20 joulukuuta, 2024

Repolaisen värihaaste - MUSTAVALKOINEN

Tämä lienee Repolaisen värihaasteen tämän vuoden viimeinen väri ja värinä on MUSTAVALKOINEN.

Vieläköhän hän keksii lisää värejä ensi vuodelle? Vai ehtiikö tälle vielä tälle vuodelle?
Muut lienee oman osuutensa haasteesta jo tehneet, olen vähän jäljessä, kun olen höpötellyt kaikkea muuta, mutta tämä päivitys 999 on juuri sopiva hoitaa haaste pois. 

Pöllönkulmalla tehtiin tänään taas vähän "muka-järjestelyjä". Tai siis minä tein. Luulin saavani lisää tilaa, mutta ei se ajatus nyt oikein toiminut. Olen joskus, silloin kun oli paljon tilaa, hankkinut valokuva-albumin ja teipannut & liimannut saamiani PÖLLÖkortteja siihen. Tänään otin albumin ja irrotin kortin siitä - ei en tietenkään heittänyt kortteja pois, vaan laitoin ne A-nopilta perimääni isoon salkkuun, jossa on KAIKKI tänne lähetetyt kortit ja kirjeet tallessa. Viimeisen kortin kohdalla sain (minäkin saan niitä joskus) ahaa-elämyksen: musta-valkoinen! 

Viimeinen liimattu kortti oli siis mustavalkoinen pöllökortti!

Ja tuo pino sen alla: nuo kaikki kortit olivat siinä albumissa. Jokainen kortti on erilainen; ns. tuplakortit olin laittanut laatikkoon talteen. 

Ei, en ole koskaan tullut laskeneeksi, kuinka monta erilaista pöllökorttia olen saanut, mutta niitä on kymmeniä - kiitos ihanat ystävät 💕
Mukana on itse askarreltuja, ristipistokortteja, valokuvakortteja, ihan kaikenlaisia.

Pöllön takanakin on mustavalkoista. Vanha kunnon Koti -laatikko, joka kätkee sisäänsä.. mitä lie. Ainakin lahjanarua, sen muistan. 

Sitten mennäänkin meidän keittiöön. 

(Älkää välittäkö pölystä)
Legothan on ihan parhaimpia leluja ja niitä meillä on aina ollut. 

Kun kaupunkiasunto aikanaan piti lopulta tyhjentää kokonaan, sieltä tuotiin tänne valtava määrä legoja, jotka sitten vietiin Pojalle "Nyt näille vaan on löydyttävä paikka, meille ei mahdu, ne on kaikki aikanaan lajiteltu." Parin päivän päästä tuli syyllistävä soitto: "Näähän on IHAN SEKAISIN! Me ollaan jo kaks päivää rakennettu näitä ja nää on niin sekaisin kun olla ja voi!" Kaksi aikuista siellä istuivat olohuoneen lattialla ja rakensivat legoilla 😂 Nyt ne on järjestyksessä, pussitettu ja viety vintille. 

Nämä Legot sen sijaan on MINUN. Sisko toi suolasirottimet reilu parikymmentä vuotta tuliaisiksi, kun kävi tapaamassa ystäväänsä Saksassa.

Meillä on keittiössä puuhella ja sen päällä on iso kattila, sellainen mitä on ainakin ennen ollut kouluissa keittokattiloina tms. 
Talvisin kun hellassa pidetään tulia, kattilassa on aina vettä ja kun se on kuumaa, pitää olla jokin, jolla sitä voi sieltä ottaa. 

Miksi teillä tätä sanotaan? 

Meillä tämä on kuuppa. Tuossa se odottaa, että sitä tarvitaan. 


Keittiössä tarvitaan ehdottomasti sammutuspeite. Varsinkin meidän keittiössä, jos minä siellä jotain huseeraan, muuten kuin vedenkeittimen kanssa. 

Kaupungissa asuessamme meinasin ainakin kaksi, ellen kolme, kertaa sytyttää meillä keittiössä tulipalon. Silloin meillä ei vielä ollut sammutuspeitettä, mutta onneksi oli Mursu kotona ja tiesi mitä tehdä, ja ennen kaikkea ei pelännyt sormiensa/käsiensä palamista. 

Tätä ei onneksi ole tarvittu. 
Meillä on näitä useampikin; verannalla, saunalla, A-nopin entisessä työhuoneessa. 
(Vaahtosammutinkin löytyy, tosin se on aika vanha, pitäisi kai ostaa uusi)

Tuo on ihan kokonaan valkoinen, enpä ole taas katsonut valoa kuvatessani. Törppö. 

Ja sitten viimeinen kuva 
Tämä mustavalkoinen on meidän kirjahyllystä. 

Tämä on mun MURSU ❤️❤️

Julkaisuun saatu lupa.

19 kommenttia:

  1. Minulla on tämä haaste kokonaan tekemättä ja taitaa jäädäkin...jopas on monta Pöllökorttia ja seuraa henk.koht. kysymys; kauanko sinut on tunnettu Pöllönä?
    Muistelisin että lapsena saunassa heitettiin löylyä juurikin kuupalla mutta kauhaksi minä nykyään sanoisin..
    Auts, meillä ei ole yht ainoaa sammutuspeitettä, eikö nyt narrasin, mökillä on!
    Suloinen sun Mursu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on pöllöjä joka puolella - kaupungissa niitä oli vielä enemmän, mutta tilanpuutteen vuoksi Äiti otti niistä osan sijoitukseen.
      Pöllö nimellä on tarina - alunperin nimeni oli HelvetinPöllö jonka tarina on (tosi) - tiedäthän, että pienilläkin padoilla on korvat 😉
      Poika oli pienenä hoidossa Papan (isäni) luona, ja heidän lempileikkinsä oli karhuleikki. Poika oli Pikku-Karhu ja Pappa oli Iso-Karhu.
      Erään hoitoreissun jälkeen oltiin kolmestaan kotona sängyllä ja Poika mietiskeli ääneen: "Jos Pappa on Iso-Karhu ja minä olen Pikku-Karhu, isä on Iso-Susi niin äiti on.. yks tollain Helvetin Pöllö"

      Oli kuullut kun Mursu oli joskus minun jotain törttöillessä sanonut minulle "Oot sinä kanssa yks helvetin pöllö" - kaikella rakkaudella ❤️
      Meillä on maaliskuussa 40-kihlajaispäivä.

      Nimeni vain on vuosien mittaan lyhentynyt pelkäksi Pöllöksi.

      Poista
    2. Kiitos, ihana tarina! ;o) <3

      Poista
    3. Kiitos Sini - ja kiitos myös Mursulta ❤️

      Poista
  2. Katsoppa TAAS roskapostiin! -((((

    VastaaPoista
  3. Pöllö. ♥
    (Olen nyt vähäsanainen, mutta yhden tatuoinnin "rikkaampi"..)

    VastaaPoista
  4. Hämmästyin onko tuo sammutuspeite löytynyt kaupasta vai itse tuunattu ? Voiko sopivampaa ollakaan Pöllölaaksossa :-).
    Kyllä kuuppa on kuuppa :-) ja samalla lailla pidän Touhulassa isoa vesikattilaa puuhellalla ja kuupalla kauhon siitä. Nappo taitaa olla joillekuille sana tuolle esineelle ?
    Miten kerrassaan lutunen :-) kuva Mursusta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammutuspeite on ihan kaupsta ostettu, en kyllä enää muista mistä. Olen ehkä saanut sen lahjaksi. Netistä löytyy kyllä ihan erillisiäkin sammutuspeitteiden suojapusseja, huomasin 😊.
      Nappo-nimityksen minäkin olen (kuupalle) kuullut, mutta kuuppa se on aina meillä ollut 😊
      Mursu on otettu kehuista 💕

      Poista
  5. Hienoja pöllöjä ja Suloinen Mursu

    VastaaPoista
  6. Mustavalkoisia Pöllöjä odotinkin ja tuplasti tuli, kiitos, mutta keittiöön "meno" sai hämmentymään, kun kuvassa legoja, heh heh... suolasirottimet - WAU!! Ihanat!
    Kiitos upeasta ja monipuolisesta haastekopista ja myhäilen hiljaa mitä tuleman pitää... haastemerkeissä siis... kettumainen osaa Repolainen olla!
    Ihanaa Joulun aikaa Sinulle ja Rakkaillesi... Mursu - ei ihme että rakastuit!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tässä se kateissa ollut kommenttisi Repolainen - sinne roskapostiin bloggeriin näitä tuttujen viestejä välillä heittele. En ymmärrä logiikkaansa.
      Luulen, että on haasteesi melkein mikä tahansa, niin pöllön löydän siihen jostain.

      Kiitos sinulle ihanasta haasteesta - tätä oli hauska tehdä. Niskakin pysyi vetreänä, kun heti kun annoit uuden värin alkoi pää pyöriä: mitä meillä onkaan..

      Poista
  7. Hyvänen aika, miten suloisen pikkupojan olet valinnut puolisoksesi! ;)
    Minulla oli eilen hieno pöllö servetissäni. Muilla oli jouluservetit, minulla tuo pöllö, koska ei riittänyt parillisia ja yksi pöllö pyöri vielä korissa. Olisi pitänyt säästää se, mutta minäpä pyyhin siihen "törkyisen turpani"! Ei mitään suunnitelmallisuutta. Mustavalkohaastekin on vielä tekemättä ja tätä menoa jääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sartsa - pöllöt ovat selvästi saaneet sinutkin siipiinsä 😉😄
      Luulen, että mustavalkohaasteen voi tehdä vielä ensi vuonnakin, Repolaisen haasteille ei onneksi ole aikarajaa. Anna tulla vaan!

      Poista
    2. Poika oli pienenä ihan isänsä kaksoisolento.
      Vuosia sitten kun Poika oli asunut jo useita vuosia omassa kodissaan pääkaupunkiseudulla, mutta tuli "hätiin", kun meille tuli siirtolava, jonne sai tyhjentää verkkokellarista turhaa tavaraa - ettei vaan heitetä lelujaan pois 😄.
      Hän meni edeltäni hissillä ylös ja kun tulin perässä, jäin juttelemaan meidän taloyhtiön siivoojan kanssa. Hän totesi ensimmäisenä "Taisi olla teidän poika, kun meni äsken tuosta hissiin, oli niin sinun näköinen" 😄 Ja minusta kun se on NIIIIIN isänsä näköinen kuin olla ja voi. Minulta korkeintaan silmien väri ja... asioiden jättäminen viime tippaan.

      Poista
  8. Nyt kyllä Repolaisella viiraa ja heittää - sillä oli ihan varma, että kommentoi jo tähän ihanaan postaukseen.... mutta ei sitä vaan näy....
    Jotenkin muistan sanatkin: että pöllöjä osasin odottaa, mutta tuo pikkupoika sai kaivelemaan omia albumeita ja etsimään vastaavaa mustavalkokuvaa 4-vuotiaasta pellavapäästä, jonka hiustyyli oli tosiaan leikattu kippo-päässä.
    Ihana haastekoppi ja johan siellä uusi väri putkahti aattona ilmoille ja ans kattoo, tulleeko toisena aattona toinen... vikkelä yritän olla, kun seurakin on ensi vuoden puolelle saakka niin vikkelää, ettei muuten perässä pysy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä se oli, roskapostissa. Minäkin ihmettelin mihin se oli kadonnut, kun ihan varmasti olin mielestäni olin kommenttisi nähnyt, mutta ei sitä sitten ollutkaan (kommentit tulevat spostiini, vaikkei tuon roskapostimysteerin vuoksi aina täällä näykään).
      Nyt vaan sitten muka-loogisesti mietin "no varmaan sitten vaan viestiteltiin, kun siitä kortista viestiteltiin.." Pyh.
      Koetan muistaa ottaa kuvia ennen kuin pistän tontut ja vähäiset koristeet talteet - niistä näkee aika hyvin meidän joulujen värimaailman 😊
      Vanhat valokuvat ovat hauskoja. Kyllä tämän ajan kuvillekin tulevat sukupolvet varmaan vielä hihittelevät aikanaan, luulen ma.

      Poista
  9. Kekseliäät mustavalkoiset ja mukavaa luettavaa liitetarina.
    Leegoista muistan meillä tapahtuneen suurin piirtein samanlaista. Kaikki leegot meni ensin pojan kotiin, sitten pojanpojat saivat ynnä paljon lisää kaupasta.
    Kuupasta minäkin puhun, joskus kuulen koussikasta. Upein tietty kuva Mursustasi.

    VastaaPoista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)