Tänään aamulla sain taas kunnon muistutuksen siitä, miten meidän tulee olla kiitollisia siitä, mitä meillä on ja etenkin siitä, mitä meidän - siis minun sukupolveni - isovanhemmat, ovat hyväksemme tehneet.
Kiitos siis isovanhemmilleni: äidin isälle, jota en koskaan ehtinyt nähdä ja äidin äidille, jonka luona sain viettää monet lapsuuden kesät ja talvet ja joka opetti mm. neulomaan!
Isän isälle ja isän äidille, jotka pitivät minusta huolta, kun vanhemmat olivat töissä ja opettivat siinä ohessa pienelle tytölle ikäiselleen sopivia töitä. Opin taitoja, joilla ei enää ole käyttöä, mutta voinpa silloin tällöin ylpeillä niillä :)
Ennen kaikkea KIITOS ISOVANHEMMILLENI KOTIMAASTANI.
Minulla on tämän marraskuun ajan ollut tiistaisin "treffit" tuossa pysäkillä vanhemman herrasmiehen kanssa. Tänään selvisi, että hän täyttää huomenna 91-vuotta - kunnioitettava ikä siis!
Tänä aamuna tavatessamme hän kertoi minulle saaneensa postia: joku oli lähettänyt hänelle villasukat! Juuri sopivat, hyvät villasukat. "Voi kun tietäisin, kuka ne on lähettänyt, lähettäisin hänelle kiitoksen!"
Sitä kiitollisuuden määrää, jonka näin hänen silmistään, en pysty kuvailemaan.
Kunpa me ymmärtäisimme ja muistaisimme olla yhtä kiitollisia siitä, mitä he ovat meille antaneet. Villasukat, vaikkakin rakkaudella tehdyt, on pieni korvaus siitä.
*roskat silmistä ei tahdo lähteä tänään pois millään*
Pöllö lukee, kirjoittaa, laskee, piirtää, laulaa... Ei vaan luen, neulon, virkkaan, teen ristipistoja ja opettelen muita kirjontatöitä. Käsitöitä tehdessä annan muiden lukea eli kuuntelen äänikirjoja käsien käydessä. Kirjoitankin joskus - blogia, pieniä tarinoita ja runojakin joskus. Maalla asuvana olen saanut myös opetella käyttämään kaikenlaisia työkaluja - osaan kohta rakentaa vaikka.. talon? Viestiä tai kommentitkin voi laittaa osoitteeseen kamelontti@gmail.com.
22 marraskuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
No tänne pesiytyi kans, roska... Ihan kirjoitus, kiitos kun jaoit tän meidän kanssamme <3
VastaaPoistaKiitos! Kirjoitat tärkeästä asiat ja muistutat meitä kaikkia olemaan kiitollisia. Kun luin juttusi alkua, säikähdin kyllä, että sinulle tai jollekin läheisellesi on tapahtunut jotain ikävää.
VastaaPoistaAnteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää. En vain todella osannut sanoa mitään muuta.
PoistaHerkkä kertomus ja ihan totta. Siunausta jokaiselle joka neuloo sukat toiselle ja vielä tuntemattomalle, lahjaksi!
VastaaPoista