Lisää kuvia Kyyhkylästä

Yleisön pyynnöstä tai jopa siitä huolimatta tässä vielä muuta kuva Kyyhkylästä, Navettagalleriasta. 

Tätä rouvaa en muista, mikä hän oli nimeltään, mutta siinä pihalla hän päivysti:

Tämä puu puolestaan oli koristeltu viinitölkkien sisällä 

olevilla muovipusseilla:

Navetasta puolestaan löytyi kaikenlaista mielenkiintoista. Ihan kaikesta en tosiaan ehtinyt kuvia ottamaan, mutta vielä jokunen kuva löytyy. Katsotaanpa....

Tämä riikinkukon näköinen lintu on Pahkiainen 😊

Ja Saimaan rannalla kun oltiin, niin sieltä tietysti löytyy Saimaan seireenit 😊

Tuossa seireenin takana on taulu, joka oli tehty kolikoista, en vain muista mistä kolikoista se oli tehty. Jonkinlainen joki siinä taisi olla. 

Viimeisestä kuvasta on jäänyt nimilappu kuvaamatta, mutta kovasti siinä haudotaan, joku lintuhan se näyttää olevan. 😊

Nyt on kaikki Kyyhkylästä otetut kuvat otettu - enemmänkin kuvattavaa olisi ollut, mutta kun ei vaan tullut otettua. 

Pöllötkin lisääntyivät matkalla - yllätys yllätys 😊. Yhtään pöllöä en ole itse ostanut, mutta viikossa ne ovat taas lisääntynee ❤❤ Niistä lisää toisen kerran. 

Ei sovi mun selkääni enkelin siivet...

https://www.youtube.com/watch?v=NXv2JalZvrg

En osaa sanoa, mikä tässä laulussa viehättää, mutta jotain tässä on. Kaunis.

Kuvia Kyyhkylästä

Tässä postauksessa muutamia Kyyhkylässä ottamiani kuvia, suurin osa Navettagalleriasta.

Ja tulipa mieleen... Perjantaina olin luovuttamassa huonettani pois, että pääsevät siivoamaan sitä seuraavalle. Ystävällinen respan tyttö kysyi
- Onko puhelimen laturi mukana?
- Juu on. Mutta tarkistetaan nyt vielä. On se täällä.
- Onko pistoke?
- Eipä muuten olekaan... käynpä katsomassa.
Ja siellähän se oli, seinässä, olin ottanut vain johdon mukaani... Kiitos respan tytön, nyt on myös pistoke kotona. Kiitin häntä huomaavaisuudesta, johon hän totesi, että niin monta puhelimen laturia on lähetetty perässä, että on oppinut kysymään, onko se varmasti mukana 😃

Tässä kuitenkin lupaamiani kuvia Kyyhkylästä.

Auringonnousu Suur-Saimaalla. Tällaista auringonnousua saatiin katsella parina aamuna. Miten nopeasti ja upeana aurinko nousikaan. Yhtenä aamuna melkein ehdimme ihailemaan auringonnousua ulos - vähän korkeammalle oli aurinko ehtinyt jo nousta ennen meitä 😃



 Nämä upeat vaahtera ja pihlaja vaihtoivat asuaan viikon aikana - nopeasti se tapahtui 😊

Mainitsemastani Navettagalleriasta löytyi vaikka mitä: CD-levyistä tehty joki, jonka varrelle oli kasvanut kylä/kaupunki kirkkoineen yms. Joessa oli veneitä - vaan yhtään kajakkia eikä kanoottia siellä ollut..

En edelleenkään osaa minkäänlaista kuvankäsittelyä saati sitten järjestellä niitä tänne blogiin, joten koettakaa kestää tätä sekamelskaa :)
Ja iföynillä kuvaaminen on ihan sieltä pimeimmästä paikasta ja kameraahan ei tietenkään kannata kuljettaa mukana, koska se vie ihan liikaa tilaa. Se semmoinen pieni pokkari. Ja varsinkin kun ei sitäkään osaa käyttää.







Ulkoa löytyi myös kumisaapaspuu ja peikonpesä:

     

Sisältä puolestaan löytyi mm. Salainen agentti ja Tanssiva Marilyn

 Kaikki teokset on siis tehty kierrätysmateriaaleista, kuten näkyy.  Galleriassa oli myös joitakin maalauksia, jotka oli tehty esim. tuohelle tms.

Kyyhkylän kartanosta löytyy vanha kirjasto, jossa olisi mukava istua, neuloa sukkaa ja kuunnella, kun joku lukisi vanhoja tarinoita:

     

Kirjastosta löytyy myös tämä koskettava veistos. Sai hiljaiseksi.


  

 
Torstaiaamuna paikalle saapui myös neljän ryhmäläisen omaiset ja minä kävin yhden pariskunnan kanssa iltalenkillä tutustumassa Porrassalmen taistelun muistomerkkiin:

  

Tämmöinen kuvakavalkadi. Paljon enemmänkin kuvattavaa olisi ollut, mutta kuvaamatta jäi. Kun se kamera. Oli kotona. Se on aina. Mutta sentään jotain tuli kuvattua.
Josko tässä tulisi taas opeteltua kuvaamaankin, kun kuvatkin on näin kurjia, mutta jospa näistä jotain saatte irti 😃😃

Terveiset Mikkelin Kyyhkylästä

Viikko Kyyhkylässä on takana.
Samalla rentouttava, mutta myös uuvuttava.
Paljon naurua, mutta vähän myös itkua.
Vertaistukea. Ymmärrystä jopa puolesta sanasta.
Vanhan tiedon kertausta (itselle), mutta paljon uuttakin tietoa, miten elää tämän Riesan kanssa.
UPEA RYHMÄ - kotiintuomisina uusia ystäviä, paljon hyviä muistoja.

Kyyhkylä paikkana on hieno. Vanha kartano, jonka historiasta voi käydä lukemassa Wikipediasta
(https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyyhkyl%C3%A4). Hotelli Rustholli mukavine huoneineen ja respan tyttöineen ja viihtyisänä aulana, jossa mekin vietimme aikaamme iltaisin jutellen: välillä jatkaen päivän vakavammista aiheista tai niistä jotka saivat vatsalihakset kipeiksi. Kyllä, uskokaa tai älkää, vatsalihaksetkin löytyivät, ja paljon muita lihaksia 😊😊

Kuntoutuskeskus on erikseen ja sieltä löytyy vaikka mitä: erilaisia luentosaleja, jumppasaleja, kuntosali, terapia-allas vesijumppaa varten (siellä en käynyt), rentoutushuone tähtitaivaineen - tähdet vain oli tällä kertaa sammuneet, mikä toisaalta oli meidän ryhmän kannalta ihan hyvä.

Siellä asuu vakituisesti sotainvalideja, mutta siellä on jatkuvasti erilaisia kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja; kuten nyt tämä meidänkin kurssi.
Nälkää siellä ei tarvitse nähdä 😊: aamiainen, lounas ja päivällinen, ja iltapalan saa itse koota ja ottaa mukaan hotellihuoneeseen. Useimmissa huoneissa on mahdollisuus keittää teetä ja lämmittää jotain mikrossa.

Yhtenä iltapäivänä istuttiin rantasaunalla juttelemassa tästä meitä yhdistävästä sairaudesta, torstaiaamupäivän ihanassa auringonpaisteessa kävimme fysioterapeutin kanssa ulkona raikkaassa ilmassa kävelyllä. Saimaa liplatteli ihan siinä katseen ulottuvilla.

Liikunnanohjaajaopiskelijat peluuttivat meillä mölkkyä ja boccia, sitten jumppasimme, venyttelimme ja kokeilimme myös faskiaa - se oli mulle ihan uutta. Mielenkiintoista ja ehkä sellainen kova pallo sitä varten tarvitsee hankkia 😊

Alueelta löytyy myös päiväkoti ja Navettagalleria; vanhaan navettaan tehty kierrätystaiteen näyttely - se kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos Kyyhkylään menee 😊😊

Henkilökunta on ystävällistä. Me tapasimme siellä sairaanhoitajan, psykologin, useampikin fysioterapeutti sekä Mikkelin keskussairaalasta vieraileva neurologi. Meillä oli oma sairaanhoitaja, joka piti meistä huolta ja piti meille jokaiselle oman "puhuttelun" 😊
Tehtiin tavoite viikolle ja viikon lopussa katsottiin kuinka oltiin tavoitteisiin päästy.

Suosittelen ehdottomasti lähtemään sinne, jos vain mahdollisuus tarjoutuu - itse olen valmis lähtemään sinne uudestaan milloin vain.

Eilen (perjantaina) iski sellainen "viimeisen päivän syndrooma": väsynyt, haikea, uupunut, kiire kotiin. Toisaalta ei olisi halunnut erota uusista ystävistä, toisaalta halusi pian kotiin. Toisaalta olisi vielä halunnut jatkaa niitä keskusteluita ja kokemusten jakamisia, toisaalta tuntui, että oli oli jo sanonut kaiken. Mutta oli myös jo uupunut. Yllättävän uuvuttavaa on istua - vaikka liikuttiinkin - ja kuunnella, vähän niin kuin "opiskella", vaikka nukkui hyvin ja pitkät yöunet.

Tästä päivityksestä tuli pelkkää tekstiä - teen toisen päivityksen, johon laitan ne muutamat kuvat joita itse otin paikan päältä. Muutenhan kuvia tuosta hienosta paikasta löytyy tuolta Kyyhkylän sivuilta 😊

Käsitöitäkin viimein tehtynä

Käytiin viime lauantaina etsimässä kaupoista SUOLAA. Tiettyä suolaa. Semmoista missä on vähän suolaa. Se oli jotain Herbamaren vähäsuolaista yrttisuolaa. Ei ollut helppo homma, ei sitä ihan niin vaan löytynyt. Joka kaupasta.
Mutta sitten päätettiin mennä kauppakeskukseen jossa on luontaistuotekauppa Life, ja Punnitse ja Säästä. Ja Citymarket. Kai nyt jostain löytyisi.

Ensimmäinen kohde oli Punnitse ja Säästä. Ei ollut. AM jätti mut sinne "hoitoon" siksi aikaa kun sanoi käyvänsä katsomassa Lifesta. Ei ollut. Sanoi käyvänsä vielä äkkiä Cittarissa.

Punnitse ja Säästä:n tyttö sanoi katsovansa mun perään vielä senkin aikaa, kun AM kipaisee Cittarissa. Voi mitä herkkuja siellä oli, siellä Punnitse ja Säästä:ssä: Kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, suklaata, karkkia, teetäkin vaikka kuinka, käsivoiteita, saippuioita - voih, vaikka mitä! Ihana kauppa!
Yhden joululahjan löysin sieltä, hyvän ostoksen tein!

Onneksi AM ei viipynyt kauan, muuten olisin mennyt konkurssiin. Suola oli löytynyt, ja... voi AM:a: hän oli taas ostanut mulle kerän lankaa ❤❤ Perusteluna "kun tää on ihan sun värinen"

Mietin jonkun aikaa, että mitä siitä tekisin, jotain mikä valmistuisi nopeasti. Sukkia ja lapasia on, kaulaliinoja myöskin, mutta...hetkinen.. KAULURI.
Ja tällainen siitä tuli:



Jospa tämä nyt podettu flunssa jäisi tämän ansiosta syksyn ja talven ainoaksi.

Ai niin. Lauantaina sattui myös vähän hmm....harmillisempi tapaus. AM on lopettanut tai lopetellut tupakanpolttoa. Syö tällä hetkellä Nicotinellia. Ne unohtui sieltä Cittarista ostaa ja käytiin hakemassa ne tuosta meidän lähikaupasta. Tai minä hain. Siellä oli vanha täti juttelemassa henkilökuntaan kuuluvan tytön kanssa. Mihinkä siellä korvansa laittaisi ja kuulin keskustelusta pätkän jossa kassatyttö sanoi, että naapurikunnan kaupassa voisi asia onnistua. Täti näytti vähän surkealta ja ajattelin, että kun meillä on auto ja aikaa, voisin tarjota apua. Menin kysymään, voisinko auttaa. Sainkin sitten tietää, että tädillä ei olekaan rahaa eikä hän voi ostaa ruokaa - olisi halunnut velaksi. Se ei onnistunut, valitettavasti. Mietin ihan pienen hetken ja tarjouduin ostamaan hänelle purkin maitoa ja esim. maksalaatikon tms. Tarjous ei hänelle kelvannut :(
Täti otti rollaattorinsa ja lähti niine hyvineen kotiinsa - hänen miehensäkään ei ilmeisesti ollut sillä hetkellä hetkellä kotona, en saanut selvyyttä koska hän oli tulossa kotiin, mutta kai hän sitten oli tulossa jossain vaiheessa. Tädillä ei sanojensa mukaan kuitenkaan ollut kotona lainkaan ruokaa, mutta... hämmentyneenä tein omat ostokseni ja ihmettelin, kun ei tarjoukseni kelvannut. Ilmeisesti hän ei sitten kuitenkaan oikeasti ollut avun tarpeessa? 

Onko jossain matoja?

Jos blogi kiukuttelee, niin silloinhan täytyy jossain muuallakin on matoja, kuin pihalla. Ainakin meidän roskiksen nurkalla oli iso iso kastemato tänään päivällä. Harmitti, kun oli kädet täynnä tavaraa, enkä voinut nostaa matoa asfaltilta turvaan nurmikolle.

Mutta arvatkaas mikä muu mato meidän pihalle oli yön aikana ilmestynyt? Tai luulen, että se oli ilmestynyt yön aikana, kun naapurikin sitä ihmetteli. Minähän en ole ulkona käynyt sitten eilisen aamupäivän.

Päältäajettava maantiivistin (eikö oo hienoja sanoja?) oli ilmestynyt tuohon talon eteen nurmikolle.  Olihan sillä tietenkin pitänyt ajella pihan saniaiset nurin ja vähän kaikenlaista pahaa tehdä - senkin pahalaiset - mrrrr.  Poliisin nauhat siinä nyt oli ympärillä eli varastettuhan se oli.  Voi vitsit, että ihmisten pitää kaikenlaista ilkivaltaa tehdä. Ei ymmärrä ei.

Lenssu alkaa kai tehdä lähtöä. Hyvä hyvä. Ehkä tästä vielä toetaan. Ensi viikko vielä aikaa, ennen kuin pitäisi lähteä sinne Mikkelin Kyyhkylään. Kyllä tää tästä. Ärsyttävintä on tämä kurkun kutiaminen, siihen kun ei oikein auta mikään. Juominen, vettä ja teetä olen juonut litratolkulla ja sitten juossut vessassa.

Kyll mä tästä. Rääkkään teitä taas ihan tosissani 😉

Miesflunssa

Minulla kuulemma. Näytin kuulemma eilen siltä, että minulla on miesflunssa.  Pidin sohvaa selässäni koko eilisen päivän, sen jälkeen kun olin tullut työterveyslääkäriltä.  Siellä kävin hoitelemassa taas niitä työkyvyttömyyseläkejuttuja. Josko niitä saatais eteenpäin.

Tänäänkään en ole oikeastaan liikkunut sohvalta mihinkään. Odottanut vain ruokaa. Juonut teetä ja vettä ja teetä ja vettä.

Maanantai-iltana rikoin kuumemittarin. Tipautin sen lääkekaapista lattialle, kun etsin jotain millä saisin puudutettu kurkkua, kops, siihen tipahti kuumemittari lattialle ja siellä se näytti olevan kotelossaan murusina. Ei oltu varmoja, onko se NIIN vanha, että olisi ollut jopa elohopeamittari, joten pikaisesti maalarinteippiä ja teipillä koko kotelo mittareineen tiukasti pakettiin.
Eilen kävin ostamassa uuden, mutta siinä on varmaan joku vika. Ei se mitään kuumetta näytä... 😉

Mutta tämän miesflunssan takia en ole jaksanut kommentoida teidän muiden blogeihin. Olen kyllä lukenut päivityksiänne ja olen täällä kyllä.

Olisi kerrottavaakin ja näytettävää, mutta nytkin sattuu sen verran päähän (miesflunssa!), että en jaksa kiusata teitä enempää.

Koetan toeta lauantaiksi, että pääsisin kylille - illalla on taas kesäkauden päätös, Saidan tulet ja sinne haluaisin. Aamupäivällä ensin tapaamaan ystävää.

Älkää te sairastuko - Repu jo potee lenssua, paranemisia hälle! Ja Reppanainen, toivottavasti sinä olet jo paranemaan päin!

Miehet, naiset, tytöt, pojat, henkilöt. Ihmiset. Sekavaa pohdiskelua

Nyt tuli pakottava tarve kirjoittaa. Saatan sohaista muuraihaispesää, syvältä ja pahasti, mutta otan sen riskin. Mutta tämä on minun blogini ja nämä ovat minun mielipiteitäni ja ajatuksiani 😊

Aamutv:ssä oli Ylen vastapalkattu yleisöasiamies, joka siirtyi tehtäväänsä Aamulehdestä, jonka suuri missio on nyt sukupuolineutraalit tittelit. Yleisöasiamieskään ei ilmeisesti haluaisi olla asiamies, mutta kun ei muutakakaan sopivaa titteliä löytynyt, niin siihen on tyydyttävä. Kunnes joku joskus keksii sen paremman.

Voi herran pieksut, jotka on rouvan jalassa.  Tämäkin sanonta muuten on jostain isovanhemien tai heidän aikalaistensa suusta.

Laiskiainen tätä aihetta jo vähän Nukkumatti -keskustelussa sivusikin. Että pitäisikö Nukkumatinkin nimi vaihtaa. Johonkin vähän neutraalimpaan. Kun ei enää kai saa olla miehiä ja naisia, tätejä ja setiä, miehiä ja vaimoja, siskoja ja veljiä, tyttöjä ja poikia, tyttäriä ja poikia. Mummeja ja ukkeja? Tätäkin listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Saati sitten sitä ammattinimikelistaa. Siihen voisi minusta soveltaa yhtä vanhoista sanonnoista: Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.  Mitä väliä sillä on, millä tittelillä sitä työtä, jos kaikki tietää, mitä työtä teet.
Postimies. Kaikki tietävät mitä postimies tekee. Postimies Pate sen kertoo jo lapsillekin eli ihan pienestä pitäen se on tiedetään.
Tapetilla ollut eduskunnan puhemies. Eiköhän senkin kaikki tiedä, mikä on hänen tehtävänsä? Työ ei muutu miksikään titteliä vaihtamalla.

Minä olen syntynyt Naiseksi. Tai siis Tytöksihän silloin ihan pienenä sanottiin. En sukupuolineutraaliksi.
Minä olen Aviopuoliso. Vaimo. Rooli on ihan sama. Aviopuoliso kuulostaa neutraalimmalta - jota siis nyt joka paikassa halutaan olla. Olen siis mieluummin Vaimo. Se kuulostaa jotenkin kauniimmalta, kunnioittavammalta. Mieheni kunnioittaa minua puhumalla minusta muille joko etunimellä tai Vaimo.

Nyt olen jo siinä iässä, että kun menen esim. lääkäriin tms. kuulostaa hauskalta kun kutsutaan Rouva xxx. En halua olla Henkilö xxx.  Olen ollut Rouva jo 30 vuotta. Ehkä koko termi jää jo kohta pois sanastosta.

Tasa-arvoon tuo sukupuolineutraalien tittelien etsiminen ja muuttaminen ei varmastikaan tule vaikuttamaan sillä tavalla kuin tasa-arvoa nykyisten naisten ja miesten välillä haluttaisiin. En usko.
Naiset ovat edelleen naisia ja miehet miehiä.

Ja niin minä ainakin haluan olevankin. Haluan edelleenkin tulla kohdeltavan Naisena.

Olin viikonlopun reissussa. Meitä oli matkassa yhteensä 19 henkeä joista naisia 6. Välillä meitä pidettiin kuin kukkasia 😊 ja annoimme olla niin. Välillä meidät varmaan unohdettiin - miehet olivat miehiä ja puhuivat miesten juttuja - niin kuin pitikin.
Minä ainakin myönnän, että ihanaa olla Nainen. On ihanaa olla huomioitu. Kun Mies "nostaa" pienen vesilätäkön yli, ettei kengät kastu 😊 Kun Mies kysyy "otatko kahvin mustana vai maidolla, montako sokeria" - ihan vaan sen takia, ettei minun tarvi nousta ylös 😊
Mutta toisena hetkenä olen se NAINEN, joka selviää mistä vaan: kävelen polvia myöten mudassa, kiipeän korkeimmalle kalliolle, hyppään leveimmän ojan yli. "Ei tartte auttaa" (No minä en enää, mutta silloin joskus)

Ja vielä yksi asia. Kerroin teille jatkokertomuksen Myyntisirkkusten seikkailuista Suomen suvessa. Virallinen "titteli" meille kahdelle on Myyntiryhmä, vaikka meitä on vain kaksi. Kaksi aikuista naista. Joskus aikanaan Myyntiryhmän tehtäviin on kuulunut toimia myös infopisteenä ja, edelleenkin, löytötavaratoimistona. Olemme molemmat iältämme ihan aikuisten oikeasti AIKUISIA naisia. Mutta hyvin usein kuulemme lauseen "Kysy Myyntiryhmän tytöiltä", "Myyntiryhmän tytöt tietää".
Monet kokee tuon tytöttelyn äärettömän loukkaavana. Nyt voin puhua vain omasta puolestani, mutta minä en loukkaannu siitä, jos joku sanoo minua tytöksi. Sehän vain kertoo siitä, etten olekaan vielä niin rupsahtanut kuin itse luulin. En ainakaan koskaan ole kokenut, että kukaan olisi sitä sanonut tarkoituksenaan loukata.
Samoin puhun itse "meidän pojista", vaikka puhun ihan aikuisista miehistä.
Oikeastaan puhun vähän ristiin: Siskorakkaan Pikku-Prinssi ja viime kesän Pikku-Aurinko; heistä puhun "miehinä" 😊😊

Tässähän näitä ajatuksia, sekavaa niin kuin aina 😉😉