Olisi kiva lähteä reissuun - ja kiva tulla kotiin - jos huusholli olisi siisti. Siis järjestyksessä. Mutta kuka järjestäisi nämä tavarat?
Ja ennen kaikkea; kuka pakkaisi minun tavarat? Voi kökkö, kello on jo noin paljon, en ole pakannut tavaran tavaraa, istun tässä ja... kriiiiiiik!
Mutta kun mä haluan!
Haluan kertoa teille, että jos ei minusta kuuluu viikkoon (reiluun viikkoon) kuin sana silloin toinen tällöin, niin olen tallessa, hyvässä sellaisessa. Lähden Täti Tomeran luo. Matkaa on siirretty moneen kertaan ja NYT aion mennä.
Pahoittelen myös, etten ole kommentoinut blogejanne; olen turannut sitä ja tätä ja tota ja mikään ei näy missään. Olen yrittänyt.
Huomenna on junassa kolme varttia aikaa, jos vaan ei tule paha olo, siellä yritän saada lukemiset ajan tasalle. Riippuu tietysti myös siitä, kuinka ahkeria kirjoittajia te tänä iltana olette 😊
Kuinkahan tässä aiheessa käy - nykyään kun tuppaa käymään niin, että kirjoitellaan ristiin rastiin näitä postauksiamme. Telepatiaa.
Käsipyyhehyllystä osui käteen Mursun tekemä vohvelipyyhe. Niistä on kirjoiteltu aikaisemminkin. Juteltiin Mursun kanssa sen tekemisestä, että tehtiinkö niitä JOKA koulussa ala-asteella. Kyllä varmaan. Meillä ainakin ensimmäinen käsityö oli vohvelikankaasta tehty ruokaliina, siis pulpetille laitettava ruokaliina, koska me söimme luokissa. Omani on vain kahdonnut.
Pidin siitä vohvelikankaan kirjonnasta niin paljon, että Äiti osti minulle ison palan kangasta ja kirjoin siitä kotona itselleni pyyhkeen. Siinä on tällaista kuviota:
Sitten mietittiin, onko Poika tehnyt koulussa noita vohvelitöitä, siis tehtiinkö niitä vielä 1990-luvulla. Vähän pätki kummankin muisti, mutta kirkastui sitten: on tehnyt! On tehnyt kaksikin. Toinen on pieni neliön muotoinen liina - jonka tarkkaa sijaintia en nyt muista - luultavasti minun sängyn alla muiden pöytäliinojen yms. kanssa. Ja toinen on tämä pienen pieni tyyny:
Tämän tyynyn Poika teki Mursulle. Se on n. 15 cm x 15 cm ja hyvin ohut. Mursu oli kolmivuorotyössä ja luonnollisesti nukkui päivisin. Kun hän tuli aamulla töistä, hän otti tämän tyynyn, laittoi tyynylleen ja päänsä sitten tähän tyynylle ja vaipui uneen. 💕Mutta ei tässä vielä kaikki.
Mursu kysyi, vieläkä tällaista kangasta saa. Vastaus "kyllä, meillä on iso pala punaista vohvelikangasta täällä arkussa" ei ollut oikea.
"Kyllä, kangaskaupasta sitä saa" sen sijaan oli hyväksyttävä vastaus. Ja sitten siinä kävi niin, että... Tänä aamuna tuli tuolta meidän kaupalta ilmoitus, että siellä on paketti: siellä on 2 m sinistä vohvelikangasta 😄❤️
Huomenna, kun Mursu lähtee viemään minua junalle, käymme ostamassa OIKEAN väriset langat eli saman värisiä lankoja kuin siinä hänen koulussa tekemässään pyyhkeessään on ja sitten kun tulen kotiin, aloitamme projektin "siniset ja punaiset vohvelikangaspyyhkeet". 😄
Pahoittelut kirjoitusvirheistä, meinasi lähteä näkö tuossa välissä..
Nyt pistän koneen huilimaan, koitan keräillä tavaraa mukaan reissua varten ja ehkä vähän yrittää järjestellä paikkoja samalla.


Ihanaa, pääset reissuun. Reissussa on kiva olla ja sieltä on kiva palata kotiin. Nuo vohvelikankaat ❤️ Aloitin kansakoulun pienessä kyläkoulussa vuonna 1962. Meillä ei ollut keittolaa, joten me syötiin luokissa ja kaikkien piti tehdä vohvelikankaalle ruokaliina. Olin surkea käsitöissä, mutta jonkinlaisen tekeleen sain aikaan. Myös ainakin osa mun lapsista on tehneet tuollaiset.
VastaaPoistaJa ihana tuo tyynytarina 🥰 Mutta oikein kivaa matkaa sulle!
"Kylässä hyvä, kotona paras". On kiva lähteä aina välillä reissuun, saa Mursukin nauttia yksin olosta eikä tarvitse vahtia mua koko ajan 😄
PoistaKun muuten ollaan yhdessä lähes aina, niin tekee hyvää päästä välillä irti rutiineista. Entinen elämä - ennen Riesaa - oli varsinkin kesät sellaista, ettei paljon nähty. Melontakausi alkoi vapunpäivänä ja kun nappasin autonavaimet vappuaamuna lipaston päältä huikkasin vain ovelta, että nähdään kun joet ja järvet jäätyy 😂
Koulusta: minäkin ehdin ensimmäisen luokan käydä kansakoulua, 1974.
Elämä on minua pyöräyttänyt pienen ympyrän - ihan sattumalta kai. Tämä pieni punainen tupa, jossa Mursun kanssa asumme, jäi Mursulle hänen äidiltään kuusi vuotta sitten. Pieni kylä Päijänteen rannalla, josta ovat lähtöisin mm. Rinteen näyttelijäveljekset.
Kouluni kävin naapurikylässä vaikka asuinkin naapurikunnassa. Syntynyt olen tässä kunnassa eli olen tavallaan palannut juurilleni, Mursun ja A-nopin "ansiosta" 💕
Ja kiitos - yritetään Tädin kanssa parantaa maailmaa ja tullaan yhtä matkaa sitten Äidin syntymäpäiväkahveille 😊
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoitin piiitkän postauksen vohvelikankaata...se katosi enkä jaksa enää
VastaaPoistaMukavaa matkaa 👍👍👍
Kiitos sini 😊
PoistaOlisi kiva lukea sinun tarinasi vohvelikankaasta, jos jaksat kirjoittaa sen myöhemmin uudelleen
Olen joskus kirjoittanut vohvelikankaista - koitan etsiä aamulla. Näin yötä myöten: mieluisaa reissua! Voisin käydä sen aikana siivoilemassa, jos asuisitte lähempänä. ♥
VastaaPoistaLöytyipä se helposti!? Täällä:
Poistahttps://stansta.blogspot.com/2023/12/vohvelikangas.html
🤔
PoistaOlit ilmeisesti käynyt siivoamassa, oli yhtä siistiä kuin lähtiessä 😉 Tai ei - luulen, että olisi ollut siistimpää sinun jäljiltäsi 🥰
PoistaJa tosiaan, vohvelikankaista ja ruokaliinoista on puhuttu ennenkin ☺️
Kateissa olleen punaisen kankaan sijainti on paikallistettu, kunhan vain saisi jotain tehtyä sille.
Työn alla lankakaapin siivous..
Mukavaa matkaa ! Nyt on kiva lähteä reissuun kun aurinko paistaa eikä ole enää liukasta eikä lumikaan haittaa. Ja kuten totesit niin siistiin kotiin on kiva tulla, mutta jos Mursu jää sinne yksikseen niin....? :-).
VastaaPoistaVohvelikankaisista pyyheliinoista tulee minulle mieleen Mammani virkkaamat puuvillalangasta tehdyt reunapitsit. Saatiin sellaisia pyyheliinoja lahjaksi; monen värisiä. Äidin kotia kun tyhjättiin niin hänellä oli vielä tallessa joitakin; oli ihan ohueksi kuluneet paljosta käytöstä.
Minun vohvelikankainen ruokaliina oli oranssi. Lempivärini ilmeisesti jo silloin .Tallella on .
Kiva tietää, että Sinä olet hyvässä tallessa vaikkei Pöllönkulmalta mitään kuulukaan :-).
Tallessa ollaan ja hyvänä pidettiin - ja KUKA MUU MUKA..
PoistaSattui ja tapahtui, kuten arvattua. Mursu piti, kuten tuttu, kodin siistinä.
Turhaan yritin tabletilla mitään pidempää kirjoitella, puhelimella senkään vertaa...
Meidänkin pojat tekivät vohvelikirjontaa koulussa :)
VastaaPoistaHyvää reissua!
Kommenteista päätelleen vohvelikirjonta oli ja on edelleenkin se, mistä käsityöt koulussa aloitetaan 😊
PoistaOlisipa ollut enemmän aikaa; taidan varata seuraavalle reissulle koko kuukauden ja ihan oman majoituksen jostain; vaikka jonkun airbnb -majoituksen 🤔🤔
Viime keväänä kirjoimme äidilleni kylpypyyhkeen äitienpäivälahjaksi. Minä toisen pään ja keskilapsi toisen pään. Kuopus sai syntymäpäivälahjaksi tekemispaketin eli vohvelipyyhkeitä ja puuvillalankoja, onkohan saanut kirjottuja pyyhkeensä. Toukokuussa menen käymään, muistankohan tarkistaa. Hauskaa reissua! T Saukkis
VastaaPoistaOi, äitisi on varmasti ollut todella mielissään saamastaan lahjasta!
PoistaKoetahan muistaa tarkistaa, onko kuopuksen pyyhkeet valmiita; tai laitat ainakin alulle hänen kanssaan.
Hyvää ja luonnikast reissuu!
VastaaPoistaVohvelikankaalle olen myös kirjaillut alakoulussa ruokaliinan, myös meidän poika on tehnyt sellaisen, joka sekin on minulla.
Reissu meni mukavasti, mutta oli kyllä aika jo palata kotiinkin.
PoistaLähes kaikki lumetkin on kotipihasta kadonneet - unohdin vain käydä katsomassa, miltä kukkapenkissä näyttää.
Vohvelikangas, tuttu näköjään meille kaikille 💕
Mukavaa reissua!
VastaaPoistaKyllä jokainen alakoululainen on kirjaillut jonkun vohvelikankaisen työn. Minunkin 2000-luvulla syntyneet lapset ovat tehneet niitä.
Reissu oli mukava, kaikenlaista sattui ja tapahtui - niistä kirjoittelen kun saan huomenna reissukassin purettua ja pihan tarkistettua.
PoistaVielä 2000-luvulla syntyneilläkin on teetetty vohvelikangas -töitä. Kyllä se tosiaan taitaa olla se ensimmäinen käsityö, mikä koulussa teetetään, ellei ole jo eskarissa harjoiteltu.
Mukavaa reissua! Se on se ikuisuuskysymys, kuka siivoaa ja kuka pakkaisi 😉 oma vohvelikangastekele on hävinnyt mutta lasten ( 80-luvulla syntyneet)omat ovat jossain piirongissa vielä tallessa( toivottavasti). Kiva jos tuota vohvelikangasta löytyy vielä, nyt en ole ihan varma ovatko lapsenlapset jo koulussa tehneet. 🌞 viikonloppua ja kommentoit kun siltä tuntuu ja jaksat, täältä tulen kuitenkin kurkkaa kivoja juttujasi🧡
VastaaPoistaReissu meni hyvin - sattui ja tapahtui, naurettiin ja vähän itkuakin tuhrattiin. Mutta toivottavasti maailma parani edes vähäsen?
PoistaSiivoaminen, pakkaaminen ja ennen kaikkea reissukassin purkaminen 🫣 Tuo viimeinen on minun akilleen kantapääni ja siitä saan usein kuullakin. Ei tahdo tavarat millään asettua paikoilleen.
Jeejee, Pö-Lö matkustelee, ei siivin vaan rautaisin kiskoin!!
VastaaPoistaJoskus on lähdettävä reissuun ja jätettävä Mursun oman kodin rauhaan ihan yksin.
PoistaKyllä minunkin jälkikasvu tutustui koulussa vohvelikirjontaan.
VastaaPoistaTuttua on siis vohvelikirjonta meille kaikille.
PoistaMe saatiin Mursulle kangasta, mutta oli ruudut väärän kokoisia, pitää etsiä uutta kangasta. Tuosta kankaasta saadaan kuitenkin oikein kunnon kokoinen pyyhe hänelle, ilman koristeluja.
Juna matkustusmuotona on jotenkin niin kiva... pakko suunnitella joku "pätkä" junalla seuraavassa seikkailussa, sillä siitä on ikuisuus, kun olen viimeksi junassa ollut.
VastaaPoistaTuo sun otsikko osuu ja uppoaa niin tänne Repolaisten tönöönkin- kuva siivoaisi... ei ainakaan Repolainen itte - se vaan sotkee!!
Ja hih... vohvelikankaat nostaa aina esille nostalgisia muistoja, heh heh...
Kyllä oli junassa mennen tullen mukavaa - et uskokaan miten mukavaa... Ruskeat silmät jäi kuule Pöllön mieleen... 😉
PoistaEn ole muuten minäkään tainnut pariin vuoteen junalla matkustaa, kun aina on ollut jotain, että menemiset on peruuntuneet tai sitten on päässyt jonkun kyydissä.
Minäkin joudun tunnustamaan, että minä se meillä olen, joka sotkee, ei Mursu niinkään. Omia jälkiäni siivosin kun läksin ja omia jälkiäni täällä nytkin katselen: miten voi näin nopeasti saada sotkun aikaiseksi....
Vohvelikankaan metsästykseen vielä uudestaan; vähän tiheämmillä/pienemmillä ruuduilla, niin pääsee Mursu kirjomaan 😊
Nuo vohvelityöt toivat mieleeni oman poikani, joka innostui koulussa kirjailusta niin paljon, että nänelle piti ostaa vohvelikangasta kotiinkin
VastaaPoistaPojallesi kävi siis samoin kuin minulle aikanaan: vohvelikankaalle kirjonta oli niin mukavaa, että sitä piti saada tehdä vielä kotonakin.
PoistaNiin on minullakin tuo pyyhkeeni tallessa, nykyään se toimittaa ompelukoneen alusen virkaa.