29 huhtikuuta 2024

Pitäisikö asfaltoida koko piha?

 Jep. Pelkkää mustaa asfalttia vaan koko piha ja sitten ruukkuihin ja purkkeihin ja purnukoihin kukkaset. Ja niihinkin pyytää ensin kirjallinen lupa LUKE:lta.
Mursulle se ei varmaan olisi iso ongelma... itse asiassa ollaan jo nyt mietitty pihan suurentamista joka tarkoittaisi joidenkin kukkien katoamista; nyt kukkivien idänsinililjojen, myöhemmin kesällä ne keltaiset joiden nimeä en ikinä muista ja sitten ne muutamat unikot. 

Mutta. Nyt sitten pitää vielä selvittää mitä piiskuja meidän pihalla kasvaa. Minä sanoin, että kultapiiskuja, mutta kun ne voi olla JUST niitä piiskuja, jotka pitää hävittää ja tuhota ja joiden alle pitää pistää kilo TNT:tä ja ampua taivaan tuuliin. Mikähän kasvi ensi kesänä? 
Ja toisella suupielellä kuitenkin "itketään" kun ei ole tarpeeksi kukkia pölyttäjille, mihin on kaikki pölyttäjät hävinneet 😭 Meidän pihalla niille olisi tilaa ja kukkia, jos kukat saisi olla rauhassa, mutta kun kaikki pitää hävittää. 
Voikukkia en hävitä. Ne saa kukkia koko kesän täplittäen pikkuaurinkoina pihaa siellä täällä. 

Puh-huh. Olen avautunut. 

Haravoin eilen pihaa ja siivosin A-nopin tekemän kukkapenkin, jossa krookukset kukkii. Tuli hyvä mieli. Ja työhanskat kastui: vanhan pihavalo lasikupu on pitänyt majaansa kukkapenkin nurkalla ja tietenkin niin päin, että se oli täynnä vettä. Lopun arvaatte. Pöljä.🤦‍♀️🤦‍♀️
Mutta ei se mitään. Ruohosipulitkin ehkä rupeaa kohta punkemaan aurinkoon omassa nurkassaan. 

Kävin myös vähän mylläämässä meidän A-nopille tekemää kukkapenkkiä, jotta voiko kohtapuoleen heitellä jonkun siemensekoituksen sinne. Löysin piiiitkään paksun kastemadon mullasta. Onneksi kukaan ei kuullut kun juttelin sille. Ja sinne se jäi, toivottavasti hyvillä mielin luikertelemaan. Ja möyhentämään multaa. 

Linnut lauloivat, niilläkin oli hyvä mieli. Joku tikka koputteli jossain lähellä, en nähnyt missä, mutta kauhea kiire sillä tuntui olevan. 

Tänään käytiin kaupungissa. Hmm... käytiin ostamassa uudet kesärenkaat ja varaamassa aika niiden vaihtoon. Ensi viikolla. Onneksi ei ole mitään erityisiä menoja, niin ei tarvitse kuluttaa nastarenkaita. En siis toivo lisää lunta sen takia, että meillä on vielä talvi(nasta)renkaat. 
Käytiin ostamassa myös raivaussakset. Oikein hyvät, testasin ne heti kotiin päästyämme. 


Mutta mikä parasta: sain oman työkalupakin! Kaikkien niiden about yhdeksän isältä perimäni ja taakse jättämäni työkalupakin jälkeen, mulla on jälleen oma pakki: 

Siis en vaan voinut vastustaa tätä ja kun oikein nätisti katsoin Mursua niin ostihan sen tän mulle 🧡

Ei, tuohon ei mahdu edes kuulakärkikynä, mutta siihen mahtuu takuulla paljon muuta pientä tavaraa, mitä mun ympärillä pyörii jatkuvasti. 

Poistuin tänään jälleen kerran mukavuusalueeltani. Olenhan tunnetusti ronkeli ruuan suhteen, mutta toisaalta myös yllytyshullu. Mursu poikkesi kaupassa Liiterissä ja osti sieltä VIININLEHTIKÄÄRYLEITÄ. En ole ikinä syönyt, en edes maistanut moisia eväitä ja yritin tänäänkin pitää pintani, että olisin välttynyt niiltä, mutta kuinkas sitten kävikään. 
Rohkaisin hurjan luontoni ja lupauduin syömään yhden. Tai ainakin puolikkaan. No, nehän ei olleet kovin suuria, mutta ei ne kai sellaisenaan syötäviksi olleet tarkoitettu. Ei nimittäin ensimmäinen puolikas oikein maistunut, mutta kun toisen puolikkaan söin perunasalaatin kanssa, niin ei se ollut hassumpaa. Kaikkeen sitä Pöllökin yllytettynä ryhtyy. 

Tämmöinen päivä. Mukavaa vappuviikkoa kaikille! 


27 huhtikuuta 2024

Ai-vastus-ko?

Aivastin, ihan äsken. Säikähdin itsekin. En suinkaan sitä, että olenko tulossa kipeäksi tai muuta (sitä säikkymistä oli kuluneella viikolla ihan tarpeeksi), vaan ÄÄNTÄ. 
Useimmille varmaan lienee tuttu vanha hokema aivastuksista: "Ensimmäinen hyvää, toinen pahaa, kolmas paljon rahaa.." Versioita lienee erilaisia ja kirjastot.fi -sivustolta löysin tiedon, että kyse on vanhasta lasten lorusta. Hmm... Kaija Pakkanen on Hanhiemon runoihin suomentanut sen mm. näin "Aivastus maanantaina pelkkää pahaa tuo, aivastus tiistaina vieraan suukon tuo.." 

Mutta sitä aivastusta noin ylipäätään piti ihmetellä. Kun vieläkin kurkkua karhentaa. Että kun se aivastus tuolla kutittaa, niin minkä ihmeen takia sen pitää tulla hirvittävällä voimalla ja ennen kaikkea hirvittävällä äänellä? Pikkulinnutkin tippuu puista.. Sitten kun ja jos aivastat siihen perään useamman kerran, niin onnistut aivastamaan ihan hiljaa eikä vieruskaveri saa halvausta. 

Ja tuo loru. Ei pidä paikkaansa. Oli se sitten miten päin tahansa; kolmas tai neljäs kerta rahaa - siitä kun on eri versioita - niin ei ole sitä rahaa näkynyt. Ja meillä sitä sentään aivastellaan, ei koskaan jää yhteen tai kahteen kertaan. 
Mistä muuten tuli mieleen, että tänään ON siivottava Mursun sohvan alunen. Piste. 

Roosanauha -kuukausi on vasta lokakuussa (ja siihenhän on pitkä aika). 
Pienistä puroista syntyy suuri virta ja siksipä näin keväällä, odottaessani kevään vihreää luonnossa, osallistuin toiseen hyvin tärkeään kampanjaan: Mieli ry:n kampanjaan ja ostin Henna Lampisen suunnitteleman Mielinauhan. 

Mielenterveystyöhön käytetyt varat eivät ole hukkaan heitettyjä ja jokaisen meidän apua tarvitaan. 
Muistetaan kysyä ystävältä/työtoverilta/naapurilta, miten voit, onko kaikki okei. Voinko auttaa, tuletko kahville jne.  Mutta; muistetaan, että väkisin ei saada hyvää aikaiseksi, hiljaa hivuttamalla, lähellä ja tarvittaessa saatavilla olemalla. 
Halaa, mutta älä halaa väkisin 🤗

Keittiöpsykologi Pöllön mietteitä - ammattilainen voi olla eri mieltä. 

Hyvän mielen kirjojen lukeminen lienee yksi oiva keino parantaa mieltä - lastenkirjojen lukeminen ei ole kiellettyä aikuisiltakaan. Pöllöhän on jo aikaa sitten tunnustautunut lasten- ja nuortenosaston asiakkaaksi kirjastossa. 
Stansta esitteli eilisessä päivityksessään ihanan kirjansa "Kuka lohduttaisi Nyytiä" ja kysyi samalla "mikä on sinun vanhin tallella oleva kirjasi".
(Vastasin Stanstan kysymykseen ja tiedän, että hänkin on vastannut minulle, mutta meidän molempien vastaukset on kadonneet jonnekin bittiavaruuteen. Ai mistäkö tiedän.. Naisen vaisto.. Ei vaan, sähköposti kertoi, mutta kommenttia eikä vastausta näy blogissa - ei hätää Stansta 🧡)

Joka tapauksessa, kerroin että vanhin kirjani on Felix Saltenin "Bambi". 

Tämäkin olisi muuten sopinut Repolaisen värihaasteeseen 😊
Olen saanut kirjan jouluna 1975 ja olen itse kirjoittanut kirjaan "Tämän kirjan omistaa Pöllö 9 vuotta" 

Löysin hyllystä kyllä vielä vanhempiakin kirjoja. Kaikki muut ovat Mursun omaisuutta mutta nämä kaksi ovat minun kirjoja. Tai tarkemmin isäni kirjoja.

Tämä Pekka Töpöhäntä -kirja on vuodelta 1954, kolmas painos. 

Kansista näkee, että kirjaa on luettu paljon; isä, siskot ja veljet ja lopulta minä 🧡 Kirjan kansista on selkäpahvikin jo irronnut.

Tämän kirjan hyllystä löydettyäni, totesin hymyillen, että olen tai ainakin lähestyn vähän aikaa sitten lukemani kirjan, Kevyesti kipsissä, päähenkilöä Lottaa, kenellä oli kirjapino siellä ja kirjapino tuolla ja kirjoja tuli koko ajan vain lisää luettavaksi.
Minulla on kirjapinoja ihan konkreettisesti täällä olohuoneessa, on makuuhuoneessa ja sitten on täällä läppärillä viimevuotinen lukemattomien lista ja tämän vuotinen lukemattomien lista... 

Mutta tätä kirjaa en kyllä aio lukea, ainakaan kannesta kanteen, ehkä joskus vähän selailla, ihan vain mielenkiinnosta. 
Kirja on vuodelta 1961 ja on isäni kirja. Kirjan mukana oli, kuten kuvastakin näkyy, laskutikku. Harmittaa, kun se on vuosien saatossa kadonnut - ehkä jopa minun käsissäni. 
Olen joskus opetellut laskutikkua jonkun verran käyttämäänkin, mutta valitettavasti taito on ruostunut käyttämättönä. Onneksi meillä on olemassa yksi laskutikku, kiitos Mursun, ja voin vaikka ensi talvena joutessani opetella tämän kirjan kanssa sen uudelleen käytön 👍😄

Kevät on nyt tullut, uskokaa pois. Ja sanokoot säätieteilijät ja sammakkomiehet mitä tahansa. Satakoot lunta vaikka kuinka - sanon pyh ja puhallan lumet taivaan tuuliin. Ai mistäkö päättelen, että kevät tuli? 
1) Aurinko paistaa 2) Lämpömittarin lukema nousi yli +10 3) Linnut laulaa taas 4) Pyöräilijät palasivat kylätielle 5) Kyläbaarin terassilla oli väkeä
6) JÄÄTELÖAUTO ON PALANNUT TALVITAUOLTA! 

Eikö tuossa ole jo aika paljon todisteita kevään tulosta? Ihan vähän oli vielä lunta työhuoneen rapun edessä, sinne kun ei paista koskaan aurinko. Mutta ei edes lumilapiollista. Lumikolat ja lumilinko on laitettu kesäteloille. 

NYT. ON. KEVÄT. 

Ai niin. Tilasin Kevätpörriäisen 🦋
Kevätpörriäisestä tulee mieleen lapsuus ja mummula. Äidin edesmennyt täti toi aina keväisin mummulaan Kevätpörriäisen, kun tulivat ensimmäisen kerran kesämökille, ihan mummulan naapuriin. Siitä tiesi kesän olevan ihan nurkan takana 🧡

24 huhtikuuta 2024

Neela, Kevään Tyttö

Neela, Kevään Tyttö, oli katsellut veljensä Noelin surullista ilmettä jo monta viikkoa ja

miettinyt mikä isoveljeä surettaa.

Kun Neela iloitsi ensimmäisistä pälvipaikoista ja veti auringonkeltaiset kumisaappaat

jalkaansa, Noel synkistyi entisestään. 


Silloin Neela tajusi: talvi on ohi, lumi sulaa ja eikä Noelilla ole enää mitään tekemistä.

Ilman lunta ei voi laskea mäkeä, ei rakentaa lumiukkoja eikä tehdä lumienkeleitä

vastasataneeseen lumeen. 

Hangella ei olisi enää timantteja joita kerätä äidille eikä taivas olisi tulessa aamuisin

auringon noustessa. 


Noelin surusta huolimatta Neela iloitsi kevään tulosta. Joka päivä pelloilla ja tien pientareilla

oli vähemmän lunta ja maa tuoksui niin kuin keväinen, tuore maa tuoksuu; kostealle mullalle, maatuneille lehdille. 

Eräänä aurinkoisena aamuna, istuessaan koivun alla, Neela kuuli ne. Joutsenet. Ne saapuivat.

Kevät oli todella tullut. Hän lähti kävelemään tutun pellon ojan pientareita, kiertääkseen pellon ja tarkistaakseen oliko muut ystävät jo saapuneet. Kyllä - tuolla näkyi tutut töyhdöt ja pitkät jalatkin!

Parvi töyhtöhyyppiä ja kurkipariskunta olivat saapuneet! 


-Noel! Tule katsomaan!  - Neela huusi, mutta Noelia ei näkynyt enää missään.


Seuraavana aamuna Neela heräsi siihen, kun korvan viereen lätsähti lumipallo.

Sitten toisenkin korvan viereen.
Noel hyppi tasajalkaa hänen vieressään ja nauroi:

-Herää, talvi on tullut takaisin, tule tekemään lumienkeleitä! Rakennetaan lumiukko! 


Neela avasi silmänsä ja oli purskahtaa itkuun: nyt hän ymmärsi miltä Noelista oli tuntunut.

Kevät oli kadonnut. Kaikkialla oli valkoista, niin valkoista, että silmiä häikäisi.

Kurjet ja kaikki olivat lähteneet pois.
Missä on kevät? Kuka on vienyt auringon? Ja koko kevään?

Koko päivän satoi lunta. 

Eihän näin voi olla, nyt pitäisi olla kevät. Linnut ovat jo tulleet etelästä.


Mutta on olemassa järjestys. 

Noel,Talven Poika, oli saanut nauttia lumesta ja pakkasesta, viettää talven niin kuin

talven pojan kuuluukin. 

Nyt olisi Neelan, Kevään Tytön vuoro. Aurinko tuli taas esiin, sulatti lumen, purot solisivat,

maa tuoksui.

Leskenlehdet, valkovuokot, sinivuokot ja muut kevään kukat kurkottivat kohti aurinkoa,

joka sulatti roudan ja valmisteli luontoa kesää varten.


(c) Pöllö (a.k.a Taikalintu)

16 huhtikuuta 2024

Hammaspeikko lannistuu....

Jatketaan hammasteemalla - kävin siellä suuhygienistillä eilen. 

Kuinka monella teistä oli lapsena punainen tai sininen hammasmuki, jonka reunassa luki: "HARJAA HAMPAAT HUUHDO SUU HAMMASPEIKKO LANNISTUU"?

Mulla oli, muistaakseni punainen (no onko yllätys?) mummon ja vaarin luona. Ja valkoinen hammasharja, jota todellakin oli käytetty. Kukaan ei kai huomannut tarkistaa meidän (mun ja setien) hammasharjoja kovin säännöllisesti ja mulle on jäänyt muistikuva omasta harjastani, jonka harjakset olivat kääntyneet jo lähes nurinpäin. Hapsottivat sinne ja tänne. Mutta hampaat oli kunnossa, sehän oli pääasia. 

Maanantaina kun olin lähdössä sinne suuhygienistille, jonka hammaslääkäri lupasi neuvovan hampaiden hoidossa, erityisesti hammasvälien hoidossa, jotta välttyisin siltä vähältäkin hammaskiveltä, tuli mieleeni, että no kas - mullahan on kaapissa yksi kaupan hyllyllinen erilaisia hammasväliharjoja ja hammaslankaimia. Otanpa ne mukaan ja käydään ne yhdessä läpi; mikä oikein on se paras väli just mun hampaille. Kas näin: 

On  silikonista ja on "pulloharjaa" eri kokoista. Sininen ja punainen ovat pidikkeitä pulloharjoille. Mutta jottei vaan jäisi hammasvälit puhdistamatta, niin sain mukaani vielä muutaman 😄

Nämä ovat aika söpöjä, eikö vaan? Harmi kun tässä näytepussissa ei ollut kuin nämä kolme kokoa ja väriä, näitä on kuulemma vielä kaksi pienempää kokoa, olikohan ne väreiltään vihreä ja oranssi 🤔

Punainen on mun hampaille sopiva. 
Paitsi noille kahdelle hammasvälille, ne voisi varmaan puhdistaa vaikka meidän pienimmällä pulloharjalla...  

Ja koska olen kiltti tyttö, tein niin kuin hammaslääkäri kehotti: ostin xylitolpastilleja. 
Vaihtoehtona olisi purukumi, mutta purukumin jäystäminen...noh. Oikeastaan syy sille, miksi en syö purukumia, on siinä, että pelkään sen irrottavan paikat 😵


Hammaskiven poisto oli ok, ei sitä hirveästi ollutkaan, mutta ei se ollut kamalaa. Jälleen kerran meidän alueen sote saa kiitosta hyvästä palvelusta. 

Sini kyseli yhtenä päivänä blogissaan kuka syö/tykkää sushista. Liityin tykkääjien joukkoon, Pojan ansiosta. Poika toi aikanaan tuliaisiksi mochi -kakkuja (palloja?). Japanilaisia riisikakkuja, jotka perinteisesti valmistetaan mochigomesta, lyhytjyväisestä japonica-riisistä. 
Nämä meille tuotavat taidetaan valmistaa makeasta riisijauhosta (mochiko) ja ne ovat kuin suuria karamelleja. 
Ei mikään uusi juttu Suomessa, mutta vasta nyt osui minun kohdalle kaupassa nämä ja vieläpä PISTAASIN makuisena (Lidlin mochi -jäätelöt oli myyty loppuun kun Mursu siellä kävi).
Arvaatte varmaan, ettei tämä paketti ehtinyt edes kaupasta kotiin, kun oli jo tyhjä. Kuvattuna on siis vain pelkät kuoret... 
Mutta sitä en vieläkään ymmärrä, miten jotkut tukehtuvat noihin mochi -palloihin. 

Sen verran aurinko viime viikon loppupuolella ja viikonloppuna paistoi, että ehdin ottaa pihasta kevätkuvan. Idänsinililja kurkkii varovasti, joko uskaltaisi tulla esiin, keltaiset krookukset olivat rohkeampia ja raivasivat tiensä kohti aurinkoa. Josko ensi viikolla uskaltaisin siivota kukkapenkin, kun tämän viikon räntäsateet ja pienet pakkaset on ohi. 

11 huhtikuuta 2024

Sininen on taivas, sinisyyttä heijastaen...

Repolaisen VÄRIHAASTE on edennyt vihreän ja keltaisen kautta SINISEEN:

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen lauloi Jukka Kuoppamäki 1970 -luvulla. Tänään, ja eilenkin, taivas oli niin sininen ja oli niin lämmintä, että oli pakko pistää Reinot, huppari päälle ja etsiä lehtiharava nurkalta ja rapsutella vähän pihaa. Ensimmäiset krookuksetkin oli jo nousseet! 

 

..siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen... Niin jatkui Kuoppamäen laulu ja kirjahyllystä löytyneen sinikantisen Pikku Jättiläisen, vuodelta 1958, takakannen taskusta löytyi Suomen kartta, josta löytyi pieniä ja isompia sinisiä läiskiä - yli puolen hehtaarin kokoisia on 168 000 😲 Pikku Jättiläinen: Tietokirja nuorisolle, Muistikirja aikuisille, Ohjekirja Opiskelijoille.

Tätä sinistä tarinaa kirjoittaessani tuli Mursu kysymään, haluanko lähteä punarinnan pelastustalkoisiin. TOTTAKAI! Näytti siltä, että punarinta ei löydä pois omenapuun rungon ympärillä olevasta suojaverkosta. 
Sininen taivas oli muuttunut harmaaksi ja tiputteli vettä, joten reiskojen sijaan työnsin jalkani näihin  

Mutta kun pääsin pihalle, oli lintu jo "vapauttanut" itse itsensä ja sirkutti pihlajan oksalla 🐦

Aurinko sulatti päivällä lunta oikein kunnolla ja nyt kun sade kasteli maan, ulkona tuoksui ihanalle, keväälle. Oli pakko työntää sormet multaan, sotkea kädet. "Tuokstutella" kevättä. Sisälle tultua oli tietenkin käsien pesun vuoro ja jotta sain kaiken mullan pois kynsien alta, otin käyttöön tämän (terveisiä Stanstalle 😉😅)

(En muistanut keltaisena päivänä kuvata tämän kaveria keltaista ankkaa) 

Jääkaapissa sattui olemaan vielä purkki piimää (eikä alppiruusu vielä halunnut sitä), otin kaapista kulhon ja kaivelin 
kuiva-ainekaappia, mahtaisiko sieltä löytyä aineksia. 

Pöllöhilloon ei meiltä aineksia löytynyt, sillä pakastimessa ei ole mustikoita, mutta "meidän myllyn" viimeisiä taidan vedellä: 
Näiden Uunitalkkunajauhojen valmistus on surullista kyllä lopetettu, mylly toimii kyllä muuten, mutta myymäläkin on lopetettu. Toivotaan, että se vielä joskus avataan. 

Kurkkasin vielä kirjahyllyyn ja mitä löysinkään: Mursun - eikun Hipon. Siis Mursun Hipon. On painava kuin mikä, säästäväinen mies tuo Mursu. 

Talkkunavellin syötyäni keitin vielä mukillisen teetä, istahdin omaan tuoliini, nostin jalat sohvapöydälle (krhm, tunnustaako teistä kukaan muu pitävänsä jalkoja pöydällä?) ja otin kirjahyllystä löytyneen runokirjan käteeni. 


Ja miten ollakaan, juuri tällä kertaa sohvapöydällä on sininen poppanaliina. Kaikkien niiden poppanaliinojen joukosta. 
Sohvapöytähän on iso, vanha arkku, joten liinat ovat pitkiä kaitaliinoja. 

Tee oli perusteetä, teepussia liottelin tovin mukissani. Ja jottei joka paikka kastuisi, käytin tätä:

Kirsti Luovan runokirjaa "Melkein äsken" 
luin pöllöpeittoni alla lämpöisessä. 
Kirsti asuu Äidin Satumetsän naapurissa ja hänellä on pieni ihana koira, jota saan tavata silloin tällöin - ihan niin kuin Kirstiäkin. 


Kirsti kirjoittaa runojen lisäksi lastenkirjoja, mm. Metka kissa Melleristä 😺

Ja kyllä Repolainen, pöllöpeitosta löytyi se sininenkin pöllö 🥰


09 huhtikuuta 2024

Kassakuitin pituus

 Sunnuntaina oli taas lääkesulkeiset ja lopputuloksena oli kahden viikon täysien dosettien lisäksi huomio, että tarvitaan lisää lääkkeitä. Kysyin Mursulta, soitanko apteekkiin A vai B ja pyydän varaamaan/tilaamaan. Ihan sama, oli vastaus. Tai soita vaikka Apilaan, mennään kaupunkiin. Seelvä - minä soitin. Luulin saavani vain kahta lääkettä, mutta sainkin neljää, joista yksi piti tilata.

Siispä kävimme kaupungissa vasta tänään. Olen jo luopunut piposta - varsinkin, kun tänään EI ollut "bad hair day", mutta olisin kyllä silti tarvinut pipoa. Sitä, jonka olen joskus tullut ostaneeksi Mursun ja Pojan takia ja jossa lukee AINA SAA KÄRSIÄ JA HÄVETÄ

Toisaalta. Ehkä ilahdutimme Kärkkäisen kassahenkilön työpäivää - samalla kyllä toivon, että kukaan muu ei tee samanlaisia ostoksia kuin me. Ostimme karhupumpun. Tiedättehän, sen millä saa tukkeutuneet viemärit auki? Jep. Idearikas, armas Mursuni pohti siinä kassalla (jossa onneksi ei ollut muita asiakkaita), että "tämä varmaan mahtuisi mun päähän". No menin sitten sanomaan, että no kokeilepa 🙄 Ja loppu onkin sitten historiaa... Onneksi ei kokeillut ihan sillain kunnolla kuten kuulemma jossain videossa on kokeiltu - ei kuuleman mukaan lähden kaljusta ihan helpolla irti. 

Sillä aikaa oli apteekista tullut viesti, että lääkkeet on noudettavissa, joten (S)Eniilin nokka kohti Apilaa. Meidän molempien lääkkeet oli ns. loppusuoralla ja vaikka sanoin, että laitetaan ne samaan kassiin, niin loppujen lopuksi meillä oli KAKSI kassillista lääkkeitä - eikä mitään pieniä muovipusseja, vaan nimenomaan kasseja. Ja kun olin luvannut lunastaa Mursun ulos apteekista, oli kaikki lääkkeet samalla kuitilla. 
Uteliaisuuttani mittasin sen kuitin ja sillä oli pituutta 47 senttimetriä. 
Melkein PUOLEN METRIN KUITTI apteekista. 
Kävelin Mursun perässä autolle ja hihittelin itsekseni, kun katselin häntä hänen kantaessaan kahta apteekin kassia - muut kantoivat pääsääntöisesti kahta Prisman muovikassia 😂😂

Mutta nyt toivottavasti pysyy taas Riesa kurissa seuraavat(kin) kolme kuukautta! 

Kaupunkiin mennessä sain kuvattua tämän pikkuisen "kosken", jota ihastelen joka kevät. Myös oikein sateisilla keleillä kesäisin ja syksylläkin, mutta näin keväisin tämä on upeimmillaan. Nyt ei tullut takanamme autoja, joten oli mahdollisuus pysähtyä ja sain kuvattua tämän auton ikkunasta. 


Haravointi..peukaloa? vähän kutkuttaa jo, mutta onneksi aurinko on jo sen verran matalalla, että - että mitä.. ööh.. en keksi mitään hyvää tekosyytä. Ööö... haravat on varmaan alapihalla tai jossain lumen alla kuitenkin. Tai jotain. Ehkä seuraavana aurinkoisena päivänä kun saan uuden lehti-/ruohosäiliön, vanhassa on jo reikiä ja sekin on työkaluvajassa kaaaamean lumivallin takana...

PosEtiivistako? Noh. Arvaatkas mitä inhoan julmetusti ja mikä on mielestä AIVAN TURHAA? Uudet muovikorkit, jotka pitää olla kiinni, missä nyt sitten ovatkaan. 
1) Ostettiin Lidl:stä 1,5 litran pulloja jotain vadelma-raparperi-mansikka-persikka (en muista mitä ne oli) juomia. Ensin en edes osannut avata korkkia oikein, vasta sitten kun Mursukin joi siitä pullosta, näin miten korkki pitää avata! Käyttöohje olis tarvittu.
2) Toinen pullo: En osannut laittaa korkkia kiinni OIKEIN ja loppujen lopuksi se korkki lähti irti. Aivan turhaa siis koko pelleily.
3) Maito-/mehupurkkien muovikorkit. Samat jutut kuin edelliset mutta lisäksi vielä se, että sitten kun tölkin pitäisi olla tyhjä, niin eipäs se olekaan. Tölkkiin jää AINA vähän maitoa tai mehua, jos et avaa sitä niin kuin ennenkin tai leikkaa yhtä kulmaa auki saksilla ja valuta viimeistä ruokalusikallista "nurkasta". 

Siinäpä päivän ärsytys 😂😂

06 huhtikuuta 2024

Kiitokset

 Äiti kiittää onnitteluistanne 💐💖

Tässä yksi kuva Satumetsän pihalta; aamiaisvieras 😊 



(Kuva on Äidin ottama, käytän lupaa kysymättä) 

05 huhtikuuta 2024

Hei leijailkaa, hei leijailkaa, te pienet lumihiutaleet...

Ja nehän leijailee. Tällä hetkellä siis vain leijailee, mutta myöhemmin iltapäivällä pitäisi tulla lunta ihan kunnolla. Ja sitten sunnuntaina vettä. 
Toissa päivänä tehtiin taas vähän lumitöitä, ettei pääse "tatsi" unohtumaan. Tällä menolla se ei kyllä ensi talveen mennessä pääsekään. 
Uutisissa vai säätiedotuksessa sanottiin jotain tyyliin, että "on kaivettava kolat taas esille" - siis ennen sitä lumimyräkkä. No, eipä meillä ollut vielä niitä poiskaan viety - meillä kun ei talvella koko tonttia kolatakaan ja lumikolien säilytyspaikka on kesäisin alapihalla. Ei ollut vielä hinkua lähteä kahlaamaan tuonne alapihalle.
Eikä Poikakaan innostunut ajatuksesta ottaa mua kolan kyytiin ja vetää saunalle/työhuoneelle, joka on siellä alapihalla, vaikka olisi ollut jotain vailla työhuoneelta. Ei kuitenkaan kovin tärkeetä. 

Repolainen taikoi taas upean kortin 🧡 - kiitos miljoonasti! Äitirakkaalla oli syntymäpäivä ja Pojan ja Mursun kanssa käytiin onnittelemassa ja edustettiin samalla myös Siskorakkaan perhettä. Nimiä korttiin kertyi jälleen enemmän kuin pari... kahdeksan tällä kertaa. 


 Annettujen speksien kera Repolainen pääsi sukeltamaan täydellisesti Äidin pihan satumaailmaan - olipa pistänyt pöllönkin oksalle istumaan, vaikken muistanut mainita, että suuri osa mun pöllöistä on Äidillä sijoituksessa. Vai onko se Pöllö 😉😂 Ja ihan parasta kortissa on tuo puun oksalla roikkuva hattu! Se on juuri niin Äitiä, kuin vain voi olla 🥰🥰 Ja kaikki eläimet, niitä pihalla riittää.
Juuri eilen sain kuvan, kun pihalla oli metsäkauris aamupalalla yhdessä Äidin ja Tunturiruipelon kanssa. 

Meillä sen sijaan keekoili tuossa tiellä fasaani yhtenä päivänä. Katseli tänne meille päin "ettekö nyt näe mua". Yritin ottaa siitä kuvaa, mutta likaiset ikkunat ja puhelimen kamera ei ole hyvä yhdistelmä. Pöllytti se sulkiansakin, että olisi näyttänyt paremmalta, mutta ei siitä kunnon kuvaa saanut. Ja kokemuksesta tiedän, että rappusille meno ei kannata; heti kun avaa ulko-oven, kuvattava katoaa. Vaikkei meidän ulko-oven saranat edes narise. 

Eilen pistäydyin hammastarkastuksessa. Reikiä nolla, mutta ei ne alkavat reiätkään kyllä mihinkään olleet hävinneet. "Nämä alkavat reiät täällä ovat vielä". 
Ihan hyvä, ettei olleet muuttuneet oikeiksi rei'iksi, mutta olisi ne voineet vaikka hävitäkin. Yhtä hammasta vähän siloteltiin; tiedättehän kun jossain on jotain rosoa tai lohkeama, niin kieli hakeutuu sinne koko ajan. Se on ärsyttävää. Ei hakeudu enää. 
Hammaskiveä on vähän ja sitä pitää suuhygienistin poistaa, ei ongelmaa. 
Seuraava käynti vuoden päästä - valitettavasti hampaissa on niin paljon vanhoja amalgaamipaikkoja, että lääkäritäti oli sitä mieltä, että niitä varmaan täytyy pikkuhiljaa ruveta vaihtamaan. 
Ötökkätutkijalta tuli juuri pari-kolme päivää sitten kunnon irvistyskuva, kun molemmat etuhampaat ylhäältä oli irronneet 🦷🦷

Mun piti kysyä teiltä neuvoa tai vinkkiä johonkin asiaan, mutta kappas vain, olen unohtanut mikä asia se oli.
Mutta kun en muista sitä varsinaista asiaa, niin kysyn onko teissä lukijoissa ketään alppiruusutietäjää/-harrastajaa/-hoitajaa? Mun rakas, vuosia vanha alppiruusu näyttää siltä, että olisi saanut siipeensä talven aikana - tosin niin se näyttää joka kevät - mutta mitä sille kannattaisi/pitäisi nyt tehdä, kun lumet joskus lopulta sulavat? Nuppuja siinä on hurjasti, mutta myös paljon ruskeita lehtiä. Nypinkö ne kurjalta näyttävät lehdet pois? 
Kutakuinkin tältä sen pitäisi näyttää - väri on kyllä enempi vaaleanpunainen, en tiedä mikä on värin tämmöiseksi muuttanut. Tumpelo kuvaaja. Luulen, että tulevana kesänä se näyttää kurjemmalta 😥