Vaikka joulu onkin jo mennyt, laitan teille siitä muistoksi kuvan, jonka olisin halunnut laittaa jo jouluterveisiin, mutta kun en ollut ehtinyt sitä ottaa (väärä suunta liikkuessa tai sitten tätä ei oltu vielä tehty..) Tämä jouluseimi kuuluu meidän kylän jouluperinteisiin ja on keskellä kylää kaikkien kyläläisten ja vieraiden ihailtavana.
Joulu meni ihan... no mukavasti. Kahdestaan oltiin AM:n kanssa, Poika oli yksin kaukana opiskelupaikkakunnalla. Vähän tylsäähän se oli, mutta tultiin siihen tulokseen, että parempi niin, kuin lähteä matkustamaan täpötäydessä junassa parin-kolmen päivän takia. Aattona otettiin videoyhteys Pojan, Äitirakkaan ja Siskorakkaan kanssa, nähtiin edes sitä kautta toinen toisiamme, kun muut perinteet ja suunnitelmat oli peruttu. Illalla vielä viestiteltiin ristiin rastiin. Ja joulu oli valkoinen kaikkialla muualla paitsi Siskorakkaalla.
Joulupoikakaan ei täynnä vuonna käynyt - eli periaattessahan joulu olikin peruttu. Sekin kyllä sovittiin yhdessä tuumin. Tavataan sitten kun tilanne näyttää paremmalta.
Koska joulu oli peruttu, niin käytiin ajelemassa ja löydettiin ihana vanha mylly. Yritin etsiä Myllytonttua, mutta taisi pelätä autoa ja puhelimen kameran kanssa pyörivää Pöllöä ja piiloutui niin hyvin, etten nähnyt vilaustakaan.
Mutta mutta.. Niin kuin kuin kuukausi sitten kerroin, elämällä on paha tapa mäiskiä korville.
Just ennen joulua tuli soitto kaupunkiasunnolta huoltomieheltä:
- Me ollaan täällä teidän oven takana ja ollaan soiteltu ovikelloa, mutta kukaan ei avaa.
- No ei, kun me ei virallisesti asuta siellä.
- Tota, saadaanko me mennä sisälle, kun tonne alakerran kylpyhuoneeseen valuu vettä.
- Hä? Totta kai, voitko jättää linjan auki ja kertoa onko meillä joku ongelma.
- Juu, ootas. Joo, ei teillä mitään ongelmaa ole, kyllä täällä näyttää olevan kaikki kunnossa.
Palataan, tätä täytyy tutkia tarkemmin.
Ja kun joulun jälkeen menin sinne kaupunkiasuntoon, meidän kylpyhuoneen lavuaarin alta oli revitty seinä auki ja osa lattiaa! Huppista keikkaa!
Kesämökin korjausurakoitsijan piti soittaa vielä ennen joulua, vaan ei soittanut.
Lyhyellä matikalla - oikeasti peruskoulun laajalla matikalla - sain kaiken kaikkiaan viisi eri asiaa joita murehtia tässä vuoden viimeiset viikot...
Eilen tuli hyväksytty vastaus yhteen kysymykseen, se helpotti hengittämistä.
Kesämökin kaksi ikkunaa ja ovi on puolen vuoden taiston jälkeen korjattu ja olen käynyt ne tarkistamassa ja hyväksynyt - se helpotti hengittämistä lisää. Urakka on ohi ja pääsen vakuutusyhtiöstä eroon.
Vesivahingosta olen saanut raportin ja jo aikaisemmin tiedon, että kiinteistövakuutus ja taloyhtiö hoitavat korvaukset ja korjaukset; aikataulu vain puuttuu. Helpotti osittain, korjausaikataulun puute vain harmittaa ja ahistaa.
Vesivahingon vuoksi suunniteltu asunnon myynti viivästyy taas lisää.
Erittäin viheliäinen, hoidossa kylläkin oleva asia mietityttää päivin ja öinkin.
Mutta niin kuin näkyy, hyviäkin asioita on - asiat järjestyy kyllä. Lunta on satanut ainakin 30 senttiä ja lumitöitä on saanut tehdä. Se on aiheuttanut uusien lihasten löytymisen. Lumitöiden tekeminen on kivaa kun pääsee vauhtiin. "Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo" Ja Pöllö, kun lihakset on niin jumissa, ettei pysty liikkumaan..
Tässä kuva mun aarteesta, alppiruususta. Se toivottavasti näyttää kesällä kutakuinkin samalta, mutta on silloin täynnä kukkia. Ainakin se on aivan täynnä nuppuja tuolla lumikerroksen alla.
Telkkari sanoi työsopimuksen irti uudenvuodenaattona. Kaikkein paras päivä. Kaksi ihmistä joille kaupungissa käynti on pakkopullaa, joutui lähtemään tv-ostoksille. Onneksi on interneeeetin ihmeellinen maailma, josta voi etukäteen katsoa, millaisen matolaatikon haluaa ja onko niitä siellä kaupassa mihin on menossa. Ja kas, kaupassa käynti ei kestänyt loppujen lopuksi kuin 15 minuuttia ja koko kaupungissa käynti kuin kaksi tuntia, kun ei käyty muualla. Kaupunki on parhaimmillaan kun se näkyy taustapeilistä.
Että tällaista. Jos tästä pöllöpeiton alle lukemaan kömpisin ja sitten unten maille vaipuisin.
Hyv' yötä ystävät!
