Sattui siellä reissussa muutakin

Kun kyseessä on Pöllö ja Täti Tomera, niin voi olla ihan varma, että sattuu ja tapahtuu. Joskus sattuu ihan oikeastikin. Nyt ei onneksi sattunut muuta kuin vain jalkoihin: polvitaipeisiin. Kumma paikka.
Meidän suku, noin pääsääntöisesti, on kovia juomaan kahvia. Monta kertaa päivässä. Eikä se juuri kenenkään yöuniin vaikuta, ei ainakaan minun. Taisi kuitenkin olla lauantai, kun olin juonut ihan riittämiin kahvia sille päivälle ja kun Täti vielä illalla kysyi, joisinko kahvia, kun hänen niin tekisi mieli, sanoin juovani mieluummin teetä. Se vain sopisi. 

Täti laittoi mukiin valmiiksi hunajaa ja teepussin, laittoipa vielä hermesetastakin. Ja kaatoi päälle KAHVIA! Ja vähän maitoa. Ja sitten kun ei itselleen enää riittänytkään kuin vajaa mukillinen, hän huomasi mitä oli tullut tehtyä. 🫣 Vaan hyvää oli minun kahvini! Vähän makeampaa kuin mihin olen tavallisesti tottunut, kun pelkkää hermesetasta käytän, mutta ei se hunaja, eikä teekään, sitä pilannut. 

Lauantaina lähdettiin kyläilemään Enon luo. Oli asiaakin, saatte nähdä sen kohta. Mutta sitä ennen kerron kohtaamisesta bussipysäkillä. Tädillä oli päällään minulta saamansa ulkoilutakki, jonka rintapielessä oli Suomi Meloo -merkki. Pysäkille sattui naishenkilö joka huomasi merkin ja ryhtyi juttusille; hänen tyttärensä on kuulemma ollut tapahtumassa monta kertaa ja minä tietysti kyselemään hänestä enemmän ja yhtäkkiä me olimmekin jo Itä-Suomessa. En kyllä ymmärrä miten me sinne päädyimme; Isolta Kirkolta Tampereen kautta Itä-Suomeen 🤔 Toisaalta, sellainen Suomi Meloo -tapahtuma on, kierretään maata etelästä pohjoiseen, lännestä itään ja pyöritään ympyrää siinä keskellä... 
Ai mutta siitä Itä-Suomestahan minun piti. Tulin sanoneeksi, että sieltä Pohjois-Karjalastahan se minun puolison sukukin on, Kiteen suunnalta. Pysäkille oli juuri tullut pari-kolme bussia ja yksi mummeli (tämä on kohteliaisuus!) oli jo menossa omaansa kun kääntyi vielä takaisin, hymyili leveästi ja hihkaisi "Mistee päin Kitteetä?" 😄 Enempiä ajattelematta huikkasin mummolle takaisin "Holopaisia" - sen tarkemmin en nimittäin tiedä, kun en ole koskaan muistaakseni Kiteellä käynyt. Ihana aurinkoinen kohtaaminen kuitenkin - kaikkinensa ❤️

Tämän takia menimme Enolle. Halusin nähdä tämän, hän oli kertonut tästä jo aiemmin. 

Kuvan viulun on rakentanut isosetäni Länsi-Syvärillä vuonna 1944. 
Paikan, vuoden ja nimensä hän on kirjottanut sisäpuolelle ja ne näkee kun hyvässä valossa ja oikeassa kulmassa katsoo sisään.

Isosetäni oli taitava ja arvostettu kirvesmies. Heitä veljeksiä oli useita ja kaikki olivat käteviä käsistään. 
Isoisääni en nähnyt koskaan, hän menehtyi nuorena ennen minun syntymääni. 

Tämän aarteen toivon säilyvän monta sukupolvea arvostettuna muistona menneestä sukupolvesta. Esittelyyn sain luvan Enolta ja Tädiltä.

Palataan ruokaan. Herkkuun jota en ole saanut varmaan vuosiin, en edes muista milloin viimeksi.

Uunijuustoa! Täti oli saanut maalla käydessään ostettua tuttavilta ternimaitoa ja hänellä oli sitä pakastimessa. 

Sokeria ja kanelia päälle ja nam, meinasi viedä kielen mennessään! 

Keskiviikkona lähdettiin Täti Tomeran kanssa tulemaan koti Pöllön kotimaisemia. Oli Äidin, eli Tädin siskon, syntymäpäivä joten olimme sopineet menevämme sinne ja sieltä Mursu sitten haki omansa kotiin. 

Täti Tomera oli saanut ystävältäni kimpun keltaisia ruusuja, joista otti kolme, haki muutamia pajunkissoja, heiniä ja yhden käppyräisen oksan ja solmi kukkakimpun. Ja koska ystäväni on meidän kaikkien ystävä, oli häneltä lahja ja kortti myös Äidille. 

Meidän perheen (Sisko, Poika ja minä) lahja oli osittain Mursun hallussa ja osin minun jo pakatussa kassissa. 

Kassista muuten tuli mieleen: ostin uuden reissukassin. Seuraavalla kerralla kun lähden reissuun, voin ottaa tämän läpyskän mukaan, ettei meidän tarvitse olla tällä tavalla erossa 💔

Me kun ollaan niin hiljaisia ja ujoja Tädin kanssa niin junamatkallahan kävi tietysti niin, että ei tarvittu muuta kuin "Vaihdetaan paikkaa, ota sinä se koko kolmen penkin paikka, minä istun tähän reunaan, saan istua kasvot menosuuntaan." Ja sitten vieressä istuvalle naishlölle: "Eiköhän meidän käsilaukut mahdu tähän samalle penkille meidän väliin". Ja niin sitten meni taas tunti höpötelessä niitä näitä ihan ventovieraan ihmisen kanssa. Mutta mukavaa meillä oli 😄

Vielä ennen lopetusta laitan teille yhden kuvan. Järjestelin lankakaappini ja pistin kaikki pienet langanjämät samaan laatikkoon. Operaatiossa tuli vähän sirpaleitakin, kun yksi pieni kuppi lapsuudesta putosi lattialle - toivottavasti sirpaleet tuovat onnea ja voitan lotossa. Vielä ei ole tullut ilmoitusta, mutta toivotaan....
Otin kuvan Seitsemän Veljestä langoista. Tai tarkemmin siitä, kuin monta erilaista vyötettä löysin. Osaa langoista on siis hillottu jo jonkun aikaa, oliko siis korkea aika siivota kaappia, että nämäkin langat tuli esiin 🫣