Kuukausi on kulunut

Yritin kirjoitella teille ja kertoa, että WWF:n luontoliven kalasääksellä on kolme munaa! Hautomista olen katsellut osoitteessa https://wwf.fi/luontolive/saaksi/

Löysin WWF:n sivuilta, kenetpä muunkaan kuin LAPINPÖLLÖN pesässään. Sinnekin on saatu lupa seurantakameralle - ja loppu onkin sitä Pöllönkulman asukille historiaa eli sitäkin on tullut seurattua. Vielä tänään ei ollut poikasia, mutta kohta puoleen pitäisi olla 😍   https://wwf.fi/luontolive/lapinpollo/

Kirjoittelu on jäänyt, kun aina kun yritän kirjoittaa, niin päässä alkaa heittää. Ei ole tietokoneen käyttö enää mun juttu. Pakolliset hommat on toki hoidettava, mutta muuta en juurikaan enää tällä tee - noita lintujakin katselen puhelimella. 

Riesasta olen - koputan puuta - taas päässyt kutakuinkin eroon, kun lääkeannos nostettiin takaisin viimeisimpään. Kumartelu, kurkottelu ja rasitus ei tee hyvää; ne saattaa laukaista kohtauksen tai lievää huimausta, mutta siihen verrattuna kun vielä talvella juuri ja juuri saattoi pystyssä kävellä portailta autolle, vajaa parisenkymmentä metriä, ilman tukea, niin nyt uskaltaa jo käyttää trimmeriä ja ajaa nurmikon.

Paitsi että kaikille ei trimmeriä pitäisi antaa.... Nilkassa on kolme verta vuotavaa naarmua, siis ei nyt enää, nyt ne on teipattu. No, syynä on se että trimmerissä luultavasti oli väärä.. öh.. terä? leikkuri?.. joka lähti irti, kun osui pieneen koivun taimeen, ja siinä irti lentäessään sipaisi nilkkaani. 

Ja mitä tästä opimme? Opimme sen, että trimmerin kanssa jalassa pitää olla a) pitkälahkeiset housut tai b) kumisaappaat. 

Ei siis caprit ja crocsit. Oppia ikä kaikki. 

Ihana ystävä tarjoutui tulemaan meille pihatöihin ja oli hommissa koko lauantaipäivän. Kitki yhden umpeen kasvaneen kukkapenkin, katkoi pieniä koivun- ja lepän taimia, leikattiin yhdessä juhannusruususta kuivat oksat ja kielloista huolimatta kiipesi vanhan kivikasan päälle, jossa kasvaa vanha, vanha ruusupensas (ehkä kurtturuusu, joka pitääkin hävittääkin) ja leikkasi sen pois. Leikkaamallahan se ei häviä, mutta onpahan ainakin tämän kesän sieltä pois, ja kasvaa siistimpänä. 

Mursun kanssa nikkaroitiin "porras" työhuoneelle. Semmoinen... no vähän niin kuin varasysteemi. Mutta hieno siitä tuli. 

Ja Poikakin kävi pitkästä aikaa. Tuli äitienpäivänä, niin kuin lupasi. Olin itse Äitirakkaan luona muutaman pävän ja Poika tuli suoraan sinne. Mursu haki meidät sieltä.

Siinä kai tärkeimmät. 

Auton jarrut pitää korjata ja passi pitää uusia, että pääsee Siskorakkaan ja muksujen luo, mutta siihen on aikaa. 

Kuulontutkimukseen pitänee varata aika. Iän mukanaan tuoma kuulon alenema ei kai ole pahentunut, mutta tämä viheliäinen tinnitus - tähän pitäisi keksiä joku apu, ennen kuin pää räjähtää. Joku keino ON oltava.