Rakas Ilmatieteenlaitos

Rakkaat Ilmatieteenlaitos ja Foreca,
kirjoitan teille nyt ensimmäistä kertaa ikinä.
Olen kyllä useinkin yrittänyt saada teihin yhteyttä ajatuksen voimalla, mutta koska se ei tunnu milloinkaan tuottavan tulosta, päätin kirjoittaa teille.
Pyydän, että pidätte lupauksenne ja mielellään koko viikon.
Olisi paljon tekemistä eikä olisi aikaa vain loisia auringossa hikoilemassa tai
maleksia vilvoittelemassa tavaratalojen kylmäosastoilla.
Tahtoisin tehdä muutakin kuin lukea tai katsella tv:tä, käsitöiden tekeminen kun ei näin kesällä
ole se mun juttu.

Mutta  jos nyt on ihan pakko sitten muuttaa suunnitelmia, niin eihän sille sitten mitään voi, antaa muiden nauttia helteestä  ilmalämpöpumpun ja ilmastoitujen tavaratalojen viileydessä.

Terveisin yks Pöllö, jonka pitäisi sisätöiden lisäksi ruveta pikkuhiljaa ruveta keräileen marjoja ja laittamaan pihaa siihen kuntoon, että se on valmis syksyn tuloon.

Harmittaa muuten sekin, kun maaseudulla kulkiessa on monessa paikassa koivut jo ihan keltaisia, ihan kuin olisi jo syksy, vaikka kesää on jäljellä vaikka vielä vaikka kuinka pitkään. Kaupungin harmaudessa sitä ei tule niinkään huomanneeksi, mutta maaseudulla sen huomaa.

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2019 - osa 5

Lauantaiaamu Kihniön Pyhäniemessä valkeni aurinkoisena ja tulevan viikon kotimme ulkopuolelta kuului iloisia ääniä. Meille oli viikoksi varattu asuntoauto ja kaksi täydellistä herrasmiestä; asuntoauto kulki kuin varjo meidän myyntiautomme mukana ja me Myyntisirkkuset tunsimme olevamme lähes katoava laji, niin hyvin meitä kohdeltiin.

Meille oli varattu asuntoauton paras vuode (olemmehan tottuneet nukkuneet vierekkäin) joten saimme myös parhaat säilytystilat tavaroillemme.
Ensimmäinen aamu:
Tarkoitti sitä, että piti pukeutua ns. virkapukuun ja ottaa mukaan kaikki mitä tarvitaan myymälässä, sillä toimeen on ryhdyttävä heti kun aamupala on syöty.

- Antaisitko...
ONNEKSI istuin keskellä sänkyä, kun kurkotin toiseen päähän yläkaappiin:
RÄKS RIKS RAK PUM  💥💥💣 SÄNKY ROMAHTI!!! Jähmetyin paikalleni ja olin hiljaa! Minä, voitteko kuvitella olin hiljaa! Noh, ainakin 10 sekuntia. Sen jälkeen... arvaatte varmaan mitä tapahtui? Aivan hillitöntä naurua, niin ettei pukemisesta ja muusta tullut mitään.

No, pakkohan siitä oli toeta ja lähteä liikkeelle, onneksi se sänky ei romahtanut yöllä meidän nukkuessamme - ja onneksi oli lauantai, niin oli toiveita saada se korjattua..
Massut täyteen ja myymälä ja toimisto auki. Yön ja aamun auki oli paikalle saapunut taas paljon vanhoja tuttuja, mutta myöskin ihan uusia kasvoja oli joukossa.

Ja tältä näytti meidän myymälä ensimmäisenä aamuna - ensimmäisten asiakkaiden joukossa myös meidän Aurinkomme 😊

Kun ilmottautuminen oli kaikkien osalta suoritettu, mekin suljimme myymälämme ja lähdimme lähtöpaikalle kuuntelemaan Kihniön/Parkanon edustajien puhetta ja melojien matkaan lähettämistä.
Myös meidän oma Suomi Meloo ry:n puheenjohtajamme toivotti melojat ja muut osallistuja tervetulleiksi ja esitteli organisaation; viestinjohtajan, johtomelojat, infovastaavan, myyntiryhmän sekä turvaryhmän. 





Lähdön tunnelmaa


      

Melojat malttamattomina vesillä odottamassa lähtöä - johtokajakkikin on jo vesillä, samoin turvaryhmän kumivene jossain joukon takana.



Useamman kymmenen kajakin ja kanootin joukolla lähdettiin viemään Kihniön kunnan luovuttamaan viestikapulaa kohti Saloa - ensimmäisenä vaihtopaikkanaan Parkanon Metsämuseo.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, jos vain koskaan sinne päin osutte.
(Siellä nurkilla on Apukuski joskus käynyt telttailemassakin.. sehän ei kuulu tähän asiaan, mutta tulinpa nyt maininneeksi, ihan vain kuvan takia...
 https://helvetinpollo.blogspot.com/search/label/Telttailua)

Kuva: Lissu

Me kävimme tuolla vain pikaisesti kääntymässä ja jättämässä toisen kajakeista sinne odottamaan melojaa - herrasmiehet olivat lähteneet etsimään ruuveja millä korjata romahtanut sänky, jotta nukkuminen onnistuisi seuraavanakin yönä.

Tässä kuitenkin muutama kuva Metsämuseolta:

Kuva: Lissu

Muutama moottorisahakin sieltä löytyi:

Kuva: Sari H 

Joskus voi hukkua vesikin.... Mitäs sitten tehdään? Oliskohan Myyntisirkkusilla vettä..? 

Nyt on Pöllö vihainen

Kävin pitkästä aikaa kirjastossa ja kun palasin kotiin, huomasin että postinjakaja oli pistäytynyt sillä aikaa. Huomasin sen jo rappukäytävässä. Ja tulin kiukkuiseksi, suorastaan vielä vihaiseksi, kun näin mitä postia nipussa oli.
Nipussa oli kolme henkilökohtaista kirjettä, yksi minulle ja kaksi AM:lle.
Mitäkö suuttumista tuossa nyt on, ajattelette? Se, että kirjeet oli jätetty puoliksi postiluukun ulkopuolelle, kenen tahansa saataville! 😡😡
Kirjeet eivät olleet paksuja, ihan tavallisia kirjeitä, jotka aivan hyvin olisivat mahtuneet postiluukusta sisään.  Laitoin asiasta kyllä napakan palautteen Postille.

Onneksi rapussamme asuu tavallisia, luotettavia ihmisiä jotka eivät koske toisten posteihin. Vaikka mistäpä tuota tietää, kuinka monella ulkopuolisella tuo alaoven koodi tätä nykyä on, sitä kun ei ole vaihdettu aikoihin.

Positiivista asiassa oli se, että minulle tullut kirje oli Repulta:

Kiitos Repu kortista - yllätit ja ilahdutit tällä totisesti 😍














Meillä on AM:n kanssa "miniero": minä jäin kaupunkiin ja AM lähti maalle. Käytiin tänään hoitamassa vakuutusasiat kuntoon ja sen jälkeen viemässä taas vähän tavaroita hyväntekeväisyyteen. Sen jälkeen käytiin kangaskaupassa (tuloksen näette myöhemmin) ja sitten AM otti ja lähti.
Ehkä tapaamme taas torstaina.

"Ihan vain muutama sana jos vaihdetaan" - Myyntisirkkus -puhelu venyi taas vaatimattomasti kolmen tunnin puheluksi... Kiitos sinulle WhatsAppin keksijä, joka mahdollistat ainakin toistaiseksi ilmaiset puhelut.

Huomenna tapaan vanhan kirjeystävän; aloitimme kirjeenvaihdon 37 vuotta sitten - siitä asti on ystävyytemme kestänyt harvat tapaamiset ja yhteydenpidon.

Tällaiseksi jäi meidän kehäkukkapenkki - sen muisteleminen tuo hyvän mielen ja kiukku alkaa jo laantua:

Kumman sitä kirjoittaisi ensin, pohtii Pöllö

Ihanko näitä tavallisia kuulumisia vaiko Myyntisirkkusten seikkailuista - kumpaakohan te lukisitte mieluummin 😕 Jos vaikka ihan tavallisia kuulumisia, kun jotain jäi viimeksi kertomatta, mutta taas unohdin, mikä se oikein oli... No, kyllä se taas mieleen tulee.

Sitä odotellessa esittelen teille luvan kanssa tämän valtavan kokoisen, upean villasukan! Tämä sukka on nähtävissä Sysmän toimintakeskuksessa, jossa työskentelee mm. nuoria pitkäaikaistyöttömia, kehitysvammaisia, mielenterveys- ja päihdekuntoutujia.
Sukasta kerrottiin, että ihan jokainen talossa oleva henkilö on neulonut sukkaan vähintään yhden silmukan (luulen, että kokeiltuaan useammankin 😊) ja sukassa on ihan normaali kantapää kavennuksineen.  Mittoja en huomannut tästä kysyä enkä ottaa, mutta melkoisen kokoinen tämä on:

Kuva: HPöllö

Kuva: HPöllö

Tästä kuvaparista voisi kysyä, onko tyyntä myrskyn edellä? Toisella puolella oli näin kaunista ja tyyntä

Kuva: HPöllö

Ja sillan toisella puolella kuohui sitten senkin edestä.

Kyseessä on Virtaankoski jossa oli sata vuotta sähköä tuottava voimalaitos. 
Nyttemmin voimalaitos on suljettu ja kosken alapuolella voi käydä kalastamassa, kunhan ostaa sinne osakaskunnan kalastusluvan.

Joen rannalla oli myös aivan valtavan suloinen punainen rantasauna - siitä en tohtinut ottaa kuvaa, kun en tiennyt varmaksi kenelle se kuuluu - kalastusosakunnalle vai läheiselle kartanolle.

Nyt ei taas tämä kuvien lisääminen tänne bloggeriin oikein onnistunut, meidän yhteistyö ei tunnu sujuvan. Ei taida tämä maalaiselämä sopivan meille yhdessä.

Kerroin teille viimeksi, miten kävi meidän vuosikausia palvelleelle pyykinkuivaustelineelle. Otti ja kaatui, kaiken antaneensa.  Olin sitä jo heittämässä kaatopaikalle, mutta mitäpä ei Poika ja nippuside korjaisi. Ja niin on taas kaupungissa kaksi ehjää kuivaustelinettä odottamassa puhdasta pyykkiä.

Sikspäkkikin alkaa muuten pikkuhiljaa parantua, kun en ole hirveästi riehunut, olen ottanut rauhallisesti ja tehnyt "pikkuhommia". Järjestin kaupungissa vaatekaappia - kuinka monta vaatekaappia ihmisellä voi olla?? Sain kierrätykseen yhden muovikassillisen ja yhden repullisen verran vaatetta.
Naapuriin vein vähän astioita - naapurin isäntä tervehti "ja meille et kyllä tuo yhtään tavaroita!" 😀 No, ne astiat eivät jää heille, vaan jatkavat matkaansa edelleen vanhuksille.

Riesakin kävi vierailulla 😡 Ja just mun tuuria: lääkäri oli soittanut päivällä muutamaa tuntia aikaisemmin ja kysellyt kuulumisia; "no tässähän tämä, tätä samaa jne jne" Ja sitten kun sen verran ystävän kylään tullessa askarreltiin, että A-nopin muistoksi istutettiin punaisia keijunkukkia ja sen jälkeen lähdettiin käymään kyläkaupassa, niin eikös siellä lähtenyt kuulo ja puhekyky!

Mutta kuulkaa - kertokaas mitkä ihmeen kapistukset ne nämä on? Ostettiin eilen "aarrearkku", pienehkö puinen laatikko (mitäpä sitä muutakaan, kuin koko ajan yritetään vähentää tavaraa...), kaikki muu oli tuttua mutta näistä ei ole hajuakaan:

Kuva: HPöllö

Kuva: HPöllö

Koko on pituus n. 3 cm, tuo käännetty osa n. 1,5 cm, ja tuon "pallukan" halkaisija n. 1 cm. On aika terävä, joten ei voi oikein olla mikään asusteisiin liittyvä, itse pohdittiin, että voisiko olla joku vanhan tyylinen verho nipsu tms.?

Jaahas, tämä taas haluaa temppuilla mulle, leikkiä että tässä on enemmänkin kuvia 😊  Laitetaan sitten. Tämmöinen vahtii öisin mun untani meidän portailla:

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2019 - osa 4

Edellisessä osassa Myyntisirkkuset olivat vielä matkalla kohti lähtöpaikka Kihniötä, olivat sentään päässeet jo Hämeenkyröön. Siihen - odottakaas nyt - kiertoliittymään eli liikenneympyrään. Siitä olisi pitänyt ajaa niin kuin suoraan, eli poistua toisesta liittymästä. Helppoa kuin heinänteko sateella. Joillekin.
Mutta eihän Myyntisirkkuset nyt ihan noin vaan kiertoliittymästä "läpi" aja.
- Hei, tuolla olis R-kioski!
- Tarviiko siellä käydä?
- Tarvii. Mun pitää lähettää se rakkauskirje. Niin ja se prepaid-liittymä - eihän kukaan ole sitä vielä ostanut...

Ja niin me ajettiin ympäri. Saattoi siinä joku katsoa, että "naiset....pakettiautolla, kajakit katolla.. ja ajaa kiertoliittymää ympäri.."  Mutta siinä huomattiin, kuinka hyviä kiertoliittymät ovat; jos olisi ollut tavallinen risteys, olisi pitänyt etsiä kääntöpaikka ja sitten Google Maps laskee uutta reittiä, että päästään takaisin oikeaan risteykseen ja luultavasti niinkin isossa paikassa kuin Hämeenkyrö olisi Myyntisirkkuset onnistuneet eksymään. Nyt kävi kaikki näppärästi.

Kuljettaja-Sirkkunen päätti kipaista jäätelökauppaan sillä aikaa kun minä Apu-Kuskina menin kioskille ostamaan postimerkin rakkauskirjeeseeni sekä sen prepaid-liittymän. Ensin piti tietenkin tarkistaa, että eihän sitä ole kukaan ostanut (ei ollut) ja että minkälainen se pitää olla, kun se tuli tablettiin. Sitä uutta varasto-/maksujärjestelmää varten.
Asiat hoitui. Mutta me melkein eksyttiin toisistamme Kuljettaja-Sirkkusen kanssa. Piti jo soittaa: missä sä oot?

Ai se rakkauskirjekö?
Kyllä, se oli ihan oikea rakkauskirje. Se oli AM:lle 😍

Löydettiinhän me toisemme ja päästiin jatkamaan matkaan ja määränpää läheni. Hmm... hiekkatie - onko tää varmasti oikea paikka? No, mennään tänne, kun Google Maps niin neuvoo. Minuutin päästä ollaan perillä.. Puhelin soi:
- Missä te olette?
- Ihan just perillä, ei pitäis olla enää montaa sataa metriä.
- Tota.. saatteko te missään autoa ympäri, voisitteko te käydä Kihniön keskustan M-marketista hakemassa yhdet avaimet - ne on siellä mun nimellä?
- Kai me saadaan.. Me soitetaan sitten jos ei saatu 😎

Voihan pahvi. Me oltais just oltu perillä, mutta kun me ollaan kilttejä ja avuliaita, niin käännyttiin ympäri ja lähdettiin kohti Kihniön keskustaa etsimään M-marketia. Onko sellaista edes olemassa?
No niin, nyt ollaan keskustassa.. tuossa on pankki, K-kauppa... eihän tänne enää mahdu yhtään kauppaa, tämä on niin pieni paikka.. Google Maps - auta!
Apukuskina kävi mielessä, että mitäs jos ne miehet ovatkin keksineet omasta mielestään hauskan tavan vedättää meitä eikä mitään M-marketia ja avaimia olekaan? Hmm..... Myyntisirkkusten kosto on kauhea 😉😏😅
Kuljettaja-Sirkkunen oli luottavaisempi ja uskoi, että ei miehet meille sellaista tekisi.
M-market ja avaimetkin löytyi - hyvä niin. Ostimme samalla vähän evästä ja lähdimme takaisin kohti päämäärää, Kihniön Pyhäniemeä, josta aamulla lähtisi matkaan viikon melontaseikkailu kohti Saloa, 35. Suomi Meloo.

Kun pääsimme perille Pyhäniemeen, oli meitä odottamassa rivi miehiä (noin kuvaannollisesti 😂) ja halausten jälkeen asettuivat jonoon odottamaan käskyjä: auton ovet auki ja tavaroiden purku.
Saimme hienon tilan ensimmäiselle myymälällemme, leirintäalueen ravintolan henkilökunta ystävällisesti auttoi tuossa ja tässä ja siinä pyynnössä - melkeinpä missä vain mitä keksimme pyytää.

Samaan tilaan "rakennettiin" toimisto ilmottautumista varten: jokainen ilmottautunut ja osallistumismaksun maksanut sai ranteeseensa osallistumisrannekkeen - rannekkeiden tarkastuksia tehtiin viikon aikana silloin tällöin useamman kerran.
Tämän vuoden ranneke näytti tältä:

Kun kauppa oli saatu valmiiksi, lisättiin aamupäivällä haetut tavarat tietokoneella varastoon ja sen jälkeen pistettiin ovet kiinni. Kello oli jo sen verran, että oli aika päästä purkamaan omatkin tavarat tulevan viikon kotiimme, käydä iltauinnilla ja valmistautua yöpuulle.

Pyhäniemessä on aivan upea hiekkaranta ja hikisen päivän päätteeksi oli mahtavaa käydä uimassa. Ja hei - kävin uimassa ensimmäisen kerran moneen vuoteen! Iltauinti peilityynessä järvessä, lämpimässä vedessä: voiko illan paremmin päättää.

Huomenaamulla aloitetaan - kaikki valmiina!

Muurahaisia ja hämähäkkejä ja ampiaisia ja hyttysiä

Mistä tietää, että on kesä?
No tietenkin siitä, että aurinko paistaa. Ja sataa vettä. Ja ukkonen jyrisee. Ja pihalla on paljon kukkia. Ja tienvierustat on täynnä kukkia.

Pihalla kipittää muurahaisia. Ja hämähäkkejä. Ja niitä hämiksiä tulee välillä sisällekin. Niistä en tykkää YHTÄÄN. Mutta olen oppinut olemaan kirkumatta. Poistun sievästi paikalta, osoitan sormella ja totean lakonisesti, että sormeni osoittamassa suunnassa on hämähäkki. AM tietää oitis mitä tehdä.

Portaiden alla on joku kukkamehiläisten (tai vastaavien) pesä ja siitäkin huolimatta, että me istumme portailla (puiset portaat), ne haluavat mennä portaiden alle. Juuri tietystä kohtaa. Valitettavasti ne jossain vaiheessa kohtaavat viimeisen hetkensä. Siinä vaiheessa, kun niitä alkaa pörrätä useampi kuin se yksi eksynyt.

Hyttyset eivät minua juurikaan häiritse. Olen tullut siihen tulokseen, että johtuu lääkityksestä. Jollain tasolla on siis lääkitys kohdillaan - toimii edes hyttysmyrkkynä 😄 On toki olemassa niitä tosi tosi kiukkuisia hyttysiä, joihin ei tunnu tehoavan mikään muu kuin pilkkihaalari ja mehiläishoitajan päähine.

Kaupungissa käytiin kääntymässä. Olin käynyt läpi A-nopin vaatteita ja kun olimme liki saman kokoisia ja hänellä oli hyvä maku pukeutumisessa - siispä mukana oli valtava määrä vaatteita jotka pyöräytin koneessa. Viimeistä koneellista en enää laittanut kuivaajaan vaan laitoin pyykit kuivumaan telineeseen. Aamulla vastassa oli tämä näky:

Vanha väsyi. Muoviosat halkesi. Onneksi oli olemassa toinen teline, jossa oli jo kuivia pyykkejä, joten sain siirrettyä nuo kosteat pyykit siihen ja sitten saatoimmekin taas vaihtaa maisemaa.
Eli hur-rur Gunnarilla maalle.

****
Meinasin ottaa uuden alun koko jutulle, kun onhan tässä taas ollut touhua ja tohinaa, mutta jatketaan tästä.

Ennen kuin menimme maalle-maalle, kävimme hakemassa meille maalle uuden pöydän, sellaisen klaffipöydän. "Keittiö" kun on niin pieni niin ajattelimme, että semmoinen on juuri sopiva meille kahdelle. Ja jos tulee enemmän väkeä, sen saa tarvittaessa isommaksi. Se on JUST hyvä meille.

Ennen lähtöä vietiin kotoa kaksi kassillista vaatteita ja kaksi isoa kassillista muuta tavaraa kierrätykseen, tällä kertaa Fidalle. Koska vaatetta ja tavaraa kierrätettäväksi riittää, niin ajattelin valita kullekin satsille eri kohteen, tässä kaupungissa kun niitä riittää.

Edellisviikon torstaina oli kyläkaupalla Roinaralli; sinne sai viedä pienmetallia, elektroniikkaa ja myrkkyjätettä. Se oli tosi hyvä juttu, mekin päästiin isosta kasasta jätettä/roskaa eroon. Luultiin lähtevämme paikalle hyvissä ajoin, mutta kun päästiin perille, siellä olikin jo pitkä jono. Taas opimme jotain maalla asumisesta: ilmoitetut kellonajat ovat todellakin noin -aikoja, heittävät ainakin puolella tunnilla 😉
Homma sujui kuitenkin hyvin ja me ollaan AM:n kanssa hyvä tiimi (35 vuotta opettaa..), että meillä ei montaa minuuttia mennyt, kun meidän auto oli tyhjennetty.

Tämä kahden kodin väliä kulkeminen on kieltämättä välillä vähän... ahdistavaakin. Täällä kaupungissa ei tunnu olevan mitään tekemistä, vaikka oikeasti kyllä olisi, kun vaan tekisi.
Tuon pyykinkuivausteline-episodin jälkeen saimme maalla vähän jotain aikaiseksi, kun Poika soitti keskiviikkona, että onko "liian aikaisin ilmoitettu, jos hän nyt ilmoittaa, että tulisi huomenna?" Krhm...äitinsä poika... No ei. Torstaina siis ajoimme taas takaisin kaupunkiin hakemaan Poikaa - ilta meni siinä, kun hän yritti elvyttää AM:n läppäriä, turhaan. Ei auttanut edes se, että kone avattiin perjantaiaamuna. Ei meinannut auetakaan. Ja siinäkään ei auttanut tämä perheen legendaarinen minuun liitetty lause "kuuluuko tän irrota?" - sillä nimittäin aukea tai irtoaa kapine kuin kapine....
Lause liittyy esineeseen jonka EI pitänyt hajota, mutta minä sain sen rikki...


Postipoika oli ehtinyt käydä muuten siinä parin päivän poissa olon aikan ja tuoda pari korttia. Tämä ihanan kortin, josta tulee mieleen, että lähettäjä on ajattellut lähettäessåån seikkailuani Myyntisirkkusena 😏 Tiedä häntä.

Kiitos Susanna muistamisesta 💓








Toisenkin kortin postipoika oli postiluukusta pudottanut - anteeksi kuvan huono laatu - Sinisen Sohvan väki on ollut kesälomamatkalla ja muistanut reissullaan myös Pöllöä ihanilla kedon kukkasilla


Hauska sattuma muuten; molemmat kortit ovat Minna Immosen kauniita kortteja.

Kaikki kortit ovat kauniita - olen iloinen kaikista korteista, tämä vain oli minusta mukava sattuma 😊







Perjantaina ajelimme kirjakaupan kautta takaisin maalle, Äitirakas soitti ja kysyi ollaanko kotona (tuntuu hullulta, kun on kaksi kotia 😄), he tulee pistäytymään. Siitäpä sitten lähdettiin Pojan kanssa kävelemään kyläkaupalle - oli ihan kiva mennä sinne kävellen, kun ei ole pitkä matka. Vaan "turhaan" käytiin, kun eivät malttaneet kahville jäädä, toivat meille vain pölkkyjä. Pölkyille pölkkyjä.

Lauantai olikin sitten työpäivä. Oltiin kyllä sovittu, ettei meillä mitään työleiriä pidetä, mutta vähän piti töitä tehdä. AM ajeli nurmikkoa, Poika niitti heinää pihan toisella puolella ja vielä lopuksi kävi harjaamassa katon. Minun tehtävä oli tuhota niitä pahamaineisia lupiineja. Ei olisi pitänyt. Takareidet tuli kipeäksi. Ja pehva. Ja mun sikspäkki meni varmaan sijoiltaan. Varmaankin sikspäkin kaks ylintä riviä vaihtoi paikkaa. Tai kaks alinta. Tai jotain. 😉😉 Ei kun oikeasti varmaan jotain revähti, kun yritin kiskoa yhtä juurakkoa irti. Naps. Juurakko pysyi paikallaan, mutta sikspäkkiin sattui ja se on vieläkin kipeä. Nauraminen tekee vähän kipeää vieläkin. Sen siitä saa, kun yrittää tehdä muka-töitä.
Lauantaina vietettiin myös hetki äiti-Poika -aikaa ja käytiin ajelulla. Juteltiin kaikenmaailman asioista.
Isä-Poika -aikaa viettivät sitten, kun lämmittivät saunaa.

Nyt ollaan pari päivää kaupungissa - sinä aikana  on hyvää aikaa siivota omia kaappeja; miettiä mitä kokeilisi myydä tori.fi:ssä ja mitkä laittaa suoraan kierrätykseen/hyväntekeväisyyteen.
Ja onpa tuota ihan roskikseenkin menevää tavaraa kertynyt, valitettavasti.

Että semmoista. Paljon varmasti jäi tässä kuulumisia kertomatta, mutta tässä varmaan ne tärkeimmät.

Ei kun ihan paras juttu meinasi jäädä kertomatta! Pöh. Ihan pikainen päätös tehtiin lauantaina, siinä ei varmaan mennyt kuin tunti, kun homma oli saatu ensi kysymyksestä valmiiksi:
Lähdemme elokuun viimeiseksi viikoksi Äitirakkaan ja Pojan kanssa kolmestaan Siskorakkaan luo!
Siinä ei kauan mietitty; nuoriso etsi meille edulliset lennot sopiville päiville ja varasi liput ja nyt ei muuta kuin odotetaan lähtöä 😍😍

Hätä. Paniikki. Katastrofi.

Nyt tuli hätä. Ihan oikea paniikki. En osaa parsia. Eikä ole tullut missään eteen sitä parsinsientäkään. Vaikka eihän siitä mitään apua olisi, kun ei osaa parsia. Jospa sieltä anopin kätköistö semmoinen vielä löytyy. 

Mutta hätä ja paniikki on kuitenkin. Sukka on menossa rikki. Eikä ihan mikä tahansa sukka. Pöllösukka. Eikä mikä tahansa Pöllösukka. Vaan Repun neuloma Pöllösukka. Katsokaa nyt: 

Rikki on menossa hyvä sukka. Käytön jälkiähän siinä näkyy, nyppyyntynyt on, kun on paljon käytetty, hyvät sukat, mutta kohta katkeaa kamelin selkä - eikä kun lanka tuosta isovarpaan kohdalta. Niisk.

Korjaisikohan Äitirakas mun sukkani jos oikein nätisti pyytäisin? Jos olen kiltti ja nätisti pyydän.
Voi huokaus sentään, kun ei ihminen osaa itse parsia. 

Maalla on oltu taas koko viime viikko. Tänään tultiin kaupunkiin. Lauantaina oli kylällä markkinat, tai tarkemmin K... Kyläpäivät.  Äitirakas tuli meidän kanssa katsomaan mitä kaikkea siellä oikein onkaan. No, siellähän on sitä perinteistä, mitä nyt kesäisillä kylämarkkinoilla onkaan.
AM:n iloksi siellä oli marinoituja valkosipulin kynsiä ja myyjäkin tunnisti AM:n "Sieltä hän saapuu vakain askelin"  - ja otti jo valmiiksi oikean purkin esille 😂

Melkein koko markkina-alue ehdittiin kiertää ennen kuin jyrähti ensimmäisen kerran. AM kysyi, saako hän tarjota meille limonadit emmekä me niistä tietenkään kieltäytyneet. 

En tiedä oliko ravintola tehty vanhaan navettaan vai mihin, mutta viihtyisäksi se oli tehty. Istuimme pöytään, Äitirakas tapasi samassa pöydässä entisen työtoverinsakin. 

Ja ennen kuin olimme nämä ihanat limonadit ehtineet juoda, alkoi kaatosaade! Vettä satoi niin, että tila oli pian aivan täynnä - onneksi iloisia ihmisiä, kukaan ei ollut kiukkuinen sateesta. 

Katsopa muuten miten kaunis pöytäliina! 

Siellä istuessamme tuli vieraistakin tuttuja - pienen kylän iloja ja etuja. 

Pari kuvaa nappasin teillekin sieltä katsottavaksi. Kyseessä on siis tila, joka myy perunoiden yms. lisäksi oma tekemää limonadia, siideriä ja viiniä. 

Lisäksi sieltä saa myös muita lähiherkkuja: juustoa, leipää, jauhoja, hilloja....

Tilauksesta pääsee myös maistelemaan viinejä sekä syömään noutopöytään. Kumpaakaan ei olla käyty kokeilemassa, kun pitäisi koota vähän isompi ryhmä sitä varten. 

Mutta kahville ja marjapiirakalle kyllä pääsee, ainakin minun ymmärtääkseni.

Näin upeista kahvikupeista kelpaa kyllä kahvia juodakin

Kun sade vähän hiljeni, uskallauduimme mekin ulos ja kävelimme takaisin meille, Mukava päivä kaiken kaikkiaan; muutama tavara löysi uuden kodin ja myöhemmin illalla saimme vielä tiedon meille sopivasta pöydästä. Nyt on kierrätetty on todella ja moni ihminen on tyytyväinen 👍

Myyntisirkkusten seikkailut jatkuu varmaan huomenna - ja Pöllön seikkailutkin, kaikenlaista muutakin on viikon aikana sattunut.