Iloinen kuin viiden pennin hevoinen - tai ainakin miljoonan

Arvatkaas mitä? Tai kyllähän se jo otsikosta pitäisi arvata :) No, näin iloisia, kuin kuvasta näkyy, me ollaan tällä viikolla kuitenkin oltu, kun sain lääkäriltä soiton ja hän viimein lupasi kirjoittaa tarpeelliset paperit matkaa varten ja saatiin lentoliput varattua eilen! Lähtö on äitienpäivänä eli reilun viikon kuluttua. Mummyn kerrottua, että mummo ja täti tulee kylään, oli ilme kuulemma tämä :) Daddyn ilmettä ei kerrottu....  (Lupa Prinsessan kuvan julkaisemiseen on kysytty Mummylta ja Daddylta)

Konttausharjoituksia on tehty jo pitkän aikaa, tänään viimeksi sain kuvan, missä selvästi mietittiin, mitenkä se oikein menikään; oliko se ensin käsi ja sitten jalka vai ensin jalka ja sitten käsi vai miten se nyt menikään :)
Arvatkaa pysynkö housuissani? (Vaikka ostin kahdet uudetkin) Vähän kyllä jänskättää, mutta yritän tolkuttaa itselleni, ettei lentämisessä ole mitään ihmeellistä, eihän niissä muutamassa edellisessäkään kerrassa ollut, ja Äitikin selvisi silloin joulun alla yksin loistavasti, vaikka vähän vastoinkäymisiä olikin.

Maanantaina oltiin työkavereiden kanssa lounaalla taas pitkästä aikaa, meitä oli kahdeksan. Juttu luisti ja herja lensi - osa meistä on jo vaihtanut työpaikkaa, joku taitaa olla ilmtan töitä tällä hetkellä ja minä tällä pitkällä sairaslomalla ja kiva on aina tavata. Nyt samaan paikkaan osui ambulanssimiehiä (ja -naisia) lounaalle ja heillä oli opiskelijoita mukana, ei lainkaan hassumman näköisiä nuoria miehiä, ihan ilo vanhojen rouvien silmille :) Jälkiruokakahveja kun lähdettiin hakemaan, kysäisin että kummalle puolelle pöytää rouvat haluavat, että järjestän kohtauksen, niin pääsevät ihan lähempään kontaktiin nuorten miesten kanssa ;) Ei me sitten kuitenkaan...

Eilen kun lentoliput oli varattu, lähdettiin Äidin ystävän kanssa Kärkkäiselle ja sinne kun oli tuhlattu tarpeeksi rahaa (ne sai mut ylipuhuttua ostamaan uudet kengätkin, ihanat Riekerit, ihan kuin ei olisi kenkiä ollenkaan!), niin mietittiin käydäänkö vielä Häggmannilla kahvilla, kuten tapana on. Päätettiin jättää tällä kertaa väliin ja käveltiin ohi, siinä samalla tuumattiin, että kyllä ne nyt varmaan ihmettelee, että mikähän niillä on, kun ne tolleen vaan ohi kävelee, eikä tule kahville ollenkaan. Ulkona sitten kuitenkin H rupes miettimään, että jos sittenkin käytäs kahvilla, kun tekee niin mieli kahvia... Ja niin me sitten käännyttiin takaisin ja mentiin kahville. Ja kun päästiin tiskille, niin eikös herra tiskin takana sano: "No minä jo ihmettelin, mikä niille on tullut, kun tolla lailla vaan ohi kävelle, eikä tule kahville ollenkaan."

Ja juu, kyllä mä sen hevosenkin osaan oikein kirjoittaa ;)