Oliko joku tehnyt sen otsikkolistan valmiiksi?

Oli miten oli, täällä minä olen. Lämmintä on vielä 11 astetta ja huomisesta ei puhuta mitään. Vähän tuulee, lumet on sulaneet, ensimmäiset krookukset on nousseet ja helmililjatkin näytti jo olevan nousemassa. Katsokaa nyt näitä auringonkeltaisia krookuksia - en voi olla uskomatta, etteikö olisi kevät. Kalenterin lisäksi krookukset, kurjet, joutsenet, töyhtöhyypät, telkät, sorsat ja LAAMAT, joita meidän kauppamatkan iloksi on tullut kyllä sanovat, että nyt on kevät. 

Ja tietenkin se, että.. Niin, Pöllö kävi Isolla Kirkolla. Täti Tomeran luona. Ja sen kyllä huomasi. Näinkin voisi sanoa. Aloitetaanko A:sta? Alusta. 

Minähän en ole matkustanut junalla aikoihin, joten olin vähän epävarma: mikä raide ja onkos tämä nyt se oikea juna kun ei missään lukenut määränpäätä ja niin edelleen. Vaan ei hätää. Raiteen siis löysin ja yhden junankin. Ja nuoren pojan (tietenkin, olenhan jo ikääntyvä Pöllö 😉), jolta varmistin, onhan juna menossa Isolle Kirkolle. Kyllä on vastasi hän, avasi oven ja hyppäsi junaan. Minä kiipesin tavaroineni perässä ja etsin istuinpaikan. Jo lipun ostaminen ja oikean junan löytäminen olivat uroteko maalaispöllölle, saati sitten... Käytävän toisella puolella istui minua iäkkäämpi rouva joka katseli puhelimestaan vieraskielisiä videoita KOVALLA äänellä. Okei, olisin voinut pienentää Pöllönkorvien volumea. Päätin sietää. Vaan sitten vaunuun saapui 4-5 naista ja hetken kuluttua tuntui, että henkeä alkaa ahdistamaan. Niin voimakas oli hajuvesien/parfyymien tuoksu (miksi se muuten on hajuvesi, kun se kuitenkin tuoksuu🤔). Keräsin tavarani ja vaihdoin vaunua. 

Samalla hetkellä, kun avasin vaunun oven, oven vierestä pomppasi ylös nuori mies - se sama jonka olin tavannut jo asemalla. Hän antoi minulle paikkansa ja istui vastapäätä 🥰 Mistä hän tiesi, että istun mielelläni kasvot menosuuntaan päin? 
Ujona, hiljaisena ja arkana sanoin hänelle jotain ja siitä alkoi keskustelumme: hän kertoi opiskeluistaan, kyseli Riesasta nähtyään rannekkeeni, kertoi menevänsä koulun jälkeen armeijaan, huomasi Pöllönkorvat ja kysyi liittyvätkö ne Riesaan ja niiden vuoksi puhun niin hiljaa 😊 Ja kun olin sanonut meneväni Isolle Kirkolle, hän opasti miltä raiteelta jatkoyhteys lähtee kun pääsemme perille. Ikääntyvä Pöllö oli kuulkaa niin myyty nuoren miehen edessä - joka vielä kaiken lisäksi teititteli (siihenkin taisi selvitä syy illemmalla 😂) koko keskustelun ajan, että pelkäsin, ettei jalat enää kanna, kun pitää lähteä junasta ulos. Onneksi Täti Tomera oli vastassa...
Kohteliaita ja ystävällisiä nuoria poikia siis on vielä olemassa, vaikka kuinka paljon ❤️❤️

Täti piti oikein hyvänä, vaikka "pakottikin" lenkkeilemään joka päivä. Oikeasti se oli ihan hyvä, kun kerrankin oli joku jonka kanssa kävellä ulkona, joku johon saattoi luottaa eikä tarvinnut pelätä "mitä sitten jos". Jalat oli kyllä kipeät muutamana päivänä, vaikka vauhti ei tosiaankaan päätä huimannut. Täti kävi kunnon lenkillä sitten erikseen. 
Hyvää ruokaa ja herkkuja. Esimerkiksi kääretorttua: 

Kääretortun kanssa meinasi vaan käydä vähän huonosti. Tämä on ihan onnistunut kääretorttu, ensimmäinen... tuota... Sain luvan kertoa pikku kommelluksesta:

Kananmunat ja sokerit oli valmiina toisessa kulhossa ja toisessa kulhossa oli..hmm.. perunajauhoja, leivinjauhetta ja vehnäjauhoja. Tai piti olla. Juuri ennen kuin kananmunat ja sokeri oli tarkoitus sekoittaa jauhojen kanssa, Täti huomasi, että kaikki ei ole ihan kohdallaan...
Vehnäjauhojen sijaan hän oli laittanut kulhoon MANNARYYNEJÄ! 

No, näitähän sattuu.. kääretorttua mannaryyneistä siinä missä mannapuuroa korppujauhoista 😂

Se teitittelykö? Serkullani on 7-vuotias poika joka soitti silloin ensimmäisenä iltana mummolle (siis Tätille). 
- Kuka siellä on sun kanssa?
- Pöllö, muistatko. Se on sun isän serkku.
- En muista. (Ei voinut muistaa, oltiin nähty edellisen kerran ennen k:aa)
- Moi M, Pöllö tässä, mitä kuuluu?
- Ihan hyvää. Miksi sä näytät noin vanhalta?
- Tota.. taidan olla aika vanha.

Ja sitten ihan totaalinen repeäminen 😂😂😂

Matkakertomuksesta taitaisi tulla liian pitkän kerralla luettavaksi, joten pistän sen tästä poikki ja kerron kotiinpaluusta, sillä luulen, että Hanni on odottanut tätä kuvaa yhtä kauan kuin minä odotin tätä kirjettä. 
(Toimivassa palveluyrityksessämme ei taaskaan tuo luetun ymmärtäminen kai ollut oikein hallussa, en oikein muutenkaan osaa itselleni selittää pitkää kuljetusaikaa, kun osoite oli kuitenkin ihan oikein.) 
Eli eilen kotimatkalla postilaatikolla pysähtyessämme laatikosta löytyi odottamani musta pehmokuori. Hädin tuskin sain kengät ja takin päältäni pois, että pääsin avaamaan sen. Kuoresta löytyi nämä (siis kaksi tällaista):

(Tähdissä on korvakorukoukku) 
Tilasin alunperin, yllätys yllätys, pöllöt, mutta niiden kanssa kävi niin, että niitä pöllöjä ei enää saanutkaan, kun niihin ei saanut materiaaleja. No problem. 
Ihana Jenni  www.deafmetal.store/ ehdotti, että hän voisi tehdä nämä 💕
Päätyivätkin sitten ihan heidän mallistoon.