Kasvisintoleranssi - voiko siitä parantua?

Mä olen potenut kasvisintoleranssia ihan lapsesta asti. Se ilmenee erityisesti kypsennettyjen kasvisten ja vihannesten kanssa. Olen pystynyt syömään niitä raakana, esim. porkkanat, kurkut, ja tomaatteja suorastaan rrrrakastan.

Keitoissa juurekset menee, jos ne keitetty niin kypsiksi, että voin kenenkään huomaamatta sosoeuttaa ne. Ei mitään al denteä. Ulos syömään lähteminen mun kanssa on ollut sikäli hankalaa, että ravintola on pitänyt valita sen mukaan, että sieltä saa muutakin kuin kasvisruokaa, siis sieltä pitää saada jotain lähes tavisruokaa. Äärettömän noloa jopa musta itsestänikin.

KESÄKEITTO on maailman kamalin ruoka. Siitä mielipiteestä en ehkä pysty luopumaan koskaan. Olen syönyt - tai varmaan tarkemmin sanottuna NIELLYT kesäkeittoa viimeksi silloin kun olen ollut 15 eli hippasen yli 30 vuotta sitten. Mummulassa oli remontti ja mummu oli tehnyt remonttimiehille ruuaksi kesäkeittoa ja sen verran oli jo tuossa iässä tapoja, etten kehdannut sanoa, että minä en tota syö. Lusikallinen keittoa, puoli lasillisilla maitoa, lusikallinen keittoa, puoli lasillista maitoa... Onneksi remonttimiehet oli sen verran nälkäisiä miehiä, ettei keittoa jäänyt enää toiselle ruualle.

Mutta siitä kasvisintoleranssista muuten. Musta tuntuu, että se ensimmäinen epilepsiakohtaus on osasyyllinen asiaan. Sehän nimittäin vaikutti myös makeanhimoon. Ensimmäinen vuosi meni ilman karkkia ihan itsestään. Ja kasvikset ei maistu enää niin "pahalta".  Paha kolminaisuus: parsa(kaali), pavut, paprika - ei ikinä.

Tänään söin kuitenkin yllä olevan annoksen: sokeriherneitä, haricotpapuja, suippopaprikaa, endiiviä, herkkusieniä, quornia ja riisinuudeleita. Siis ei yhtään lihaa. Ja tietty tomaattia koska on kesä.

Poika on ollut kasvissyöjä on muutaman vuoden. Toki täällä kotona käydessään syönyt sitä mitä on ollut tarjolla, samoin kuin mummoilla jne. Nyt kun mun kasvisintoleranssi osoittaa parantumisen merkkejä, näyttää pahasti siltä, että lihan syönti meillä kahdella variksellakin vähenee melkoisesti.  Poika on ottanut selvää asioista oikein kunnolla, kyseessä ei siis ole mikään hetken mielijohde.

Nyt kun ei tänään ole syönti lihaa muuta kuin leivän päällä maksamakkaran muodossa, niin täytyy tunnustaa, että on kyllä huomattavasti "kevyempi"olo - ei ollenkaan sellainen ähky olo. Toinen on se, että ei ole syönyt vehnäjauhoja muuta kuin aamupäivällä yhden rahkapiirakan verran, niin sekin tekee olosta helpomman. Kyllä vaikuttaa vahvasti siltä, että meidän ruokavalio muuttuu melko radikaalisti!

Arttorius puhui blogissaan maidosta. Mä olen ollut maidon juoja ikäni. Siitä asti kun osasin itse kävellä punaisen muovimukini kanssa muorin perässä navettaan odottamaan, että muori lypsää lehmät ja siivilöi maidon ja siivillöi siitä myös mukillisen mulle. Lämmintä, puhdasta, rasvaista lehmänmaitoa. Ai miten hyvää... Taitaisi jäädä tänään juomatta :D 

Mutta nyt on mennyt monta viikkoa, etten ole juonut maitoa. Meillä ei ole edes kahvimaitoa, kun ei me juoda kahvia, eikä käytetä maitoa teessäkään. Poika juo kauramaitoa-/juomaa kun käy, jos juo. Joskus ostetaan mantelimaitoa. 

Nyt on AM juonut niitä Valion uusia kahvijuomia, mitä Latteja ne on. Ihan juotavia ne on, mutta kun mä en juo kahvia juuri lainkaan niin en juo niitäkään.

En tiedä mitä ajatella

Esimies soitti tänään ja kertoi, että yt-neuvottelut oli päättyneet eilen. Blaa blaa blaa blaa. Suurinta osaa siitä jargonista en ymmärtänyt ja se meni ohi korvien, siksi varmistin, että tarkoittaa tämä siis rautalangasta vääntäen sitä, että minulla on edelleen työpaikka. Kyllä on. Minun nykyisestä tiimistäni, jos oikein ymmärsin, ei kukaan joutunut lähtemään, mutta lähtijöitäkin on ja osa joutuu, kuten normaalia, hakemaan omaa, uudelleen nimettyä paikkaansa. Sain siis hyviä ja ikäviä uutisia.

Näin pitkä sairasloma, 1 v 10 kk, ei valitettavasti oikeassa elämässä suojaa irtisanomiselta, kyllä "sika syitä löytää", sanoi mummoni aikoinaan :)

Ensi tiistaina pitäisi mennä juomaan niitä 20-vuotiskakkukahveja. On toisaalta vähän kurja fiilis mennä työpaikalle juhlimaan omaa työuraansa. Juhlissa on mukana nykyinen tiimi ja entisen tiimin jäsenet, joista ilmeisesti ainakin joku joutui lähtemään. Ei siis tosiaankaan mitkään juhlafiilikset. Varsinkaan kun omasta töihinpaluusta ei ole tietoa eikä varmuutta, tästä päästä kun ei tiedä :(  Mutta minkäpä minä sille voin, minä en ole päätöksiä tehnyt enkä ole niihin voinut vaikuttaa.  

❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀

En vissiin ole kertonutkaan, että menen uudestaan sinne Kuopioon BB:taloon, eli video-eeg:hen joskus loppukesästä, ehkä elokuussa. Oli ne siitä syheröstä jotain selvää saaneet, vaikkei siellä mitään tapahtunutkaan - eli jotain kuitenkin tapahtui, vaikkei itse mitään tuntenutkaan. Kumma juttu. Mutta hyvä niin, että jotain löysivät, se tuntui helpottavalta siltä osin, että enhän mä olekaan "hullu" :)

❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀

Olin tänään äidin ja ystävänsä H:n kanssa vaateostoksilla. Aiheutettiin pahennusta mm. alusvaateosastolla. H esitteli mulle alushousuja, joista totesin, ettei ne pysy mun jalassa, josta H kovaan ääneen, kuulitko U, tyttärelläs ei pysy alushousut jalassa! Ohikulkenut rouva vilkaisi meitä "hiukan" hymyillen... Sitten me ihmeteltiin alushousuja joissa oli haarakiilassa "tasku". Miksi naisten alushousuissa on haarakiilassa on tasku? No, sitä voi jokainen tykönänsä miettiä - niin tehtiin mekin.... vatsat kipeinä...

Mölkky - suomalaisten kansallisurheilu?

Kävin pitkästä aikaa pelaamassa mölkkyä. Ei oikein ollut tatsi kohdallaan, ei ihan sillä samalla tasolla kuin muutama vuosi sitten, kun osallistuttiin MM-kisoihin.
Mutta oli kivaa se oli pitkästä aikaa ja jos ei Ystävälläni ole mitään sitä vastaan, niin tarkoitus on jatkaa vanhaa harrastusta tänä kesänä. Ehkä jopa osallistua taas MM-kisoihin.

Ei meitä ollut harjoittelemassa kuin kolme, mutta meillä oli ihan hauskaa. Joukkueen vetäjä muisti siltä kesältä kun osallistuin viimeksi noihin MM-kisoihin, mun unen, kuinka me oltiin pelattu ja pelattu, heitetty sitä pulikkaa niin pitkään, että oli ollut jäljellä enää pelkkä tuohi :D

Ensimmäisiin MM-kisoihimme me oltiin pukeuduttu kissoiksi - meillä oli kasvot maalattu ja meillä oli hännät. Taidettiin me joku erityismaininta siitä saada, en muista enää varmaksi. Mutta hauskaa meillä oli ainakin, sen muistan.

Silloin olin - itseäni kehuen, oikeastaan aika hyväkin, sihti kohdallaan. Nyt kyllä oli niin kierot silmät, ettei tosikaan.

❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀

Palovaroitin pitää vaihtaa vähintään 10 vuoden välein, tiesittekö? Näin kertoi palomies juuri TV:n 112:ssa.Tarttee vissiin mennä ostamaan uudet palovaroittimet. Pitäis kai ostaa keittiöön myös sammutuspeite, tunnustan että meiltä puuttuu se.

❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀

En tahdo valittaa

mutta mieluummin hakkaisin halkoja 30 asteen pakkasessa kuin 30 asteen helteessä. Onneksi mun ei tarvi hakata halkoja. Uutisissa haastateltiin juuri nuoria jossain uimarannalla ja kyllä vähän hymyilytti kun yksi tytöistä sanoi, että on se ihanaa kun on lämmintä niin pitkän talven ja pakkasten jälkeen :)  Pakkasten?

Mutta joo, lupaan etten valita säästä, en kuumasta enkä kylmästä, enkä sateesta. Kaikki säät käy mulle. Olen aina (niin kauan kuin minkään laista ymmärrystä on ollut) ollut sitä mieltä, että sää on asenne- ja pukeutumiskysymys.

"Meidän pihakoivussa" on jo isot lehdet, mutta sitä linnunpesää ei siihen ole vielä ilmestynyt, mistä olen pahoillani. Toisessa koivussa on vielä paljon pienemmät lehdet.

Me käytiin lauantaina etsimässä kaupoista jakorasiaa, mutta sellaista ei löytynyt, ei oikeanlaista. Ja oikeastaan kaupoissa oli aika huonot valikoimat jakorasioille muutenkin. Oltiin kai liikkeellä väärään aikaan ja väärissä paikoissa.  Lopulta annettiin periksi ja lähdettiin mutkan kautta ajelemaan mun äidille.

Sieltä mutkan takaa,Kärkölästä, maalta, melkein kaupungista, löytyi design & kahvila NAVETTA, johon pysähdyimme kahville ja tutustumaan käsitöihin ja mitä kaikkea sieltä löytyikään. Itselleni ostin pari jääkaappimagneettia - ette varmaan arvaa, mitä niissä on....

Siellä oli myynnissä ihania tarjottimia, vanhoista julisteista, esim. Helsingin olympialaisista, Suomen eri kaupungeista yms, sekä myös paljon erilaisia ihania suklaita - mustikkaa, mansikkaa, tyrniä ja vaikka mitä. Äidille ostin kuitenkin tuliaisiksi puolukkasuklaata, lainaksi menevän kirjan kaveriksi.

Kotiin tullessa meidän rappuun oli muuttamassa uutta väkeä, päättelimme että belgialaisia. Tai ainakin muuttoauto oli. Tervetuloa vaan heille, kiva saada uusia naapureita. Mutta ihan hirveän kivaa ei ollut se, että he rupesivat siinä puoli yhdentoista jälkeen illalla nakuttelemaan tauluja seinille ja sitä kesti sellaisen tunnin ajan... Mutta kaipa tuohon "mekkalaan" on taas totuteltava, kun kesä on tullut - kävely- ja pyörätie kun menee tosta makkarin ikkunan alta ja ainakin vielä tämän kesän meidän "kylällä" on baari ja monen tie kotiin kulkee tuota kävely- ja pyörätietä pitkin :D

Vielä kurjempi juttu oli se, että auton tuulilasi oli päättänyt haljeta q%#//¤#"%%.  ONNEKSI joskus on oltu fiksujakin, ja otettu Kaskon lasiturva joka korvaa tuulilasin vaihdon, kohtuullisella omavastuulla *huoks*  Muuten olis tullut itku, sillä lasi on vielä lämmitettävä. Tai lämmittävä, niin kuin mua valaistiin. No, ei tavallinen kuitenkaan, ihan sama.  Nyt odotamma vakuutusyhtiön päätöstä, minusta pitäisi olla läpihuutojuttu.

Arkikuvahaaste - yksi kuva voi pahoittaa mielen, vaikka aurinko paistaisikin

Blogimaailmassa ja naamakirjassa on kiertänyt monta viikkoa arkikuvahaaste, eri muodoissa. Mäkin tulin siihen haastetuksi ja osallistuin siihen. Viimeinen kuvani oli tämä kuva, joka sai vereni kiehumaan.

Mittaa mulla on vähän, leveyttä senkin edestä ja pahaa sisua pienen kylän verran. Kuskilla niitä kaikkia taatusti tuplaten. Kunpa nämä saisi joskus kiinni itse teossa.

Jättääkö nää ihmiset kotonakin roskat roskiksen viereen, jos roskis on täynnä? Kuinka kauan ne säilyttää noita toimimattomia telkkareita ja muita kodinkoneita olohuoneen nurkassa, ennen kuin ne tuo ne luontoon?

Ei mulla enempää.