Silitelläänkö?

 Päivi Omassa Plogissaan esitteli meille vanhoja silitysrautoja ja toi taas itsellekin muistoja mieleen. Molemmista silitysraudoista, vaikken sitä vanhemman mallista ole koskaan käyttänytkään, se uudempi näytti tutummalta. 

Ennen kuin kävin tarkistamassa tilanteen, kehuin että "kyllä meilläkin... ja monta.." Totuus on toinen. Tai niin no, onhan 2+1 jo kolme, on se enemmän kuin pari 😉Mutta kuin muistin ihan muuta. Mennessäni kuvaamaan löysin vain kaksi ja muistin, että veinkin kaksi muuta Äidin Satumaahan. 
Meille jäi nämä kaksi: 

Oikean puoleisen, vähän pienemmän silitysraudan merkkiä tai muutakaan en osaa sanoa, siinä ei lue yhtään mitään. Mutta koska siinä ei ole johtoa, niin sehän on selvästi hellalla, puuhellalla, lämmitettävä. Painava kuin mikä. 

Vasemmalla puolestaan on tämä Husqvarnan silitysrauta, josta ylemmässä kuvassa näkyykin, että siinä on takaosassa selkeästi luukku. 

Yritin etsiä tästä enemmän tietoa, mutta tätä Husqvarna 8 -mallia (oletan, että tuo 8 on jonkinlainen mallinumero tms.) ei löytynyt. Löysin kyllä 4 ja 5 - näitä vanhoja silitysrautoja on todella paljon myynnissä mm. tori.fi:ssä. 

Tässä kohtaa varmaan voi sanoa, ihan ystävällisesti, että "tietäjät tietää". Kysehän on siitä, että tuo luukku aukeaa ja sisällä on valurautainen "kivi", joka kuumennettiin. 

Kas näin. 

Tuosssa "kivessä" on Högforsin leima ja nyt katson kuvaa, siinähän on selvästi numero 3 - eikö olekin? 

Kivi ja rauta eivät siis oikeasti kuulu yhteen minun tietoni ja ymmärrykseni mukaan, mutta idea tässä on ollut sama:

Tuo kivi siis kuumennettiin, oletettavasti hellan uunissa tai jossain ja laitettiin sitten tuonne silitysraudan sisälle. Rauta lämpeni ja kun oli sopivan lämmin, saattoi aloittaa silityksen.

Miksi nämä ovat menneet sekaisin - sitä en osaa sanoa. Meillä oli toinen saman lainen tai silitysrauta, sitä vain oli aika kohdellut kovalla kädellä ja siitä puuttui tuosta luukusta pala. Se pääsi siksi Satumaahan. En siinä kohtaa tullut katsoneeksi, että olisiko se ollut Högforsin tekemä. 
Minulle ja Mursulle näillä ei ole merkitystä, siis että toinen osa on toista ja toinen toista: kelpaavat meille katseltavaksi näinkin. 

Tarinan silitysraudasta olen varmaan kertonut ennenkin, mutta hyppää yli jos tuntuu tutulta 😉 Tämä kuuluu sarjoihin "Sattuu ja tapahtuu" ja "Kuka muu muka".

Olin pienenä tyttönä Mummolla ja Vaarilla päivähoidossa ja oli sitten päivä, kun piti silittää nuken vaatteet. Mummolla oli oikea, pieni silitysrauta, jota hän lämmitti puuhellan kulmalla, ei tietenkään kuumaksi vaan semmoiseksi sopivan lämpimäksi, haaleaksi. 
Pöllön tarkkana katselin Mummon tekemisiä, joka aina sormella kokeili, koska silitysrauta on sopiva minulle annettavaksi. 
Sitten oli kello sen verran, että Mummo pisti silitysraudan kauas hellan takareunalle, sanoi että nyt leikit siinä sen aikaa kiltisti, kun hän käy ruokkimassa lehmät. 
Muistatte varmaan miten pitkä aika on hetki pienelle tytölle. Se on pitkääkin pidempi. Niinpä raahasin tuolin hellan/tiskipöydän viereen, otin silitysraudan ja niin kuin Mummokin, kokeilin kuinka kuuma se on. Sillä erotuksella, että pistin silitysraudan KOKO KÄMMENELLE! 

Ja huusin kuin syötävä kun Mummo tuli sisälle! Kämmen punaisena ja Mummon hyvästä hoidosta huolimatta myöhemmin koko kämmenen kokoinen vesirakkula. 
Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, kipu unohtui ja käsi parani ja kyllä kai se silityskin silloin lapsena jatkui. Sittemmin onkin ollut vähän eri juttu...

Sanoin, että on meillä kolmaskin silitysrauta. Ja matkan varrella ollut parikin. Yhden muistan polttaneeni oikein kunnolla, se oli sellainen "perusrauta". Sen jälkeen on ollut yksi höyryrauta ja niin on nytkin. 
Mursun työpaikka oli aikanaan kodinkoneliikkeen vieressä ja hän kerran töistä tullessaan toi kotiin yhden parhaimmista kodinkoneista: johdottoman höyrysilitysraudan! Siis oli siinä toki johtokin, mutta siinä oli teline, josta sai valittua, tuleeko johto raudan mukana vai jääkö se siihen telineeseen. Vuosia sekin kesti, kunnes jonkun paidan sillä poltin....
Ja kauan kesti, ennen kuin löytyi uusi johdoton höyrysilitysrauta - nyt niitä taitaa löytyä jo vähän helpommin. 

Silittämistä inhoan. Silitän vaatteita vain ja ainoastaan silloin, kun ollaan lähdössä juhliin tai johonkin, missä tarvitsee olla oikeasti siistit vaatteet. Osaan kyllä silittää miesten kauluspaidan 😉😄 ja prässätä housutkin, mutta onneksi tarvitsee tosi harvoin. (Ja Pojan taisi opettaa ensimmäinen tyttöystävä, ainakin se osaa)
Käytän höyryrautaa enemmänkin neuleiden höyryttämiseen ☺️

Sellainen tarina silittämisestä. 
Olen luvannut kertoa muitakin muistoja, mutta nyt pidän pienen paussin, että ehditte lukea välillä - ja että minä ehdin lukea teidän blogejanne!