Smuutti? Nuutinpäivä?

Yle Teemalta tuli tiistai-iltana ohjelma, jossa  Jaakko Kolmonen ja Veijo Vanamo viettivät SMUUTTIA.

Ihan tarkkaa selvitystä emme googlesta smuutille löytäneet, mutta löysin tiedon, että kyse olisi Nuutinpäivästä.

Täälläkin kun välillä vierailee väkeä sieltä ja täältä ympäri armasta kotomaata, niin osaisiko joku kertoa, onko tuo tieto mistään kotoisin?
Tai näkikö kukaan tuota ohjelmaa alusta alkaen; mahdettiinko siinä mainita, mikä tuo smuutti oikein on?
Meillä kun jäi alku näkemättä, nähtiin ohjelmasta vain ihan loppu.

Jouluaattoiltana hautausmaalla

Lumettomuudesta huolimatta hautausmaalla oli kaunista, kun kynttilät loivat valoaan pimeään iltaan.
Meillä meni Pojan kanssa hetki, ennen kuin löysimme isäni vanhempien eli muorin ja vaarin haudan ja sytytimme sinne kynttilän.

Poika ei vaaria juuri muista, mutta kerroin hänelle, kuinka vaari häntä odotti. Silloin ei ollut saatavilla tietoa vauvan sukupuolesta, mutta kovasti vaari vauvaa odotti 😊 Meillä ei ollut siihen aikaan puhelinta ja kun laskettu aika tuli ja meni, vaari soitti joka toinen päivä sairaalan synnytysosastolle, joko minä olen siellä 😊
Ja kun lopulta koitti se päivä, että aamulla viiden aikaan sinne pääsin, sattui olemaan se "joka toinen päivä" ja vaari sai tiedon, että olen sairaalassa sisällä - siitä alkoi sitten soittelu, että joko vauva on syntynyt 😊. Synnytysosaston hoitajat kysyivät, saako hänelle antaa tietoja sitten kun vauva on syntynyt ja kun annoin luvan, taisi vaari olla ensimmäinen joka sai tiedon Pojan syntymästä 💗
Toki muorikin vauvaa odotti ja sai sitten tiedon vaarilta, mutta tuo vaarin innokas soittelu ja kysely - se on jotenkin hellyttävää 💗

Veimme kynttilän myös muualle haudattujen muistomerkille: mummulle, enoille, AM:n ukille ja mummille.

Siellä tapahtui jotain, joka pahoitti mieleni: siellä oli perhe; isä, äiti ja kaksi pientä tyttöä. Heidän kynttilänsä ei meinannut millään syttyä ja olimme jo valmiit lainaamaan sytytintämme, kun se lopulta onnistui. Toinen tytöistä olisi tahtonut laittaa kynttilän paikalleen, mutta isän vastaus oli "ei me nyt ehditä, nyt on kiire". Kun se ei käynyt, tyttö olisi halunnut näyttää, mihin kynttilä pitää laittaa, mutta ei sekään käynyt. Perhe lähti kiireellä pois ja kuulin, kun tyttö sanoi vielä pettyneellä äänellä "se on nyt ihan väärässä paikassa"

Me molemmat Pojan kanssa ajattelimme mielessämme (puhuimme asiasta autolle kävellessä), että jos on noin kiire, kannattiko sinne tullakaan - kotonakin olisi voinut sytyttää kynttilät läheisten muistoksi.
Poika yritti kuitenkin - omaan järkevään tapaansa 😊 - selittää asiaa parhain päin; ehkä matkalla oli sattunut jotain ja he olivat myöhässä aikataulustaan yms.
Mutta silti tuo kohtaaminen jouluaattona vieraiden ihmisten kanssa pahoitti mieleni hetkeksi.

Ja opettikin taas jotain: jos vaan voin itse vaikuttaa, en tee aikatauluista liian tiukkoja tai sellaisia joista ei voi jättää jotain pois, siirtää toiselle päivälle.

Joulupöllöjä :D

Joulupöllöjä on lentänyt Pöllönpesään vaikka kuinka paljon - niistä toisella kertaa enemmän.

Tämä vaan on kerrottava ja kuva laitettava: Joulupukki toi Mimmukan lähettämälle pöllölle parin
😊😊😊
Nyt ovat sievänä pariskuntana kirjahyllyn päällä

Kiitos Joulupukki!


Nyt sataa meillä vihdoinkin lunta 😊😊😊😊😊😊

Syksyn SNY on ohi ja viimeinen paketti saapui sopivasti jouluksi

Malttamattomana jo odotin, kun tiesin Joulupukilla olevan jo kiireitä ja siksi turvautuvan postin palveluihin - mahtaakohan minun lähettämäni SNY-paketti ehtiä perille, entä sitten minulle lähetetty paketti. Ja vihdoinkin: kesken työpäivän puhelimen ovikello kilahti: posti lähetti viestin: paketti on saapunut!
Kotiin oli kyllä tullut pakettikorttikin - Joulupukki tosiaan oli laitellut paketteja oikein urakalla 😊

Toinen paketti oli siskon perheeltä Englannista, "riisikuutio" AM:lle ja mulle pyytämäni ristipistolehti - eli juuri sitä mitä oltiin haluttukin. Kiitos sisko ja perhe 💕 Mun paketti ei ole vielä lähtenytkään, anteeksi... 😢


SNY-paketti oli taas mitä runsain:



Tässä näkyy vain osa siitä, mitä paketti kaiken kaikkiaan sisälsikään. Tähän toiseen kuvaan yritin saada näkyviin kaiken mitä sieltä oikein löytyi:




Punainen ja valkoinen vyyhti paperinarua, kaunispeltipurkki täynnä itsetehtyjä piparkakkuja - myös pöllöjä jotka näkyvät tuossa edessä ja karkkikeppejä, kaksi pakettia serviettejä (nuo jääkarhut ovat niin söpöjä 💕, vihreässä pakettissa on kauniita joulupalloja) kuusi kerää Dropsin Karisma -lankaa (punaista ja valkoista), viisi pientä suloista enkeliä (tuo yksi ei suostunut istumaan samassa rivissä muiden kanssa, siksi se istuu yksin tuolla serviettipaketin päällä 😊), virkattu ja tärkätty pallo (joka harmi kyllä on vähän litistynyt paketissa, mutta saanen sen kyllä vielä pyöreäksi - onhan se virkattu?)  Ja tietysti tuo söpö PÖLLÖ 😊😊
 (Tässä Susannalle vastaus, mistä niitä oikein meille lennähtelee 😊😊 - niitä vaan tulee.... 😊)

Piparkakut on jo syöty.... Enkelit istuu ikkunalla ja langat on puikoilla:



Lapaset näistä ajattelin tehdä, mutta saapa nähdä mitä valmistuu 😊

Salaiseksi ystäväkseni paljastui Mimmukka, Mimmukan hääräilyt -blogista. Kiitos sinulle Mimmukka mukavasta syksystä ja ihanista, hauskoista paketeista!

Hyvän Joulun toivotus Teille kaikille Ystäville ja lukijoille!

Hyvän Joulun toivotus Pöllönpesästä kaikille teille ihanille Ystäville, joita olen tämän blogin kautta saanut - sekä toki teille "salaisina" pysyvinä lukijoille. 😊😊💕

Joulukortteja en saanut tänä(kään) vuonna lähetettyä kuin yhden ainoan, toivottavasti se vielä ehtii perille. Osan joulukorteista laitoin tänä aamuna Pelastusarmeijan joulupataan, osan joulutervehdyksistä soitan huomenna tai aattoaamuna.

Osa toivottavasti menee perille lämpöisinä ajatuksina, yrityksinä olla ystävällinen muille - vieraillekin. Herrasmiesseuralaiseni olen tavannut joka aamu: yhtenä aamuna selvitettiin erään nuoren naisen kanssa joulunpyhien aikatauluja hänelle, kun ei bussikuski osannut neuvoa.

**********

Tänään kohtasin aamulla itse kohteliaan nuoren miehen, jota muut pysäkillä olevat katsoivat vähän vieroksuen. Tämä nuori mies on asunut täällä samalla asutusalueella koko ikänsä, pienestä pojasta lähtien kahden isänsä kanssa. Elämä ei ole heillä ollut helppoa, mutta poika on aina ollut kiltti ja kohtelias ja tervehtii aina kun näkee. Tänäkin aamuna tervehti ja  päästi kaikki muut edellään ensin bussiin ja tuli itse vasta viimeisenä!

Kotimatkallani bussissa käytävän toisella puolen istui nuorehko mies, joka näytti nukkuvan sikeästi. Vilkaisin häntä aina välillä ja mietin, pitäisikö hänet herättää ja kysyä, missä hänen pitäisi jäädä pois. Lopulta herätin hänet; pyysin anteeksi kun häiritsin ja kysyin, mihin asti hän on menossa, ja kerroin missä ollaan. Hän oli todellakin sikeässä unessa, kun ei heti tajunnut missä ollaan 😊. Päätepysäkkinsä olikin sitten sama pysäkki kuin mulla, eli ohi olisi mennyt, jos en olisi herättänyt! Hän oli tosi mielissään, kun joku piti huolta - kiitti ja toivotti hyvää joulua!

Päivän "hellyttävin" tapahtumaa kuitenkin oli, kun kaksi vähän alle 10-vuotiasta poikaa tuli ostamaan varmaankin äidille tai mummolle tms. joululahjaa 💕💕 Pojilla oli puhelimessa ohje mitä pitää ostaa, yrittivät ensin itse etsiä, mutta kun näytti vähän hankalalta, Aa kysyi voiko auttaa. Sitten tuli selvät tiedot mitä ovat hakemassa ja niin homma hoitui 😊💕.


EDIT:
Tämä Petteri Punakuonon veli mun piti myös esitellä teille:

Sillä on kauhea vauhti päällä koko ajan - ei millään enää malttaisi odottaa aattoa, että pääsisi Petterin kaveriksi ..... 😊

Navigaattori on sitten kätevä kapine..

Pöllölle sitä sattuu ja tapahtuu. Kaikenlaista. Ennen kuin kerron sen enempää ja valaisen, mitä otsikko pitää sisällään, niin

Lämmin kiitos Siniselle Sohvalle Joulumuistamisesta:

Tämä suloinen pöllö oli lennähtänyt meille tiistaina ja ilahdutti minua, kun palasin töistä kotiin. Kiitos, tämä on ihana!

Ja sitten tuohon otsikkoon... Koska asialle, tai oikeastaan mulle, on naurettu jo heti tuoreeltaan päin naamaa asian johdosta, niin saatte ihan luvan kanssa nauraa, miten sitä Pöllölle sattuu ja tapahtuu. Varsinkaan kun ei pahemmin sattunut, vähän vain toiseen jalkapöytään kun meinasin kaatua ja se taittui, mutta sekin on jo helpottanut.

Meidän kirjaston käsityökerho loppui tältä vuodelta varsinaisesti jo kaksi viikkoa sitten tiistaina, mutta yksi käsityökerholaisista kutsui meidät kotiinsa viettämään käsityöiltaa vielä tällä viikolla. Sain osoitteen ja tiistaina kun olin tullut töistä, syönyt ja kuunnellut AM:n kuulumiset, keräsin neuleeni ja lähdin matkaan.
Naputtelin osoitteen varmuuden vuoksi puhelimen navigaattoriin ja valitsin "kävellen". Olenhan asunut täällä ns. meidän mäellä vasta 30 vuotta, mutta nämä kaikki jollain lailla hevosiin liittyvät kadut ovat vieläkin ihan sekaisin. Ja ihan aikuisten oikeasti, talot näillä kaduilla ovat todella sekavasti numeroitu.

Lähdin kävelemään ja etsimään oikeaa osoitetta.  Tuollahan se on, tuttu talo. Ei kun.. nää on parillisia numeroita ja se on pariton..
- Hei, osaisitko sanoa  missä on sen numeroinen talo?
- Tota... se on varmaan TON tien tolla puolella.
- Ok, kiitos paljon.

Ja kipin kapin, tien toiselle puolelle. Hmm... Tuo talo se ei kyllä ollut...Se on varmaan toi. Äh, olen takapihalla. Onneksi tästä pääsee etupihalle.
- Anteeksi, mikähän tämän talon numero on?
- Tämä on xx.
- Ahaa, kiitos. Osaatteko te sanoa, mistähän löytyisi sen numeroinen talo?
- Jaa-a, se on varmaan tuo talo tuolla.
- Selvä, kiitos. Käynpä katsomassa. Oikein hyvää joulua.
- Kiitos samoin.

No ei, se ei ollut se talo, kun juuri sen tarkistin. Palataanpa takaisin kotiinpäin, sen täytyy olla jossain siellä päin.  No kas, tuossa on taas kartta...

Aa, tuossahan se talo on, ja ovi on tuolla toisella puolella taloa... Ja kas...
Kotitalohan se tuossa vieressä!

Eli käytin n. 15-20 minuuttia matkaan kotoa naapuritaloon 👀
Jos hänen parvekkeensa olisi toisella puolella taloa, voisimme vilkutella toisillemme parvekkeilta 😊Kotiin osasin ihan parissa minuutissa...

Että tämmöistä tällä kertaa tänne Pöllönpesään. Erityistaito se on tuo eksyminenkin.

Laulun loppu :)

Kävin tänään ystäväni kanssa lähikirkossa laulamassa Kauneimpia Joululauluja.  Vaikka en kuulukaan kirkkoon, on Kauneimpien Joululaulujen laulaminen kuulunut jouluperinteisiini jo monien vuosien ajan ja jos en ole saanut ketään mukaani, olen käynyt yksin.

Laulaa en osaa, mutta kirkkomme on aina täynnä joululaulujen laulajia, joten sillä ei ole väliä vaikka ei osaisikaan.

Olen kuunnellut joululauluja Spotifysta jo pitkään ja suosikkinani on tänä vuonna ollut Raskasta Joulua levyt.  Tässä tapauksessa pitää kuitenkin unohtaa tämä "nomen est omen" - kappaleet leyvyillä on pääosin tuttuja, mutta mukana on myös ihan uusia. Pojat osaavat kyllä laulaa ja osa kappalaisesta on herkkiäkin. Esimerkiksi eilen ensimmäistä kertaa kuulemani "1939" sai kyyneleet valumaan poskiani pitkin.

https://www.youtube.com/watch?v=JOYxGZq2BXs   (levy jatkuu vielä tämän kappaleen jälkeen).

Kirkossa oli tänään myös kuoro, niin kuin aina. Ja tietenkin myös paljon lapsia. Kuoro lauloi yhteislaulujen välissä pari kappaletta. Ensimmäisen kappaleen jälkeen kuului n. 2-3 vuotiaan lapsen kirkas ääni "LOPPU". Eihän sille voinut muuta kuin hymyillä 😍😍    

Joululaulujen jälkeen tulimme ystäväni kanssa vielä meille juomaan teetä ja syömään joulutorttuja - tietenkin omena-kanelimarmeladilla täytettyjä.

                                                                                                                                                                   Oli meillä vähän pipareitakin, ei kylläkään itse leivottuja, tällä kertaa.

Bloggeri tekee kiusaa enkä minä osaa tehdä sille mitään :(

En pääse vastaamaan kenenkään kommentteihin, bloggeri sanoo vaan, että

HTML-koodiasi ei hyväksytä. On oltava enintään 4096 merkkiä. 

Eikä toimi millään. Ei sitten niin millään. Antaapi siis olla.

Kiitän kommenteista ja vastailen teille sitten kun tämä bloggeri suostuu taas yhteistyöhön. Voihan olla, ettei se suostu julkaisemaan tätäkään.

Jos joku osaa neuvoa, niin olisin kyllä iloinen, että mitä pitäisi tehdä. Ja että mitä pitäisi olla valittuna tuolla kohdassa

Asetukset - Perus - HTTPS Uudelleenohjaus?  Ja jos nyt vaihdan valinnan, niin vaikuttaako se miten mihinkin, siis lähinnä siis tarkoitan sitä, että kenellä nyt sattuu mun blogi olemaan bookmarkseissa tai esim. feedlyssa tms.?
Tällaisia kyselee tee-se-itse-peukalo-keskellä-kämmentä -nörtti eli joka ei älyä mistään mitään :D

Onko sulla hammasharja?

- Onko sulla hammasharja?   -Kysyi suuhygienisti eilen aamulla.
- Oo-oon. - Vastasi keski-ikäinen Pöllö varovasti.
- Tuleeko sitä käytettyä?
- Joo-o. Silloin kun siinä on virtaa.... - Vastasi Pöllö vähän nolona, eikä ehtinyt jatkaa, kun hygienisti jo jatkoi:
- Jos ei siinä ole virtaa, sitä voi käyttää ihan tavallisena harjana 😊
- Niin joo.. On mulla ihan tavallinenkin harja. Ja kyllä mä äsken harjasin hampaat kunnolla.
- Onko sulla hammasväleihin jotain tarvikkeita, hammaslankaa tai muuta?
- On mulla, hammaslankaa ja hammastikkuja. Niin ja nuppineuloja.
- Nuppineuloja??? Niiden käytöstä mä en ole kuullutkaan. Mutta kai ne toimii 😊
- Toimii ne, hyvin toimii. Katsos kun mä teen käsitöitä, niin ne nuppineulat on aina käden ulottuvilla 😊

Ja sitten käytiin varsinaiseen työhön eli tarkastukseen. Meidän "kylässä" kun ei pääse hammaslääkäriin ennen suuhygienistillä käyntiä. Hän tarkistaa, onko siellä suussa oikeasti mitään korjattavaa ja laittaa sitten sinne hammaslääkärijonoon. Ja korjaa itse ihan semmoiset pienet jutut. Niin kuin mulla: hioi kahden hampaan paikkaa niin, ettei ne enää pitäisi ärsyttää. Katsotaan.
Ja laittoi mut sinne hammaslääkärijonoon. Jononumeroni on jossain siellä 4000 paikkeilla.

Kyllä, luitte ihan oikein. Jossain 4000 huitteilla. Eli pääsen hammaslääkärin vastaanotolle joskus vuonna 2018. Onneksi ei ole kiire. Ja jos tulee kiire, eli rupeaa särkemään, kovasti koskemaan jatkuvasti, niin sitten mennään päivystykseen, joka onneksi toimii joka päivä.

Mukava käynti kaiken kaikkiaan: kehui, että hyvin olen hampaita hoitanut; en juo kokista enkä hirveästi punaviiniäkään (no en, kun on noita lääkkeitä niin kauheasti), kahvin juonnin lopetin taas vastikään, teen juon viheriänä tai valkoisena täällä kotona, kylillä saa olla mitä tarjotaan.
Puhdisti kuitenkin tummentumat pois, että voin valkein hampain Joulupukille hymyillä 😁

On mulla hammasharja, niinkus voitte nähdä! Tuo Jordan -nimi sen todistaa;  harjakset ei pöllön kanssa kuvaan enää mahtuneet 😁


Kova oli puhumaan hän, opin häneltä uuden sananlaskunkin, sanoi äitinsä sitä usein käyttävän:
"Piru oot jos Porist oot".

Oon kyllä kuullut Porin piruista ja äsken etsin niistä tietoa tuolta googlesta, sieltä löytyi mm. tämmöistä kansanperinnetietoa:

Kölleillä tarkoitetaan kylien ja pitäjien pilkkanimiä, jotka ovat kukoistaneet perinteisen maalaiskylän kiinteässä yhteisössä. Nyt köllit ovat osittain jo kadonnutta kansanperinnettä, mutta yhä edelleen niitä voi tavata esimerkiksi matkailumainoksissa tai urheiluseurojen nimissä

Kölleillä on ärsytetty naapureita markkinoilla, kirkolla ja kylätappeluissa

Ja kun jatkoin lukemista, niin näitä köllejä löytyi mm. Pöytyän Pöllöt, Orimattilan Onnettomat, Sysmän Keltamahat, Hollolan Holosuut, Huittisten hullut ja Loimaan Lollot 😄

Pitäisiköhän tästä muuttaa Pöytyälle?


EDIT: Tuo hammasharja; ei sitä ole käytetty, en raaski. Tuolla se on hyllyssä muiden pöllöjen kaverina. Hampaat pestään tavallisilla harjoilla 😄

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Hyvää Itsenäisyyspäivää toivotan kaikille!

Kerroin teille tässä jokunen kirjoitus sitten nyt jo 91-vuotiaasta herrasmiehestä, jonka kanssa mulla on ollut aamuisin treffit tuossa bussipysäkillä.
Luulin, että treffimme ovat ohi, kun työpäivieni pituus oli tarkoitus pidentyä, mutta ne lyhentyivätkin - se on toinen juttu se, siitä erikseen. Treffit varmaan vielä jatkuvat :)

Tänään lähdin aikaisemmin töistä kovan päänsäryn ja töiden vähyyden vuoksi ja satuin samaan bussiin tämän herrasmiehen kanssa, mutta huomasin sen vasta, kun olimme jäämässä pois bussista.
Hänellä oli toisessa kädessään kävelysauvat, toisessa wc-/talouspaperikassi ja muovikassillinen mehua. Kukaan ei tarjoutunut auttamaan, vaikka näki, että penkistä poistuminen oli hankalaa, tuijotti vain. Mulla meni hetki ennen kuin tajusin, että voisin auttaa, kun tulin selkänsä takaa. Kun tarjosin apua, hän kieltäytyi :)

Tarjosin uudelleen apua bussista ulos astuessa, koska kävelytie pysäkillä oli tosi jäinen ja liukas. Apu ei kelvannut vieläkään vaan sain vastaukseksi: "Onhan sitä selvitty sodastakin."

Sodan lisäksi hän on selvinnyt aivoinfarktista muutama vuosi sitten. Hän käy joka päivä kaupungissa bussilla, hän käy siellä syömässsä ja kaupassa.

Kävelimme jonkun aikaa yhtä matkaa ja vielä pari kertaa tarjouduin liukkaalla kävelytiellä kantamaan kassiaan, mutta ei hän suostunut, sitkeästi kantoi itse :)

Onhan hän selvinnyt sodastakin.

Päivän arvoitus :D

Tämä on ihan erityisesti tarkoitettu tällä kertaa Osakaiselle :D - kiitos mukavasta lauantai-iltapäivästä, oli mukava tavata!

Myös Possumunkki saa tästä osansa kiitokseksi adventtikalenteristaan.

Ja toivottavasti tästä on iloa myös muille; minusta Ilves ja Kärppä (Peruna?) Kamalassa Luonnossa ovat tällä hetkellä hetkellä ehdottomasti paras sarjakuva.

http://www.iltasanomat.fi/kamalaluonto/car-2000004882076.html

Hauskaa joulunalusaikaa kaikille, muistakaa olla kilttejä ;)