06 kesäkuuta, 2025

Löysin itseni

 Minä en ole aikaisemmin osallistunut Kristiina K:n haasteisiin, mutta katsellut hänen antamiinsa haasteisiin osallistuneiden kuvia - ja monta kertaa ajatallut "jospa minäkin".

Tämän kertainen aihe sattui sopivaan (tai no, Miikkulan kylän taksikuski Sahiojan tapaan, "sopivaan ja sopivaan") kohtaan. 

Me selvästikin inspiroimme toinen toisiamme, milloin yhdessä ja milloin toisessa asiassa. Nyt kyseessä oli se siivous. 
Siivouksen yhteydessä löysin paljonkin asioita, oikeasti hukassa olleita ja sitten niitä mitä tiesin siellä kaapissa olevan. Siellä oli Isäni piirustuksia. Hän osasi piirtää, oikeasti. Minä olen toista maata.
Oikeasti.

Mutta löysin kuitenkin jostain koulun ala-asteelta muutaman "taideteoksen" ja olihan siellä se omakuvakin. Mursu kysyi, onko tässä kuvattu joku bad hair day 🤣 - se kertoo siis taidoistani jotain. Oli pakko huomauttaa, että kyseessä on PIPO!. Olkaa hyvä.


Ihan tuollainen rimppakinttu en ole kyllä koskaan tainnut olla. 

20 kommenttia:

  1. Tuli mieleen tonttu, joka on tehty taidokkaasti vastaväreillä. Olen näkevinäni pipon sijaan tonttulakin ja jos tarkkaan katsoo, niin jaloissa on töppöset? Tervehtiä olet osannut jo silloin, kuten hyviin tapoihin kuuluu! 😍
    (Keittelen iltakahvia ja koitan huijata itseäni 'kierrokselle'. Jos huomenna vaikka sataa...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ☺️
      Hih... Tervehtiminen oli ihan pakko oppia: kävin koulua mummolta ja vaarilta käsin ja kun heidät tunsi koko pieni kylä, niin minutkin tunnettiin. Oli pakko tervehtiä kaikkia, muuten sana olisi kiirinyt edelläni mummolaan, että kun ei edes huomenta/päivää sanottu.
      Eihän siinä mitään, hyvä tapa, joka opetettiin sitten Pojallekin.
      Mutta kun me aikanaan muutettiin kaupunkiin, olin 12 v. Meni jonkun aikaa, ennen kuin opin siihen, ettei kaupungissa tarvitse tervehtiä kaikkia vastaantulijoita 😄Ihmettelin vain, kun ei ihmiset vastanneet - huonosti käyttäytyviä...

      Poista
  2. No selkeästi pipo päässä! Mursu hiljaa siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin, että selvä pipo se on! Taas piti kouluttaa.
      Tuo on muuten varmaan maalattu sen jälkeen, kun olin itse leikannut toisen lettini ja äiti sitten joutui tasaamaan hiuksia.
      Mulla oli pitkät hiukset, mutta ne lyheni suunnilleen tuohon mittaan leikkauksen jälkeen.

      Poista
  3. Iloiset värit omakuvassasi on, eikös se ole hyvä?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väreistä olen aina tykännyt - ja edelleenkään en "osaa" valita toisiinsa sopivia värejä; minusta kaikki värit sopivat yhteen, kun vain laittaa sopimaan ☺️
      Kertookohan iloiset värit onnellisesta lapsuudesta 🤔❤️ - ja elämästä yleensäkin.

      Poista
  4. No nyt tiedetään sekin miltä Pöllö "oikeasti" näyttää :-)).
    Yritin tiirailla onko siellä PIPOn päässä monta tupsua ???
    Ja reipas käden heilautus on melkein kuin Pöllön siiven avaus lentoon lähtiessä !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih 😄
      En huomannutkaan, että kuva ei sitten tullutkaan ihan sellaisena tänne kuin se on. Tuolla yläkulmassa on varmaankin kokeiluja, millaiset värit vesiväreissä on - luulisin. Pipossa on vain pyöreä keltainen tupsu.
      Tykkään muuten tupsullisista pipoista vieläkin; kaikissa pipoissani pitää olla tupsu, pieni tai iso, mutta jonkin lainen kuitenkin 😄

      Poista
  5. Kiva kun osallistuit jahkailujen jälkeen. Hieno on kuva ja tonttulakki (anteeksi) tuli minulle mieleen. Iloiset värit ja hilpeä kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina ☺️ Tonttulakiltahan tuo näyttää, ei siitä mihinkään pääse - on vain tainnut monessa pesussa noin haalistua 😉😉

      Poista
  6. Sinäkö ihan oikeasti löysit paikan nimeltä hukka?
    Oma kuvassasi on rento tyyli. Pipo taitaa olla aikansa muodinmukainen, tuollainen tonttulakkimaisen pitkä suippo kärki.
    Oikein mainio kuva sinusta,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii 😄
      Ei se tainnut oikea hukka olla, mutta uskotkos, kun sanon, että olen ihan oikeasti ollut nuorena tyttönä Hunningolla?
      Tonttulakki on kyllä ihan minunlainen - yhteen aikaan oli kuule hattua, myssyä, pipoa, lakkia jos jonkinlaista. Niistäkin olen luopunut, ihan kaikkea ei vaan voi säilyttää. Ehkä joku joskus tulee vastaan ☺️

      Poista
  7. Iloinen ja värikäs kuva sinusta, ihan niin kuin sinäkin😍💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi 😄
      Mummu sanoi aina, että minut kyllä näkee varmasti kaivolta kotiin asti 🥰

      Poista
  8. Hih - ihana toinen pipopää.... jos sun pipo näyttää tonttulakilta ja mun pipo näytti kruunulta, niin tupsupäitä me ollaan sitten molemmat ja mun pipossa pitää kans olla aina tupsu. Tai no... ei Suomipipossa ole tupsua... ja siitäkin tykkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Repolainen 🥰 Onkohan meillä molemmilla aina bad hair day?
      Oikeasti; unohdan aamuisin katsoa peiliin ja sitten kun pitää lähteä johonkin, ei enää ole aikaa laittaa hiuksia 🫢
      Kärsivällisyys ei vaan riitä kasvattaa pidemmäksi ja huivi ei pysy päässä - siksi pitää olla jotain päässä.

      Mulla on sellainen "kaupunkipipo" tai miksi sitä sanoisi: silloin kun pitää näyttää muka vähän hienommalta. Se on musta, siinä on bling-blingiä eikä siinä ole tupsua.

      Poista
  9. Pipo selvästi, tonttulakin mallinen :) Hieno kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju 🤗 - tonttulakkipipo on ihan minua ☺️

      Poista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Tulen mielelläni vastavierailulle, jos jätät polun, jota pitkin pääsen luoksesi.