Musta muuttuu valkeaksi - eikä Pöllöstä ole hiljaa olemaan...

Olen monen blogiystäväni kaltainen: armoton listojen tekijä. Joskus tässä päättyvän vuoden aikana taisin mainita, että kun aikanaan Mursun kanssa etsimme meille kesämökkiä, meillä oli kirja, johon kirjoitimme ylös kaiken sen mitä mökillä pitää olla, mitä ei tarvita jne. Kun löysimme lehdistä kuvia, jotka kuvasivat meidän unelmaamme, täytimme kirjaamme kuvilla. 
Lopulta se löytyi. Sopivan matkan päässä kotoa. Vieressä kulkeva tie ei haitannut eikä pienen matkan päässä toisella puolella kulkeva rautatiekään. Niiden ääniin tottui. 
Siellä paistoi aina aurinko.
Siellä katsoimme Euroviisut sinä vuonna kun Lordi ja Hard Rock Hallelujah voitti Euroviisut ja Suomi sekosi 😂 Muistan pisteiden laskun: kirjoitin ruutuvihkoon jokaisen maan antamat pisteet ja kun seuraavana päivänä katsoimme uusinnan, pisteiden anto ja laskenta jännitti yhtä paljon kuin yöllä suorassa lähetyksessä, vaikka tiesimme tuloksen 🥰

Kaikki hajosi sinä aamuna, kun Isä soitti ja kysyi olemmeko mökillä, kun siellä on valot - oli kuitenkin arki. Emme olleet. Se oli ensimmäinen kerta kun sinne murtauduttiin. En pysynyt laskuissa mukana mutta sinne murtauduttiin varmaan neljä kertaa. Ystävän kanssa käytiin siivoamassa mitä pystyttiin. Vakuutusyhtiö hoiti korjaukset.
Mutta se oli rikki. Rikki tavalla, jota ei voinut korjata. Se jäi lopulta sinne. Mursu ei halunnut enää käydä siellä lainkaan. 

Naapurin Hallan kanssa kävin siellä lauantaina, ennen kuin Mursun oli pakko lähteä käymään siellä eilen. Olisin halunnut huutaa: ovesta oli TAAS murtauduttu sisään! En tiedä koska, mutta ovesta puuttui kahva ja lukko oli väännetty auki. Sen ei olisi pitänyt olla mahdollista. 
Tällä kertaa - kun ei siellä enää ole "mitään" - siellä on kai vain käyty nukkumassa. Ei ole sotkettu eikä rikottu. Varastettavaa ei enää ole. En välitä, nukkukoot, olkoot. 

Muutaman päivän päästä Hallan kanssa käymisestä käytiin siellä siis Mursun ja viranomaisten kanssa, asiassa jota olemme jo monta vuotta odottaneet. Asian voi tiivistää lauseeseen "Teemme teille tarjouksen ja jos ette hyväksy sitä, pakkolunastamme tämän"
Sen lisäksi, että aurinko paistoi ihan todella siniseltä taivaalta, aurinko valaisi paikan samalla tavalla kuin se valaisi sen joskus vuosia sitten. 
Ainoa mitä jään sieltä kaipaamaan; sillä hetkellä puhkesi kukkaan hangen alla ensimmäisenä kesänä syntymäpäivälahjaksi saamani juhannusruusu, joka on kasvanut valtavaksi pensaaksi. Juhannusruusu on minun kukkani ja se oli Äidin ja Tunturiruipelon tuoma.
Ehkä saan uuden kotona olevien seuraksi. 

Musta alkaa kuitenkin muuttua valkoiseksi. Toivottavasti.

Pöllö on pöllö 😊 Ei se ihan hiljaa malta olla, sittenkään. Nuo muutamat päivät oli mustaakin mustempia, muistakin syistä. 
Palaan siis takaisin linjoille kun yhden pahan olen saanut ns. toisten työn alle.

Kirjoitan päivänä jonain kuulotutkimuksesta. Kaikkea sitä.