisiä" - joita itse yleensä ostan. Nuo oli aika kirpeitä.
Olen ollut aina melkoinen sokerihiiri, varsinkin suklaa on aikuisena maistunut. Kesällä vedin suklaasta sellaiset överit, etten saanut nukuttua kun närästi ja poltteli koko yön ja silloin päätin, että nyt loppui suklaan syönti. Jos kerran 13 vuotta sitten kolmen viikon sairaalareissun jälkeenkin pystyin olemaan reilun kolme kuukautta syömättä mitään karkkia, niin miksi en pystyisi nytkin pysymään erossa suklaasta 🤣 - toistaiseksi olen pysynyt.
Sä ooot Pöllö vahva heikkonakin hetkinä kuten nytkin. Itsesääli oli sudenkuoppa jonne voi jumiutua pitkäksikin aikaa ja se on sitten menoa.
VastaaPoistaEi se mikään sattuma soitto ollut, joku vanha käpy on lätkässä sinuun mutta on niin pirun ujo ettei kehdannut sanooa miksi soittaa, vaan keksi tuollaisen tarinan 🤣
Mä olen saanut makean himoni hallintaan, nytkin pöydällä on täytelakuja iso kulho joihin en ole koskenut pariin päivään, samoin jääkaapissa oleviin suklaapatukoihin.
Anteeksi, olin vahingossa deletoinut s-postin, jossa oli ilmoitus tästä sun kommentista ja olin varmaan tehnyt jotain tooooosi tärkeetä, niin etten huomannut.
PoistaMutta olet oikeassa. Tuohon itsesäälikuoppaan putosin silloin 13 vuotta sitten ja.. ilman Mursua en ehkä olisi selvinnyt. Julmin sanoin hän mut sieltä nosti: lähti yövuoroon töihin ja sanoi, että mun on mietittävä mitä teen, voimat on loppu.
Hmm... Kukahan se soittaja olisi ollut 🤔🤔 Mä en tunne ketään sellaista vanhaa käpyä, varteenotettavaa.
Mä pystyn nykyään kävelemään karkkihyllyn ohitse ilman mitään pakkoliikkeitä, ennen oli pakko kiertää ne hyllyt kaukaa. Esim. paprikalaarit oli huomattavasti helpompia, niiden kohdalla ei tullut mielitekoja...
Eka reaktioni öiseen puhelinsoittoon oli että kannattaisi sulkea puhelin nukkumaan mennessä mutta tajusin sitten että se oli pidettävä auki hätätapauksia varten. Olipa outo puhelu 🙃 mutta hyvin hoidit sen ja olet kiva kun sinulta liikeni myötätunnon ajatus sedälle. ☘️
VastaaPoistaKiitos Rita sanoistasi 🤗Tunturiruipelo (isäpuoleni) lähestyy jo yhdeksääkymmentä ja kunto ei ole enää niin hyvä kuin toivoisimme - parempikuntoisempi kyllä kuin minä. Olen kuitenkin varuillani, että jos ja kun se soitto tulee, niin oli kello mitä tahansa, olen valmis lähtemään äidin tueksi ja seuraksi.
PoistaYmmärrän. Kiva kun selitit 🌺 Hyvää vointia Ruipelolle ja itsellesi.
Poista💐
PoistaTäältä empatiat sinne Pöllö, myötätuntoviikko kuulostaa kyllä paremmalta. Anteeksi mutta tuo yöllinen puhelu oli kuin yhdestä Anni Polvan kirjasta missä en muista kuka heräsi öiseen puhelin soittoon ja siellä mies alkoi sopertamaan että onko Liisa siellä, ai eikö, no kiva ääni sinullakin jne. Soitti ja soitti kunne kirjan sankaritar veti töpselin seinästä että sai nukuttua.
VastaaPoistaJa onnittelut suklaalakosta! Mocheja en ole syönyt. Hyvää lokakuuta!🍁
Kiitos Päivi 🤗
PoistaNyt ei heti kyllä tule mieleen mikä kirja mahtaisi olla kyseessä - yhden Anni Polvan kirjan otin viime viikolla siitä kirjaston "jätä ja ota" -kärrystä 😄
Ja kiitos, yllättävän helposti tämä on sujunut, on vieläkin mielessä se ruokatorven korvennus niiden suklaaövereiden jäljiltä, että ei tee mieli...
Mukavaa lokakuuta!
Minulla sulaalakko repesi eilen ihan kunnolla. Töiden jälkeen ilman päiväkahvia kauppaan ja mökille, oli huono yhtälö. Mökillä tulee muutenkin syötyä mitä sattuu. Meillä on kyllä miehen kanssa sellainen lisäsääntö, että mökillä voi syödä karkkia, tai jos on yli 100km päässä kotoa... Minä en kyllä ehtinyt edes mökille vaan söin kaiken jo matkalla. Erittäin huono itsekuri!
VastaaPoistaJoskus sitä vaan ote lipeää, syystä tai toisesta. Ei muuta kuin leuka pystyyn ja unohdat lakon repeämisen, jos itsestä siltä tuntuu.
PoistaKannustan täältä, jos ja kun kannustusta kaipaat 👍👍
Ei hyvä lakko yksiin suklaisiin kaadu, eihän?
♥ T. Jännittäjä...
VastaaPoistaHyvinhän se meni ❤️
PoistaMinkä hiivatin sille aina mahtaa, jos itsesääli pyrkii kaveriksi. Joskus tulee vaan semmoista, joka ei niin miellytä ja harmitus sivutuotteena. Ei tietenkään itsesäälistä ole työksi, parasta jättää se. Itse yritän tätä konstia.
VastaaPoistaYöllinen herätys puhelimen ääneen tuntuu pelottavalta, minä vastaan niihin. Onneksi ei tule semmoisia usein. En edes muista, milloin viimeksi.
Sen muistan, etteii minun mitkään lakkoni pidä. Tyydynkin vain himoani makeaan pidättelemään. en hyvin ole onnistunut siinä kuitenkaan. Tämän hetken herkkuni, jota en voi välttää, on vaniljakermajäätelö, johon sekoitan kaakaojauhetta, tai jotain hilloa, mitä saattuu olemaan.
Joskus se itsesääli vaan yrittää puskea pintaan ja varsinkin silloin kun toisella on kurja, niin kuin Mursulla on nyt ollut, eikä siitä ole oikein ollut "kaveriksi" eikä viitsi olla koko ajan teettämässä sitä ja tätä ja tota, kun toinen on kipeä. Mutta musiikki on minulla se joka auttaa itsesääliin - kuulokkeet korviin ja oikeanlaista musiikkia ja sopivaa (kova 🫣) äänenvoimakkuus, niin kyllä karkaa itsesäälikin ovesta ulos 😄
PoistaYölliset puhelinsoitot ovat pelottavia, ei niitä tietenkään toivo, mutta vaikka en asialle mitään voisi tehdäkään, niin kyllä haluan tietää heti, jos läheiselle jotain sattuu.
Ja niin kuin Rita A:lle tuolla kerroin, niin olemme Mursun kanssa valmiita lähtemään Äidin tueksi vaikka keskellä yötä, jos hän tukea/apua tarvitsee.
Yösoitot on ikäviä... vaikka mulle tuli tuosta mieleen kymmenvuotiaiden älypäiden källi (minö ja ystäväni) soiteltiin lankapuhelimella ILTAPÄIVISIN koulun jälkeen satunnaisiin numeroihin kysyen:
VastaaPoista"Onko Pekka kotona?"
- Ei täällä ole ketään Pekkaa!
ja sit uudelleen, pirrrrrrr
"Onko Pekka kotona?"
- EI TÄÄLLÄ OLE KETÄÄN PEKKAA, tämä on väärä numero!
ja kolmas puhelu:
"Täällä Pekka, onko kukaan kysynyt?"
ja että oli hauskaa... en tiedä miksi se oli aina Pekka, ketä kysyttiin...
Pekasta seuraavaan kaveriin, jonka nimi on Itsesääli... se on kyllä kumma tyyppi - tuppaa aika-ajoin paikkaan kuin paikkaan... hyvä ettet ottanut kokopäivän vieraaksi... ei sille viitti edes tarjoilla mitään... ovea mieluummin näyttää!!
Mutta suklaan "ulkonapitämisen" ennätys on kyllä hatunnoston arvoinen juttu...
Meillä (=mulla) oli tiukka kuri puhelimen käytön suhteen, kotiin tuli puhelin vasta kun muutettiin kaupunkiin ja elämä oli sitten taas jo vähän omanlaistaan 😊
PoistaMutta Mursu taas... hän on kertonut, että he soittelivat numeroon, josta vastattiin
- Hirvikalliolla
- No ajakaa se pois sieltä!
Ja ai että heillä oli hauskaa....
Joku toinen vastaavanlainen heillä oli ollut myös, mutta en enää muista sitä.
Itsesääli on kurja kaveri täytyy myöntää, mutta onneksi pääsen siitä nykyään aika helposti eroon - musiikki on hyvä ulosheittäjä! 😄
Ja kiitos, olen tosi tyytyväinen, että olen saanut pidettyä näppini erossa suklaasta, enkä ole korvannutkaan sitä millään. Joskus tekee mieli herkkuja, ihan kuin ennenkin, syön mitä syön, mutta en suklaata vielä lisäksi, niin kuin ennen.