Luita ja lukemista, puita ja pukemista

Kryptinen otsikko? Niin mullekin, mutta se vaan tuli jostain. 

Tai no. Luut tuli tv-mainoksesta. Siellä mainostetaan kalkki- ja d-vitamiinitabletteja. Siinä sanotaan, että joka kolmas nainen saa luunmurtuman täytettyään 50 vuotta. Ja jos äidilläsi on hauraat luut, riskisi osteoporoosiin lisääntyy. 
No joo, myönnän, minä olen syönyt tuota kyseistä tuotetta, en mainoksen uhrina vaan lääkärin käskystä ja lisäksi D-vitamiinia. (Minun luita kai syö nykyään lääkkeet, luulen ma) 

Mutta mietin sitä, että kun lapsena roikuin iltaisin navetalla, kun mummo oli iltalypsyllä ja join lypsylämmintä maitoa ja muutenkin join sitä lehmänmaitoa joka päivä monta lasillista, niin olisiko luut tulleet kovemmiksi sillä? (Koputan puuta) Kun ei ole koskaan katkennut eikä murtunut, vähän vain nivelet nitkahdelleet ja sillain. 
Että onko sillä oikealla lehmänmaidolla ja kaupanmaidolla eroa 🤔🤔 

Tai kyllä niillä varmaankin on, isä sanoi usein, että hän ei sitä kurria juo ja tarkoitti kaupan maitoa. 

Lukeminen puolestaan. 

Kirjaston sivuille kipaisin tässä iltana muutamana, en vieläkään muista minkä takia, mutta väliäkös tuolla. Mukavaa siellä kuitenkin oli. Saattaa olla, että menin vain katsomaan, mikä on sijoitukseni varaamani kirjan jonossa. Taisi olla 24. 
Löysin sivuilta tämän vuoden Lukudiplomin. No joo, vähän myöhässä, mutta onhan tässä vielä kolme kuukautta ja viikko aikaa. Oho, kolme kuukautta ja neljä päivää. Kolme päivää meni jo. 

No, aikaa on. Kävin listan läpi ja valitsin kirjat jotka aion lukea tai kuunnella. Yksi kirja löytyi kotoa, se on ollut odottamassa vuoroaan jo pitkään, mutta "aina on tullut jotain muuta". Kaksi kirjaa varasin saman tien omasta kirjastosta, koska olivat saatavilla. Ja sitten. Se suurin urakka. 

Muistatte varmaan, kun takki auki kehuin lainanneeni kirjastosta Volter Kilven tiiliskiven, siis Alastalon salissa? Ei päässyt Pukkila edes salin ovelle, kun kirjan kannet lävähti kiinni ja Kilpi palautui kirjastoon 🤦‍♀️

Vaan nyt lainasin kirjan Saatavuuspalvelu Celiasta ja päätin selättää sen. Kirja on siellä kahdessa 18 tunnin osassa, siis yhteensä 36 tuntia! Totesin, että syksy on saapunut, sateisia kelejä varmasti riittää ja lankaa, sitä riittää. (Ja kaupasta saa tarvittaessa lisää...) Katsotaan kuinka monet sukat/lapaset ehdin neuloa kunnes kirja on kuunneltu 😅 

Nyt on sentään saatu jo Petter Filemon Pihlman Pukkilan paikalleen ja eiköhän Malakias Afrodite Härkäniemikin kohta saa piipun valittua... Kirjaa on jäljellä enää vain noin 33-34 tuntia. 

Iltaisin Nukkumattia odotellessa luen Karin Smirnoffin kirjaa Lähdin veljen luo. Jollain tavalla erikoinen, mutta kuitenkin kiehtova kirja. 

Ja tästä pääsen aasinsiltaa pitkin marikan polut -blogin päivitykseen liittyvään asiaan. 

Onko teillä muilla useampi kirja yhtä aikaa luettavana? Vai luetteko kirjan kerrallaan ja siirrytte sitten seuraavaan? Tai luetteko yhtä ja kuunteletteko toista kirjaa - tai vain luette tai kuuntelette - siis kirja kerrallaan? 
Itselläni on se yksi kirja unen odottelua varten, ainakin yksi. Nyt on kesken kaksi, toinen jää nyt vähäksi aikaa odottamaan. Saatavuuspalvelu Celiassa saattaa olla pari kirjaa yhtä aikaa lainassa kuunneltavana; toinen kevyempää aivot narikkaan -kuunneltavaa eli ei niin väliä jos joku kohta jää jonkun ajatuksen jalkoihin ja toinen sitten vähän enemmän keskittymistä vaatimusta. 

Tuo on sinänsä erikoista mun kohdalla, kun keskittymisen ja muistin kanssa on haasteita. Toisaalta, ehkä toi on auttanut molempien parantamisessa 🤔

Puitako? Klapeja oli ilmestynyt pihalle eilen sillä aikaa kun käytiin kirjastossa ja kaupassa. Kiitos ystävämme "Frozenin". Pohdimme mihin ne pinoaisimme ja lopulta ratkaisimme ongelman - sitä varten tarvitsimme yhden puisen lavan. Tai vaihtoehtoisesti vähän puuta mistä teemme sen itse. Siispä kylille ja ajellessa harmaat aivosolut käyttöön. Hmm... Tokmanni on paikka johon kuljetetaan paljon tavaraa, sieltä voisimme saada yhden lavan. Olimme kääntymässä isolle parkkipaikalle, samalla alueella oli muitakin yrityksiä. Yhden yrityksen takana näimme puulavoja. "Saiskohan noilta yhden..?" Mursu meni kysymään ja sisällä oli katsottu kuin haamua 

- Siis tulitko sä kysymään luvan?

- Joo-o..

- Totta kai saat, kun kerran kysyt. Yleensä ne varastetaan. 

Ja niin me tultiin yhden lavan kanssa kotiin ja sen jälkeen ruvettiin puuhommiin eli pinottiin ne pihalle tuodut klapit parin lavan päälle. Meinas tulla hiki ja selkä kipeeks, mutta kaikesta selvittiin. 

Ja lopuksi. Miten se pukeminen sitten vielä tähän päivitykseen liittyy? No ei sitten niin oikeastaan mitenkään. Jos osaisin ommella muutakin kuin suoraa ommelta, niin sitten se voisi liittyä, mutta kun en, niin ei. Tai no jos noiden toistaiseksi ainoiden päälle menevien farkkujen lahkeen suut ompelis siistimmiksi. 

Eli siis rikki mennyt ompelukone on nyt korjattu. Korjaus ja huolto oli niin edullinen, että korjaus kannatti, korjaajakin oli sitä mieltä, että koska vain yksi osa on rikki ja se on vaihdettavissa ja kone on muuten kuin uusi, niin jopa mun vähillä ompeluilla se kannattaa. 

Ainoa vaan, että kun kävin kysymässä olisko kone noudettavissa - piti olla jo eilen - ei ollutkaan. Ja kun päästiin kotiin, n. puolen tunnin ajomatka, niin tuli viesti, että koneen voi noutaa. 

Tällä aloitettiin Alastalon salissa kuuntelu.

Hyvä päivä ostaa Roosa -nauha

 

Tänään oli hyvä päivä ostaa uusi Roosa -nauha viimevuotisen rinnalle. 

Kiitos Toni & Sipe; me uskomme valoihin pimeyksien reunoilla.

Laiskiainen; olet ollut mielessäni (toki muutenkin) keskiviikosta asti kun seisoimme kotitalosi hoodeilla liikennevaloissa, miettimässä missä voisin jäädä pois kyydistä ja kipaista kuvauksiin - malli mikä malli 😉
Vastaus tuli jo tänään enkä kaupan kassalla miettinyt sekuntiakaan ostanko Roosa -nauhan vai en, niin kiitollinen olen suomalaiselle terveydenhuollolle. Kaikki hyvin tällä erää.

Sinulle Laiskiainen lähetän lämpimiä ajatuksia, halauksen ja hyvän viikonlopun toivotuksen 🧡🧡

PS. Älkää jättäkö ilmaista tilaisuutta seulonnassa käymiseen käyttämättä - olemme onnekkaita, kun se meille tarjotaan.
Mahdetaanko missään muualla tällaista tarjota?

Arjen paljastuksia - haaste Repolaisen blogista

Pitkästä aikaa päätin tarttua haasteeseen; otin ja nappasin Repolaisen blogista Arjen paljastuksia -haasteen. 
Kannattaa varata aikaa, kärsivällisyyttä, vähän syötävää ja juotavaa mukaan, kysymyksiä olikin enemmän kuin aluksi luulin. Voi olla hyvä varautua vaikka nokosilla välissä 😉

Arjen paljastuksia - Milloin?

VAIHDAT LAKANAT
En mitenkään säännöllisesti, muutaman viikon välein. Tyynyliinat vaihdan "siinä välissä" eli yhdellä lakananvaihtovälillä käytetään ainakin parit tyynyliinat 😊

VAIHDAT PYYHKEET
Käsipyyhkeet viikottain, Mursu ottaa itselleen puhtaan kylpypyyhkeen silloin kun siltä tuntee. Itse käytän kylpytakkia, jonka pesaisen... No, tarpeen mukaan. Yksi kylpypyyhe on hiustenkuivausta varten, se ei juurikaan puhtaiden hiusten kuivaamisessa likaannu, joten... 

PESET PEITOT JA TYYNYT
Meidän tyynyjä ei voi pestä, mutta niiden irtopäälliset pesen pari-kolme kertaa vuodessa, ainakin Mursun tyynystä. Peittojakaan ei välttämättä tule pestyä vuosittain, kun kesällä nukutaan pelkällä pussilakanalla ja maalla voi talvella pestä peitot pakkaslumella ja sen jälkeen jättää ne pakkaseen.

PESET HIUKSET
Hmm... kerran viikossa tai sitten toisenkin, jos oikein ahistaa niiden likaisuus. Kun ne tuntuu naapurin sanoin siltä, että "rouva on kammannut hiuksensa porsaankyljyksellä" 😋 

FÖÖNAAT HIUKSET
Silloin kun oon lähdössä johonkin kauppaa tärkeämpään paikkaan. Muutoin mennään ihan sillä mihin ne kuivuu. Aamulla käytän kampaamiseen vettä suihkepullosta ja viispiikkistä - lyhyissä hiuksissa on puolensa 👍
Talvella taas kauppareissuilla föönaamisen korvaa pipo

KÄYT SUIHKUSSA
Kerran viikossa - käsitöitä tehdessä ei kauheesti hikoile... Meillä on perinteinen ämpäri-vati systeemillä toimiva sauna - jossa tosin käytämme retkisuihkua, joka on kätevä! Suunnitelmissa on saunaremontti jonka yhteydessä asentaa kuumavesivaraaja ja suihku. Ensi kesänä sitten. Nyt on hyvä näin.

VAIHDAT HAMMASHARJAN
Kun se rupeaa muistuttamaan auton alle jäänyttä piikkisikaa 😢

SHEIVAAT
Sääret pari kertaa kesässä. Onkohan niin, että kun on iän mukanaan tuomaa näön huonontumista, niin on iän mukanaan tuomaa säärikarvojen vähenemistäkin 😜

PUHDISTAT HIUKSET HARJASTA
Mun harjassa on enemmänkin pölyä eli se täytyy pestä parin viikon välein. Lyhyistä hiuksista huolimatta käytän sitä ns. takkuharjaa. 

KÄYT PUNTARILLA
Pari kertaa vuodessa. Vaatteet kyllä kertoo missä mennään. Valitettavasti esim. farkut, joita pidän nykyään harvoin, ahistaa senkin kerran kun vedän ne jalkaani.  Yllätyksekseni ne ahdistikin vähemmän kuin luulin, eli meni jalkaan lähes suit sait, vaan kun olivat iän ikuisen vanhat niin, hups.... Pakuun kiivetessä, yksi kulunut kohta sanoi riiips - ja se niistä farkuista. Ihmisen olisi siis ostettava vaatteita useammin 😂

TEET RASKAUSTESTIN
En oo koskaan tehnyt itse, kaupungin laboratorio hoiti asian mun puolesta. Nykyään ei enää tarvitse..

VAIHDAT SUKAT
Krhm.... Jos mä sanon, että kerran viikossa 😂 tai kahdessa... Kun siis kotonahan mulla on aina villasukat, ne mitkä nyt sattuu jalkaan osumaan, niitä kun on sängynvieressä ja sohvanvieressä ja joka puolella. Mutta sitten kun lähdetään kauppaan, mä laitan sukat, siis kylmällä kelillä. Niin eihän ne sukat oo jalassa kun tunnin-pari. Ja näin kesällä ei crocseissa oo sukkia ollenkaan.  Ja talvellakin, jos mennään vaan tohon kyläkauppaan, niin mulla on villasukat ja Reiskat 🙈

PESET RINTSIKAT
Silloin kun muutenkin pyykkiä. Tai jos tarvin jotkut tietyt rintsikat vaikka seuraavana päivänä, niin pesen ne tietty käsin heti. 

PESET PYYKKIÄ
Silloin kun tarvii eli sitten kun vaatelipastot alkaa olla tyhjentyä..

IMUROIT
Harvoin. Keskilattialta silloin kun on tulossa vieraita. Silloin kun villakoirat rupee murisemaan ja järsimään nilkkoja, Mursu ottaa imurin ja hyökkää niiden kimppuun sohvien ja sängyn alle ja nurkkiin. 

SIIVOAT
Siivoamiseen kuuluu varmaan paikkojen järjestely ja pölyjen pyyhkimen? Paikkoja järjestelen tyyliin koko ajan, mutta ei se näy missään. Kaikki on aina väärässä paikassa ja jos joku paikka onkin siisti, se on sitä korkeintaan kolme päivää. Pölyt pyyhin siinä vaiheessa, kun kirjahyllyyn jää sormenjäljet. 

LUUTTUAT LATTIAT
Lattioiden luuttuaminen ei kuulu tapoihin. Meillä on niin vähän paljasta lattiaa, syynä se, että  kun on mattoja, on talvella lämpöisempää. Mutta silloin tällöin pesaisen kahvilla pienen läntin lattiaa tuosta keittiön ja olohuoneen väliltä, kun tuon kahvit tänne olohuoneen puolelle. Mäntylattian pesu maitokahvilla on trendikästä. Tai itse asiassa se on vaniljasoijajuomakahvia 😜

PESET IKKUNAT
En pese, olen vain assistenttina. a) olen liian lyhyt b) lopetin ikkunoiden pesun siihen, kun olin  pessyt ikkunat ensimmäisessä yhteisessä kodissamme ja sain Mursulta kotiin tultuaan kommentiksi "ai, sä oot hankkinut meille sälekaihtimet"

KÄYT MATTOPYYKILLÄ
Lapsena mummulan rannassa mummun kanssa pestiin mattoja, sitten meni monta monta vuotta etten käynyt mattopyykillä. Nyt tänne maalle muutettuamme on taas omalla pihalla pesty mattoja.  

PESET VESSAN
Tarpeen mukaan ja aina kun on tulossa vieraita. Meillä siitä huolehtii kumpikin. 

PUHDISTAT LIESITUULETTIMEN
Pari kertaa vuodessa.. Seuraava puhdistus on varmaan uuden hankinta.

PUHDISTAT LATTIAKAIVON
Nykyisessä veskissä riittää lattiakaivon kastelu parin viikon välein, kun peseytyminen tapahtuu saunassa (ulkosauna). Kaupungissa asuessa puhdistin vähintään kerran kuussa, vaikkei se mikään miellyttävä tehtävä ollutkaan. Yläkerran asukas ei ollut puhdistanut omaansa varmaan koskaan ja se aiheutti vesivahingon meille ja vielä kahteen alempaankin kerrokseen. Kuvien perusteella näytti kuin siellä kaivossa olisi ollut joku kuollut elukka - YÄK! 

PUHDISTAT PÄÄKOPPASI
Teen sitä eri tavoin; kolmen tunnin puheluilla eri ihmisten kanssa, maailmanparannusmatkoilla, kirjoittamalla - kyllä pääkoppaa tulee puhdistettua melko lailla viikottain tai ainakin parin viikon välein.

TARKASTAT KUIVAKAAPIN SISÄLLÖN
Kyllä se kaiken varalta kerran vuodessa tulee käytyä läpi, vaikka ei meillä juuri mikään vanhene. Mutta on siellä jotain niitä, joista päiväys on jo mennyt, "no kyllä nää voi vielä käyttää", mutta joita ei sitten vieläkään tule käytettyä. Kun niitä tarpeeks kauan siellä kaapissa hautoo, niin jossain välissä ne heittää pois.  

SIIVOAT JÄÄKAAPIN 
Jääkaapissa on sama juttu; ei siellä mikään juuri pääse vanhenemaan. Ehkä jotkut maustetahnat tai sellaiset. Siivota sitä ei sen kummemmin tarvitse, kun ei se sotkeennu. 

KÄYT KAUPASSA
Joka toinen tai kolmas päivä. Vähän riippuu, mitä muita asioita meillä noihin lähimpiin keskuksiin on. Joskus jään kyllä kotiinkin, kun Mursu lähtee kauppaan, mua ei onneksi tarvita aina mukana.

LEIVOT
Suunnilleen kerran vuodessa.

TEET RUOKAA
En oikeastaan koskaan. Pari keittiönpolttoyritystä on tuonut mulle ruuanlaittokiellon, joten ainoat mitä saan tehdä, on pizzan lämmitys uunissa ja mikron käyttö. Raparperikiisseliä saan keittää...  Mursu hoitaa meillä kokkauksen. 

TILAAT RUOKAA
Voisin sanoa, että joka päivä: Mursu-service toimittaa. Oikeasti asutaan sen verran syrjässä, että tänne ei toimita foodorat ei woltit ei kotipizzat eikä muut.
Meillä on kyllä oma pizzeria kylällä, mutta heillä ei oo kotiinkuljetusta. Sinne voi soittaa tilauksen etukäteen ja käydä itse noutamassa sen - meiltä ei onneksi ole sinne pitkä matka, voisi melkein vaikka juosten kipaista hakemassa.  

SYÖT HERKKUJA
Vaikka joka päivä, jos vaan on tarjolla. Yritän hillitä niiden ostamista ja syömistä, mutta liha on heikko. Välillä onnistun paremmin ja tosi usein huonommin.  

SYÖT IRTOKARKKEJA
Irttareita syön aika harvoin, muutaman kerran vuodessa. Kunpa pääsisin yhtä hyvin eroon muistakin karkeista ja suklaasta.  

SYÖT JÄTSKIÄ
Ainakin silloin kun jätskiauto käy tuossa postilaatikolla - tai jos mä en ehdi sinne, niin se pysähtyy meidän pihatien suussa, sitä minä sanon palveluksi!
Ja silloin syön jätskiä kun käyn Äitirakkaan ja Tunturiruipelon luona yökylässä; siellä saa aina iltapalaksi jätskiä 🍨

KÄYT LÄPI VAATEKAAPIT/VAATEHUONEEN
Viimeksi silloin kun muutettiin kaupungista tänne maalle. Nykyään heitän/pistän vaatteita pois sitä mukaa kun ne on käytetty loppuun. 

OSTAT UUSIA VAATTEITA
Uusia vaatteita ostan nykyään vain kun tarvitsen. Muuttoa tehdessä neljä vuotta sitten huomasin, että mulla on niin paljon vaatteita, että en tarvitse moneen vuoteen uusia vaatteita, korkeintaan sukkia ja alusvaatteita. 

PESET AUTON
 Meidän (S)Eniilin pesun hoitaa nykyään sade. Se on niin iso auto, että ainakaan minä en ylety sitä pesemään 😂 Ehkä painepesurilla jossain vaiheessa voidaan vähän sitä huuhtaista 

VAIHDAT RENKAAT
Samasta syystä, eli auton koosta johtuen, autohuollon pojat vaihtaa (S)Eniilin renkaat, ne kun saa nosturilla auton ylös. Mutta oon mä sujuvasti auttanut kun vanhaan autoon vaihdettiin kesärenkaat; osaan käyttää tunkkia eli osaan katsoa mihin kohtaan se laitetaan, ja osaan katsoa miten päin mikäkin rengas laitetaan.  

SIIVOAT LÄÄKEKAAPIN
Oisko kerran 1,5 vuodessa 🤔 Meillä on Mursun kanssa molemmilla sellaiset lääkearsenaalit ja kun niitä välillä fiksaillaan, niin jää harmi kyllä käyttämättömiä lääkkeitä, jotka pitää palauttaa apteekkiin. Kun niitä sitten keräilee palautettavaks, niin samalla tulee käytyä lääkekaappikin läpi, jos siellä on jotain vanhaks menneitä särkylääkkeitä tms. 

TARKASTAT PALOVAROITTIMINEN
Kerran vuodessa, 11.2. Siitä tuli tapa kun kaupungissa kävi useampana vuonna em. päivänä partiolaiset tarkistamassa palovaroittimet. Ja siitä tuon päivän aikoihin yleensä muistutellaan monta kertaa, niin ei se pääse unohtumaan.

KÄYT KIRJASTOSSA
Ihan muutama päivä sitten hain neljä kirjaa, jotka olin varannut. Ihan niin usein ei enää tule käytyä kuin kaupungissa asuessa kuin 300 m:n matka on kasvanut 30 km:iin. Enemmän tulee kuunneltua äänikirjoja.
Onneksi kirjastoilla on nykyään nettisivut ja varausmahdollisuus, niin voi varata/tilata kirjat etukäteen. 

KÄYT MUSEOSSA
Eipä juuri tule käytyä, kun ei ole kaveria kenen kanssa käydä. Viime käynnistä on pitkä aika.

KÄYT TEATTERISSA
Sama juttu kuin museoiden kanssa. Kesäteattereissa vuoden parin välein. Menneenä kesänä piti mennä, mutta tuli sitten muuta "ohjelmaa" sen tilalle.

KÄYT LEFFASSA
Katson leffoja kotona omalla sohvalla. Voi ottaa torkut välillä. 
Olen viimeksi käynyt leffassa kahden nuoren herrasmiehen kutsumana katsomassa Risto Räppääjää - varmaankin noin 13 vuotta sitten... 

KÄYT RAVINTOLASSA
Jos joku tarjoaa 😄

KÄYT METSÄSSÄ
Saisko sinne asfaltoidut polut? Ei vaan. Kävisin niiiiin mielelläni, mutta huonolla tasapainolla varustettuna mun metsäretket on koko lailla tehty. Viimeinen metsäretkeni muutamien vuosien takaa muistetaan "sammaleiden tutkimusretkenä".. Muutaman kerran humpsahdin polvilleni - kompastuin heinään!- ja hillittömän naurukohtauksen vuoksi en meinannut päästä ylös. Onneksi ystävät auttaa aina. Samat ystävät nätisti näyttivät kartasta vaivihkaa reitin "jos sä meet tosta nyt tonne ja käännyt sitten vasemmalle, niin meidän mökki on tossa, tää mäki on aika jyrkkä" eli vink vink, menisit sä mökille, niin me jatketaan 😂😂
Näin me tehtiin ja ratkaisu oli ihan hyvä, olen kiitollinen ystäville

HUOLEHDIT KUNNOSTASI 
Hyvin syöminen ja nukkuminen on myös kunnosta huolehtimista, eikö olekin? 

SOITAT ISÄLLE/ÄIDILLE
Äidille soitan vähintään kerran viikossa.
Isälle juttelen silloin tällöin mielessäni.

SOITAT ANOPILLE
Anopillekaan ei voi soittaa, mutta hänelle istutetun kukkapenkin luona käyn välillä kertomassa kuulumisia. 

SOITAT LAPSELLE
Viikottain? No ainakin joka toinen viikko. Yritän antaa olla rauhassa...

SOITAT INSTRUMENTTIA
No kun en osaa. Haluaisin osata soittaa saxofonia 🎷

KUUNTELET MUSIIKKIA
Usein silloin kun päivitän blogia. Tällä hetkellä YouTubesta soi Samu Haber.
Joskus myös kun oon yksin kotona, kuuntelen musiikkia kovalla, vaikka oikeesti en tykkää metelistä. 

NÄET VANHEMPIASI
Joskus käydään Äidin luona useammin, joskus on parinkin kuukauden väli. 

NÄET LAPSIASI
Parin-kolmen kuukauden välein. Riippuu vähän siitä mitä Poika tekee, millainen tilanne opiskeluissa on menossa. 

VALEHTELET
No joskus voin pienen valkoisen valheen laskea, mutta ennemminkin niin, että jätän kertomatta asioita joita ei suoraan kysytä. 

KOMENNAT PUOLISOASI
En komenna, vaan pyydän.

ITKET
Itken aika herkästi; niin ilosta kuin surustakin.
Viimeisimmät itkut olen itkenyt enon muistotilaisuudessa, kuunnellessani vanhaa kotimaista iskelmää ja muistellessani miten pikkutyttönä sain kuunnella toisen enon kanssa lauantai-iltaisin iskelmiä c-kaseteilta enon valmistautuessa "kylille lähtöön" 🧡 
Hassua kyllä, iloiset muistot lapsuudesta toivat kyyneleet silmiin - ehkä onnesta, että olen saanut elää ne?

OLET ERIMIELTÄ PUOLISOSI KANSSA
Hmm... tää on paha 😄 Silloin kun muistellaan jotain vanhoja asioita. Muistelut päättyy monesti hyväntahtoiseen lausahdukseen "nii-in, kummalla meistä se muistiongelma on" 

RIITELET IHMISSUHTEESSASI
Onko mököttäminen riitelemistä? Jos on, niin silloin kun mua ei kuunnella tai asioita ei tehdä mun mielen mukaan. 
Jos ei oo, niin en riitele, olen oikeasti unohtanut riitelyn jalon taidon. Ja mitenkä sen voi unohtaa? Riesan kanssa elämää opetellessa ei ollut tarmoa eikä voimia riitelyyn, enkä oikeasti osannut huutaa - ja huutaminenhan on osa kunnon riitaa. Kun tuon kaiken muutaman vuoden aikana unohdin, jäljelle jäi vain mökötys ja kiukuttelu.

PYYDÄT ANTEEKSI
Jos tunnen aiheuttaneeni toiselle pahan mielen, sanonut rumasti.
Jos olen jättänyt tekemättä jotain minkä lupasin tehdä.

SANOT PUOLISOLLESI, ETTÄ RAKASTAT TÄTÄ
Joka päivä. 

SANOT LÄHEISILLESI, ETTÄ RAKASTAT HEITÄ
Yritän muistaa sanoa mahdollisimman usein, kerran viikossa ainakin. 

Lähtöselvitys - check

 Pellot ovat täynnä kurkia, joutsenia, hanhia - selvästikin tekemässä lähtöselvitystä. Pitkät lennot kohti lämpöä on edessä; Espanjaan, Marokkoon (toivottavasti tietävät, että siellä ei taida nyt oikein turvallista kurkienkaan olla 😔), Egyptiin. Kuka minnekin. 

Joutsenet lähtevät etsimään vettä joka pysyy sulana läpi talven, täällä vesi on jo tummunut ja ennen pitkää se väsyy jään alle. 
Vielä on aikaa, vesilinnut keinuvat aalloilla, luulen niiden nauttivan aallokosta ja sumuisista aamuista ja aurinkoisista syyspäivistä.

Mutta auraan asettumista on jo harjoiteltu, samoin kuin lentoon lähtöä - kurkiaurat ja joutsenten liito on aina vain yhtä upeaa katsottavaa, niin syksyisin kun niille heittää hyvästejä ja toivottaa hyvää ja turvallista matkaa kuin keväisin, kun toivottaa ne tervetulleiksi takaisin kotiin. 

Meillä on ollut aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. Pari päivää sitten kävelin postilaatikolle ja huomasin meidän tiensuussa ruostesiiven toukan, joka tapansa mukaan eteni määrätietoiselta marssilta näyttävällä etenemistyylillään meille päin. Jos joku naapuri olisi sattunut juuri silloin kävelemään ohitseni, olisi hän jälleen kerran pyöritellyt päätään miettien, onkohan rouvalla kaikki sukkapuikot tallessa... Jäin nimittäin hetkeksi juttelemaan toukalle; toivotin tervetulleeksi, sanoin että meidän tontille mahtuu kyllä ja meillä on ihan turvallista - kunhan ei siihen tielle jää. 
Muutaman askeleen päässä oli toinen ruostesiiven toukka menossa tien yli. Ystävällisesti (tai niin ainakin luulen...) ohjasin senkin kohti meidän tonttia, sanoin ettei niin pienten toukkien kannata taivastella maantiellä, varsinkaan keskellä päivää, kun siinä vielä kulkee tällä hetkellä sora-autoa, hakerekkaa, maitoautoa ja olipa vielä koulubussikin tulossa niihin aikoihin. 
Ja kun tulin takaisin postilaatikolta, oli kumpikin toukka kadonneet heinikon sekaan. 
Eilen puolestaan yksi toukka "toukkelehti" meidän portaiden alle. Jäin siinä sitten miettimään, että onkohan niitä jo kuinka paljon siellä 🤔 

Viime lauantaina käytiin hakemassa meille kaksi uutta tuolia ja hävitettiin yksi sohva. Samalla tavattiin Poikakin. (Ja jos olisi tiedetty tästä reissusta, olisi toimitettu paketti Siniselle Sohvalle henk.koht., mutta olin jo ehtinyt laittaa sen postiin ennen kuin tuolikaupoista oli tietoa.)
Ja kuten meillä on tapana; viikon kuumin päivä, niin meillä ruvetaan ruumiilliseen työhön eli rymsteeraamaan huushollia, kun päästiin kotiin. Sohva ulos ja sitten pohtimaan miten järjestetään tuolit ja sohvapöytänä toimiva liinavaatearkku, joka ei ole ihan kevyt. 
Järjestys saatiin ja nyt on hyvä.
Maanantaina autoon sohvan kaveriksi muuta roskaa ja kaatopaikalle - nyt on hyvä mieli kun on nurkissa pyörineet roskat viety pois. 

Siinä kai tärkeimmät kuulumiset. 

Riesahoitajasta ei ole vieläkään kuulunut mitään, joten kärvistelen ja kärvistelen. Blääh. 
Eikä parsiminenkaan ole nyt edistynyt. 

Se nyt vaan on niin

Että kalenterin mukaan on syksy ja siihen on nyt mukauduttava. Kylätie on taas hiljentynyt, kyläkaupallakin on aika hiljaista. 
Vanhan polvia kolottaa ja... Joo joo, syksy on.

Eilen ja tänään paistoi ihanasti aurinko, eikä tuntunut syksyltä laisinkaan. Ainoa mistä sen tänään huomasi, oli se, että piha peittyi varjoihin aikaisemmin kuin kaksi viikkoa sitten ja vielä viime viikollakin. Vihreää on vielä joka kaikkialla minkä ikkunasta näkee. 
Sen verran keltaisia koivunlehtiä on maassa, että kantarellit voivat yrittää piiloutua, mutta tarkkasilmäiseltä Mursulta eivät kantarellit karkuun pääse. Pidemmän reitin kautta tehty kauppareissu tuotti ison muutaman herkkutatin ja puoli pussillista kantarelleja: 

Viimeksi kerroin, että sukkapuikot on palanneet kesälomalta. Sekin on yksi syksyn merkki. Yksi pari sukkia on nyt parsittu ja viisi pari kummittelee tuossa edelleenkin. Vajaa viisi, olen aloittanut kolmannen parsimuksen. Mutta koska en siis ole tyytyväinen ensimmäiseen parsimukseeni, tein hyvitykseksi melkoisen pelottavasta eikä ehkä välttämättä kovinkaan kestävästäkään jäljestä ihan uudet sukat. Samalla valepalmikkokuviolla. 
Jostain ihme syystä käsiala on normaalia tiukempaa, mutta uskon, että sukille löytyy käyttäjä - ja itse asiassa hän kenen sukista nyt on muutenkin kyse, hänellä on aika pieni ja kapea jalka. Tämmöistä jälkeä sain aikaiseksi

Varteen pitää tehdä vielä pieni korjaus, löysin siitäkin pienen villa(sukka)koiran hampaan jäljet 😉

Olin ajatellut, että saan käytettyä sukkiin kaksi, jostain kumman syystä, kerittyä keltaista seiskaveikka -kerää. Ja että tuohon parsimukseen oli mennyt jäljellä oleva nöttönen tuota pinkkiä. No ei. Piti ottaa pieni pätkä keltaista uudesta kerästä. Ei hätää, eihän se mitään haittaa. Mutta kappas. Sitten kun sukat oli valmiit ja olin aloittamassa uuden sukan parsintaa, niin mitä löysinkään! Voi vihneitten vihne. Kaksi nöttöstä lisää keltaista ja lisää pinkkiä, vähän isompia keriä. Ja pinkki sopii vain yhteen parsittavaan sukkapariin. (Mitä, höpötänkö taas liikaa? Minäkö?) Parsittavia riittää, joten otin puikoille toiset sukat, ihan perussukat tällä kertaa. 

Taidan tykätä raidoista 😏 Tuo ruskea on myös seiskaveikkaa, sitä joka sisältää 30% lyoceollia (tencel). Ympäristöystävällisempi valinta, mutta... No, jokainen tekee omat valintansa. Minä ostin tuon yhden kerän, en osta toista. 
Olen omistanut yhden t-paidan joka sisälsi lyocellia ja valitettavasti se ei kestänyt yhtäkään pesua 😟

Sukista sen sijaan tuli mieleeni. Tein inventaarion sukkalaatikossani ja sen lopputulemana laatikkoon jäi muutamat nailonsukat ja puoli laatikollista paksumpia sukkia = talvisukkia, sellaisia tennissukan tapaisia. Käyttääkö kukaan enää ihan perinteisiä tennissukkia? Hävitin kaikki varrettomat sukat, koska ne ei pysy jalassa. Osa oli uusia jotka sai uuden kodin ja loput vaan hävis. Oli siis mentävä sukkaostoksille: 

Ja kun kyse on Pöllöstä, ei ne tietenkään ole mitään tavallisia mustia ja valkoisia 😛 Sattui olemaan tarjouksessa, niin ostin ihan nipun kerralla. Ja yhdet sukat rikoin jo heti noita lappuja irrottaessa, mutta euron sukat, kyllä niitä sen euron edestä voi käyttää vaikka varressa pieni reikä onkin. Kuka muu muka? 

Yks juttu vielä, ennen kuin päästän teidät taas rauhaan. Kesällä kerran - kerran kesällä. Ei kun se oli jo keväällä, ennen kuin puikot pääsi lomalle. Joskus kuitenkin. Neuloin lapaset Huopasesta ja annoin ne Ystävälle pesukoneessa huovutettavaksi (ei, ei meillä pyykkiä pyykkilaudalla pestä, meillä vain ei ole ihan sellaista "normiautomaattipesukonetta", muuten hyvä kone kylläkin 😁). Ystävä toi eilen lapaset takaisin. Pieni ropleemi vain: hän itse ei käytä lapasia, neuloo vain sukkia. Hän oletti mulla olevan pienemmät kädet kuin itsellään, joten lapaset on aavistuksen naftit mulle. Nyt mietin, antaisinko lapaset eteenpäin vai saisinko ne venymään jos kastelen ne? 

Jos kastelen, pitääkö ne kastella kylmässä, lämpimässä vai kuumassa vedessä? 
Tästä on nimittäin vuosia kun olen viimeksi tehnyt Huopasesta yhtään mitään.  Tällaiset niistä kuitenkin tuli, väri on aivan ihana. 

Että tällaista. 

Elämä nyt vaan ON tällaista. Elämää. Siihen kuuluu kaikenlaista. Eilen tuntui siltä, että koko kesä oli ihan pa... ja syksy jatkaa samaa linjaa. 

Mutta kun katson taaksepäin, on paljon hyviä päiviä, on paljon iloa ja naurua kaiken ikävän ja huolen keskellä. Tänään tuntuu siltä, että syksystäkin tulee varmasti hyvä - uskon vahvasti siihen, että jokainen meistä saa niin paljon kuin jaksaa kantaa. Me tehdään syksystä hyvä, ei anneta elämän rusentaa vaan olla toistemme tukena, turvana ja ilona niin paljon kuin tarvitaan 💗

Riesa on riesa, mutta uskon, että siitä saadaan ainakin jonkinlainen niskaote, kunhan hoitaja soittaa ja antaa "virallisesti" lääkärin ohjeet - olen ne jo kannasta nähnyt ja tiedän mitä on tulossa. Yritetään ainakin. 

🍄🍄🍄🍄🍄

Voisikohan sienen alla asua?

Jos lakin alle sammalikkoon

voisi laittaa räsymaton kirjavan

ja taivaansiniseksi katon maalata

- saisiko sienestä kodin silloin

keijuille, maahisille, menninkäisille?

Vai ottaisinko kimpaleen kullankeltaista voita

sipulin kanssa hetken itkisin.

Ne kantarellien kera pannulle panisin

ja herkun pyöräyttäisin. 

-070923 athenenoctua-