Suklaaöverit

 Taas voi kysyä, että KUKA MUU MUKA 🫣🫣

Pari päivää on ollut vähän sellaista mikään-ei-oikein-huvita, muu kuin blogien lukeminen ja tv:n katselu. Ja tietenkin vihreän maiseman katselu olohuoneen ikkunasta. Sitten kun saa itsensä liikkeelle ja jotain tekemään, niin kyllähän se sujuu, mutta se aloitus, se on vaan ollut vaikeaa.

Tönään olin aloittamassa kuvapäivityksen jälkeen uutta päivitystä, mutta jumituinkin katsomaan Mursun kanssa Netflixiltä sinne tänään tullutta elokuvaa Beekeeper. Pääosassa Jason Statham. Ihan hyvä elokuva, mutta vähän jäi kyllä "huijattu olo" - Statham ei ottanut kertaakaan paitaa pois 😉😄 Hmph. 

Eilen vedin oikein kunnon suklaaöverit. En oikein tiedä mihin havahduin, kun olin taas nukahtanut kirjan ääreen, mutta tuntui, että yökkään just. Ja sitten yskin ja yskin ja yskin. Mursu luuli kai, että olen tukehtumassa. Nielussa poltti. Onneksi oli Duphalacia, sillä sain olon helpottumaan joksikin aikaan. Mutta nukkuminen oli melko mitätöntä. Ja siksi vetäisinkin sitten sellaiset kolmen tunnin päiväunet, kun tultiin kauppareissulta.
Ja sillä kauppareissulla kävin hakemassa apteekista lisää vatsansuojalääkettä - joka ei tietenkään varsinaisesti mihinkään suklaaövereihin, mutta siitä on apua muuten. 
Mutta eiköhän nyt taas vähän aikaa muista, että suklaat on parasta jättää kauppaan. 

Ai niin, unohdin aiemmin kertoa teille uusimman "käänteen" meidän mökkijutussa. Ei se varsinainen käänne ole, mitään ei ole vielä tapahtunut, odotusta vain, mutta meille tuli kirje tässä yhtenä päivänä. Lähettäjänä oli Arviointikeskus. Arvasin heti mihin se liittyy, mutta ajattelin, että se on ihan asiaa, siis että taas nytkähtäisi eteenpäin. No ei: "Antakaa asianne meidän hoidettavaksi niin me pidämme huolen, että saatte parhaan mahdollisen tarjouksen ja lässyn lässyn lää" Tuli taas sellainen olo, että no kiitos, tässä vaiheessahan se onkin hyvä tämmöinen lähettää, kun on jo nimet sukunimeä vailla papereissa. Eli sitä kesälomaa odottaessa, kun toive on, molemmin puolin, että asia hoituisi ennen kesälomia. 

Olisi taas tarinoita kerrottavaksi teille vaikka kuinka, mutta silmät ei vaan pysy auki - olen pahoillani. Onhan se jo sentään puoliyö, joten ehkä onkin aika mennä nukkumaan..
Kokeillaan huomenna uudestaan.

Hyvää yötä!