Huru huru huru huru

pitkiä pellavia-a-a

ja hienoja hamppuja-a,

räätikkäitä ku nurkanpäitä

ja nauriita kuin lautasia,

papuja ku pähkinöitä

ja perunia ku pulleroi!

Ja tupakkikultaa kans

isän piipun päähän!

Laskiaista laskettiin sunnuntaina perinteisesti enon luona, mun vanhassa mummulassa.  Paikalla meitä oli 21 henkeä, neljä sukupolvea! Ihan uuteen ennätykseen ei päästy mutta desibeleissä kyllä varmaan taas hivoteltiin ennätyslukemia 😃😃 Ja uskokaa tai älkää, mutta lapset oli niitä "maan hiljaisimpia" - suurin meteli lähti meistä aikuisista 😄

Ensin tankattiin kunnolla hernekeitolla ja pannukakulla. Tällä kertaa laskiaispullien virkaa toimitti Fazerin (ei maksettu mainos) marjapiirakat; mansikka-, vadelma- ja mustikkahillolla. Ja oli toki muitakin herkkuja. 

Kun vatsat oli pullollaan, äidit huolehti, että lapset käy pissalla: niin minä Pojasta kuin Äitirakas minusta ja kun mummua ei enää ole, niin Äitirakkaan ja sisarustensa täti huolehti sitten heistä (ja anopit vävyistä, täytyhän niistäkin jonkun huolehtia) 😏😏 - ihan siltä varalta tietenkin, ettei kenenkään tarvitse sitten enää pyytää vessaan kun on kaikki talvitamineet päällä; tiedättehän kuinka hankalaa on käydä vessassa kaikissa toppatakeissa ja -housuissa ja villahousuissa muissa.. 

Ja lopulta me päästiin pihalle:

Tietenkin laskettiin mäkeä

Hypättiin "mäkeä"

Tehtiin lumienkeleitä :)

Kolareiltakaan ei vältytty - onneksi ketään ei sattunut, hui hai vaan ja matka jatkui :)

Ja mitä olisi ulkoilu ilman nuotiota ja nuotiomakkaraa 😋😋

Niin paljon herkkuja ei voi syödäkään, etteikö ainakin yksi makkara maistuisi kaikille - vaikka sitten kylmänä.

Varsinainen "todistusaineisto" jäi kaivamatta esille ja varmistamatta, että oliko tämä nyt jo 20. kerta eli olisiko ollut oikein juhlan paikka. Aika lähelle ainakin 🎇🎉🎆

Kiitos SNY-peikkonen - kuka sitten lienetkään 😊

Uusi SNY-kierros on alkanut ja jännittävä kevät on edessä.

Oma SNY-parini piiloutuu nimimerkin "SNY-peikkonen" taakse - melkein juhannukseen asti pitää odottaa kuka tuon nimimerkin takaa oikein  paljastuukaan 😊

Taitava käsistään hän on ainakin, katsokaa vaikka:


 

Näin ihanan kortin sain häneltä torstaina - toivotti liukasta laskiaista, liukkaita suksia ja kehotti pitämään mustikkasopan käden ulottuvilla 😊 Voin kertoa, että liukasta lunta meillä täällä on ainakin, kuulitteko televisiosta?

MM-kisoja jännitetään kotona tv:n ääressä ja kyllä tänään jo jännitettiinkin: Kristan hiihto oli niin huimaa katsottavaa,  että oksat pois, en ollut pöksyissäni pysyä 😉
Ja mitä vielä onkaan tulossa...

Ja huomenna sitten onkin talven paras päivä: laskiaissunnuntai! Huomenna taas kokoonnutaan enon luo laskemaan mäkeä tai ainakin viettämään talvipäivää yhdessä ja vaihtamaan kuulumisia, katselemaan lasten touhuamista ja ehkä osa aikuisista rohkenee lähteä touhuihin mukaankin.

Onko teidän laskiaispullissa hilloa vai mantelimassaa? Vadelmahilloa vai mansikkahilloa? Syödäänkö teillä hernekeittoa? Lasketaanko mäkeä? Paistetaanko ulkona tulilla makkaraa (vai lapasia..)?

Liukasta laskiaista kaikille!

Tavoitteeksi kaikille: lasketaan Stigalla mäkeä vielä 7-kymppisenäkin! 😊

Päivän piristys :)

Samalla kun luette tämän, koettakaa kuvitella näkymä silmienne eteen, sillä kuvaa tästä ei valitettavasti ole.

Ajettiin AM:n kanssa päivällä pieni lenkki autolla, ihan huviajelua monen päivän "joutenolon" ja kaupassa käynnin jälkeen.

Aurinko paistaa, kaunis talvinen, luminen maisema.

Tien vieressä postilaatikko ja postilaatikolta tie omakotitalon pihaan. Postilaatikolta pihalle polkee pieni mies traktoriaan, perässä peräkärry (äiti vähän avittaa vetämällä). Ja peräkärryssä KOLME halkoa. Kaksi kunnolla kärryssä ja kolmas vähän vinottain niiden päällä, kun ei ollut mahtunut kärryyn.

😊😊

Sille näylle ei voinut olla hymyilemättä - se oli niin hellyttävä ja siitä tuli hyvälle mielelle  💕

Pari sataa metriä eteenpäin tien toisella puolella oli jonkinlainen puutavaraliike, jossa oli isot halkopinot pihalla. Mietittiin AM:n kanssa, olikohan pieni mies hakenut halot sieltä?
Oliko aamulla luvannut isälle, että hoitaa saunan lämpimäksi siihen mennessä, kun isä tulee töistä, mutta puut olikin loppuneet kesken? Vai takkapuitako vain oli hakemassa? Äidille puita leivinuuniin, jotta voivat leipoa yhdessä laskiaispullia ? Se jäi meille arvoitukseksi...  😊

Tapahtunutta - kaikenmoista

Mitähän kaikkea sitä oikein kertoisikaan - tai missä järjestyksessä.

Kerron niitä ihania uutisia ensin. Äitirakas kävi katsomassa Isosiskoa ja Pikkuveljeä.  Siis Duracell-pupua, tädin Prinsessaa. Ja pikku-Prinssiä. Isosisko oli kysynyt, miksei "Pöllö"-täti ja L-pappa tulleet mukana. Siskorakas oli nopeasti keksinyt selityksen, että L-pappa jäi vahtimaan mummolaa ja täti tulee sitten kun on paremmassa kunnossa, vaikka sitten syksymmällä, kun ole lähdössä kouluun. "Joo, ja sitten se on jouluun asti!" 😊

Isosisko oli pakottanut mummon ostamaan yhden pehmopöllön mulle tuliasiksi: Ja kaikki tyhjä tila mummon matkalaukusta oli täytetty halauksista ja lentosuukoilla 💖

Ja Pikkuveli oli tietenkin ihana pieni pulloposki 💖







Siskorakas puolestaan lähetti tällaisia pöllöjä - näitä olen toivonut saavani jo pitkään:

"Ei näe, ei kuule, ei puhu"

Itse lähetin Isosiskolle tuliasisiksi kirjoja ja muovailuvahaa yms. ja Pikkuveljelle tällaisen itse neulomani vaunupeiton:


Väri oli juuri sopiva pienen pojan myssyyn ja rattaisiin.

Muitakin ihan positiivisia asioita on tapahtunut, ovat vaan osittain vielä kesken.
En muista kerroinko syksyllä, että hain itselleni henkilökohtaista avustajaa lenkkeilyä yms. varten. No, asiasta ei kuulunut mitään ja rupesin siitä soittelemaan joulun aikaan ja selvisi, että hakemukseni oli "tarttunut" toiseen hakemukseen! Onneksi soitin. Sitten asia lähtikin liikkeelle ja nyt sain päätöksen: mulle myönnettiin avustaja tälle vuodelle 👍 Olen siitä tosi iloinen, sillä nyt pääsen lenkkeilemään ja liikkumaan, parantamaan kuntoani jne ilman kohtauspelkoa, kun on mukana joku, joka pitää huolta.

Sitä eläkettä ne antaneet mulle vieläkään, mutta sain osakuntoutustuen tälle vuodelle. Päätös ja lääkärinlausunnot ovat menneet automaattisesti eteenpäin käsittelyyn sinne, missä on se mun valituksenikin, joten pitäkää edelleenkin peukkuja, jooko.

Näitä asioita olen tässä hoitanut koko tammi-helmikuun; joka päivä on pitänyt soittaa johonkin suuntaan, että on saanut lisää tietoa, että osaa toimia oikein ja on oikeat paperit oikeassa paikassa. Nyt on kuitenkin helpompi hengittää, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, että minkähän lainen paperi postiluukusta tänään tipahtaa. Nyt ne on sieltä tipahtaneet. Ei sellaiset kuin odotin, mutta näillä on nyt mentävä, tässä vaiheessa ei itku auta. Valitus on vireillä ja sen käsittelyä odottaessa.
Seuraava tehtävä on ruvettava etsimään sitä sopivaa avustajaa ja tekemään sopimusta hänen kanssaan.

Kevät tulee ja odotan, että Siskorakas ja Lanko tekisivät rohkean ratkaisun: pakkaisivat Isosiskon ja Pikkuveljen koneeseen ja lentäisivät tänne. Teettehän sen, jooko? Kyllä ne lapset koneessa pärjää, ei tuo niin pitkä matka ole 😊😊

No nyt on virtaa!

Ja on kuulkaa ihan tuplaten 😂  Äitirakas - Äitiparka - käänsi koko talon ympäri, samalla tavalla kuin aikanaan etsiessään muutama vuosi sitten sitä surullisen kuuluisaa telttaa, joka sitten löytyi sieltä, missä sen pitikin olla...

Mutta niin... Äiti etsi ja etsi sitä virtaa, mutta ei sitä löytynyt. Sitten tehtiin päätös, että AM etsi interneetin ihmeellisestä maailmasta edullisen johdon, tilasi sen ja tadaa - tänään vihdoin tuli tekstiviesti, että virtaa on noudettavissa meidän K-marketista.
Samaan aikaan soitin Isälle syntymäpäiväonnitteluja ja seisoin työhuoneessa lehtihyllyn edessä. Päällimmäisenä oli kelta-musta muovipussi. Olin nähnyt sen moneen kertaan ja ajatellut siinä olevan kaulassa pidettäviä avainnauhoja. Tänään katsoin pussia ja sen sisältöä tarkemmin: siellä oli se VIRTA, jota oli kaivattu ainakin parisen viikkoa 😂😂

Eli nyt sitten virtaa riitää! Ei pitäisi ihan heti loppua!  Ja kyllähän sitä taas sunnuntaina tarvitaankin, kun on laskiainen ja mennään enon luo laskiaista laskemaan. Tai ainakin hernekeittoa ja laskiaispullia syömään!  Onhan teilläkin laskiaissuunnitelmat jo valmiina?

Mutta tiedättekö mitä? Meinasin unohtaa, Salaisen Neuleystävän nimittäin! Onneksi pääsin vielä mukaan 😂

Kaikenlaista sutinaa on ollut. Marjaanalle lupasin kertoa uutisia, niistä teen oman päivityksen, nyt esittelen teille meidän uudet aarteet, kun lupasin ne Äitirakkaalle esitellä. Toinen käytiin hakemassa sunnuntaina mulle ja toinen tänään AM:lle. Katsokaapa:

Tämä on mun. Arvaattekin varmaan mikä tämä on?

Ja tämä ompelukone on AM:n.
Jo kolmas 😂 Kuinkahan monta se meinaa niitä vielä ostaa? Tuon koneen saa siis laskettua tuonne alas, sitten käännetään tuosta vasemmalta ovi lokeroineen tuohon oikealle ja käännetään kaapin päällä oleva levy kanneksi kaiken päälle, jolloin koko systeemi näyttää siltä kuin se olisi vain pelkkä kaappi. Ja itse ompelukone on tietenkin poljettava.

Semmoista muun muassa.

Ja jotten unohda:
Repulle kiitos kortista - kauan se teki matkaa, yli kuukauden, mutta tänään se kopsahti postiluukusta! Kiitos 😂

Vieläkään ei virta riitä - koneessa

Äitirakas on kääntänyt koko talon ympäri etsiessään AM:n vanhan koneen virtapiuhaa, mutta ei sitä vaan löydy. Se on nyt niin hyvässä epätallessa, ettei tosikaan.
Ja siitä syystä joudutte vieläkin odottamaan tarkempia uutisia. Pahoittelen.

Tilasin tänään uuden virtajohdon, kun AM löysi sellaisen kohtuuhinnalle interneetin ihmeellisestä maailmasta. Toivotaan, että se tulee pian. Vanha Siwakin, joka on nyt muutettu K-Marketiksi, avataan varmaan siihen mennessä (muistaakseni huomenna), joten saan sen haettua heti kun ilmoitus tulee.

Kaikille kiitos Ystävänpäivä tervehdyksistä: Susannalle, Siniselle Sohvalle ja Possumunkille, sekä kaikille jotka jättivät kommentin edelliseen päivitykseen.

Eilisten Itä-Suomen alueuutisten lasten viisaita sanoja lainaten:

YSTÄVYYS TUNTUU PÄÄSSÄ JA SYDÄMESSÄ 💖

Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

Otsikkoon lainaamani Pikku-Prinssin lausahduksella (Antoine de Saint-Exupéry) toivotan teille kaikille

Hyvää Ystävänpäivää 💞💞

Minusta tuo jollain tavalla kuvaa meidän blogiystävien ystävyyttä: suurimman osan kanssa emme ole koskaan tavanneet, mutta silti teistä on tullut tärkeä osa elämääni - kiitos siitä.

Ja luonnollisesti te muut, Äitirakas ja Siskorakas sekä "live-ystävät" - samalla tavalla tuo lause liittyy teihin.


Nyt tietokoneeni virtajohto on rikki, olen ihan surkeana, kun en pääse lukemaan teidän blogeja enkä päivittämään tätä omaani enempää - kun kerrankin olisi jotain mitä kertoa.

VIETTÄKÄÄ IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!