Toiveesta kaivurikuvia

 Sus' toivoi taannoin, että laittaisin tännekin kaivurikuvia 😂 Viime viikolla sain kuvia ihan omalta pihalta, kun kaivuri hurautti iltasella ihan pihalle ja kysyi, saako tulla kaivamaan ja laittamaan sähkökaapelin meidän pihatien alle ja pihalle. Vähän aikaa piti talon takana tutkia, ettei kaiva siellä jo mahdollisesti olevaa kaapelia poikki ja sillä aikaa minä sain ottaa nämä muutamat kuvat. 

Jaaha, kuvien asettelijana ja tänne blogiin laittajana olen yhtä näppärä kuin ennenkin. No, onneksi te ootte tähän jo tottuneet. 

Ja kas, melkein ilman hermojen menetystä onnistuin - en ehkä ihan, tässä kohtaa vielä vähän tökkii, mutta ehkä mä selviän... Kaivuria käytti nuorehko ystävällinen mies ja kun AM varoitti häntä meidän likakaivoista, minä näytin hänelle pihatien varrella olevia herttavuorenkilpiä ja tuumasin, että nuo saat kyllä kaivaa pois kokonaan. Kaveri katsahti hämmentyynenä AM:ä, joka nyökkäsi "juu, anna mennä vaan, vaimo inhoaa niitä".  Kun työ oli tehty ja käytiin katsomassa miltä pihalla näyttää, niin... vuorenkilvet oli kadonneet! Toki hän oli joutunut laittamaan mullan takaisin ja siinä oli myös juuria mukana, mutta ensi keväänä/kesänä puska on paljon helpompi siivota pois. 

Olin taas muutaman päivän kaupungissa. Kävin tutun kirjaston käsityökerhossa kertomassa hyvät uutiset käsityöystäville ja tarjosin heille kakkua. Oli ihana nähdä "vanhoja" ystäviä ja miten he olivat aidosti iloisia uutisistani - ovat eläneet nämä vuodet kanssani tätä prosessia, ihan niin kuin tekin 💗

Torstaina kävin ystävän kanssa mökillä. Siivottiin - tai oikeastaan hän siivosi - keittiö kokonaan ja minä keräsin kaikki vaatteet lattialta. Ai että pisti vihaksi, kun keräsin niitä vaatteita lattialta. Mikä ihmeen järki on ollut päässä, kun vaatteet on pitänyt levitellä pitkin lattiaa?? Ennen lähtöä käytiin vielä yläkerrassa ja huomasin, että sieltä oli viety YÖPÖYDÄTKIN!! Niiden katoamista en ollut huomannut silloin kesällä kun kävin katsomassa sitä eka kerran sen murron jälkeen. 
Muutenhan asian hoito on vieläkin kesken; olen soitellut vuorotellen vakuutusyhtiöön ja yritykseen kenen hoidossa korjaukset on. Arvatkaas syökö Pöllöä??
Syö ja söi ihan konkreettisestikin. Ei pitäisi ruveta tuolla tavalla riehumaan. Joku kai vähän revähti toisessa kyljessä, sillä illalla en liikkunut juuri mihinkään, just ja just hengitin. Nyt alkaa olla kunnossa.

Perjantaina pidettiin puolestaan Pojan kanssa hauskaa: tyhjennettiin häkkikomerosta kaikki sen lelut ja tavarat ja käytiin niitä läpi. Voi miten ihania muistoja!

Ja vielä viimeinen positiivinen yllätys, kun pääsin kotiin. Olin hakenut sairauspäivärahaa, takautuvasti viime toukokuulta alkaen. Jo hakemusta tehdessä piti selittää, miksi haen sitä niin pitkältä ajalta takautuvasti, kun tein hakemusta vasta syyskuussa. Sitten tuli kysely, jossa piti toimittaa.. olisiko ollut kuusi erilaista selvitystä kahden viimeisen vuoden ajalta. No siinä vaiheessa olin jo ihan pihalla, joten soitin sairaalaan ja pyysin apua. Mutta miten ollakaan: kun olin paikalla, Kelan sivut ei toimineet, eikä nähty yhtään mitään! No, onneksi päästiin läpi Kelan puh.palveluun ja sitä kautta selvitettiin asioita. Sain aikaa lisäselvityksiin 22.10. - jos tarvii.  Se oli just se päivä kun sain sen eläkepäätöksen, joten ajattelin, että noh, sille sairaspäivärahahakemukselle on vedetty henkselit päälle ja unohdin sen. Mutta ei: Kela olikin tehnyt päätöksen siitä sieltä toukokuusta siihen eläkkeen alkamiseen asti!  
Mistä tästä opimme: ei kannata antaa periksi, vaikka se tuntuu joskus helpommalta tieltä. Niin kauan kun vaan voimia riittää ja on joku joka jaksaa taistella sun rinnalla ja auttaa sua, niin taistele siitä mikä sulle kuuluu! 

Uskokaa tai älkää; tällä kaikella hyvällä on ollut positiivinen vaikutus jopa AM:n ihottumaan! 

Ja vielä viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä: JÄÄTELÖNSYÖNTIPÄIVÄ oli huikea menestys! Kiitos Onnelin, joka jakoi viestiä instagramissa vielä omallakin sivullaan, osallistujien määrä nousi lähelle 100! 
Ja se kyllä auttoi - Pieni Urhea Mies hyppi ja juoksenteli sairaalahuoneessa vähän ennen kotiin lähtöä ihan niin kuin ennenkin. Vanha tuttu villikko - kyllä joukossa on voimaa 😄 
Ihan näin suurta suosiota en tälle meidän jäätelönsyöntipäivälle uskonut tulevan 💗

YLEINEN JÄÄTELÖNSYÖNTIPÄIVÄ

Perjantaina 30.10. on YLEINEN JÄÄTELÖNSYÖNTIPÄIVÄ!

Pieni urhea Mies, Siskonpoika 3 vee menee nielurisaleikkaukseen ja toipumisen nopeuttamiseksi on kaikilla lupa syödä jäätelöä niin paljon kuin jaksaa.

Mummo, Tunturiruipelo -pappa, serkku ja tyttöystävä, Pöllö-täti ja Mörkö-setä ovat sitoutuneet toipumisen nopeuttamiseksi syömään jäätelöä koko päivän  - osallistuttehan tekin tähän toipumisen nopeuttamistempaukseen? 

Luotan teihin - kuin jäätelöön 🍦🍦

 

Pliis auttakaa viisaammat

 Ei, en ala kiusaamaan teitä joka päivä, mutta nyt kaipaisin apua, semmoista rautalankaversiota. 

Millä saan taas toimimaan kommenttien sähköposti-ilmoitukset? Yritin räpeltää ja säheltää ja etsiä ohjeita ja ilmeisesti se ei toimi enää niin kuin ennen. Mielelläni kuitenkin ne ilmoitukset ottaisin, niin tietäisin käydä lukemassa. Vai onko ainoa vaihtoehto muuttaa kommentit tarkistettaviksi ennen julkaisua?

"SORMI ON SUUSSA,

PYSTYSSÄ TUKKA.

TAAS PÖLLÖ ON PUUSSA,

NURINPÄIN JALASSA SUKKA" 

Ei päätä eikä häntää, mutta kuitenkin häntää odotellen

AM muistutti aamulla, että ensi yönä on taas kellon viisareiden siirtäminen. Meillä ei voi siirtää kelloja, koska kellot ovat olleet niin kauan paikoillaan ja jättäneet jälkensä seiniin - ei siis onnistu, kun kellot ovat eri mallisia ja kokoisia. 
Mutta tuon viisareiden siirtelyn ja kääntelyn saisi vihdoin viimein jo lopettaa. Ja minulle on ihan sama kumpaan aikaan jäädään - talvi ei muutu kesäksi eikä kesä talveksi tunnissa. Ja talviaikaan on pimeätä joka tapauksessa ja kesäaikaan valoisaa. 
Tiedän, toisille se on iso juttu - ja siksi juuri se on minulle ihan sama.

Rakastan näitä maaseudun pimeitä iltoja ja öitä.
Ei haittaa vaikka illalla nukkumaan mennessä jäisi silmät auki - pimeää on joka tapauksessa 😉😉 Toista on kaupungissa, kun aina on valoisaa, on pakko laittaa silmät kiinni, kun käy nukkumaan, että on varmasti pimeää..

Menneellä viikolla käytiin kaupungissa autokorjaamolla. Tietenkin juuri sinä päivänä, kun aamuyöstä ja aamulla satoi lunta. Autossa vielä kesärenkaat. Olisi tietysti voitu soittaa ja varata uusi aika, mutta päätettiin kuitenkin lähteä. AM on varovainen kuski. Alkumatka oli liukasta, ei lunta. Mutta sitten tuli pätkä, jolla oli lunta kuin talvella konsanaan! Tien poskessa oli kaksi autoa, jotka olivat ajaneet ojaan. Hiljensimme kummankin kohdalla kysyäksemme avun tarvetta ja kummastakin tuli vastaus "Ei mitään hätää, hinausauto on jo tulossa" 

Kotiin tullessa maisema oli edelleen - upean - talvinen. Voi kun saisimmekin tänä vuonna kunnon talven! 

Tulomatkalla tie oli jo sulanut, aamulla mennessä se oli aivan lumen peitossa. 

Ai niin, viime talven sinivalkoisten sukkien neulomistalkoot on ohi ja nyt on aikaa neuloa taas kaikenlaista muutakin. Melkoisen monta paria kolmeen naiseen saatiinkin aikaiseksi. Tosin puikoilla on nyt yhdet sinivalkoiset sukat, mutta... 

Pöllö pölähti pesäänsä

Pöllö on viimein pölähtänyt pesäänsä ja - miten kukin nyt haluaa asiaa katsoa, saatte tai joudutte mahdollisesti kuulla kuulumisia useammin. Sen mukaan, mitä täällä maaseudun rauhassa nyt sitten tapahtuukaan. 

 Tuossa siis meidän uusi perheenjäsen, jonka adoptoin tänään. Pieniä alkukankeuksia meidän yhteisellä taipaleella oli, mutta kyllä me tästä tutustutaan. 
Mutta vähän nauratti, kun katselin konetta tuossa pöydällä. Pari välilehteä oli selaimessa auki ja sitten totesin, että vitsit, kun on ollut niin pitkään ilman konetta, niin mitäs mä tolla nyt oikein teen. Ja vedin viltin päälleni ja otin torkut. 
Että kyllä tähän koneettomuuteenkin tottuu, kun taloudessa on kuitenkin yksi kone, jolla voi hoitaa ne asiat, jotka on netin kautta hoidettava. Puhelimella pärjää aikas hyvin.

Mutta muutakin odotettua tuli tällä viikolla. Vielä pidempään odotettua, useamman vuoden olen sitä jo odottanut. Ja yhtä useana vuonna pettynyt. Mutta sitkeys ja periksi antamattomuus, lääkärien usko ja ymmärrys toivat viimein tuloksen. 

Sain vihdoin ja viimein päätöksen täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä! Melkoisen raskaan ja sekavan kesän päätteeksi tuo oli paras virallinen kirje minkä postilaatikosta löysin. 

Mutta ei makeaa mahan täydeltä 😏 - Sue'n haasteeseenkin pitäisi vielä vastata ja monta Krapuakin on kirjoittamatta. Nyt pääsen taas niiden pariinkin, kun oma kone jonka kanssa temuta. 

Ylihuomisen eilen

Oli hirveän vaikea taas keksiä otsikko tälle päivitykselle. Tai oikeastaan vaihtoehtoja oli niin paljon, että en osannut valita.

Ylihuomisen eilen olen taas kaupungissa. Optikolta tuli viesti; kysyivät saako soittaa ja kutsua ilmaiseen näön- ja silmänpohjantarkastukseen. Toki saa soittaa. Soittivat ja sovittiin aika. Harmi vain, ettei saatu auton jarrujen korjausta samalle päivälle, olisi mennyt monta asiaa samalla käynnillä. 
No, onneksi on Ystävä, joka taas auttaa. Viedään tavaraa kierrätykseen ja jos hänellä vain on aikaa, käydään maanmittauslaitoksen asiakaspalvelussa. 

Kuulumisia? Hmm... Sitten viime päivityksen ei oikeastaan ole tapahtunut mitään..jännittävää. 

Mukavaa kyllä: ystävät entisestä "kotikirjastosta" kävivät viettämässä iltapäivää meillä. Erityisen iltapäivästä teki se, että yksi ystävistä on pienenä tyttönä asunut tällä paikalla! A-noppi osti aikanaan tontin ja vanhan mökin hänen sukulaisiltaan. 

Sähkökaapeleita odotellaan edelleenkin. Pääkaapeli tien varteen on jo vedetty, mutta näitä "sivupistoja" on tien varrella niin paljon, että kestää, kestää. Ja kelit hidastaa.
Olen luvannut kuvata lisää kaivurivideoita tädin "Vaahteramäen Eemelille" - mikään ei ole parempi kiitos kuin leveä hymy ja kirkkaat, iloiset silmät, kun pieni mies katsoo kaivurin toimintaa meidän pihatien risteyksessä. 

Syksy on ollut upea. Yhtenä päivänä ajeltiin kauppaan tuolta vielä tavallista enempi maaseutureitin kautta. Aurinko ei sinä päivänä paistanut, mutta ei satanutkaan. Luonto näytti jotenkin rauhalliselta, aivan kuin se olisi laskeutumassa syksyn rauhaan ja sen myötä pikkuhiljaa odottamaan talvea. Itsellekin tuli rauhallinen ja levollinen olo. 

Nyt on kello niin paljon, että Pöllön on pölähdettävä oksalleen torkkumaan.

Kumpparit jalkaan ja lätäköihin!