Otsikossa en kehtaa kiroilla

Vaikka kovin mieleni tekisikin kirota, niin ei siitä juuri mitään hyötyä olisi. Antaa siis olla. Mutta vingun ja vikisen silti, vaikka olihan tämä odotettavissa. Arvasitte varmaan jo: Riesa pistäytyi kylässä. 
Oikeastaan sunnuntaina jo vähän vihjaili, että olisi tulossa käymään, mutta kieltäydyin, en antanut lupaa, koska oli muuta tekemistä. Mutta tänään se ei sitten enää kuunnellut puhetta - enkä kyllä sitten minäkään sen puoleen. Viimeiset sanat mitkä muistan, oli kun Mursu kysyi "onko meillä kaikki kunnossa?" ja muistan vastanneeni "ei taida olla".  Sitten ihmettelinkin seuraavaksi hetken aikaa missä oikein ollaan ja mikähän päivä mahtaa olla, mutta kyllä ne siitä selvisivät, kun vähän aikaa mietin.
Vaan mitä tuosta, kävi kun kävi. Katsellaan mitä se meinaa jatkossa ja mietitään sitten kesäkuussa hoitajan/lääkärin kanssa, pitääkö lisätä jonkun lääkkeen annostusta takaisin entiselleen. Ei siinä sen kummempaa. 

Päivä oli kuitenkin mukava. Lähdettiin aamupäivällä kaupunkiin, vaihdattamaan (S)Eniiliin kesärenkaat ja minä kävin sillä aikaa treffeillä. Treffeillä luovutin kevään viimeiset neuleet pian syntyvälle Ötökkä-/haitutkijan kaimalle. 

Toinen on Drops Designin vauvan peitto ja toinen Drops Designin vauvan jakku satulaolkapäillä. 

En ole juurikaan jakkuja/takkeja/puseroita tehnyt, saati sitten satulaolkapäillä ja hiukan sitä pohdin, että noinkohan osaan. Vaan sepä olikin helppo, niin kuin koko jakku. Ja vastaanottaja oli tyytyväinen, toivottavasti myös lahjan saaja. 

Minä sain kiitokseksi ihanan kukkakimpun - kassiin kun sujahti mukaan vielä kaksi paria villasukkia "kun mun kaikki villasukat on kuluneet puhki; oisko sulla valmiina yhtään villasukkia".

Nyt tiedän, mitä syksyn tullen teen, kun kylämme alkaa hiljentyä ja laskeutua taas hiljaiseen "omaan oloonsa". 

Sitä ennen vietämme ihanan kesän kaikkien mökkiläisten ja muiden kesävieraiden kanssa: töyhtöhyypät ovat tulleet eli kesä on täällä! 
Lunta on vielä vähän siellä täällä, mutta hyypät, kurjet ja joutsenet sekä hanhet ovat saapuneet. Toki monet muutkin linnut - sellainen sirkutus käy aamusta iltaan, ettei tosikaan. Harakatkin etsivät pesäpuuta, katselin tänään iltasella ikkunasta tästä sohvaltani niiden lentelyä, kun Riesa vei voimat itseltä sen kummempiin aktiviteetteihin. 

Yhden keskeneräisen ristipistotyönkin sain pääsiäisen aikaan valmiiksi. Siskon arkistoista löytyi vanha kuva, jonka olin lähettänyt hänelle samasta työstä keskeneräisenä...heinäkuussa 2005! Niiiiin noloa! No, tässä se nyt kuitenkin on. En oikein tiedä mitä tällä tekisin, tyttö kaipaisi kotia. Hän, kenelle sen alunperin ajattelin tehdä, ei välttämättä sitä halua. Enää.