Elämäni ensimmäinen puhe

Siis olenhan noita kuullut, puheita. montakin. Välillä tuntuu, että vähempikin olisi riittänyt,

Mutta tänään pidin ITSE elämäni ensimmäisen puheen. En ehtinyt jännittää puheen pitämistä etukäteen, koska olin niin "innoissani" siitä, että oltiin saatu pidettyä asia salassa näin pitkään - se kun oli laitettu vireille jo kesäkuun alussa. Itse juhlakalu rupesi vasta ihan pientä ennen tilaisuuden alkua epäilemään, että jotain on tekeillä.

Tänään melottiin upeassa aurinkoisessa säässä 15. Teuronjoki -melonta Hämeenkosken Koskikartanolta Kärkölän Myllykylään. Osanottajia oli kaikenkaikkiaan 44 ja mukana oli muutamia ihan ensikertalaisia, siis sellaisia jotka eivät olleet koskaan meloneet. Matkan varrelle mahtuu pari pienehköä koskea, mutta kaikki selvittivät ne hienosti - toki meillä oli myös turvahenkilöstöä mukana sitä varten, JOS joku kaatuu, niin ollaan apuna. Ja melojat auttavat aina toinen toisiaan - ensimmäinen kirjoittamaton sääntö :D

Itse olin vain "maajoukoissa", katselemassa ja antamassa hyviä neuvoja; turvamiehistöön kun kuului äitini ja isäpuoleni sekä enoni. Ehkä jotkut osallistujat vähän ihmettelivätkin sitä huulenheittoa taukopaikalla, mutta sanoin kyllä, että hyvä täältä maalta huudella, kun toinen on äitini ja toinen enoni - saan kyllä nämä viisastelut sitten takaisin...

Kun kaikki melojat oli saatu onnellisesti ja kuta kuinkin kuivana perille ja odottamaan Welhonpesä Oy:n lahjoittaman kajakin arvontaa oli SE hetki.
Latuyhdistyksemme oli anonut puheenjohtajallemme kultaista ansiomitalia ja se oli hänelle myönnetty. Suomen Ladun edustaja oli sitä luovuttamassa, mutta mun tehtäväksi jäi kertoa ne perustelut, joilla mitalia haettiin sekä tietysti kiittää puheenjohtajaa tekemästään työstä jne.

Tehtävä ei ollutkaan ihan niin vaikea kuin luulin - ehkä sitä helpotti sitten se, kun mitalin saaja oli isäpuoleni :D
Ja tosiaan aikalailla loppuun asti asia pysyi yllätyksenä; jotain oli kuulemma ruvennut aavistamaan, kun siinä ympärillä vähän supistiin jne ja kun Suomen Ladun edustaja oli paikalla ihan yllättäen, ilman että olisi ollut melomassa. Hyvä me!

AM oli koko ajan valmiudessa: jos vaimon naama rupea vaihtamaan väriä; joko se muuttuu ihan punaiseksi tai ihan valkoiseksi, niin hän on valmiina astumaan rinnalle ja joku muu saa jatkaa, mutta kaikki meni hyvin.  Hyvä minä!

Sitä se ikä teettää; asiasta juuri AM:n kanssa viikolla puhuttiin. Mitä enemmän ikää on tullut ja tulee, sitä rohkeammaksi on tullut, sitä vähemmän kiinnostaa mitä muut ihmiset ajattelee siitä mitä teet. Ajatelkoot mitä ajattelee, ei sen niin väliä ;)