26 syyskuuta, 2025

Mitä ihmettä se höpöttää?

 Aamupäivällä paistoi taas aurinko niin ihanasti ettei tosikaan. Keväisesti. Vaikka se paistaa jo aika korkealta, se paistaa kuitenkin niin, että se häikäisee meitä molempia, tehdään tässä nyt sitten mitä tahansa. 
Ulkona ei vielä(kään), siis pihalla, ole mitään tekemistä, lunta on edelleen sen verran.

Istuskelin tässä omalla koneellani, tekemässä jotain kamalan tärkeätä ja Mursu meni ovelle "raittiiseen ilmaan". Yhtäkkiä kuulin kun se höpötti jotain ja astui ovesta ulos portaille. Ihmettelin mitä se höpöttää; linnuilleko puhuu vai naapurin Kapu-kissalle, vai mikä siellä oikein on. 
Olin juuri nousemassa ylös ja menossa katsomaan, että onkohan se seonnut 😜, kun se huikkasi, että tule nyt sinäkin tänne moikkaamaan. 
Ja kun pääsin portaille, meidän pihalla seisoo tuttu pariskunta, joista miehen kanssa melkein 20 vuotta järjestin vuosittain melontatapahtumaa! Tapahtuma tulee kesällä tänne meidän satamaan ja..ja... Jos kaikki menee hyvin eikä mitään ihmeellistä tapahdu tässä kolmen kuukauden aikana, niin minulle on varattu kaksikosta paikka ja pääsen melomaan 2,5 tunnin matkan aamulla edellisestä vaihtopaikasta tänne kotiin ❤️


Tänään tehtiin pitkästä aikaa kukkakaali-parsakaali-porkkana -paistosta/pizzaa.

Sekaan neljä kananmunaa (olisi voinut olla useampikin), kinkkukuutioita ja pussillinen juustoraastetta. Puoli tuntia uunissa ja ai että oli hyvää.

Mursu oli taas tyytyväinen, kun sai minut syömään kasviksia ja vieläpä hyvällä ruokahalulla. 


Tämän kauniin ystävänpäivälahjan kuukauden takaa olen unohtanut näyttää teille. Sain sen yllätyksenä 
Sinisen sohvan Emännältä.

Ihmiseksi, joka on ja edelleenkin kerää pöllöjä, omistan käsittämättömän paljon kirjanmerkkejä. Ja ihailen niistä jokaista ❤️
On vaikea valita kirjaan sopiva kirjanmerkki ja jos sopivaa kirjanmerkkiä ei löydy, päädyn yleensä kirjastosta nappaamaani kirjanmerkkiin. 

Kirjanmerkkejä on kyllä hyvä olla useita. En luultavastikaan ole ainoa, jolla on saman aikaisesti kesken useita kirjoja, enhän?
Tosin äsken sain loppuun ainoan kesken olevan kirjan, koska Celiassa kesken olleen kirjan laina-aika päättyi. 

Hups, taas päädyin höpöttämään kirjoista, vaikka olin (itselleni) luvannut, että kirjajutut saa pysyä kirjablogeissa. En vaan voi tälle, mitään, tällainen olen, kun en voi enää meloa enkä nyt oikein muutakaan tehdä. 
Paitsi yhdet sukat pitäisi aloittaa, kun ei noista yksistä tunnu tulevan mitään. Jätän ne hautumaan. 

Kampaajalla oli kiirettä. Sain ajan vasta pitkälle huhtikuun alkuun. Ei voi mitään, kyllähän tämä tässä mukana roikkuu, en jaksa tästä kauheasti murehtia. 

18 kommenttia:

  1. Kiva kun pääset taas melomaan! Itse en ole koskaan melonut, soutanut kylläkin. Tokkopa minusta olisikaan. Hyvännäköistä paistosta, joskus yksinkertaiset ovat parhaimpia. Nätin ystävänpäivälahjan olet saanut ja nätin värisenkin. Aurinkoista viikkoa! 🌞

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäpuoli (Tunturiruipelo, Mursun antama lempinimi ❤️) minut opetti ja sai innostumaan. Riesa sitten lopetti harrastuksen, lähinnä muiden turvallisuuden vuoksi, enemmän pelkään, että muille sattuu jotain jos saan kohtauksen vesillä.
      Jos vain saat mahdollisuuden kokeilla melontaa, niin kannattaa ehdottomasti - siihen jää kyllä helposti koukkuun 😜
      Tuo paistos on tosi hyvää; voi tehdä pelkästä kukkakaalista tai parskakaalista, nyt osui kaupassa olemaan sekoitusta.

      Poista
  2. Olemme kerran melonut Pyhätunturilla ja taitaa jäädä viimeiseksi. Sitä tarinaa en nyt ala tänne kirjoittamaan liian pitkä ja osittain ikäviä muistoja osittain ihania osittain huvittavia.
    Minä olen viime vuosina ollut todella huono kirjojen lukija niitä ei ole kesken mutta erilaisia sukkia kyllä. Valmistuu aikanaan ne myös hautuu hieman aikaa.
    Kampaajalla käyn säännöllisesti kerran kuukaudessa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että melonnasta on jäänyt ainakin osittain ihania ja huvittaviakin muistoja, mutta ikävät muistot ovat tosiaan ikäviä, ovat ne millaisia tahansa. Toivottavasti et loukannut itseäsi.
      Pitkään oli minullakin lukeminen vähän hakusessa, onneksi löysin maksuttoman äänikirjapalvelu Celian, johon sain tunnukset kirjastosta. Käsitöitä tehdessä kuuntelin kirjoja ja siitä se lukeminen sitten taas lähti.
      Kampaajani tuntuu olevan tosi kiireinen ja nyt kun on tulossa kevät ja ylioppilasjuhlat ja muut, niin täytyy varmaan nyt käydessä varata jo seuraava aika 😊

      Poista
  3. Ihanaa, että pääset taas melomaan. Niitä melontareissuja tuli aikanaan paljon seuratuksi.
    Ja hyvä pizza teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti mahdun vielä kajakkiin 😂 Kyllä niitä melontareissuja on ikävä - ja jouduitte niitä seuraamaan, kun en tainnut muusta kirjoittaakaan, ennen sitä...k-juttua.
      Tuo pizza on hyvää, kannattaa kokeilla!

      Poista
  4. Olen melonut muistaakseni vain kerran. Ex nappasi jonkun tarjouksen ja minä hänen vanhimman tyttärensä kaveriksi. Olimme jossain Töölön suunnalla ja meloimme viereisen pienen saaren ympäri. Sää oli sopiva ja meillä kivaa. Hankaluuksia tuotti vain kanoottiin siirtyminen ja varsinkin siitä pois pääseminen. Kanootti etääntyi laiturista niin, että meinasin pudota väliin. En onneksi kuitenkaan. 😏
    En käy koskaan kampaajalla.
    Suunnitelmissa on pizza broilerin jauhelihasta, mutta ei tänään. Pitää käyttää Litukan lihapullat ensin...
    Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lähes aina saanut/päässyt menemään kanoottiin niin, että se on ollut maissa ja se on sitten vasta työnnetty vesille, kun meloja/melojat on paikallaan. Ollaan melkein aina lähdetty ja rantauduttu sellaisiin paikkoihin, ettei ole tarvittu laituria.
      Ei muuta kuin kuule kokeilemaan uudestaan!
      Minulla oli pitkä tukka...17-18 -vuotiaaksi asti. Sitten menin ja otin permanentin - hölmö - ja siitä se on sitten lyhentynyt ja lyhentynyt. Välillä vähän pidempi ja välillä vähän lyhyempi.

      Poista
    2. Olisihan siinä ollut ranta, mutta kanootit oli laitettu asiakkaille laiturin viereen. Nyt pääsisin pois vielä huonommin, kuin silloin... 😂 Mikä ero on kanootilla ja kajakilla?

      Poista
    3. Kanootti on sellainen avomallinen, jossa voi istua tai olla polvillaan.
      Kajakki puolestaan on sellainen umpinainen, jossa on yksi, kaksi tai joissain jopa kolme aukkoa. Siinä istutaan jalat edessä ja jalkoja varten on jalkatuet; kajakista riippuen säädettävät tai kiinteät.
      Minä en ole koskaan melonut kanootilla (käytin siis väärää termiä, jos tarkkoja ollaan), vaan ainoastaan kajakilla.

      Poista
  5. Olihan mukavat yllätysvieraat ja vallankin jos pääset kesällä melomaan. Vau.
    En ole itse koskaan päässyt melomaan. Mutta soutanut olen aika lailla jopa kirkkovenesoudussakin olen kerran ollut mukana. Nyt soudan lähinnä jumppakuminauhalla :-)). Ja kesällä jos ollaan veneellä liikkeellä hoputan aina Karia, että laita nyt jo se moottori käyntiin.....
    Hyvä ja terveellisen oloinen ruoka. Tein aiemmin aika useinkin kukkakaalipohjasta pizzaa tai piirakkaa. Nyt se on unohtunut; kiitos muistuksesta.
    Kirjoista voi kirjoittaa ihan joka paikassa :-)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilahduin tosi paljon ja olisin mielelläni pitänyt heitä pidempäänkin. Mutta äkkiä nämä kolme kuukautta menee.
      Olitko kirkkovenesoudussa Mommilanjärvellä? Jos olit, niin ollaan saatettu olla siellä samaan aikaan 😊 Me oltiin siellä muutamana vuonna melomassa ja sen jälkeen järjestyksenvalvojina Äidin ja Tunturiruipelon kanssa.
      Soutanut en ole pitkään aikaan... Viimeksi varmaan kun Kymijoella oltiin Mursun kanssa virvelöimässä.

      Poista
    2. Ei kun se oli Saarijärvellä ja elettiinköhän silloin 90 luvun alkua.Kivaa oli ainakin sen verran muistan siitä tapahtumasta 😁🤔💦.

      Poista
  6. Melonta-ystäviä oven takana, kasvistoleranssi-siedätystä hyvällä ruokahalulla lautasella ja massussa..... ihana postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Repolainen 🫂
      Yllätys oli todellinen yllätys ja parhaimpia sellaisia 😄
      Ja ruoka mitä parhainta, nam.

      Poista
  7. Varmasti mukavaa verestää melontamuistoja ja kivaa, että melomaan taas. Minulla on ihan vähän kokemusta melonnasta. Tykkäsin lajista, mutta ei ole täällä semmoisia mahdollisuuksia. Tänään taas vana haave kävi mielessä, kun luin talviratsastuksesta. Vieläköhän jalka nousisi hevosen selän yli?
    Kukka-parsakaali- et porkkanapitsaa en ole syönyt, mutta noista molemmista kaalista pidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla olisi vettä tuossa kävelymatkan päässä, Suomen toiseksi suurin järvi ihan vieressä vaikkei järven rannalla asutakaan, mutta kun Riesan takia ei ole minusta yksin melojaksi, niin se on jäänyt.
      Issikoilla kävin ratsastanut muutaman kerran, siitäkin on jo.. hui sentään, kohta 20 vuotta! Se oli kivaa - vaikka tokihan silloinkin sain sattumaan ja tapahtumaan 😂

      Tuon pitsan voi tehdä tuoreista tai pakastetuista kaaleista ja vain joko tai -aineksista. Mursulle vain sattui osumaan kaupan pakastealtaasta kukkakaali-parsakaali-porkkana -pussi. Olisi pitänyt ehtiä/malttaa sulattaa pidempään, olisi saanut nestettä enemmän pois, mutta meni noinkin.
      Eli kaalit yleiskoneella tms. murusiksi ja sitten sekaan oikeastaan mitä vain oman maun mukaan. Muutama kananmuna sitomaan seosta, mutta muuten aineksilla ei ole väliä.

      Poista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)